Kanakurssille viidellä eurolla

Olen pitänyt viime vuosina muutamia kanakursseja Lopen ja Hausjärven opistolla. Huhtikuun 13. päivä pidän näillä näkymin viimeisen kanaillan Lopella.

Oikeastaan ei ole kyseessä kurssi vaan luento. Kolmen oppitunnin ajan näytän kuvia ja kerron kotikanalan pidosta. Luennolle mahtuu vielä, hinta on viisi euroa.

Aiheina ovat muun muassa kanojen rodut, sairaudet ja perustarpeet, kanalan sisustus, kanojen ruokinta sekä kanojen pidon viranomaismääräykset. Kanojen käyttäytymisestäkin ehdin vähän kertoa.

Jos kurssi kiinnostaa, käy ilmoittautumassa joko verkkopalvelussa https://www.opistopalvelut.fi/loppi/ tai puhelimitse p. 019 758 6032 ja p. 019 758 6770

Kurssi pidetään Lopen kunnan valtuustosalissa.

Kirjani saa viimein oman illan

Muutama vuosi sitten päätin koota mielestäni kiinnostavimpia tekstejäni yhteen ja julkaista ne talteen. Mukaan halusin pian myös valikoidun joukon valokuvistani, joita on kertynyt tuhansia. Ajattelin ottaa tästä kokoelmasta muutaman kymmenen kirjan painoksen, jotta kaveritkin saisivat omansa.




Ymmärsin kuitenkin, että kirjalla on oltava ammattitaitoinen taittaja. Olen tehnyt valokuvakirjoja ja niihin taitoni riittävät, mutta nyt tahdoin parempaa. Onneksi graafikkoystävälläni Anitta Kainulaisella oli pieni hetki töittensä välissä, jolloin hän ehti ryhtyä hommiin. Arvelimme muutaman kuukauden riittävän työhön, kun minä aloitan jo etukäteen ja pidämme molemmat kiirettä.

Anittan mukaantulo tietysti muutti kaiken. Eihän hänelle riitä mikään häthätää kokoon kyhätty. Olin ensin koonnut tekstit ja kuvat kuukausittain yhteen – minäkö vai hänkö keksi siihen vuodenkierto-asetelman? Jo siinä vaiheessa huomasin, että tekstejä tarvitaan lisää ja tein niitä.

Kun Anitta ryhtyi taittotyöhön, luulin minun työni olevan suunnilleen ohi. Vielä mitä! Nyt se hektisin rupeama vasta alkoikin. Tuohon uusi kuva! Tähän lisää tekstiä! Tiivistä tätä! Onko tämä väri juuri oikea? Valitse näistä taittopohjista! Tarkasta tuo! Lisää materiaalia!

Viestejä kulki välillämme satoja päivittäin. Anitta hioi ja sääti ja muokkasi ja täsmensi ja viilasi. Välillä käskin hänen lopettaa ja mennä lattialle selälleen makaamaan. Itse osasin sentään ainakin pyhittää yöt nukkumiselle. Anittalla painoivat päälle muutkin työt, minulla oli ansiotöitä tuolloin vain kahtena päivänä viikossa.

Kirjalle oli sovittu julkkarit Lopen kirjastolle huhtikuiseksi maanantaiksi ja kylätalollemme pääsiäiskahvilaan edelliselle lauantaille. Siksi aineisto oli saatava painoon juuri tiettynä päivänä. Anitta aneli lisäaikaa, minä sanoin, ettei se ole mahdollista.

Ja se onnistui! Aineisto oli kuin olikin valmiina juuri sinä päivänä kuin pitikin.

Mutta silloinpa ei ollutkaan enää mitään kiirettä.

Oli tullut koronaviruspandemia. Kaikki tapahtumat oli peruttu.

Hioimme sitten kirjaa vielä jonkin aikaa ja lähetimme sen sitten painoon Lahteen. Se tuli ajallaan Postin kuljetuksena pihaan. "Julkkarit" vietin pihassa Lassin kanssa. Tai olihan siinä pari koiraakin mukana.

Melkomoisen kookkaalla autolla kirjat tulivat pihaan.

Jännittäviä hetkiä. 

                                        

Se oli tietysti juhlan paikka. Paikkana oma puutarha.

