Maaliskuun Suuntana omavaraisuus -blogipäivitysten aiheeksi sovittiin nopealla varoitusajalla omavaraisuuden kasvattaminen. Aihe on tärkeä; syitä sen ajankohtaisuuteen ja merkityksellisyyteen ei varmaankaan tarvitse erikseen selostaa.
Tämän kirjoituksen lopussa on linkit muiden omavaraisuuskirjoittajien blogeihin.
Kuten olen usein todennut, meidän elämämme täällä Solstrandissa on kaukana omavaraisuudesta. Silti pyrimme sitä kohti eri keinoin. Sama pyrkimys voi olla kenellä hyvänsä: jopa kaupungissa asuessa voi omavaraisuuttaan pyrkiä kasvattamaan.
Oman ruoan kasvattaminen
Ensimmäisenä ja ehkä tärkeimpänä omavaraisuuden muotona mieleen tulee varmaan kaikille ruuan kasvattaminen itse. Sitä voi harjoittaa jopa kaupungeissa. Ruokaa voi kasvattaa rivitalon pihassa, katolla, kerrostalon parvekkeella tai jos sitäkään ei ole, niin ainakin ikkunalaudalla. Bokashi-kompostointi onnistuu niinikään kerrostalossakin.
Esimerkiksi hakusanoilla 'kaupunkiviljely' tai 'viljellään kaupungissa' löytyy upeaa tietoa kaupunkiviljelyn mahdollisuuksista.
Helposti tulee ajateltua, että kaupungissahan on saasteita, ei siellä voi ruokaa kasvattaa. Mutta toki voi! Kyllä maaseudun pelloillakin traktorit liikkuvat ja moni pelto on vilkasliikenteisen tien reunalla. Tietysti ilman ja maaperän laatu toki vaihtelee kaupungin sisälläkin, ja saastuneimpia alueita kannattaa varmasti välttää.
Maaseudulla kotitarveviljelyn luulisi olevan kaikille itsestään selvää. Mutta ei se ole.
Todella toivoisin, että ihan jokainen kasvattaisi edes osan ruoastaan itse. Samalla oppii arvostamaan ruokaa ja viljelijän työtä.
Villivihannekset
Ruoan voi myös kerätä suoraan luonnosta. Kaikkien kannattaisi kerätä paitsi marjoja ja sieniä myös niitä lukemattomia syötäviä viherkasveja, joita luonto on täynnään. Kyseessä ovat useimmiten rikkakasveiksi luokitellut, ihan yleiset kasvit, jotka eivät syötäväksi poimimalla vähene.
Pientä opiskeluahan se tietysti vaatii. Voi aloittaa vähästä ja opiskella vaikkapa yhden villivihanneksen ja yhden sienilajin vuodessa.
Siementen keruu
Yksi omavaraisen elämän olennaisuuksista, jotka meillä täällä Solstrandissa ovat huonolla tolalla, on siemenomavaraisuus. Olemme toistaiseksi olleet lähes tyystin ostosiementen varassa. Tähän täytyy tulla muutos!
On alettava kerätä omaa siemenvarastoa. Yksi syy on myös siinä, että keräämällä siemenet omista kasveista tietää, että ne myös viihtyvät juuri omalla kasvuvyöhykkeellä ja oman pihan mikroilmastossa. Hukkaostoksilta vältytään.
Kannattaisi myös harrastaa siemenvaihtoa ja taimien vaihtoa. Sekä siemeniä että taimia tulee yleensä reippaasti yli oman tarpeen. Taimien pois heittämistä en sentään ole harrastanut: jostain on yleensä vielä löytynyt jokin nurkka, johon ylimääräiset taimet on voinut jättää, ellei niille tosiaan ole löytynyt ottajia.
Säilöntä
Pakastaminen on helppoa, ja siksi se on hyvin monessa taloudessa syrjäyttänyt muut säilöntämenetelmät. Moni ei enää osaa säilöä muuten kuin laittamalla ruuat pakastimeen eikä ehkä edes tule ajatelleeksi, että on muitakin säilöntämenetelmiä, sellaisia jotka kuluttavat vähemmän energiaa. Pakastinhan käyttää sähköä koko ajan; sähkökatkon tullessa pakastimen sisältö on akuutissa pilaantumisvaarassa.
On aika hurjaa, että monissa taloissa ei ole kellaria lainkaan. Se on suuri puute, mutta onneksi umpioidut säilykkeet säilyvät huoneenlämmössäkin.
