Kurkkujen hapatus

Kunhan ehdin, kirjoitan isommin hapatuksesta ja sen hyödyistä. 

Nyt teen pikapäivityksen kurkkujen hapatuksesta, 

sillä kurkkuaika on käsillä ja ehkä monella kohta jo ohi. 

Tämän päivityksen tiedot kopioin suoraan mieheni Lassin pitämän hapatuskurssin materiaaleista. 

Lassi on meillä se, joka hapattaa ja tekee yleensä muutenkin kaiken ruokaan liittyvän. 

Paitsi syömisen, siitä huolehdin etupäässä minä.

Perusasiat

Kannattaa varata tarpeeksi iso astia niin, että kurkkujen päälle jää vielä reilu liemikerros

Tee tarpeeksi iso erä suolalientä. Koko vesimäärää ei tarvitse keittää. Jos teet 5 L lientä, keitä esim. 2 L vettä, johon liuotetaan 5×45 g merisuolaa kiehauttamalla. Annetaan hetken jäähtyä, lisätään loput 3 L vettä ja saadaan noin 4,5 % suolaliuos, joka on sopivan lämpöistä maitohappobakteereille.

Alkukäyminen voi olla niin runsasta, että astiaista valuu nestettä alustalle. Kansi ei saa olla alkuvaiheessa liian tiivis.

Pienet kasvispalat, siemenet yms. nousevat helposti pinnalle ja lisäävät pintahiivan vaaraa. Kuoritaan pois, jos tulee.

Eri kasveilla erilainen kypsymisaika. Pehmeät nopeasti kovat hitaasti.

Varaa kurkkuja sellainen määrä, mikä sopii käytössäsi oleviin astioihin. Muista tilan tarve seuraavien kuukausien ajaksi.

Raaka-aineet

Hapatukseen sopivat mitkä tahansa kohtalaisen kiinteät avomaankurkut.

Jos on sekä isoja että pieniä, ne voi lajitella omiin purkkeihinsa.

”Kaupan” kurkut huuhdotaan kylmällä vedellä ja omat kurkut tarpeen mukaan. Multaa ei saa tulla mukaan. Ilmassa kypsyneet kurkut eivät välttämättä kaipaa huuhtelua.

Kaikki vähänkin pilaantuneet hylätään.

Kurkkuja ei tarvitse pistellä.

 

Valkosipulin määrässä ei kannata säästellä. Isot kynnet pilkotaan ja pienet halkaistaan. Skeipit laitetaan kokonaisina ja kärki poistetaan.

Tillistä voi käyttää mitä tahansa osia, mutta varret ja kukinnot ovat parhaita. Rehevät lehdet kannattaa käyttää muualle.

Mustaherukan ja vadelman lehdistä yritetään löytää vihreimmät.

Piparjuuri puhdistetaan ja siitä leikataan pitkulaisia lastuja.

Porkkana leikataan esim. 4…5 cm pituisiksi suikaleiksi

Lanttu, nauris, kyssäkaali, parsakaali sopiviksi paloiksi.

Kovat lisäkkeet kypsyvät hitaammin kuin kurkut.

Kaikki ainekset tuovat makua.

Purkitus

Pese astia huolellisesti.

Laita pohjalle hiukan mausteita ja lado kurkkuja pohja täyteen. Jos aiot laittaa pienistä paloista koostuvaa lisäkettä, laita ne tähän kerrokseen niin syvälle kuin mahdollista. Ne nousevat muuten helposti pinnalle ja pilaantuvat. Myös pienimmät kurkut kannattaa laittaa nyt.

Astian koosta riippuen voi tehdä vielä yksi tai kaksi maustekerrosta. Päällimmäiseksi kannattaa varata isoja kurkkuja, jotka saa hyvin pysymään lautasen avulla pinnan alla.

Jätä tarpeeksi nestevaraa. Helposti yrittää ängetä liian täyteen. Sen seurauksena pitää täyttää astia piripintaan. Vähintäänkin sotkua on silloin odotettavissa.

Varmista, että suolaliemi on jäähtynyt, ennen kuin se kaadetaan astiaan.

Lientä kannattaa kaataa ensin melko täyteen, sitten ravistella ilmaa pois ja vasta sitten niin täyteen kuin uskaltaa. Lientä voi lisätä myöhemminkin.

Lopuksi paino asetellaan niin, että kaikki kasvikset ovat pinnan alla.

