Muistelin olleeni linturetkellä viimeksi opiskeluaikoinani Kajaanissa. Nyt muistin, että olihan meillä sentään Oulussakin linturetkiä. Mutta olen edelleen huono tunnistamaan lintuja, etenkin äänistä. Eilen taitoni paranivat ainakin hitusen verran.
Lopen Syrjä-seura nimittäin järjesti aamuisen linturetken, joka lähti Syrjän talon pihasta. Oppaanamme oli mainio Marita Kiesilä ja hänen miehensä Timo Aarnio. Marita on opettaja, nyt jo eläkkeellä, ja pitkän linjan luontoharrastaja. Hän kertoo erikoistuneensa aikoinaan biologiaan, mutta varsinainen lintuharrastaja hänestä tuli myöhemmin. Biologiaanhan minäkin olen erikoistunut, mutta lintutuntemukseni on minimaalinen Maritan ja Timon taitoihin verrattuna.
Mukaan tuli Maritan ja Timon lisäksi yhdeksän retkeläistä. Puheenjohtaja Erja Noroviita jäi talolle valmistelemaan talkookahveja. Oli määrä talkoilla retken jälkeen, töitä nimittäin riittää sekä Syrjän talon ympäristössä että sisällä. Teen siitä eri päivityksen, nyt keskitytään lintuihin.
Nauroin, että Marita on todellinen pedagogi: ensimmäiseksi ääninäytteen antajaksi oli järjestynyt kaikkien tuntema käki. Tuli hyvä mieli, kun tunnisti edes yhden lajin. Käki kyllä jatkoi kukuntaansa koko aamun niin, että välillä sitä jo pyydettiin olemaan hiljaa, jotta muidenkin lintujen äänet kuuluisivat.
Seuraavaksi jatkoi peippo, sitten kirjosieppo ja sinitiainen. Varsin tavallisia laulajia siis ja hyvä niin. Moni mukanaolijoista oli ensimmäistä kertaa linturetkellä. Marita nosti aina sormensa, kun äänessä oli se lintu, jota hän toivoi meidän kuuntelevan.
Yksi ensimmäisistä taidoista aloittelevalla lintuharrastajalla on oppia löytämään lintu kiikariin. Se ei ole helppoa, minäkään en osaa! Ja mitä kehittyneempi tai voimakkaammin suurentava kiikari, sitä vaikeampaa voi olla pitää lintu näkösällä. Jos harrastaa enemmän, kiikarin vakain on hyvä.
Äänien tunnistaminen on asia, jota itse en siis hallitse lainkaan. Nyt sain siihen apukeinon: BirdNET-sovellus älykännykässä tunnistaa äänet. Marita kuitenkin varoitti, että nettisovelluksia pitää maastossa käyttää varoen, sillä äänet ovat houkuttimia toisille linnuille.
Ääniä, joita Marita retkellä kuuli, mutta minä en:
peukaloinen - Viihtyy ryteiköissä ja puukasoissa
rautiainen - epävarma havainto. Rautiainen viihtyy havumetsissä ja puukasoissa.
Ääniä, jotka minäkin kuulin:
pajulintu - Surullinen laulu koivun latvassa
metsäkirvinen - Yleinen, mutta ei-tunnettu laji. Jättää lopun laulustaan pois. Muistuttaa niittykirvistä, mutta niittykirvinen ei ole puissa vaan alhaalla ja on kellertävämpi.
käki - Kukkuu nimenomaan lentäessään. On iso ja harmaa.
keltasirkku - Kaunis lintu. Ääni helppo, kannattaa ottaa haltuun. Sanoo tsitsitsitsitsiii-tsiii.
käpytikka - Maassa. Käpytikkoja täällä enemmän, mutta harmaapäätikkojakin on. Hakkuuääni riippuu siitä, mitä se hakkaa.
kirjosieppo - Naaras vaikeampi tunnistaa, kuten monissa linnuissa. Pitkittäiset valkoiset täplät selässä. Tekee sieppauslentoja hyttysten perään ja palaa oksalleen.
peippo - Peippopari oli tiellä. Saattaa olla, että toinen oli viherpeippo, mutta todennäköisesti se oli naaraspeippo.
kurki - Pellolla yksin, yleensä niitä näkee pareina. Pariuskollinen lintu.
töyhtöhyyppä - Pellolla.
varis
harakka
naakka
punarinta - Punarintapariskunta maassa metsässä. tik-tik tai titiitii, syksyllä tiksuttaa.
talitiainen - Talitiaisella on hämäävän monenlaisia ääniä. Titityytä ei kuule enää usein.
harmaasieppo -Muistuttaa naaraskirjosieppoa, mutta erottaa pään raidoista.
Syrjän ympäristössä Loppijärven rannalla Järventaustassa on monentyyppistä maastoa. Niinpä lintulajistokin on suhteellisen laaja, vaikkemme nyt mitään harvinaisuuksia kuulleetkaan saati nähneet.
Muutama hajahuomio vielä:
Lintujen lauluäänien tarkoitus on houkutella toisia lintuja. Linnuilla on kuitenkin paljon muitakin ääniä, mikä tekee asian hankalaksi. Esimerkiksi peippo varoittaa 'kvink'.
Lehtokurppa kurnuttaa lentäessään käheästi, ja lopusssa on 'tsip'. Lentolaulu loppuu, kun se löytää puolison.
Taivaanvuohen mäkätysääni tulee siivistä.
Nyt on ollut kylmä kevät ja linnut ovat tulleet vähitellen. Ensin kuului vain punarintaa, sitten peippoa. Muita on kuulunut ihan satunnaisesti. Hämmästystä herätti tällä retkellä se, että rastaat eivät laulaneet lainkaan.
Palattuamme Syrjän pihaan katselimme vielä kuvia linnuista. Timo Aarnio on nimenomaan lintujen kuvaaja, ja hänellä on paljon kuvia. Niistä on tulossa vielä näyttely Syrjään. Muutama hajahuomio kuvien perusteella:
Luutasuolla on kaakkureita.
Viime kesänä Syrjässä lauloi mustapääkerttu. Sillä on helisevä laulu.
Lemmetässä (Lemmettä oli lähellä oleva isohko tila, joka sittemmin on lohkottu mökkitonteiksi) asui nuolihaukka.
Loppijärven yllä voi nähdä kalasääsken eli sääksen. Se on ison haukan kokoinen.
Loppijärven lintutornilla kuuli huiluäänisen ruokokerttusen.
Pikkuvarpusia on nykyisin enemmän kuin varpusia. Sillä on punainen pää.
Rautiainen on kuin pieni pulu, sillä on harmaa pää.
Timo ja Marita olivat hankkineet Syrjään linnunpöntön, jonka Timo kiinnitti pihapuuhun.
Moni kai luulee, että minä tunnen linnut. Virhekäsitys on syntynyt siitä, että jaoin muutamien vuosien ajan ahkerasti "lintukuvia" Facebookissa. Lintukuvieni erityispiirre oli se, että niissä olevia lintuja ei kuvista pystynyt tunnistamaan, hyvä jos ne edes löytyivät kuvasta. Tietty laji niissä kuitenkin oikeasti oli, siitä pidin aina huolen.
Tarkoitukseni oli tehdä niistä lintuopas, joissa tekstit jatkaisivat samaa linjaa kuin kuvat eli ne eivät todellakaan auttaisi ketään tunnistamaan lintuja. Mukana olisi myös joitain ihan itse keksimiäni tipuja. Kirjahanketta en ole ihan lopullisesti haudannut, mutta todennäköisesti se jää toteuttamatta.
Illalla palasin naapurikylästä kävellen metsän läpi ja kuuntelin lintuja. Päätin kokeilla BirdNETiä ja onnistuinkin. Ihan hirmuisen kätevä ja nopea se ei ole, ja kun sen lopulta saa tunnistamaan oikean äänen, se kertoo linnulle vain tieteellisen ja englanninkielisen nimen. Suomenkielinen pitää sitten selvittää itse. Mutta sain tunnistettua tiltaltin ja punakylkirastaan.
