Aamulenkillä (kuvablogi)

Syksyn kuulaat aamut ovat kauniita. 

Peppi on hyvä kaveri niitä ihastelemaan. 

Pidän tästä metsiköstä, vaikka se on vain pieni, vähälajinen puustoalue lenkkini varrella. 

Pitänee lähteä taas kävelylle. Peppi tahtoo. 

Ruusuista hilloa ja siirappia

Kesällä löysin ruusupensaita puhtaalta paikalta. Keksin kokeilla niiden keräämistä ja käyttöä. 

Innostuin. Ensin keitin niitä siirapiksi. Ihana ruusun tuoksu täytti keittiön. 

Lisäsin pariin litraan ruusun terälehtiä sen verran vettä, että niitä pystyi keittämään ilman että ne paloivat pohjaan. Siivilöin terälehdet pois ja lisäsin sokeria ja sitruunamehua. Siirappi oli valmis!

Tätä ruususiirappia käytän juomapohjana. Lisään tilkkaan ruususiirappia maustamatonta kivennäisvettä ja ihana ruusujuoma on valmis. On jännää, miten kaikki tunnistavat maun heti, vaikka tuskin kukaan on ruusun terälehtiä ennen maistanut. No, tuoksu tietysti on tuttu. 

Halusin hyödyntää myös kiinteän aineksen, joten kehitin ruusuhillon. Lisäsin keitettyjen terälehtien joukkoon raparperia. Sitten tein ruusumarmeladia lisäämällä myös agar-agaria. Tätä marmeladia maistatimme ihmisillä myös karkkeina eli hyydytimme sen laakeassa astiassa, leikkasimme kuutioiksi ja kieritimme sokerissa.  

Siirappi sai nimekseen yksinkertaisesti Ruusu, hillosta tuli Ruusuinen ja marmeladista Ruususuu. 

Ehkä ensi kesänä teen niitä jälleen. 

Minulle on myös esitetty toiveita muista ruusutuotteista, saapa nähdä mitä tulee kehiteltyä.

 

Lauantaina tavataan Karkkilan Köyrissä!

Nelli Palomäki soitti minulle joitain viikkoja sitten ja pyysi mukaan uuteen tapahtumaan, Karkkilan Köyriin, joka järjestetään nyt ensimmäistä kertaa. Innostuin heti ja lupauduin mukaan. 

Karkkilan Köyri on siis kekrijuhla, jossa on monenlaista kulttuuria ja tapahtumaa ja myös kekrimarkkinat Karkkilan ensimmäisen torin paikalla. Sinne minäkin sitten pystytän Solstrandin myyntipaikan ja vien tarjolle Solstrandin tilan tuotteita ja omia kirjojani, siis "Ida, yhteiskoululainen", Makasiini - maallemuuttajan tarinoita" sekä "Lähteen rannalla elämä". Ne sopivat juuri hyvin tapahtuman luonteeseen.

Nyt vain toivotaan, että huomenna ei sada vettä. Mutta jos sataa, minulle on luvattu paikka Tehtaan Hotellin sisätiloista. Kirjat ja valkosipulit eivät kestä sadetta, eivät purkkien etiketitkään. 

Idea on tietääkseni ihan Nelli Palomäen oma, mutta mukana on valtava määrä eri toimijoita Karkkilasta ja lähiseuduilta. Nelli Palomäki on Karkkilassa asuva valokuvataiteilija. Wikipediassa kerrotaan hänestä, että "Palomäen kuvissa esiintyy usein lapsia ja nuoria. Kuvat käsittelevät ”kasvua, muistia ja sitä kuinka vaikeaa itsensä itsensä näkeminen on.” Yksi Palomäen keskeisiä teemoja on ”kuolevaisuus, josta valokuvat ovat kiistämätön todiste"". 

Köyri-tapahtumaan liittyy tosi monenlaista. Minun on niitä turha lähteä itse kuvailemaan, vaan lainaan suoraan tapahtuman kuvausta:

"Karkkilan Köyri heräilee henkiin ja on tullut jäädäkseen!

Karkkilan ensimmäinen Köyri järjestetään Högforsin ruukkialueella Tehtaanpuiston ympäristössä lauantaina 14.10. klo 12-22. Köyri on arvaamaton umpikarkkilalainen kekrijuhla, jossa yhdistyvät taide, paikallinen osaaminen, ruoka ja juoma, perinteet ja ei niin perinteiset asiat. Tapahtuma levittäytyy mediataidetila Sielun, Suomen Valimomuseon, Tehtaan Hotellin ja Masuunin ympäristöön.

Kekrimarkkinat tapahtuvat klo 12-16 Suomen Valimomuseon kupeessa, jossa muinoin sijaitsi Karkkilan ensimmäinen tori. Mukana paikallisia käsityöläisiä, yrityksiä, yhteisöjä ja kotitalouksia. Suomen Valimomuseo on auki koko päivän iltaan saakka, opastettuja kierroksia, kirjaston ohjelmaa ja Öhmanskakin saapuu paikalle. Myös Huumoriharjun, Mohawk Farmin sekä SatuAasin tallin karvaisia kavereita. Paikalliset ovat tervetulleita Köyrin markkinoille myymään oman puutarhan satoa ja itsetehtyjä sadonkorjuuteemaan liittyviä tuotteita ilman erillistä maksua. Lisätietoa ja ilmoittautuminen: nellipalomaki@gmail.com.

Mediataidetila Sielussa esitetään kuvataiteilija Veli Granön mystinen dokumenttielokuva Profeetta (2011), joka on kuvattu pitkälti Karkkilan tutuissa maisemissa. Elokuva käynnistyy klo 12-16 tasa- ja puolitunnein. Päivällä markkina-alueella myös kekripukin koristelua. Lopulta kekripukki kuljetetaan Pyhäjärven uimarannalle klo 16 jälkeen ja rannalla sytytetään pieni kekrikokko klo 17 tienoilla.

Iltaohjelma Tehtaanpuiston alueella alkaa taas klo 18. Pasutusuunissa koettavissa Teatteri Perän kolme kauhukuunnelmaa Kuiskauksia hämärästä sekä Karkkilan Työväen Näyttämön lyhyitä fragmentteja Mika Nikanderin ohjaamasta Taivaansininen kolttu-näytelmästä. Nämä tulevat esittämään Bellman (Antti Lehtonen) sekä Mamselli Arvidson (Elina Tuomi).

Elävää musiikkia luovat mm. Soile Närhi, Aino & Miihkali sekä ukuleleorkesteri. Sielun iltaohjelmassa mm. runoilija Marianna Kurtto lukee uudesta teoksestaan Ellen valkeudessa. Illan päättää karaoke elävän musiikin tahtiin Pasutusuunissa klo 20.30 eteenpäin.

Tehtaan Hotellilta varattavissa kekripäivän päivälliset ja illalliset. Majoitusta alueella tarjoavat Tehtaan Hotelli ja Tehtaanpuistossa airbnb & myymälä.

Tapahtuman järjestää mediataidetila Sielu yhteistyössä Karkkilan kaupungin kanssa. Paikallisten toivotaan saapuvan tapahtuma-alueelle jalkaisin tai polkupyörällä.

ALLA TAPAHTUMAPAIKKAKOHTAINEN OHJELMA (kaikki rakennukset sijaitsevat samassa pihapiirissä, osoitteessa Bremerintie 10):

TEHTAANPUISTON MARKKINA-ALUE
12–16 Pienet kekrimarkkinat Tehtaanpuiston alueella Suomen Valimomuseon kupeessa. Mukana paikallisia yrityksiä, yhteisöjä, käsityöläisiä sekä kotitalouksia. Kekripukin koristelua, kirjaston ohjelmaa, karvaisia kavereita ja elävää musiikkia. Osa markkinan toimijoista säävarauksella.

SUOMEN VALIMOMUSEO & GALLERIA BREMER (avoinna 12–22, vapaa pääsy)
12 & 13 Lasten ohjelmasta museolla huolehtii valurinvaimo Öhmanska, johon voit törmätä museon pihapiirissä
12.30 & 13.30 Opastetut toriaiheiset kierrokset museolta, kierroksilla piipahdetaan myös Masuunissa
15.30 & 19.40 Aino & Miihkali –duo esiintyy Galleria Bremerin isossa salissa. Mukana myös harmonikkataiteilija Soile Närhi. Vapaaehtoinen pääsymaksu.