Astian kansi suljetaan, mutta ei niin tiiviisti, että seuraisi räjähdysvaara.

Pienten astioiden alle voi laittaa lautaset. Ämpärissä on yleensä niin hyvin tilaa ettei ylivuotoa tule.

Käyminen

Huoneenlämmössä.

Jos lämpötila yli 23° voi 5 päivää riittää. Alle 20° menee yli viikko, jopa kaksi.

Käymisen pitäisi alkaa parin - kolmen päivän sisällä. Neste samenee, pinnalla voi olla vaahtoa, kuplia nousee. Astiaa voi täristellä ja painoa painella, niin kuplat pääsevät pois eivätkä nosta aineksia ylöspäin. Turhaa sohlaamista on syytä välttää.

Kurkkujen väri muuttuu parin päivän käymisen jälkeen. Siitä vielä 2—4 päivää ennen viileään viemistä.

Käymisen aikana astian kansi kannattaa avata nestepinnan tarkistamiseksi. Pinnalla ei saa olla mitään kiinteää ainetta. Niihin alkaa kasvaa nopeasti pintahiivaa, joka voi antaa lopputuotteeseen huonoa makua. Mitä nopeammin pintahiivan saa pois, sitä vähemmän se vaikuttaa lopputulokseen. Jos hiivaa on ollut, kannattaa tarkastaa pinta pian uudestaan. Myös viileään viemistä kannattaa kiirehtiä.

Lientä voi maistella, kunhan pitää hygieniasta huolta.

Kypsyttely ja jälkikäynti

Jälkikypsytys kestää parista viikosta kuukauteen lämpötilasta ja hapatettavista tuotteista riippuen.

Nestepinta tarkistetaan ensimmäisen kerran noin viikon kuluttua. Jos kurkun osa on ollut pitkään kuivilla, siihen on voinut tarttua home. Poista kurkku astiasta tai paina se pinnan alle, jos se näyttää vielä terveeltä. Tietenkin mahdollinen pintahiiva ja kiinteät kappaleet kuoritaan pois.

Painoa joutuu myös välillä korjailemaan. 

Kurkut syötäviä usein parissa viikossa, mutta säilyvät kuukausia tarpeeksi viileässä.

Tämä on myös käytännössä tuotteen säilytyspaikka loppukäyttöön saakka. Isosta astiasta voidaan hakea kurkkuja pienempään jääkaappiastiaan. Kauhalla saa kätevästi lientä mukaan pieneen astiaan, että kurkut pysyvät jääkaapissakin hyvinä.

Lientä voi käyttää moneen eri ruokaan mausteeksi tai hapattaa sillä esim. tattaria.

Suomen luonnon päivä

Eilen oli Suomen luonnon päivä. Oli ihanan vapauttavaa, kun ei tarvinnutkaan olla järjestämässä mitään retkeä ja tapahtumaa kuten yleensä aina viime vuosina on täytynyt. Jäin nimittäin pois Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen puheenjohtajuudesta ja hallituksestakin tämän vuoden alusta, nyt kun Lopen luonnonystävät yhdistyi Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa. Pidän vähän taukoa niistä töistä nyt, vaikka hengessä olen tietysti mukana. 

Sen sijaan olimme sopineet tapaamisen Pilpalan vanhalla myllyllä. En ole koskaan aiemmin käynyt myllyllä sisällä, vaikka muuten se tietysti on tuttu. Tuossahan se sijaitsee oikeastaan vastarannalla. Käveleskelimme siellä rannalla ja nappasin pari kuvaa meidän talostakin siitä suunnasta.

Myllyllä oli tosi mielenkiintoista käydä ja Vaarasen Olli kertoi paljon sellaistakin, mitä en ollut tiennyt. Kuulin senkin, että myllyn koneisto, joka aikoinaan vietiin Helsinkiin teknilliseen museoon, ei olekaan enää siellä. Eikä asiasta ole ilmoitettu mitään! Sen irrottaminen myllyrakennuksesta oli aikoinaan aika radikaali toimenpide, ja vähintäänkin heidän olisi pitänyt kysyä, halutaanko se tänne takaisin. 

Myllyn vieressä on sijainnut myös saha, 

siis ihan tuossa keskellä koskea (ei juuri tuossa kohdassa, mutta ihan vieressä). 

Myllyllä on myös kuvattu iso osa elokuvaa Nuori mylläri vuonna 1958. 