Makasiinissa on noin sata eriaiheista tekstiä, joista neljä on novelleja.
Loput kertovat ruoasta, historiasta, luonnosta, eläimistä ynnä muusta. Kuvia on 321. 

Siitä asti kirjalaatikot ovat täyttäneet päätyhuoneemme nurkat. Lähteen rannalla elämä       -romaaniakin oli yhä myymättä. Onhan kirjoja toki myytykin, ja osa on myynnissä eri liikkeissä, mutta suurin osa on yhä laatikoissa.

Kesä tuli, koronatilanne vähän helpottui, mutta yhäkään en uskaltanut pitää yleisötilaisuutta. Tuli talvi, uusi aalto, kesä, taas tautitilanne helpotti mutta ei parantunut kokonaan. Syksy 2021 oli jo aika hyvä, ja talvella Samuli Parosen seuran puheenjohtaja Matti Kettunen oli sitä mieltä, että pidetään kirjalle oma ilta Riihimäellä. Vau!

No, kaikki tietävät, ettei tilanne ole vieläkään hyvä. Mutta aprillipäivänä tuo ilta nyt kuitenkin pidetään. Olen valmis.

Tervetuloa mukaan, jos suinkin pääset! Paikka on siis Riihimäki, kellonaika 18.00, tarkempi osoite Seniorikulma, Hämeenkatu 9-15, sali 8.

Illan nimi on Kirjan ja musiikin ilta. Musiikkiakin siis on luvassa: sitä tarjoilee yhtye nimeltä Warren Woima. Warren Woimassa soittavat ja laulavat Olli Karikorpi, Joppe Hankosaari ja minun oma Lassini. Tosin nyt näyttää pahasti siltä, että Olli Karikorpi on yhä toipilaana perjantaina, joten Lassi vaihtaa basson kitaraan ja esiintyy kaksin Jopen kanssa. Käy kai se niinkin. Tulkaa itse kuuntelemaan.

Tällaisia sisustuselementtejä meillä on ollut nurkissa viimeiset vuodet. 

Kirjan ja musiikin illassa on tietysti myös myynnissä kirjoja. Molempien kirjojen maksut tilitän sellaisinaan Ukrainaan: Makasiinin myyntirahat ihmisille ja Lähteen rannalla elämä -romaanin myyntirahat sodan jaloissa eläville koirille. Onneksi on avustusjärjestöjä, jotka siellä toimivat - ihmiset henkensä uhalla. 

 
                                    
                                    Kuva: Mia Lagström / Aamuposti

Erjan ihana lanttusoppa

 Olen usein saanut syödäkseni ystäväni Erja Noroviidan valmistamaa herkullista ruokaa. Siksi yllätyin, kun hän kertoi, ettei ollenkaan harrasta ruoanlaittoa. Etenkin mökillään hän kuulemma yleensä syö vain "jotain". 

Tänä keväänä pääsin viimein tutustumaan tuohon viehättävään pikku mökkiin, josta olin kuullut niin usein. Oli tarkoitus käydä hiihtämässä, mutta sen sijaan kävimme vain pienellä kävelyllä jäällä ja rannassa. Lopun ajan istuimme kaksin pikku tuvassa ja juttelimme. Silloin sain elämäni ensimmäisen kerran syödäkseni lanttusoppaa. Mikä herkku!

Mitään varsinaista reseptiä Erjalla ei kuulemma ruokaansa ollut. Hän oli vain tehnyt sen; se oli keino saada jotain syödäkseen. 

Minä nyt kirjaan tuon "reseptin" ylös muistiin ja suosittelen tätä soppaa muillekin. Helpompaa keittoa ei voi olla - toki sen voi myös valmistaa alusta asti itse ja käyttää siihen enemmän aikaa. Tässä siis kaksi versiota keitosta, olkaa hyvä!

Erjan superhelppo lanttusoppa

Paketti lanttusosetta (valmista sosetta, jota myydään pötköissä kaupassa)

Tölkillinen sipulimaustettua kaurakermaa

Hitunen suolaa

Valmistus: kiehauta lanttusose ja kaurakerma kattilassa, lisää suola. Keitä hetki. Keitto on valmis. Nauti leivän kanssa. 

Ihana lanttusoppa alusta asti

1 kg lanttuja

2 isoa sipulia

rypsi- tai muuta öljyä

2 dl kaurakermaa (tai tavallista kermaa)

suolaa 

pinnalle yrttejä ja siemeniä maun mukaan

Valmistus: Kuori ja hienonna sipuli ja lantut ja lohko ne pieniksi. Kuullota sipuli öljyssä. Lisää lanttukuutiot ja tilkka vettä. Anna kiehua 15-20 minuuttia ja soseuta. Lisää kaurakerma ja kiehauta. Ripottele pinnalle esimerkiksi kurpitsansiemeniä ja timjamia. Tarjoile omatekemän leivän kera. 

Tuon kummempia kommervenkkejä tuo jälkimmäinenkään lanttusoppa ei kaipaa. Toki joku siihen lisäisi kasvis- tai muuta lientä, eksoottisia mausteita ja vaikka sitruunamehua, mutta välttämättömiä ne eivät ole. 

Lantun hajuahan joku kammoaa. Asennekysymys! On hyvä totuttaa lapsetkin jo pienestä lantun ja kaalin tuoksuun. Jos ei niitä opi syömään, elämästä puuttuu jotain todella herkullista ja terveellistä. 

Erjalla on mökillään avanto, jossa hän käy kuulemma joka aamu. 

Parittomien sukkien arvoitus

Parittomat sukat ovat ikuisuusaihe. Luulisi, että ongelma olisi pieni, mutta aina siitä riittää puhuttavaa.

Olin järkyttynyt, kun fiksuna pitämäni nainen kirjoitti Facebookissa, että jos sukalta katoaa pari, sen voi heittää pois. Ei niitä kuulemma jaksa säästää. 

En lakkaa hämmästelemästä ihmisten jaksamisen jakautumista. Jaksetaan hyvin tehdä tarpeettomia tai jopa haitallisia asioita - sellaisia kuin esimerkiksi suihkussa käyminen aamuin illoin - mutta ei jakseta pitää parittomille sukille omaa laatikkoa, josta aina silloin tällöin voi yhdistellä parit. 

Ajatus sukkia syövästä pesukoneesta on tietysti hauska, mutta eihän sitä kukaan tosissaan ota. Jokainen järkevä ihminen tietää, että vaikka puhtaiden pyykkien joukosta löytyisi vain sukkaparin toinen puolisko, ei se toinen ole poistunut maailmasta. Ennemmin tai myöhemmin se löytyy jostain lahkeesta, tyynyliinan sisältä tai likapyykkikorista. 

Jos sitä toista sukkaa sitten ei löytyisikään - vaikkapa vuoden tai parin sisällä - ei kai sekään niin vaarallista olisi? Eriparisia sukkia voi mainiosti käyttää ainakin kotosalla. 

Parittomista sukista voi myös tehdä yhtä ja toista. Niistä voi tehdä koiran lelun tai tassusuojuksen. Niistä voi tehdä kivoja käsinukkeja. Ihan sellaisenaan niitä voi käyttää paketointisuojina tai erilaisiin siivoushommiin: pesemiseen, pölyjen pyyhkimiseen, kenkien kiillotukseen. Lisää käyttötarkoituksia voi itse kukin keksiä itse.

Vaikka sukka on pieni verrattuna vaikkapa paitaan tai housuihin, senkin valmistaminen on vaatinut suuret määrät raaka-aineita. Jo pelkästään valmistusmateriaalin kasvatus (jos se on vaikkapa puuvillaa) on vaatinut paljon energiaa, lannoitetta ja vettä. Langaksi ja siitä edelleen kankaaksi ja valmiiksi sukaksi valmistaminen on kuluttanut lisää energiaa ja vettä, mahdollisesti myös väriaineita ja muita kemikaaleja. Sitten pakkaus ja kuljetus Suomeen. 

Ja joku heittäisi sen pois mahdollisesti jo yhden käyttökerran jälkeen, koska pari sattui katoamaan. 

Tekstiilit ovat halpoja. Se on suuri harmi, sillä se saa ihmiset suhtautumaan niihin epäarvostavasti. Oikeasti tekstiilejä pitäisi käyttää niin pitkään kuin se vain suinkin on mahdollista. Rikkinäisinäkin niille voi keksiä uutta käyttöä joko sellaisenaan tai materiaalina. Jos paikat ovat niin täynnä tekstiilejä, ettei edes parittomille sukille ole tilaa, pitää pidättäytyä ostamasta enää uusia vaatteita. 

Ugh, olen puhunut! 