MEDIATAIDETILA SIELU (avoinna 12–16 & 18–22, vapaa pääsy, anniskeluoikeudet)
12–16 Kuvataiteilija Veli Granön dokumenttielokuva Profeetta käynnistyy tasa- sekä puolitunnein
19 Kirjailija Marianna Kurtto lukee uudesta teoksestaan Ellen valkeudessa

PASUTUSUUNI
14 Teatteri Perän Kuiskauksia Hämärästä-kauhukuunnelmia, vapaaehtoinen pääsymaksu
18 Teatteri Perän Kuiskauksia Hämärästä-kauhukuunnelmia sekä Karkkilan Työväen Näyttämön lyhyet fragmentit näytelmästä Taivaansininen kolttu tulevat esittämään Antti Lehtonen & Elina Tuomi, vapaaehtoinen pääsymaksu
20.30–22 Harmonikkataiteilija Soile Närhi ja karaoke elävän musiikin tahtiin, vapaa pääsy

RUUKINPAJA
12–16 Karkkilan kaupungin Ruukinpajalla avoimet ovet
14 & 15 Kirjasto tuo Ruukinpajan aulaan lasten satutuokiot

MASUUNI
Opastetut kierrokset starttaavat Suomen Valimomuseolta 12.30 sekä 13.30. Kierroksilla vieraillaan Masuunissa, jonka uumenissa voit törmätä myös paikalliseen ukuleleorkesteriin.

PYHÄJÄRVEN UIMARANTA (Pyhäjärvenraitti 1)
17 Kekrikokko (siirrymme klo 16 markkina-alueelta uimarannalle, kokko syttyy rannalla klo 17, iltamat jatkuvat taas klo 18 Tehtaanpuistossa)

TEHTAAN HOTELLI (Bremerintie 2)
Tapahtuma-alueella sijaitseva Tehtaan Hotelli on Köyrin aikana avoinna. Kahvila ja baari palvelevat klo 12 eteenpäin, ravintola palvelee 14–22, hotellilta varaukset päivälliselle ja illalliselle. www.tehtaanhotelli.fi

TEHTAANPUISTOSSA-PUTIIKKI (avoinna 12–22, Turuntie 20)
Chilikaakaota & cookies! Tehtaanpuistossa on uusi suloinen putiikki Vanhan Pesulan tiloissa, myös airbnb-majoitusta, IG @tehtaanpuistossa"

Minusta tämä mustapohjainen mainos kirjastani on kiva. En vain ole sitä voinut käytää oikein missään, kun siinä on niin hassusti nuo kaksi sanaa väärässä järjestyksessä... Graafinen suunnittelijahan ei useinkaan lue tekstejä tehdessään työtään, joten tuollaiset virheet voivat hyvin jäädä tekstiin. Muuten mainos on minusta onnistunut. 

Tämä blogipäivitys on pikaväsäys, jonka kyhäsin vastaleikatuilla silmilläni. Kuviksi valikoitui vähän mitä sattui nopeasti löytymään. Pyydän anteeksi. Mutta nähdään siis huomenna Karkkilassa, vai mitä?

Silmäleikkaus

Tulipahan käytyä silmäleikkauksessa.

Runsas vuosi sitten optikko yllättäen ohjasi minut silmälääkärille. Sain kuulla, että minulla oli kaihi. Se oli järkytys - tunsin itseni vanhukseksi. Tai siis en tietenkään tuntenut, mutta tilanne oli sama kuin silloin, kun sain verenpainelääkkeet. Minä! Nuori ihminen! 

Lukeminen ja kirjoittaminen ja tietokoneella työskentely ylipäänsä ovat minulle niin tärkeitä, että leikkaus oli oikeastaan välttämättömyys. Nyt se on tehty. Lääkekuuri vain jatkuu, ja nyt pitäisi malttaa ottaa rauhallisesti. 