Hapattaminen on erityisen terveellinen tapa säilöä, eikä se kuluta energiaa kuin vedenkeiton verran. Hapantuotteet ovat ihan ehdottomia suoliston hyvinvoinnille, joten jokaisen kannattaisi opetella hapattamaan - ja tietysti myös pitämään hapantuotteiden mausta.
Kuivattaminenkin on tuntunut monelta nykyihmiseltä unohtuneen. Parhaimmillaan kuivatus ei vaadi energiaa lainkaan: monia ruoka-aineita voi kuivattaa ihan ilmassa, tuulessa tai auringossakin. Kuivattaa voi kasviksia, juureksia, hedelmiä, lihaa, kalaa, sieniä, marjoja... Kuivattujen tuotteiden etuna on sekin, että ne menevät pieneen tilaan. Esimerkiksi kuivatut suppilovahverot voi murskata ihan hienoksi jauheeksi ja kuivatuista villivihanneksista voi murskata mainiota viherjauhetta.
Energia
Harva Suomessa on omavarainen ruoan suhteen, mutta vielä harvempi energian.
Kaikilla kannattaisi olla jonkinlainen tulisija, mutta eihän se kaikille ole mahdollista. Sen sijaan energian säästäminen on! Tuotettiinpa energia millä keinolla hyvänsä, sitä pitäisi käyttää mahdollisimman säästellen.
Kirjoitan varmasti jossain toisessa päivityksessä energiasäästövinkkejä. Niitä on vuosien varrella ehtinyt kertyä. Monet niistä ovat ihan yksinkertaisia, mutta niitä ei vain välttämättä tule ajatelleeksi niin kauan kuin energia on halpaa ja sen saamiseen ei tarvitse kiinnittää erityistä huomiota.
Varmuusvarastot
Valtion huoltovarmuusvarastossa on puutteensa, mutta niin on meidän itse kunkin omissakin varmuusvarastoissa. Tarkoitan siis kotivaraksi kutsuttua varastoa ruokaa ja juomaa, jonka pitäisi riittää vähintään 72 tunniksi.
Kotivarassa pitäisi olla ainakin vettä, kasviksia, juureksia, säilykkeitä, säilyvää leipää, öljyä, hilloja, hiutaleita, pastaa ja pussikeittoja sekä kotieläinten ruokia, jos kotona on eläimiä.
Lisäksi pitäisi muistaa varata muun muassa tarpeelliset lääkkeet, radio ja taskulamppu sekä paristot niihin.
Netistä löytyy hyviä sivustoja, joista saa kattavia listoja kaikesta tarpeellisesta. Marttojen erinomainen sivu löytyy vaikkapa hakusanoilla Martat - kotivara.
Säästäminen
Kaiken omavaraistelun ytimen voi tiivistää sanoihin Vähemmän on enemmän. Omavaraisuus ei ole mahdollista ilman, että luopuu mahdollisimman pitkälti kaikesta turhasta. Olisi pyrittävä säästämään kaikessa, missä vain voi.
Omavaraistelija ei heitä mitään pois. Kaikkea voi käyttää jollain tapaa uudelleen joko sellaisenaan tai muokattuna. Tämä koskee siis ihan kaikkea: ruokaa, huonekaluja, kasveja, esineitä ja tavaroita ja eritoten vaatteita.
Vaatehävikin vähentämiseen on valtavasti keinoja. Ei kenenkään tarvitse ostaa vuosittain useita uusia vaatekappaleita. Jos ei kestä käyttää samoja vaatteita päivästä toiseen, voi harrastaa vaatteiden vaihtamista kaveriporukassa tai vaikkapa sitten kirpparien kautta. Kunhan kirpputori ei vain olisi paikka, jonne voi dumpata entiset vaatteet ostaakseen itse uusia!
Itselleni säästäminen lähes kaikessa on aina ollut itsestäänselvyys. Yksi, missä en kykene säästämiseen on ruoka. Siis syöminen - tiedän, että syön yli tarpeen. Mutta ruokahävikkiä minulta ei sentään juurikaan tule. Kompostiinkin meillä päätyy hyvin vähän mitään.
Suuntana omavaraisuus -sarjaa luotsaa Satu Hiilloskorpi Tsajut-blogista apunaan Heikki Korkeala.
Tässä linkit muihin sarjan kirjoituksiin:
