Sunnuntaina meillä soppaa ja soittoa!

 Sunnuntain 7.8. tilapäivämme on myös hyvän musiikin konsertti! Tervetuloa siis syömään, tekemään ostoksia ja kuuntelemaan musiikkia! 

Pilpalan Pilke Osakeyhtiö soittaa näissä maisemissa Solstrandissa ensi sunnuntaina. Kuvassa vasemmalta Petri Lindberg, Juha Kohonen, Markku Palm, Antti Polameri ja Lassi Tudeer.

Pilpalan Pilke Osakeyhtiö on viisimiehinen yhtye, joka on saanut nimensä Hunsalan Sinervänniemellä sota-aikana sijainneesta pilketehtaasta. Yhtye soittaa etupäässä ikonisia, tuttuja kappaleita rokista bluesiin ja kansanmusiikista jopa jatsiin. Mukana on myös joitain omia kappaleita.

Aivan uusi bändi ei ole kyseessä, sillä miehet ovat soittaneet yhdessä aiemminkin. Koronavuodet vain veivät kokoontumismahdollisuudet ja pitkät etäisyydet ovat osaltaan aiheuttaneet välivuosia. Itse kukin on kuitenkin tahollaan jatkanut musisointia, ja yhteissoitto Pilpalan Pilkkeenkin kanssa palautui konkareilta nopeasti ja vaivatta mieleen nyt, kun ensimmäinen koronanjälkeinen keikka tuli tarjolle.

Yhtyeen jäsenillä on vankka kokemus musiikin alalta – itse asiassa soittovuosia on yhteen laskettuna kertynyt jopa yli parisataa. Ihan poikasia miehet eivät enää ole.

Vaikka osa soittajista asuu kauempana, kaikilla on vankka Loppi-yhteys. Laulaja Markku Palm on vieraillut Lopella jo vuosikymmeniä ja esiintynyt paitsi Liitontalolla myös Lopen kirkossa Amanti-kvartetissa. Laulamisen hän aloitti 1960-luvulla Cantores Minoreksessa ja on sen jälkeen soittanut muun muassa kitaraa ja kosketinsoittimia.

Bassona Amanti-kvartetissa laulava Petri Lindberg on loppilaisille hyvinkin tuttu muusikkona ja hierojana. Hän soittaa monia instrumentteja, Pilpalan Pilkkeessä lähinnä koskettimia. Kuten Petri, myös Lassi Tudeer asuu Hunsalassa, pääsoitin on tällä hetkellä basso.

Juha Kohonen on tuhansien keikkojen mies, joka on tullut tutuksi loppilaisille soittaessaan Tyyki Groupin riveissä Liitontalon tansseissa. Taiturimainen kitaristi Juha soittaa niin tanssikeikoilla kuin teatterissakin. Juha on bändistä ainut, joka ei soittamisen ohella myös laula.

Antti Polameri on säveltäjä ja rumpali, joka asui aiemmin Lopen Hevosojalla. Antti on opettanut rummunsoittoa myös Lopella ja osallistuu aktiivisesti nykyisen kotikaupunkinsa Hämeenlinnan taide- ja musiikkielämään.

Bändin ohjelmistossa on esimerkiksi sellaisia ikivihreitä kuin Unchain My Heart, Tequila, Hon är så söt, Summer in the City, Sunny Side of the Street ja Still Got the Blues. Omaa tuotantoa on ainakin Rannalla-kappale, ja Sweet Home Chicago on saanut uudet Pilpalaan sijoittuvat sanat.

Pilpalan Pilke Osakeyhtiö soittaa ensimmäisen keikkansa monen vuoden jälkeen sunnuntaina 7. elokuuta Solstrandissa. Kyseessä on tilamyynti- ja ravintolapäivä, jossa tarjolla on keittoja, piirakoita ja kotiin vietäväksi monenlaisia tilan tuotteita. Solstrandissa viljellään valkosipulin lisäksi juureksia, vihanneksia, yrttejä ja chilejä sekä hyödynnetään keräilytuotteita ja villivihanneksia.

Yhtye aloittaa soittonsa puolenpäivän aikaan ja on luvannut jatkaa parisen tuntia. Syömään, kahville tai ostoksille voi tulla jo yhdeltätoista ja tilapäivä jatkuu iltapäivällä kolmeen. Solstrandin tila sijaitsee Pilpalassa osoitteessa Sinervänpolku 15.