Voisin kertoa leikkauksesta tarkastikin, mutta en viitsi mainostaa (kun ei ole pyydetty). Pettymys oli se, että konjakkia ei tarjottu. Oikeasti ymmärrän sen todella hyvin, mutta olin kyllä ajatellut, että se olisi ollut mukava ele. Ei tuo kuiva välipalakeksi paljon lämmittänyt. 

Hoitajat olivat kilttejä, niinhän he yleensä aina ovat. Otin valokuviakin, mutta en nyt niitä tässä jaa. 

Sellaisia heftalla kiinnitettäviä kupuja en halunnut, en halunnut näyttää sketsihahmolta. Mutta eipä sitä nyt oikein voinut välttääkään. Sain mustat suojalasit, mutta niiden läpi ei paljon näe. Kotona kaivoin esiin ja pesin tuollaiset ilotulitesuojalasit, mutta eipä niidenkään läpi näkynyt. 

No, kyllä tämä tästä.  

Pakkasaamun sadonkorjuu

Ei pitänyt tulla erityisen kylmä yö. Mutta tuli kuitenkin.

Aamulla meidän kasvihuoneessakin oli jo viileää, ei sentään pakkasen puolella. 

Siellähän on maalämpösysteemi, eli satokausi siellä jatkuu yhä. 

En ole vielä saanut tehdyksi kunnollista päivitystä tuosta ground-to-air-systeemistä, mutta kyse on siis järjestelmästä, jossa maan alla on 200 metriä salaojaputkea. Siellä ilma kiertää ja saa aikaan sen, että yöllä kasvihuoneen ilma pysyy lämpimänä ja helteellä päiväsaikaan sopivan viileänä. 

Ihme kyllä myös basilikat olivat osittain kelvollisia yhä.

Tarkoitus oli käydä keräämässä tomaatit, mutta poimin sitten myös chilejä ja mansikkakoisoja sen verran kuin kulhoon mahtui.

Kurkkuja on vielä aika tavalla. Nämä isot eivät kyllä tule syötäväksi. Tiedätkö, mitä ne ovat?

Ne ovat pesusienikurkkuja eli luffia. 

Varmaan nämäkin kohta pitäisi tuoda sisälle kuivumaan. 

Syötäviä kurkkuja on vielä vaikka kuinka. 

Paprikaakin pukkaa. Jotain rosoa on tuossa etummaisen kuoressa, mutta se ei haittaa. 

Chilejä on monenlaisia.

Nämä ovat vielä raakoja mutta ehtivät kyllä kypsyä.

Ulkona oli siis käynyt ihan pakkasella. 

Tänään pitäisi varmaan nostaa edes osa perunoista paleltumasta. Kamalan paljon työtä näin syysaikaan! Porkkanat ja punajuuretkin ovat vielä maassa. Ne eivät pientä pakkasta pelästy, mutta nostaa ne pitäisi kuitenkin ennen lumentuloa. Ja valkosipulit saada maahan! 

Pimeet pirskeet!

Pääsin viikonloppuna harvinaisen hyvin suunniteltuihin ja mukavahenkisiin juhliin. 

Ne alkoivat perjantaina ja jatkuivat pitkälle sunnuntaipäivään. 

Juhlien valoisa tunnelma ja henki vain sai vallan uutta sävyä lauantai-iltana, kun myrskyn aiheuttama sähkökatko pimensi puoli Pilpalaa, myös juhlapaikan. 

Juhlien järjestäjä ja syy oli Anne-Mari, joka täyttää 50 vuotta. 

Anne-Mari ja miehensä Toni ovat meidän vakioasiakkaita, joista on tullut ystäviä. He tulivat ensimmäistä kertaa yllättäen meille muutama vuosi sitten - ei, kyllä Anne-Mari fiksuna ihmisenä soitti ensin ja kysyi, sopiko tulla. Hän oli etsinyt Solstrandin netistä ja he lähtivät ostamaan puhtaita, pientilalla kasvatettuja vihanneksia. Yhteys syntyi heti: sen saivat aikaan yhteinen ammatti (luokanopettajuus), koirat sekä kiinnostus puhtaaseen luontoon ja ruokaan. Jotain samanhenkisyyttä meissä ylipäänsä muutenkin oli. 

