20.5.22

Kasvihuoneprojekti 7: maanantaina monttu täyttyi


Maanantai oli lähes kokonaan lapiohommia. 



Monttu alkaa täyttyä. Kauaa eivät enää routaeristeet näy. 

Entinen tien pintakerros katosi kuoppaan. Lassi teki uuden tielinjan eli alensi rinnettä ja sai samalla lisää multaa kuopan peittämiseen. Nyt tie on siis kasvihuoneen tasossa. 

Kaivinkone auttoi multien siirrossa, mutta tasoitus piti tietysti tehdä lapiolla. 
Huh! Nyt se on peitetty! 



17.5.22

Kasvihuoneprojekti 6: sunnuntain saldo

Kevät on myöhäinen. Valkovuokot kukkivat, mutta esimerkiksi mansikka ei vielä lainkaan. 

Sunnuntai sujui taas täydessä työssä aamusta iltaan. Onneksi hommat myös etenivät. 
Alempi ilmaputkikerros on saatu peittoon. 


Mustaa putkea oli yhteensä 200 metriä. Kukin neljästä putkesta oli 50 metrin pituinen, ja ne piti ensin levittää pitkälleen ennen kuin ne saattoi asetella monttuun. 
Alla on siis jo yksi putkikerros peitettynä murskeella. Sen päälle Hannu ja Lassi levittivät toisen kerroksen. Kivet pitivät jälleen putket irti toisistaan. 
Sitten taas mönkijän peräkärryllä kuskaamaan mursketta montun reunalle ja lapiot heilumaan.

Tällä kertaa apuun tuli ihana Anu! Lassi kuskasi heiteltävää kasoiksi reunalle, Anu, Hannu ja minä heittelimme sitä monttuun ja sitten tasoittelimme. 
Anu on hevosenomistajana tottunut lapioija, mutta hän myönsi murskeen olevan huomattavasti raskaampaa lapioitavaa kuin hevosenlannan. 
Ehdimme aina juuri ja juuri heitellä edellisen kuorman monttuun, kun Lassi jo toi uuden. 


16.5.22

Kasvihuoneprojekti 5: lauantaina talkoiltiin kasvimaata ja putkia

Lauantaiaamu oli suhteellisen kaunis ja enteili hyvää työpäivää. Emme ollenkaan osanneet arvata, että päivällä työt keskeytyisivät rankkasateen vuoksi. 
Aamupäivän ajan työt Solstrandissa etenivät vauhdilla. Meille ennestään tuntemattomat Silla, Aki ja Sergio saapuivat apuun heti aamusta. Oli hienoa saada tutustua heihin!
   Hannu ja Lassi olivat jo aloittaneet putkien vedon, ja Sergio jatkoi heidän kanssaan sorakerroksen heittoa putkien päälle. Ilmastointiputket tulevat kahteen kerrokseen, ja väliin tulee aina sorakerros. Sora - siis murske - kuskattiin mönkijän peräkärryllä kuopan reunalle ja heitettiin siitä käsivoimin putkikerroksen päälle. 
Putkien levitys oli oma urakkansa. Ne piti saada asettumaan tasaisesti ja kuitenkin irti toisistaan. 
Lapiohommissa vierähti tunti poikineen. Minä ja Silla käänsimme kasvimaata ja istutimme härkäpavut. Puolenpäivän tienoilla lähdimme sisään tekemään talkooruokaa. Koko joukko piti ruokataukoa, ja juuri kun oli ajatus lähteä takaisin töihin, alkoi rankkasade. 
Pahimman sateen ajan vietimme vielä sisällä, mutta sitten haimme ja puimme sadetakit ja lähdimme takaisin töihin. 
Isot kivet keksittiin avuksi pitämään putkia erillään toisistaan. 
Murskekuormia tarvittiin kymmenittäin. 
Minä ja Silla saimme härkäpavut istutettua. Osa kääntämästämme maasta jäi vielä vapaaksi muuhun käyttöön. 

Illalla saunoimme hiekkapölyt yltämme rantasaunassa. Hannu ainoana uskaltautui uimaan. 