Kanaseni, hiuksensa värjänneet maissit ja muita kuvia kesäpäivän rauhasta (kuvablogi)

Lempimaisemani. Tänä kesänä en ole ehtinyt paljon vain olla ja nauttia näissä maisemissa. Tekemistä on ollut ihan liikaa. 

Ja Helmi puolestaan on lempikanani. Eikö olekin kaunis?

Minulla taitaa olla vaatimaton maku, sillä olen aina pitänyt samettiruusuista erityisen paljon. Puutarhassa niitä pitää olla runsaasti, nehän ovat myös hyvä apu tuholaistorjunnassa. 

   

Maissimme värjäsivät hiuksensa. 

Ne olivat blondeja, nyt ne ovat punatukkaisia. 

Tämä ilmiö on varmasti tuttu kaikille, jotka ovat maissia kasvattaneet, mutta meille tämä on tämänlajisten maissien suhteen ensimmäinen vuosi. Edellinen yritys maissien kanssa oli noin 15 vuotta sitten, enkä muista tällaista ilmiötä silloin olleen. Silloiset maissit olivat niitä kookkaita, nämä ovat matalia. En muista lajiketta nyt. 

Oreganot eli mäkimeiramit ovat meillä perhosia ja muita öttiäisiä varten. Niitä pörrää niissä aurinkoisina päivinä sadoittain. Mausteeksi tästä "maalaismäkimeiramista" ei oikein ole, ei se maistu juuri miltään. Silti se saa meillä olla ja levitäkin, ihan perhosten takia. Joskus otan niitä maljakkoonkin. 

Suuntana omavaraisuus 8: Monimuotoisuus

Monimuotoisuus mielletään usein vain luonnon lajirunsaudeksi eli lajiston monimuotoisuudeksi, mutta se on paljon muutakin. Monimuotoisuus on tärkeää myös kulttuurissa, taiteessa, tieteessäkin, puhumattakaan koiranjalostuksesta (tai jalostamattomuudesta!), kotieläimistä, puutarhasta, viljelystä... 

Tämän kuukauden Suuntana omavaraisuus -kirjoitusten aihe on siis monimuotoisuus, tarkennettuna luonnon monimuotoisuus. 

 Ensimmäisenähän monimuotoisuudesta tulee mieleen se, miten monimuotoista oma viljelytoiminta on, mutta se ei suoranaisesti liity luonnon monimuotoisuuteen. 

Meillä täällä Solstrandissa ravintokasvien viljely on oikeastaan mahdollisimman monimuotoista tai siis monilajista. Myös sikäli, ettemme ole turhan tarkkoja kitkemisen suhteen. Rikkakasvilajistomme on erittäin monimuotoinen ja runsas! 

Rikkakasveistahan voi olla myös viljelyssä monenlaista hyötyä. Paitsi että ne kertovat maan laadusta ja koostumuksesta, ne usein myös suojaavat kasvatettavia lajeja muun muassa kuivuudelta ja välillä myös tuholaisilta. Jopa viljelijöiden kauhut eli peurat, kauriit, jänikset ja rusakot välttelevät esimerkiksi siankärsämöä. 

Monet rikkakasvit myös parantavat viljelymaan rakennetta ja estävät omalta osaltaan ravinteiden huuhtoutumista. Vaikka ne kuluttavat ravinteita, ne myös nostavat ravinteita syvemmältä maasta ylös muiden kasvien käyttöön. Erityisen tärkeää on, että ne tarjoavat suojaa ja ravintoa hyönteisille, monesti myös houkuttelevat tuhohyönteisiä pois ihmisten ravintokasveilta. 

Hämmästelen kovasti joidenkin halua päästä esimerkiksi kokonaan eroon vuohenputkista ja vielä enemmän hämmästelen, jos joku siinä onnistuu. Itse yritän suhtautua rikkaruohoihin ystävinä ja hyviksinä. Ne ovat arvokkaita niin monella tapaa ja kertovat vain, että maa on elinkelpoista. Ja ovathan ne usein myös meidän ruokaamme! Voikukannuput ja lehdet ovat yhtä lailla ravintoa kuin esimerkiksi porkkanatkin. 

"If nothing eats your garden, it is not part of the ecosystem." Tuon mainion itsestäänselvyyden löysin vastikään Facebookista. Noinhan se on, ja se kannattaisi muistaa. 