Katsoimme sen juuri keväällä. Lisätietoa täältä

Ja myllyn seinässä aikansa Facebook. Tiedotteita kiinni pitäneet naulat ovat yhä nähtävissä. 

Kotona teimme taas kurkkusalaattia. 

Raaka-aineet ovat aina niin kauniita, että en malta olla niitä kuvaamatta.

Sipuliakin tarvittiin muutama kilo. 

Ilta oli niin kaunis, että menimme rantaan "ravintola Sillankorvaan". 

Lassi laittaa meillä aina ruoat, erityisesti nuotioruoat.

Minusta tämä kuva on jotenkin erityisen hieno. Entä sinusta?

Pakastimesta löytyi keväällä jo valmiiksi päiväysvanhana ostettu kasvismakkarapaketti. Kasvismakkaroiden ympärille tuli perunaa, sipulia, valkosipulia, paprikaa, kesäkurpitsaa, punajuurta ja basilikaa. Muutaman pihlajanmarjankin Lassi grillasi.

Meillä oli jälleen hieno päivä! 

Hunsalan työväentalon ikkunat kaipaavat kunnostusta

Hunsalan työväentalon kiireisin kunnostuskohde on ikkunat. 

Kaukaa katsoen ne ovat ihan sievät, mutta kunnostusta ne kaipaavat kipeästi.

FI86 5253 1520 0833 70

Kävimme katsastamassa ikkunoita. Lassihan on ikkunaentisöijä, mutta hän ei enää juurikaan tee niitä töitä. Sen sijaan saimme onneksemme hänen kurssikaverinsa Eija Valangin. Kolmantena kuvassa ikkunoita tutkii koiransa kanssa Hunsalan työväenyhdistys Kajastuksen puheenjohtaja Olli Ikonen. 

Ikkunaentisöinti on hidasta käsityötä ja niin ollen kallista. Kajastus on hankkinut ikkunoiden kunnostusta varten pienkeräysluvan, johon toivotaan lahjoituksia. 

Pienetkin lahjoitukset talon ylläpitoon ovat tervetulleita. Tässä tilinumero ja muita tarvittavia tietoja:

FI86 5253 1520 0833 70 Pienkeräysilmoituksen numero RA/2023/796

Tilin haltija: Työväenyhdistys Kajastus ry

Varojen käyttötarkoitus: Yhdistyksen omistaman, vuonna 1912 rakennetun työväentalon ikkunoiden kunnostus.

Varojen toissijainen käyttötarkoitus: Tontilla sijaitsevien puiden kaato sekä katon maalaus.

Aamulenkillä

Aamukävelyllä koiran kanssa ihmettelin ja ihastelin maisemaan heitettyjä harsoja. 

Asiantuntevammat tunnistavat hämähäkkilajit niiden kutomista verkoista. Minä en. 

Minä vain ihailen. 

Pieniä ihmeitä. 

Tämä pieni metsätontun lakki lienee jokin mustesieni. 

Tuntuu melkein pahalta kävellä tällaisten taidonnäytteiden läpi

 ja rikkoa hämähäkkien suurella vaivalla kutomat työt. 

Puolukat eivät ole vielä ihan kypsiä, mutta olemme jo yhden satsin hillonneet. Piti laittaa hitunen sokeria sekaan, vaikka normaalisti riittää pelkkä survominen. Puolukka säilyy kyllä. 

Pihasta lähtiessämme usvaisella joella uiskenteli yksinäinen sorsa. 

Se lehahti matkoihinsa. Meidän seuramme ei sille kelvannut.

Lenkiltä palatessa aurinko oli jo noussut hitusen korkeammalle. 

Kesätorin kuvia

Meidän kylälle saatiin tänä kesänä tori!

Tänne muutettuani oli Pilpalan koululla useiden vuosien ajan kesätori, jonka perään on kyselty paljon.

Viime keväänä tuo koulu lakkautettiin, ja loppujen lopuksi Lopen kunta päätti antaa rakennuksen Pilpalan, Hunsalan ja Tevännön kyläyhdistyksen - siis Pilpalan kylät ry:n - käyttöön nimellisellä vuokralla. Saman tien koululle polkaistiin käyntiin kesätori. 

Peruna on kuulunut kesätorin valikoimiin itseoikeutetusti. 

Tässä sitä myy kyläyhdistyksen hallituksen jäsen Santeri Muhonen.