15.5.22

Kasvihuoneprojekti 4: perjantaina putkea ja kaivinkonehommia

Kuten sarjan edellisessä jaksossa kerroin, salaojaputkea löytyi yllättäen lähinaapurista. Lähinaapuri ei kuitenkaan ole niin lähellä, että olisimme olleet ennalta tuttuja. Mutta nytpä samalla tutustuimme! Putkea oli parikymmentä metriä eli juuri niin paljon kuin tarvittiinkin.  
Vielä perjantaiaamuna salaojaputki oli autoni peräkontissa, mutta siitä se aamupäivän kuluessa siirtyi maan alle. Ei toki ihan itsestään... 

Sen ympärille tarvittiin vielä suodatinkangas, jotta putki ja sen reiät eivät täyttyisi savesta. Suodatinkangas piti käydä erikseen ostamassa - tällaisia viivytyksiä aina sattuu. Suodatinkangasta emme puutarhassamme yleensä harrasta, sillä sehän ei nimestään huolimatta ole mitään kangasta vaan muovia, polypropeenia. Tähän tarkoitukseen se oli kuitenkin ainut vaihtoehto. 

Tuon valkoisen salaojaputken tarve oli siis yllätys. Varsinainen ilmastointiputki sen sijaan oli tilattu jo hyvissä ajoin ja se saapui Kaukokiidon kuljetuksella. 



Tässä salaojaputki on jo päällystetty "kuitukankaalla" eli polypropeenilla. 

Perjantai-iltapäivänä jännitettiin, tulevatko eristelevyt luvatusti perille. Iltakuuden jälkeen ne onneksi tulivat. Valtava auto toi neljä kevyehköä pakettia pihaan. 
Peräkärry sai töitä. 


Illalla saapui myös pieni kaivinkone, sellainen, jota Lassi ajaa itse. Sillä kuskataan mursketta ja siirretään kuopasta nostettua multaa takaisin kuoppaan.

Kasvihuoneprojekti 3: torstaina tuli Hannu, murskeet ja salaojaputket

Torstaina saapui Hannu Ollila Helsingistä bussilla ja poimin hänet töistä lähtiessäni kyytiin Karkkilan linja-autoasemalta. Hannu on ollut meille korvaamattoman iso apu halki vuosien puutarha- ja rakennushommissa.  
Työt ovat hauskempia yhdessä ja tietysti ne kahdestaan myös etenevät kaksin verroin nopemmin. Vatupassia tarvittiin kuopan saamiseksi vaakasuoraan. Salaojat toki kaivettiin viettämään alamäkeen. 
Ojat täyttyivät nopeasti vedellä. 

Ihmettelen, miten tuo käsivammainen mies jaksaa heiluttaa lapiota tuohon tahtiin. No, onneksi varsinainen olkapäävamma on jo hellittänyt, mutta kipuja on kuulemma silti. 

Joutsenet hautovat Näkyvän turvesaarella tänäkin vuonna. Onneksi ne eivät häiriintyneet urakasta millään lailla, tosin eivät ne ihan meidän rantaamme ole nyt tulleet. 

Ekholm toi murskelastin. 
Mönkijän peräkärry pääsi töihin. Peräkärryn hankintakin oli oma projektinsa: kuulemma niillä on nyt kova kysyntä. Onneksi jälleen ensimmäisessä tilauspaikassa ei hoidettu hommaa sovitusti, jolloin Lassi joutui etsimään uutta kärryä. Löytyi mainio, vahva ja laadukas kotimainen peräkärry, joka saapuikin äkkiä. 

Salaojaputket löytyivät yllättävän läheltä. Laitoin kyläyhdistyksemme fb-sivuille kysymyksen, josko jollakulla olisi jäänyt turhaksi salaojaputkea, jonka haluaisi myydä. Lähin naapuri ilmoittautui! Kuvat siitä sarjan seuraavassa osassa. 




Kasvihuoneprojekti 2: keskiviikkona kävi kaivinkone

Kasvihuoneprojektin varsinaista käynnistymistä edelsi moni pieni ja vähän isompikin tehtävä. Sijaintipaikka piti pohtia, päättää ja mitata. Kasvihuone päätettiin lopulta sijoittaa tontin pohjoisreunalle päädyittäin kohti vanhaa kasvihuonetta. Siinä kuitenkin sijaitsi hedelmä- ja marjatarhamme, joten yksi työpäivä kului Lassilla hänen siirtäessään kirsikkapuita ja herukkapensaita. 