Emme me tietenkään ötököiden ruuaksi ravintoa viljele, mutta ötökätkin ovat tärkeitä. Todella tärkeitä. Välillä suojaamme kasveja niitä vastaan jopa harsoin, mutta myrkkyjä emme käytä. 

Luonnon monimuotoisuutta voi siis suojella omalla pihallaankin. Muistan, kun vasta Solstrandiin muuttaneena halusin siivota "ryteiköt" ja esimerkiksi katkenneet, lahoavat puut pois maisemasta. Nyt ajatus silloisista kauneuskäsityksistäni kauhistuttaa. Onneksi Lassin avulla pian ymmärsin, miten tärkeitä esimerkiksi lahoavat kannot ovat.  Oikein silmin katsottuna kääpää kasvava puunrunko on kauniimpi kuin kukkapenkin kasvatettu kukka. 

Niin, se puutarhanhoito... Perennojen ja viljeltyjen kukkien suhteen en enää ole kovinkaan suuri monimuotoisuuden vaalija. Ensinnäkään en näe mieltä käyttää paljon aikaa (ja rahaa) kukkapenkkien hoitoon, kun luonto on täynnä toinen toistaan kauniimpia kasveja - ja hyönteisiä. Lisäksi suurin osa haitallisista vieraslajeistamme ovat puutarhakarkulaisia, eli puutarhainnostuksesta on ollut Suomen luonnolle paljonkin haittaa. Puhumattakaan sitten niistä kaikista katemuoveista ("kankaista"), lannoitteista, myrkyistä ja muusta, mitä puutarhaharrastus on tuonut mukanaan. 

Olen tästä "ulos laajennetusta sisustusintoilusta" kirjoittanut aiemminkin, mutta olen yrittänyt olla varovainen sanoissani.  Nyt taisi tulla suoraa puhetta, josta joku saattaa närkästyä. Jos niin käy, olen pahoillani ja toivon vain saavani jonkun miettimään asiaa uudelleen. Mihin kannattaa käyttää rahansa ja aikansa? Mikä on toimintani vaikutus laajemmin ajateltuna? Puutarhanhoitoahan pidetään jotenkin luonnonläheisenä harrastuksena, vaikka se juuri pahimmillaan tuhoaa luontoa. Onneksi näitä äänenpainoja on viime aikoina saanut lukea muidenkin kirjoittamana. 

Tässä tarkoitan puutarhanhoidolla siis nimenomaan kukkien, koristepensaiden ja nurmikon kasvattamista ja vaalimista. Kasvimaat ovat eri asia. Alun alkaen toki puutarha tarkoittaa puu-tarhaa eli siellä kasvaisivat hedelmäpuut. Sellainen puutarha on tietysti eri asia kuin nämä koristepensas-kukkaistutus-nurmikkopihat.

Kyse on kauneuskäsityksistä, jotka ovat usein opittuja ja valmiina omaksuttuja. Ei tavallisten ihmisten puutarhaharrastus ole Suomessa kovinkaan vanhaa. Milloinhan täällä alettiin julkaista ensimmäistä puutarhalehteä? Entä milloin tulivat ensimmäiset puutarhaohjelmat televisioon? Ennen niitä ei puutarhoja pidetty asiana, johon jokaisen kunniallisen ihmisen pitäisi satsata. Luostareiden puutarhatkin olivat etupäässä yrtti- ja hyötykasviviljelmiä. 

Värikkäitä perhosiahan kaikki ihailevat, mutta monen perhosen toukka on puutarhan tuholainen. Antaa olla! 

Suuntana omavaraisuus on yhteisbloggaussarja, jossa joukko omavaraistelijoita kirjoittaa blogissaan kuukausittain yhdessä sovitusta aiheesta. Uudet kirjoitukset julkaistaan aina kunkin kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 9. 

Käy siis lukemassa muidenkin päivityksiä samasta aiheesta, niin minäkin. 

Ja muista, että me kaikki kovasti ilahdumme kommenteista! 

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2022/

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/08/rinnakkaiseloa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/08/pihan-elaimet-vahentaa-satoa.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/07/suuntana-omavaraisuus-8-monimuotoisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2002-osa-8/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/08/suuntana-omavaraisuus-osa-8-luonnon.html

Caramellia https://caramellia.fi/elokuu2022/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/luonnonmonimuotoisuus-ja-maatiaislajit

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/07/suuntana-omavaraisuus-8-monimuotoisuus.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/08/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/08/01/elokuu-22-monimuotoisuus/

Aviomiehen oikeuksista

Helsinkiläisvieraamme kehuivat perjantaiaamuna ahkeruuttamme, kun olimme ehtineet jo sulattaa, pestä ja järjestellä pakastimen ennen heidän tuloaan. Epähuomiossa mainitsin, että emme me sitä tehneet vaan minä yksin. Voi minua kelvotonta! 

Oli pakko laatia selonteko ja vaatia helsinkiläiset allekirjoittamaan virallinen paperi. Kas tässä nyt tämä kirjallinen vakuutus ihan kaikkien luettavaksi. Meidän Lassi on ahkera ja hyvä mies. Nih!  

Ja onneksi vakuuttelu myös vastaanotettiin ja hyväksyttiin. 

KIRJALLINEN VAKUUTUS

 

Me allekirjoittaneet, XX ja XX, toteamme ja vakuutamme, että rouva Marika Tudeer on meille nimenomaisesti ilmaissut arvostavansa miehensä Lassi Juhani Tudeerin laajaa ja merkittävää panosta kodin ja tilan töissä, eikä ole, sanoessaan, että pakastimen tyhjennyksen, pesun ja uudelleenjärjestelyn suoritti aamulla heinäkuun 29. päivänä 2022 yksin hän itse, tarkoittanut, etteikö Lassi Tudeer saisi maata sohvalla viittätoista minuuttia tai ihan niin kauan kuin hänestä siltä tuntuu, jos hänestä siltä tuntuu. Ymmärrämme, että kyseinen maininta oli pelkkä tapahtuneen asiantilan toteaminen, eikä minkäänlainen arvolauseke siitä, että Marika Tudeer olisi millään tavalla suorittanut määräänsä enempää työtehtäviä, vaan pikemminkin pelkkä lausahdus siitä, että kerrankin hänkin sai aikaan jotain, joka olisi jo pitänyt suorittaa aikaa sitten ja joka oli tuiki tarpeellinen työrupeama, johon hän tuli ryhtyneeksi siitä huolimatta, ettei hänen miehensä Lassi ollut vastaavaan aikaan innostunut ja voimissaan kyseiseen askareeseen ryhtymään tahi siihen osallistumaan. Lisäksi ilmoitamme, että olemme tietoisia siitä asianhaarasta, ettei mainittu Marika Tudeer myöskään erityisesti kaivannut tehtävään apua sen enempää Lassi Tudeerilta kuin keneltäkään muultakaan, vaan sujui mainittu tehtävä vailla sen suurempaa tai ainakaan ylivoimaista vaivannäköä, joskin vaati runsaan tunnin verran toimeliaisuutta ja erityisen ripeää suoriutumista, jotta laitteesta väliaikaisesti ulos siirretyt elintarvikkeet eivät turhaan sulaisi ennen kuin kyseinen laite on saatettu jälleen siihen kuntoon, että se kykenee vastaanottamaan mainitut elintarvikkeet ja huolehtimaan siitä tehtävästä, johon se on tarkoitettu.

Lisäksi ilmoitamme täten tietävämme ja tiedostavamme, että rouva Marika Anneli Tudeer arvostaa aviomiestään suuresti hyvin monesta erilaisesta ja erilaatuisesta syystä, ei vähiten Lassi Juhani Tudeerin ansioista erinomaisen esimerkillisenä ruuanlaittajana, tiskipöydän siistijänä sekä kyseessä olevan kotitalouden ainoana tiskikonevastaavana, joka yksin ja vain yksin täyttää, käynnistää ja jopa varsin usein yksin tyhjentääkin kyseisen laitteen. Edellä mainituista seikoista johtuen, ja niitä ilmankin, rouva Marika Anneli Tudeer on sitä mieltä, että hänen laillisella aviomiehellään on täysi oikeus jättäytyä syrjään erilaisista muista kotitalousaskareista, joita mainittu rouva Tudeer silloin tällöin saattaa saada päähänsä ja intoutua ryhtyä suorittamaan.