Tänä viikonloppuna selvisi, että myös Anne-Marin ystäväpiiri on vallan mainiota väkeä. Kaikki olivat mukavia, ystävällisiä, iloisia, sopivan puheliaita (ei liian!) ja reippaita. Miehiä ei mukaan otettu, vaan kyseessä oli naisten juhla. Meitä oli kaikkiaan runsaat kolmekymmentä. 

Juhlapaikka sijaitsi meidän talomme vastarannalla. 

Tämä on näkymä juhlapaikan, Villa Eevan, laiturilta. 

Keksitkö, mitä tämän blogipäivityksen aloituskuva esittää? 

Siinä on Anne-Marin hiukset. Hän oli lauantaina laittautunut todella hienoksi muutenkin, mutta yksi vierasporukka toi hänelle vielä hiuksiin laitettavan valonauhan, joka kruunasi kaiken. 

Naisporukalla kaikki valmistelut, järjestelyt ja lopuksi siivoukset sujuivat hienosti. Ruoka tuli pääosin valmiina muualta, mutta muuten järjestelyt hoidettiin itse. Minäkin yritin vähän autella. Esimerkiksi tuo onnettomasti roikkuva 50-koriste ikkunassa on minun ripustamani...

Minullahan oli juhlapaikalle vain lyhyt kävelymatka, joten kävin siellä perjantaina ja lauantaina sekä päivällä että illalla ja vielä sunnuntaina aamupäivällä. 

Välillä kävin kotona hoitamassa koiria ja nukkumassa. 

Osa vierasporukasta oli perjantaista aina sunnuntaihin asti paikalla, 

osa kävi vain "pääjuhlassa" eli lauantai-iltana.  

Perjantain ruokailussa Anne-Marilla oli hieno idea: kukin vieraista toi mukanaan jotain gluteenitonta ja laktoositonta, mieluiten myös lihatonta, jota ei ollut aiemmin itsekään maistanut. Näin pääsimme maistelemaan monenlaista. Tuoreesta riihirukiista leivottu ruisleipä ja kirnuvoi olivat ihania, samoin pikkelöidyt suppilovahverot. 

Lauantaiaamun ohjelma oli meillä Solstrandissa. Olin suunnitellut luonto- ja maatalousaiheisen kisan, jossa osanottajat pareittain ratkoivat kysymyksiä ja tehtäviä. Se oli omasta mielestäni tosi hauskaa, onneksi myös osanottajat sanoivat samaa. Harmi vain, että satoi. Oli tarkoitus olla ulkona, mutta siirsin sitten kisan alatalon yläkertaan ja sen suojaisaan syvennykseen, jotta emme kastuneet ihan läpimäriksi.

Samaan aikaan kun me olimme ulkona, Lassi oli juhlapaikalla laittamassa lounasta. Ainekset punaiseen syyskeittoon olin hakenut aamulla sateessa puutarhasta. Suola ja kookoskerma olivat ainoat ainekset, jotka eivät olleet Solstrandissa kasvaneita, joten puhdasta lähiruokaa oli tarjolla. 

Lauantaina tuli myös nelihenkinen seurue yöpymään meidän alataloon. Villa Eevan kaikki majoituspaikat olivat jo täynnä. 

Lauantai-iltana oli sitten pääjuhlan vuoro. Söimme herkullisia ruokia ja upeita kakkuja. Sen jälkeen otettiin etäyhteys Anne-Marin vanhempiin ja laulettiin heille yhdessä laulu vuodelta 1973. 

En ollut ennen nähnyt tuollaista kakkusoihtua. 

Sitä piti näköjään toljottaa suu auki.

Pian sen jälkeen pimeni.

Sähköt katkesivat. 

Elenialta tuli tieto, että ne saataisiin takaisin kello 23:een mennessä. 

Siihen oli aika monta tuntia aikaa. 

Illan esiintyjänä oli Olga Wilhelmiina, upea laulaja-lauluntekijä. 

Hän oli roudannut itselleen esiintymispaikan alakertaan, mutta eihän mikään laite toiminut, kun oli sähkökatko. Hän lähti hakemaan akustista kitaraa järven toiselta puolelta Lassilta, joka oli kotona laittamassa joukolle yöpalapitsaa. 

Tässä vaiheessa oltiin vielä alakerrassa ja kaikki oli hyvin. Odoteltiin  keikkaa. 

Kun etukäteen olin kuullut Olga Wilhelmiinan esiintymisestä, ajattelin että siinä on taas yksi niitä haahuilevia nuoria naislaulajia, jotka hönkäilevät siihen kyllästyttävän samankaltaiseen muotityyliin. Mutta ei! Olga Wilhelmiina oli upeaääninen ja todella taitava laulaja. Huomasi heti, että hän oli paitsi erittäin lahjakas myös musiikkia ja sen teoriaa monipuolisesti opiskellut. 

Hän lauloi joitain muiden tekemiä lauluja ja myös omaa tuotantoaan. Kuva on otettu pimeässä, vaikka muuta voisi luulla. Maaritin "Jos tahdot tietää" osui ja sai aikaan valtavat naurut. "Jos tahdot tietää mitä on pimeä, asu luonani lokakuu... Jos tahdot tietää, mitä on valo, pysy luonani kesään..." 

Lassi tuli tuomaan yöpalaa eli peura- ja kalapitsoja, joten pääsin autolla kotiin. Ei olisi ollut kivaa kävellä pilkkopimeässä, kun satoi ja likimain myrskysi. 

Kotona Elenialta tuli uusi viesti: sähkökatkon arvioitiinkin kestävän 12:een. Siis seuraavaan päivään! Lassi sai aggregaatin toimimaan, joten kylmälaitteet eivät alkaneet lämmetä eikä akku loppua kännyköistä. Vessaakin saattoi käyttää. Villa Eevassa oli huonommin: he olivat lopulta soittaneet sähköyhtiölle ja vaatineet korjausta turvallisuuden nimissä.

Loppujen lopuksi sähköt palasivat puoli yhden aikaan yöllä. Silloin me olimme jo nukkumassa, mutta herätin Lassin ja hän lähti sammuttamaan aggregaattia. 

Aamulla kävelin Pepin kanssa juhlapaikalle, jossa oli jo loppusiivous käynnissä. 

Muutama sähkökatko saatiin kokea vielä sunnuntainakin. Lähtiessä tiskit jäivät puolipesuisina koneeseen - minkäs teet, kun sähkö katkeaa kesken pesun. 

Toni tuli hakemaan Anne-Maria. Auto tuli vielä täydemmäksi kuin tullessa, sillä ruokaa jäi paljon ja lahjoja oli tullut runsaasti. Kyllähän sen kaikki muut arvasivat, vain Anne-Mari kuvitteli, että auto olisi palatessa lähes tyhjä. 

Juhlat olivat erittäin onnistuneet sähkökatkosta huolimatta. Anne-Mari oli nähnyt paljon vaivaa niiden suunnittelussa ja toteutuksessa, ja niin oli moni muukin. Kaikki kiittelivät ja vakuuttivat tyytyväisyyttään. Harvoin pääsee näin onnistuneisiin juhliin! 

 

Suuntana omavaraisuus: lokakuu 2023

Omavaraisbloggareiden lokakuun yhteisaihe on Sadonkorjuun jälkeen. 

Aihe ei ole ihan ajankohtainen sikäli, että sadonkorjuu ei suinkaan ole vielä ohi. Kasvihuone tuottaa yhä satoa - ei paljon, mutta hieman tomaatteja ja kurkkuja siellä on, pesusienikurkut eivät ole vielä kypsiä ja mansikkakoiso tuottaa hedelmää täyttä päätä. Chileistäkin suurin osa on vielä raakoja. 

Perunat, porkkanat, palsternakat ja punajuuret ovat yhä maassa. 

Kesäkurpitsat kasvavat täyttä häkää, vaikka tietysti niitä kuten kaikkea muutakin on jo paljon syöty. 

Mustikoita tuskin enää poimimme, mutta puolukkaan on päästävä. 

Sieniä on poimittu hurjat määrät, mutta suppilovahveroiden pääsato on vasta tuloillaan. 

Peuran- ja hirvenlihaurakka on kokonaan vasta edessä. 

Yläkuvassa on juureslaatikoita, jotka on tuotu kellarista ja pesty. Ne ovat katoksessa kuivumassa.

Noissa laatikoissa säilömme juurekset kellarissa. 

Paljon on jo säilöttykin. 

Purkkeja on kellarissa ja jääkaapissa. Hapankurkkuja ja kurkkusalaattia on eniten, kymmeniä kiloja.

Sienistä suurin osa kuivataan ja säilötään jauheena, jolloin ne menevät pieneen tilaan. 

Osa säilyy huoneenlämmössäkin ja näitä superhygieenisesti säilöttyjä on verannalla. 

Omaan käyttöön tulevien kurkku- ym. säilykkeiden purkkeja emme desinfioi ennen täyttöä, pesemme vain muuten hyvin. Etikkasäilykkeet säilyvät kyllä. 

Kaikki tietävät, että nyt on sienten supervuosi. Kantarelleja, tatteja, mustatorvisieniä... olisipa puolukkaakin yhtä hyvin. Olemme syöneet myös rouskuja ja orakkaita. 

 

Pikkelöidyt tatit ja kantarellit ovat tämän syksyn villityksemme. Eilen käytimme mausteena toiseen satsiin männynkäpysiirappia, toiseen rosmariinia. 

Etikkasäilykkeet tarvitsevat kantta suojaamaan paperin. Tuppaan aina unohtamaan leikata niitä etukäteen kauniiksi, jälkikäteen se ei enää onnistu. 

Metsässä on ihanaa. 

Kesäkurpitsaa tulee yhä valtavaa vauhtia. Noita jättejä on jo parikymmentä, vaikka niitä jatkuvasti syödäänkin. Onneksi nuo, joiden on annettu kasvaa kypsiksi, säilyvät kyllä hyvin ja pitkään. Tuo keltainen on kiinteää ja kovakuorista, joten se säilyy sikälikin. Emme ole kokeilleet sen pikkelöintiä, varmaan onnistuisi hyvin sekin. 

Avomaalle on kylväytynyt vähän tomaattia, mutta eihän se siinä onnistu. Täällä on perunaruttoa, josta ei oikeastaan ole muuta harmia kuin se, että tomaattien ulkokasvatus ei onnistu. Tomaatit mustuvat ennen kuin ehtivät kypsyä. Sen sijaan peruna säilyy kyllä maan alla, kunhan leikkaa varret siinä vaiheessa kun rutto alkaa niissä näkyä. Tietenkään se ei enää kasva sen jälkeen kun varret on leikattu, mutta ainakin tänä vuonna mukulamme ovat niin valtavia, ettei niiden oikeastaan tarvitsisikaan kasvaa. 

Sipulisato on korjattu ja kuivattukin jo. Tässä on menossa siistiminen ja lajittelu kuivatuksen jälkeen. Valkosipulit nostettiin maasta jo elokuussa. 

Hyviä sipuleita. Osa on pientä, mutta sato on ihan mukava kuitenkin. 

Tämä oli siis lokakuun Suuntana omavaraisuus -yhteisbloggaus. Kirjoitamme kunkin kuukauden ensimmäiseksi maanantaiksi yhdessä sovitusta aiheesta. Sarjaa luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi) . Käy lukemassa myös muiden päivitykset aiheesta! Tässä suorat linkit niihin: 

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/sadonkorjuu-2023/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/lokakuu2023/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/10/suuntanaomavaraisuus-lokakuu-2023.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/10/omav.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/10/kerailya.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/10/sadonkorjuun-jalkeen-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-10/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/10/satokausi-2023.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kohti-ruokaomavaraisempaa-talvea

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/10/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-10.html

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17630

Kasvuyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/10/unelmana-omavaraisempi-elama-syyskylvot.html

Mustikkamaitoa http://www.evildressmaker.com/?p=17630

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/10/02/lokakuu-23-sadonkorjuu/