Helsingissä ja Turussa kuulemma jo vietetään hamamia eli ihastellaan kirsikkapuiden kukintoja. Meillä ei kukinnasta ole vielä tietoakaan. 
Herukkapensaat ovat oikeastaan vasta valeistutuksessa, tiheänä aidanteena. Ne on tarkoitus siirtää myöhemmin etäämmäs toisistaan. 
Keskiviikkona ennen töihin lähtöäni Ekholm toi kaivinkoneen ja aloitti aherruksensa. Ekholm on taitava ja tolkku urakoitsija, työ sujui sukkelaan ja suunnitelmien mukaan. Palatessani töistä paikalla oli suuri, suorakaiteen muotoinen, syvä monttu.  
Lassi jatkoi kaivamista lapiolla. 
Kuten niin usein, tässäkin oli edessä ikävä yllätys. Maasta paljastui savikerros. Savihan ei päästä vettä läpi, joten oli alettava kaivaa salaojia. 

13.5.22

Kasvihuoneprojekti 1: valmistautumista

Uuden kasvihuoneen pystytys on viimein käynnissä.

Oikeastaan projekti alkoi jo kauan sitten: Lassi on lukenut, puhunut ja hankkinut tietoa sekä kasvihuoneista että lämmitys- ja kastelujärjestelmistä jo pitkään. Toimiva kastelujärjestelmä toki on meillä jo vanhassakin kasvihuoneessa, tähän uuteen tulee sitten vielä aivan erityinen lämmönsäätelyjärjestelmä, jonka on määrä sekä parantaa käytettävyyttä kesällä että pidentää kasvukautta niin keväästä kuin syksystäkin. 
Kasvihuoneita on valtavasti erilaisia ja jotkut vielä rakentavat niitä itsekin. Itse rakennetut ovat usein sieviä, mutta se ei ole meillä ratkaisevaa. Toki ulkonäölläkin on merkitystä, mutta tärkeintä on käytettävyys ja toimivuus kasvien kannalta. 

Moni on kysynyt, eikö Lassi rakenna kasvihuonetta itse vanhoista ikkunoista. Lassihan on ikkunaentisöijä ja vanhoja pokiakin on varastossa. Mutta ikkunoista kasaaminen ei milloinkaan ole ollut Lassille vaihtoehto kasvihuoneen suhteen. Emme halua rikkoontunutta lasia puutarhaamme. 

Vaikka muovia mieluusti välttelemme, kasvihuoneessa kennomuovilevyt ovat toimivat. Lämmönsäätelyjärjestelmään tarvitaan lisäksi putkia ja eristekangasta, jotka nekin ovat muovia. Näin nyt vain on. 

Pitkän etsinnän jälkeen Lassi löysi tarpeisiinsa sopivan kasvihuoneen ja otti yhteyttä myyjään. Tilauksesta ei vain alkanut kuulua mitään. Lopulta se oli onni, sillä selvisi, että kasvihuone olikin venäläinen. Ei, ei venäläistä! Siis uusi etsintäkierros.

Uusi sopiva löytyi Virosta. Se tilattiin. Se on 32 neliömetrin laajuinen, painoa lähetyksellä oli rutkasti. Se saapui todella nopeasti. Yleensä nopea toimitus on etu, mutta nyt maa oli vielä paksun lumen ja jään peitossa, kun iso, musta, pianoa muistuttava paketti jo seisoi pihassa. Pelkona oli sen kaatuminen ja sitä kautta rikkoutuminen jään sulaessa sen  alta. 

Lassi seurasi tietysti aktiivisesti tilannetta ja rakensi "pianolle" erilaisia tukirakenteita. Pystyssä pysyi. 

Tämän viikon keskiviikkona pystytysprojekti pääsi alkamaan. Raportoin siitä päivä kerrallaan. 

"Piano" seisoo yhä avaamattomana sillan kupeessa.