Kannustan kuivaamiseen!

Kuivaaminen on yllättävän tuntematon säilöntäkeino monelle. Kuivattuna ruoka-aineet kuitenkin säilyvät ilman sähköä ilmaiseksi ja lähes rajattoman pitkään. Etuna verrattuna pakastamiseen on ekologisuuden ohella useita muitakin: kuivatuotteet menevät hyvin pieneen tilaan, ovat kevyitä (vaikkapa retkellä) ja niitä voi käyttää juuri sen verran kuin kulloinkin tarvitsee (eikä ottaa koko rasiaa pakastimesta kerralla). Säilytys ei vaadi mitään erityistä tilaa, ne voivat olla ruokakaapissa, keittiön hyllyllä näkyvissä tai kellarissa (kosteassa kellarissa toki ilmatiiviissä astiassa). 

Lupasin kertoa kokemuksiani ja ajatuksiani kuivattamisesta ja kuivana säilyttämisestä. Tämä on nyt aivan pieni ja pikainen katsaus aiheeseen. 

Kuivaaminen sopii yllättävän monien ruoka-aineiden säilytykseen. Parhaiten tunnetaan varmaan kuivasienet, mutta kuivattuna voi säilöä myös juureksia, vihanneksia, marjoja, hedelmiä, jopa lihaa. 

Ranskalainen ystävämme Mickael sai viedä tuliaisina kuivattuja herkkutatteja kotimaahansa. Käsittely oli hänestä hauskaa ja hän lajitteli ne siististi kuivurin ritilöille ennen kuin huomasi, että ne voi vallan mainiosti laittaa siihen ihan röykkiönä. Erikseen ladottuna tuo määrä sieniä ei olisi mahtunut kuivuriin kerralla eikä välttämättä kahdellakaan. 

Kuivausmenetelmät

Kuivaamiseen ei välttämättä tarvita mitään erityisiä välineitä. Monet tuotteet kuivuvat ihan ilmassa. Pakkasessa kuivuminen on nopeaa. Sieniä voi kuivata niin sisällä kuin ulkonakin ripustamalla ne pitkiin lankoihin roikkumaan. 

Moni kuivaa saunan lauteilla. Lattialämmityksen päälläkin on hyvä kuivata, jos sellainen on. Uunissa pienellä lämmöllä onnistuu myös, mutta siinähän toki kuluu sähköä.

Kuivurissa ylimpänä kantarelleja, keskellä
suppilovahveroita ja alla hieman herkkutatteja. 

Sähköä vaativat myös kuivurit, mutta kuivuminen on yleensä suhteellisen nopeaa, ja sen jälkeen sähköä ei enää kulu. Kuivureita on monenlaisia ja monen kokoisia. Meillä on viisihyllyinen lattialla seisova Orakas-kuivuri ja olemme siihen todella tyytyväisiä. Joskus tila loppuu kesken, mutta sitä vapautuu äkkiä, sillä kuivaaminen ei yleensä kovin kauan kestä. Kuivurillinen sieniä kuivuu yleensä yhdessä yössä. Jos hyllyt ovat kovin tupaten täynnä, aikaa kuluu pidempään. 

Juurekset ja vihannekset

Lähes kaikkia juureksia ja vihanneksia voi kuivata. Mitä ohuemmat siivut, sen nopeampaa kuivuminen on. Purjo, sipuli, kaalit, punajuuri - näistä meillä on kokemusta, mutta kokeillahan voi ihan mitä vain! Ja sitten tietysti yrtit. Osa yrteistä menettää makua kohtuuttoman paljon kuivuessaan, mutta esimerkiksi timjami on kuivana aivan tuoreen veroista. 

Juureksista ja vihanneksista voi tehdä myös valmiita keittoainessekoituksia, kun joukkoon lisää yrttejä ja ripauksen suolaa. Retkimuonat voi siis hyvin valmistaa itsekin - vaikka koko vuoden tarpeet kerralla. 

Monet vihannekset voi kuivata ihan nipuissa. Yrttiniput roikkumassa keittiön katosta luovat kotoista tunnelmaa. Tämä kuva on kuitenkin ulkokatoksesta, kuvassa maitohorsmaa, joka on menossa ihmisten sijasta kanoille. Valkosipulien kuivattaminen samassa niiden kanssa ei ole järkevää. Kuivatuksessa ilmavuus on tärkeää. 

Villivihannekset sopivat myös hyvin kuivattaviksi - sekä vihreät osat että tietysti siemenet esimerkiksi nokkosesta. 

Marjat ja hedelmät

Mustikka sopii hyvin kuivattavaksi, sen sijaan esimerkiksi karpalo ja puolukka ovat kovakuorisia ja siksi hankalia. Ainakin niiden kuivuminen vie kohtuuttoman pitkään.

Omena on tavallinen kuivatuote, mutta yhtä hyvin muutkin hedelmät käyvät kuivatukseen. Kuivahedelmä on mainio karkin korvike. Kannattaisi tarjota lapsillekin, jospa se hyvinkin kelpaisi sokerinamien sijasta. 

Yksi keino kuivata marjoja on soseuttaa ne ensin ja levittää sose sitten leivinpaperin päälle kuivumaan. Kuivana se sitten murskataan pieneksi, ja tuota mursketta voi sitten käyttää vaikkapa jugurtin tai viilin päälle. Tähän käy myös se mäski, jota jää mehun keitosta. (Sen voi toki käyttää tuoreenakin vispipuuron pohjana, mutta jos mehua tekee paljon, mäskiäkin tulee paljon.) 

Esimerkiksi pihlajat voi myös ripustaa neulalla lankaan kuivumaan. Kuivattuna ne voi jauhaa ja käyttää lisukkeena tai puuron seassa tai miten vain tahtoo. Pihlaja on yksi superfoodeistamme!

Liha ja valmiit sekä puolivalmiit ruoat

Pakkasessa kuivaaminen sopii erityisen hyvin lihalle ja kalalle, koska ne on helppo ripustaa isoina paloina ulkoilmaan kuivumaan. Yhtä hyvin se varmaan onnistuu kesällä tuulessa, pakkanen vain nopeuttaa prosessia. Kalan kuivaamisesta itselläni ei ole kokemusta, ja kuivakalan käytöstäkin vain koirille. (Kuivakala on koirien suurta herkkua - ja terveellistä! Haju on kyllä mojova, siitä ei pidä välittää.) 

Hirvenlihaa olen kuivannut kuivurissa. Lisäksi olen kuivannut savustettua lihaa ihan sellaisenaan huoneilmassa. Sekin säilyi vuosia. 

Kuivatun lihan käyttö vaatii tietysti aikaa. Se pitää liottaa vedessä tai sitten lihanpalojen pitää olla hyvin pieniä. Pienet palat sopivat hyvin valmiisiin keittosekoituksiin vaikkapa retkille, mutta mikseivät kotioloissakin. Mitä mainioin hätävararuoka lihansyöjälle! 

Kainuussa on perinteisesti syöty kapakalakeittoa eli kuivatusta kuoreesta tehtyä keittoa. Hyvää on! Ulkoilmassa kuivaaminen on tavallista Norjassa, ja sitä harrastetaan yhä edelleen.  Myös lipeäkalan kala tuotiin ennen Suomeen aina kuivattuna. 

Kuivatuotteiden säilytys

Kuivatuotteet voi tietysti säilöä ihan missä astiassa hyvänsä. Ihan avonaista ei voi suositella, jottei kosteus imeydy takaisin tuotteisiin. Avonaisena pidetyt tuotteet tuskin säilyvät kovin monta vuotta. 

Sen sijaan kunnolla kuivaksi saadut sienet säilyvät kuulemani mukaan tutkitusti yli 30 vuotta. Sitä pidemmältä ajalta ei tiettävästi ole luotettavia tutkimustuloksia, mutta ilmeistä on, että jos kerran ne säilyvät noin pitkään niin todennäköisesti siitä eteenkin päin. Se kuitenkin edellyttää täysin rutikuivaksi saamista.

Pitää siis varmistaa, että esimerkiksi sienet ovat täysin rapiseviksi kuivuneita ennen purkitusta. Riippuu tietysti lajista, millaisia ne ovat kuivattuina. Hedelmät ja marjat ovat hieman nihkeän oloisia kuivinakin, sienistä tatit ovat ihan eri tuntuisia kuin vaikkapa vahverot.

Meillä suppilovahverot murskataan aivan hienoksi jauhoksi purkissa. Tätä jauhoa on sitten helppo annostella ja käyttää niin mausteena kuin ruoka-aineenakin. 

