Elokuinen tilapäivämme, kesän toinen, oli viime sunnuntaina. Nyt tiistaina ehdin vähän kerrata plussia ja miinuksia ja päivän tunnelmia muutenkin.
Kokonaisuutena päivä oli onnistunut. Väkeä vain olisi saanut olla enemmän. Tällä seudulla oli kai turhan paljon tapahtumia päällekkäin ja kesälomien loppuminenkin ehkä piti monen muissa kiireissä.
Työtähän nämä tilapäivät vaativat aina yhtä paljon, tulipa väkeä sitten runsaasti tai vähän. Heinäkuussa ihmisiä oli noin 160, nyt vain noin 60-70. Ihan loppuhetken rutistukset sujuvat kyllä jo rutiinilla, mutta jotenkin tällä kertaa käytin päivän etukäteistöihin tavallista enemmän aikaa. Luulin myös tiedottaneeni päivästä paljon, mutta ilmeisesti en sittenkään tarpeeksi.
Ehkä eniten ihmisiä oli Helsingistä. Lisäksi heitä tuli Hämeenlinnasta, Hyvinkäältä, Riihimäeltä, Nurmijärveltä, Karkkilasta ja muutama Lopeltakin. Mökkiläisiä oli mukavasti.
Bändi aloitti sovitusti kello 12, ja juuri sopivasti osui paikalle myös Jenni Forssen Riihimäeltä. Hän lauloi 2-3 laulua bändin säestyksellä heti alkuun. Sitten bändi jatkoi omalla ohjelmistollaan.
Yläkuvassa näkyy soittajina Markku Palm (kitara), Petri Lindberg (koskettimet), Lassi Tudeer (basso), Antti Polameri (rummut) ja Juha Kohonen (kitara).
Isäntä eli Lassi hyppäsi siis suoraan kokin puuhista roudariksi ja siitä basistiksi. Edellisenä iltana Lassilla oli ollut kahden eri bändin keikka Hausjärvellä: siellä hän soitti sekä humppaa että Warren Woiman "hilpeää äijämusaa". Nyt soi blues, jazz ja rock.
Yksi päivän miinuksista oli se, että myyntipöydälle jäi tuomatta suurin osa tuoretuotteista. Mutta tiedä tuota, olisivatko ne menneet kaupaksikaan. Munakoisot menivät, chilejä ja kurkkuja osti harva, tomaatteja muutama.
Säilykkeistä osa jopa loppui. Laukka-skeippichutney, johon olen itse ihan valtavan tyytyväinen, ei ole vielä lyönyt itseään läpi. Sitä aika harva osti. Sen sijaan kuusen- ja männynkerkkähilloa ja kerkkämarmeladia osattiin jo kysyä ja hankkia paljonkin.
Tuoreet valkosipulit tietysti tekivät kauppansa. Yksi halusi jo kiloittain, ja sehän on vähän vaikeaa nyt, kun ei niitä ole vielä kuivattu. Kehoitan myös ihmisiä aina hyödyntämään myös nuo tuoreet lehdet, ne käyvät hyvin keittoihin, patoihin ja kastikkeisiin.
Hurmaava pikkuneiti nautti musiikista isänsä sylissä.
Yläpihan kiviterassiakin osattiin hyödyntää.
Autoruuhkaa ei muodostunut. Enimmillään autoja oli vain vähän toistakymmentä.
Komposituksen Satu Hämäläinen perusti alapihalle kompostointineuvontapisteen. Harmi, että niin harva osasi hänen asiantuntemustaan hyödyntää saati ostaa tai vuokrata kompostia tai kompostointituotteita.
Ruoka oli hyvää. Oli riistakeittoa (peura, hirvi), lohikeittoa ja vegaanista kesäkurpitsakeittoa. Piirakoissa oli mustikka- ja herukkapiirakkaa sekä suolaisena sienipiirakkaa. Kaikkia oli myös gluteenittomana.
Gluteenitonta ja vegaanista kaipasi kumpaakin kai vain yksi ruokailija, mutta onneksi ne kelpasivat hyvin muillekin.
Myyntipöytätilaa tarvittaisiin oikeastaan lisää, siinä on aina ahdasta.
Yksi päivän ilonaiheita olivat kehut, joita sain päivän aikana molemmista kirjoistani. Kumpiakin lähti myös asiakkaiden mukaan eli ne saivat myös uusia lukijoita, mukavaa.
Bändikin ehti loppupäivästä ruokapöydän ääreen.
Kaikki apuvoimamme olivat taas ihan huippuja: naapurimme Tuula, siskoni Heidi ja ystävättäreni Kaarina hoitivat kukin oman osuutensa ihan huippuhienosti.
Kaarina ja Heidi hoisivat koiriakin. Kuvansa julkaisemiseen he eivät kuitenkaan suostu, siksi heidän kasvonsa piti rajata tästä kuvasta pois. Tuo toimeton koiransilittäjä olen minä.
No, kyllä minäkin sitten pistin töpinäksi pian tuon kuvanoton jälkeen. Purkutyöt sujuivat rutiinilla, mutta koko ilta niihin aina kuluu. Mattojen puistelu ja nosto katoksen orsille, tavaroiden kuljetusta, astioiden pesua ja lajittelua, loppujen ruokien pakastamista (ruokaa jäi ihan kamalasti!), huonekalujen kasausta ynnä muuta.
Nyt siis matot, pöydät ja tuolit odottavat jälleen katoksessa ja astiat kirjastohuoneessa seuraavaa tilapäivää, joka on lauantaina 10.9.
Kaikki yli jääneet ruuat eivät tietenkään mahtuneet pakastimeenkaan, joten seuraavana päivänä huhuilin ystäviä ja tuttavia meille syömään. Olli haki keittoja ja piirakoita, Tuula kävi lounaalla ja Anna, Anne ja Leo istuivat vähän pidempäänkin verannalla.
Tilapäivät ovat hauskoja, mutta kyllä ne ottavat voimillekin. Peppiäkin väsytti illalla kovasti.
Seuraava rutistus on siis tiedossa syyskuussa. Mutta saa meillä muulloinkin käydä, tilamyynti on auki ihan milloin vain sovitaan. Tuotteet ovat takuulla tuoreita, kun haen ne suoraan kasvimaalta tai kasvihuoneesta. Tervetuloa!