 

Pilpalassa heinäkuun 29. päivänä armon vuonna 2022

 

XX (allekirjoitus)                                  XX (allekirjoitus)

 

Vakuutan täten lukeneeni ja tutustuneeni yllä olevaan tekstiin ja paneutuneeni sen sisältöön ja allekirjoittavani omalta osaltani tämän selonteon sisällön ja yksityiskohdat sekä pyrkiväni vastaisuudessa välttämään tilanteita, joissa Lassi Tudeerille välittyisi tunne siitä, ettei hänen panostaan arvosteta tai ettei hänellä olisi täysi ja kiistämätön itsemääräämisoikeus sen suhteen, mitä hän kulloinkin pitää tärkeänä ja tarpeellisena suorittaa talossaan ja sen ulkopuolella.  

Marika Anneli Tudeer

 

Valokuva ei liity tapaukseen.

 

Monipuolinen aamiainen

Terveellisen aamiaisen syömisestä on puhuttu ainakin jo 1960-luvulla. 

Meillä aamupalan valmistelut alkavat illalla, kun Lassi laittaa tuorepuuropohjan hapattumaan. Siihen tulee silloin tattaria, öljyä, etikkaa, hapankaalia (tai hapankurkkua, jos on omaa), chiliä, valkosipulia, ripaus suolaa, paseerattua tomaattia, pellavansiemeniä, hampunsiemeniä ja kesäkurpitsaa.

Aamulla Lassi juo teen ja lähtee sitten jonkin ajan kuluttua kasvimaalle hakemaan loput ainesosat. Tuoreena pilkottavaksi tuli tänä aamuna mangoldia, basilikaa, vuohenputkea ja voikukkaa. Nokkonen jäi kuulemma ottamatta, kun ei tullut saksia mukaan.

Laskin, että tänään aamiaisessa oli 15 ainesosaa. Koostumus tietysti vaihtelee vuodenajasta ja muista tekijöistä riippuen. Välillä mukana on ollut granaattiomenan siemeniä ja villivihannesten osuus on tietysti talvella vähissä. 

Lassilla oli kiireinen aamu, koska hän on lähdössä suolle riistalaskentaan. Onneksi aamiainen pitää nälän poissa pitkälle iltapäivään, eväitä ei tarvita.

Terveellinen ravinto pitää kropan ja mielen kunnossa. Muistia se ei ehkä sittenkään paranna, sillä nytkin Lassi etsii kuumeisesti kompassiaan.

Ja sitten autonavaimia.

Löytyivät. Lassi lähti suolle. 

Männynkäpyhilloa on harva maistanut ja vielä harvempi tehnyt

Mistähän alun perin innostuimme männynkäpyhillosta? Kuusenkerkkiä olemme käyttäneet eri tavoin jo monena vuonna, ja viime vuonna laitoimme pataruokaan männynkäpyjä. Niistä tuli pehmeitä ja hauskan makuisia. 

Ukrainalaisen käpyhillon mainitsi ainakin Jussi Konttinen Hesarissa. Lähdimme etsimään reseptejä. Löytyneet olivat etupäässä venäjänkielisiä tai oudosti konekäännettyjä, mutta kyllä niillä pärjäsi. 

Lassi siis otti kipon ja kiipesi mäntyyn. Tai oikeastaan useampaankin, pihamme nuoriin, suhteellisen mataliin mäntyihin. Ensimmäinen haaste käpyhillon teossa on siis käpyjen saanti. Niitä ei saa kerätä toisten metsistä ilman lupaa, ja niihin ylettyminen ylipäänsä on haastavaa. Lisäksi ne on kerättävä tarpeeksi nuorina. 

Lainaan tässä suhteellisen suoraan venäjästä konekäännettyjä sivuja. Näin niillä kerrotaan: 

Kaukasiassa ja Krimissä on jo muinoin hoidettu monia sairauksia ainutlaatuisella juomalla tai hillolla, joka on valmistettu männynkävyistä. Nuoret kävyt sisältävät paljon vitamiineja, jotka yhdessä lisäävät immuniteettia, poistavat yskää, torjuvat polyartriittia. Lisäksi niillä voi hoitaa ikenien verenvuotoa, vapauttaa hengitysteet ja vahvistaa elimistöä monin tavoin. 

Sivu löytyy netistä hakusanalla "männynkäpyhillo", mutta olen siis muokannut tekstiä luettavammaksi. Näin teksti jatkuu:

1. Kerää kävyt vain puhtaista paikoista. Siirry mäntymetsään, joka sijaitsee kaukana moottoriteistä, teollisuuslaitoksista, saastuneista yleisistä teistä.
2. Raaka-aineiden keräysjakso riippuu ilmasto-oloista ja kasvualueesta. Lämpimällä seudulla keruuaika on loppukeväällä. Viileämmissä ilmasto-oloissa keruu tapahtuu heinäkuun puolivälissä.
3. Valmistukseen olisi valittava vain nuoret, alle vuoden ikäiset kävyt. Ensimmäisen kypsyysvuoden aikana tällaiset hedelmäkasvit ovat mahdollisimman tyydyttyneitä hyödyllisillä entsyymeillä; ne ovat mehukkaita ja puhtaita. Kahden tai kolmen vuoden ikäiset kävyt ovat kuivia ja vailla useimpia vitamiineja.
4. Edellä mainittujen sadonkorjuun perusvaatimusten lisäksi on välttämätöntä tutkia huolellisesti raaka-aineiden ulkonäkö. Älä kerää hyönteisten vaurioittamia tai muuten huonoja käpyjä. 
5. Kerää vain kirkkaanvihreät, pehmeät, avautumattomat kävyt, joissa on päällä tahmea kerros (hartsi). 
6. Erityistä huomiota kiinnitetään männynkäpyjen kokoon. Halkaisija saa olla enintään 4 cm, pituus enintään 45 mm. Ruoanvalmistukseen sopivilla kävyillä ei ole valkoista päällystettä. Ne ovat tahmeita, mehukkaita, ehjiä. Muut merkit viittaavat puusairauksien esiintymisen.
7. Huuhtele kerätyt kävyt. Heitä ne seulalle tai siivilälle ja kasta kylmään veteen. Poista kaikki roskat ja vaurioituneet kohdat, kuivaa pyyhkeillä.

1. Hillo tai siirappi valmistetaan useassa vaiheessa. Se varmistaa makean pohjan asteittaisen tunkeutumisen hedelmän rakenteeseen. Kävyt eivät hajoa ja ne säilyttävät kaikki hyödylliset entsyymit.
2. Lajittele ja pese kävyt. Huuhtele ne pari kertaa kulhossa vettä ja anna kuivua. Valitse astiat, joissa on lämmönkestävä päällyste.
3. Lisää niin paljon vettä, että se nousee 2-3 cm käpyjen yläpuolelle. Peitä astia, laita kiehumaan. Aseta keittolevy suurimman ja keskimääräisen välillä. Hauduta massaa 35–40 minuuttia.
4. Kun asetettu määräaika loppuu, poista astia tulelta. Odota 10 tuntia ja pidä keitos pimeässä. Tänä aikana tulee miellyttävästi tuoksuva liemi, jolla on vihertävä sävy.
5. Siirrä nyt kävyt erilliseen astiaan siirappin keittoa varten, sekoita rakeistettu sokeri. Kuumenna vielä kerran alhaisella lämmöllä, kunnes jyvät liukenevat.
6. Arvioi siirapin konsistenssi. Sen tulee olla kohtalaisen paksu, ei levitä. Laita nyt 1/3 männynkäpyjen kokonaismäärästä homogeeniseen kiehuvaan seokseen, jatka keittämistä 7 minuutin ajan.
7. Pakkaa valmis eliksiiri astioihin, peitä heti tinalla. Jäähdytys tapahtuu ylösalaisin paidan alla. Säilytä pimeässä, huoneenlämmössä 12–14 astetta.

No, me käytimme ehkä jossain kohtaa vähän erilaista menetelmää. Ohjeita siis löytyy monenlaisia, tuo oli niistä yksi. Me kiehautimme, annoimme seistä, keitimme jälleen useita kertoja. 

Valitettavasti taisimme ryhtyä puuhaan sittenkin liian myöhään. Kävyistä ei tullut pehmeitä ja syötäviä, vaan ne jäivät koviksi. Emme siis saaneet hilloa vaan siirappia. Mutta tuo siirappi on hyvää! Se on pihkaista, erikoisen makuista. Aiomme syödä sitä makeiden jälkiruokien lisukkeena. Se sopii varmasti lettujen, jäätelön ja juustojen lisukkeeksi. 

Laitoimme purkkeihin yhden kävyn malliksi. Viimeiseen purkkiin tuli enemmänkin käpyjä. Loput kävyt ovat vielä tallessa: lähdemme ostamaan vahvaa viinaa ja säilömme ne siis alkoholiin. Siitä tulee siis yskänlääkettä. 