*** 

Yksi kuivaamisen muoto on tietysti eläimille kuivaaminen. Kerppuja kannattaa tehdä runsaasti. Ne ovat siis erilaisista luonnontuotteista - pajusta, vadelmasta, maitohorsmasta, nokkosesta jne - tehtyjä kimppuja, jotka on kuivattu talven varalle.

Huomaan, että kuivaamisesta riittäisi juttua vaikka kuinka. Tästä päivityksestä puuttuu nyt varmasti lukematon määrä asioita, joita olisi voinut listata ja kertoa. 

Laita kommenttia ja kysy tai kerro omista kokemuksistasi! 

Peppikin tykkää kuivatusta lihasta, mahasta ja kalasta.
Kuivat leivänkannikatkin ovat hyviä.

Kriisipohdintoja kevätpäiväntasauksen aikaan

Aamukahvipöydässä luin viikkolehdestä Jouni Tuomiston tekstin, josta olin erittäin samaa mieltä. Jouni Tuomisto on THL:n tutkimusjohtaja Kuopiosta. Lainaan hänen kirjoitustaan nyt tähän. 

Hän toteaa aluksi sen minkä tiedämme: muun muassa Ukrainan sodan seurauksena energian ja öljytuotteiden hinta on noussut, lannoitteista ja sen kautta ruuasta on tulossa pulaa, inflaatio kiihtyy. Valtioita hätyytellään toimiin näiden vaikutusten estämiseksi, mutta Tuomiston mukaan se olisi virhe. Siis se, että valtio nyt peittelisi asiat niin, että todellisia muutoksia ei tarvitsisi tehdä. 

"Putinin koplan toimet ja muun maailman vastatoimet ovat nostaneet sellaisten asioiden hintoja, joista riippuvuutta meidän olisi joka tapauksessa pitänyt vähentää, mutta oma kivunsieto ei ole tähän mennessä riittänyt", kirjoittaa hän. Juuri niin se on!

Tuomisto muistuttaa, että ilmastokriisi ja luontokato ovat koko ajan olemassa ja pahenevat edelleen, vaikka niistä ei nyt muiden kriisien takia yhtä paljon puhutakaan. "Tehokkaimpia tapoja vähentää ilmastopäästöjä on hinnoitella ne kalliiksi, jolloin jokainen joutuu miettimään esimerkiksi päivittäistä fossiilisten polttoaineiden käytöään ja pyrkii vähentämään sitä. Samoin maailman ruokapulaa helpottaisi olennaisesti, jos vähentäisimme viljan syöttämistä eläimille ja söisimme sen itse", Tuomisto kirjoittaa. Lihan hinnannousu siis ehkäisisi globaalia ruokapulaa. 

Päättäjien on tehtävä välttämättömyydestä hyve. Ei pidä luvata alennuksia polttoaineen arvonlisäveroon vaan sanoa, että maailma on siirtynyt pysyvästi kalliiden polttoaineiden aikakauteen. Jokaisen on suunniteltava oma elämänsä siltä pohjalta. 

Tuomisto jatkaa, että kun Ukrainan kriisi helpottaa, fossiilisen polttoaineen kallis hinta varmistetaan verotuksella. Tietysti täytyy varmistaa, etteivät ihmiset ajaudu köyhyysloukkuun, mutta se pitää tehdä esimerkiksi toimeentulotuen muodossa. "Pahimmat kohtuuttomuudet yrityksille on hoidettava valikoivasti muilla keinoilla kuin hintojen kompensaatiolla", Tuomisto sanoo. 

On niin lohdullista lukea tällaisia viisaita sanoja, joita moni muu lukija vielä on kompannut ja lisännyt niihin omia pointtejaan. Alennetaan asunnon lämpötilaa, pidetään autottomia päiviä, sammutetaan julkiset ja yksityiset valaistukset tunniksi joka ilta, luovutaan pitkistä kuumista suihkuista, ehdottavat kommentoijat. Kaikki eivät siis huudakaan vain itselle lisää halpaa energiaa ja mahdollisuutta elää tuhlaavilla tavoilla, joihin on tullut tottuneeksi. 

Mutta mistä löytyvät ne rohkeat poliitikot, jotka uskaltavat asettua kovaäänisiä somehuutajia vastaan? On niin paljon helpompaa vain myötäillä ja vaatia populistisesti niitä toimia, joilla pidetään lyhytnäköisesti ja kapeasti ajattelevat ihmiset tyytyväisinä. Ihmisten mielestä kun ei ole mukavaa luopua totutuista, helpoista tavoista. Kaukokatseinen, uutta ajattelua edustava poliitikko menettää herkästi suuren yleisön suosion. Jotkut saatetaan vaientaa jo oman puolueen sisälläkin äänestäjäkunnan raivon pelossa. 

On todella rankkaa olla vastuullinen poliitikko, joka ajattelee yleistä hyvää ja tulevaisuutta eikä vain oman äänestäjäkuntansa lyhytnäköistä etua. Somessa näkee, millaisten hyökkäysten, pilkanteon ja ivan kohteeksi siinä joutuu. Minusta ei siihen olisi. 

Toivottavasti näitä rohkeita päätöksentekijöitä kuitenkin löytyy jokaisesta puolueesta. 

Telkkä nousi lentoon rannassamme tänä aamuna. Kevät on jo täällä!

Tänään on kevätpäiväntasaus, tarkkaan ottaen kello 15.32. 

Energia ja sen säästö mielessä

Energia mietityttää. Sähkön hinta, ylipäänsä sen saaminen, polttoaine. Lämpö, valo, öljy ja bensa. Miten meidän käy?

Olen miettinyt myös sitä, miksi itselleni energian säästäminen on aina ollut itsestäänselvyys. Toisaalta säästäminen kaikessa on ollut olennaista minulle aina. Välillä olen naureskellut sille, että olen vain pihi, nuuka ja saita, mutta oikeasti ajattelen, että kaikkien pitäisi olla. Ennen se on ollutkin pakon sanelema juttu, mutta vaikka jotain olisi halvalla saatavissa, niin pakkoko sitä on silti tuhlata? 

Vasta tänään muistin, että ollessani vasta toisella kymmenellä Suomessa oli energiakriisi. Kaikkialla opetettiin ja neuvottiin energian säästämiseen. Eikä se jäänyt siihen: säästämiseen asetettiin myös pakkotoimia. Niin vain oli. 

Ehkä tuon ajan toimet jäivät pysyvästi mieleen. Itsestäänselvyyksiksi tuli sisälämpötilan alhaisena pitäminen, nopea tuuletus, auton sammutus heti pysähtyessä, turhan autoilun lopettaminen ja monet muut toimet käytännön arjessa. (Tosin meillä ei koskaan autoa ollutkaan, ja ajokortinkin hankin vasta kolmikymppisenä, kun toimittajan töihin Kainuuseen lähtiessä se oli pakollinen.) 

On tuota ajasta muistuteltu ihmisiä aina silloin tällöin, mutta ilmeisesti sitä on pidetty vain kummallisena välivaiheena Suomen historiassa. Nuoremmat ovat voineet välttyä kuulemastakaan siitä. 

Teknologia on kehittynyt 1970-luvusta paljon, mutta käytännöt energiankulutuksessa eivät kovinkaan paljon. Ilmeisesti tarvitaan kriisitilanteita, ennen kuin asiat muuttuvat.  

Se kriisitilanne on nyt. 

Toivottavasti päättäjämme uskaltavat olla tarpeeksi rohkeita tehdäkseen oikeasti vaikuttavia päätöksiä, niitäkin, joista kansa ei aina pidä. Äänekkäimmät ärsyyntyjät pilkkaavat ja syyttelevät hyvinkin rajuin ja rumin sanoin ja kommentein, netti ja some ovat siihen helppoja kanavia. 

Lyhytnäköisyys ja ahdaskatseisuus ovat ihmislajilla niin surullisen yleisiä ominaisuuksia, samoin mukavuudenhalu ja haluttomuus muutoksiin.

Kaikesta huolimatta iloitsen keväästä. Jäät ovat väistyneet, avovettä on jo runsasti. Pihakin alkaa olla käveltävässä kunnossa. Metsään ei oikein pääse, sillä hanget eivät enää kanna. 

 

Joella oli tänä aamuna yksinäinen telkkäkoiras. 

Pariskunnan toinen puolisko, jonka jo viikolla näin, oli varmaankin jossain viettämässä yksin laatuaikaa. Tämäkään ei kauan tässä viipynyt, vaan nousi lentoon ja lähti.