Kokeilu oli työläs mutta mielenkiintoinen. Kädet ja astiat tahmaantuvat, ja keittoaikahan on todella pitkä. Ehkä silti kokeilemme ensi vuonna uudelleen aiemmin keväällä. 

Retki suolle (kuvablogi)

Suomea ei voisi ajatella ilman soita. Suot ovat meille sekä arkinen osa elämää että tärkeä myyttinen, elämyksellinen ja historiallinen elementti. Suot ovat vaarassa, mutta onneksi meillä on sentään Etelä-Suomessakin mahdollisuus kokea aitoja, luonnontilaisia soita.

Yhdessä niistä sain alkuviikolla viettää ihastuttavan päivän yhdessä Jaana-ystäväni kanssa. 

Tässä blogissa on lähinnä vain kuvia retkemme varrelta, sieltä täältä. Lopussa on myös marjakimara sekä kohtaaminen suomiehen kanssa. 

Lakka, hilla, suomuurain, valokki... Meille etelän ihmisille se taitaa olla lakka. Lakka ei ole marjojen joukossa se suosituin, mutta on niitäkin hauskaa poimia ja välillä syödäkin. 

Mustikkakausi on alkanut, ja nyt onkin ilmeisen hyvä mustikkavuosi. Ihanaa!

   

Puolukoiden kypsymistä saamme odottaa vielä pitkään. Toivottavasti niitäkin tulee paljon. Puolukka on meille tärkeä marja: se on hyvänmakuinen, monikäyttöinen ja terveellinen ja lisäksi se säilyy erinomaisesti ilman sähkön käyttöä. Me murskaamme ne lasipurkkiin ja säilytämme kellarissa ja jääkaapissa. 

Karpalo ei myöskään ole kypsää vielä pitkään aikaan. Niitähän voi poimia vielä yöpakkasten jo tultua. 

Variksenmarjoja näkee täällä etelässä harvoin. Ihan hyvä marja on sekin, vaikka jotkut yhä luulevat sitä myrkylliseksi. Kaupalliseen käyttöön sille on keksitty nimeksi kaarnikka, koska joidenkin mielestä variksenmarja-nimi kuulostaa huonolta. 

Suot ovat lajistoltaan monipuolisia. Tässä on samassa kuvassa puolukkaa, mustikkaa, variksenmarjaa ja hillaa. Näimme myös juolukkaa. Se ei ollut ihan yhtä kypsää kuin mustikka. (Otin kyllä juolukastakin kuvia, mutten jaksa etsiä niitä nyt tähän, laiskuri!)

Eteläinen vaivaiskoivu. 

Loppupäässä retkeämme kohtasimme Kaljupeten. 

Hän oli ollut yötä suolla ja oli jatkamassa seuraavaksi yöksi toiselle suolle. 

Kaljupete on suomies. Hän kokee tehtäväkseen tehdä soita tunnetuksi ihmisille muun muassa järjestämällä monenlaisia ohjattuja retkiä soille, yöretkiäkin. Netistä löytyvät hänen kotisivunsa, joilla hän esittelee suosafareitaan. Instagramissa hän kertoilee kuvin reissuistaan. 

Yöretkellä varustemäärä on kunnioitusta herättävä. 

Tänään en olekaan vielä käynyt metsässä! 

Vähintään kerran päivässä metsään, suolle tai vesille olisi hyvä tavoite. 

Tällä viikolla se on toteutunut kaikkina muina päivinä paitsi tänään. 

Pyjamaluteita, ötököitä ja kanoja (kuvablogi)

 

Pyjamalude on hauska. En ole niitä ennen havainnut, nyt niitä oli vuohenputken lehvästössä paljonkin. Se on melko uusi tulokaslaji, mutta ilmeisesti kaikin puolin vaaraton. 

Tuo toinen on käsittääkseni heinäsirkka, ei hepokatti. Yritin tehdä tarkemman lajimäärityksen netin avulla ja päädyin nurmiheinäsirkkaan.  

Siis onko tämä nurmiheinäsirkka?

Tämä puolestaan on rusokukkajäärä. 

Kahvipulla-kana viihtyi sateen jälkeen ulkona. 

Helmi-rouvalla oli määrätietoiset askeleet. 

Sisään ja äkkiä! Kukko otti siivet avuksi. 

Mitäs siinä toljotat sen kamerasi kanssa?