Torille sai kuka tahansa tulla myymään mitä tahansa. 

Satu ja Lloyd Bethell kävivät joitain kertoja myymässä kirppistavaraa.

Esta Kukk myi itse tekemiään tauluja.

Torille kuuluu myös kahvio, tottakai. Kahvion pöydät ovat useimmiten olleet täysiä. 

Kahvitellessa on mukava tavata vanhoja ja uusia tuttuja ja vaihtaa kuulumisia.

Anu Kosonen on ollut tärkeä puuhanainen koko koulurakennusasiassa ja myös tässä kesätorissa. Hän on useimmiten ollut se, joka on hakenut perunat ja keittänyt kahvin ja tehnyt lähes kaiken muunkin. Kuvassa myös Anun mies Niko ja nuorimmat lapset Pippa ja Lina. 

Hekin ovat olleet lähes joka kerta torilla mukana. 

Minä olin yhden kerran Provinssissa, muuten olin paikalla joka kerran valkosipulien, kirjojen, tuoretuotteiden ja säilykkeiden kanssa. 

Eliisa Lintukorpi ei ole meidän kylältä, mutta ehti meillekin toiminnantäyteisellä kesäviikollaan. Se sattui olemaan se kerta, jolloin ensimmäistä kertaa pidimmekin toria sisällä emmekä pihamaalla. 

Olli Vaaranen on myös ollut ahkerasti torilla. Hän on myynyt yhtä ja toista vanhaa tavaraa kyläyhdistyksen hyväksi ja tehnyt kaikenlaista muutakin hyödyllistä.

Raimo Salmela ja Sari Rajala ovat olleet torin vakioasiakkaita. Välillä Sari on ollut tiskin toisellakin puolella. Hänen apunsa on ollut suurta, erityisesti silloin kun Anu oli poissa. 

Pauli Arolalta ilmestyi juuri uusi kirja. 

Hän on vapaa-ajankyläläinen vaimonsa Pirkon kanssa, ja he ovat käyneet torilla usein. 

Näky, josta Anu haaveili: kylän ukot jutustelemassa uudella kylätalolla.

Tämän kesän viimeinen kylätoripäivä oli eilen. Ensi viikolla on jo syyskuu, joten kesätoria ei enää pidetä. Jonkinlainen kahvio- ja kenties markkinapäivä pidetään kuitenkin varmasti vielä ennen joulua, ja kenties joulutupa vielä erikseen. Ja koulullahan tapahtuu monenlaista muutakin. 

Avajaiset ovat 1.10. ja silloin julkistetaan myös tämän toisen kylätalon uusi nimi. Pelkästä koulusta emme tahdo puhua vaan katsoa tulevaisuuteen ja kertoa jo nimellä, että entinen koulu on nyt paljon muuta kuin vanha koulu. 

 

Torimummosta bändäriksi ja takaisin

Perjantaina oli tavalliseen tapaan kylän kesätori. Siihen valmistautumiseen kului taas lähes koko perjantaipäivä, mutta kylätorilla on mukavaa. Tällä kertaa lähes samoilla valmistautumisilla selviytyi myös lauantaiseen Vihtijärven kyläyhdistyksen markkinapäivään, tosin tomaatit piti äkkiä käydä poimimassa aamulla ennen Vihtijärvelle lähtöä. 

Mutta Pilpalan kylätorin jälkeen perjantai-iltana auto kuitenkin tyhjennettiin tavaroista, sillä lähdimme Riihimäen ja Hausjärven rajalla järjestettyihin pieniin privaattifestareihin. 

Joni Okkonen lauloi juuri kun saavuimme. 

Emme viipyneet kauaa, sillä lauantaista oli tulossa pitkä päivä.

Aamulla siis nopea tavaroiden keruu, auton täyttö ja nokka kohti Vihtijärveä.

Lassi ei pidä mistään myymisestä, eikä mielellään lähde mukaankaan. Minusta ihmisten tapaaminen myyjäistapahtumissa on hauskaa. Sain nyt houkuteltua Lassin mukaan ja piipahtamaan jopa myyntipöydän takana kuvanoton ajaksi. 

Vihtijärveläisten syysmyyjäiset olivat hauska pieni tapahtuma. 

Kojut olivat kivat ja ihmiset osasivat arvostaa ja ostaa valkosipulia. Yhtään kirjaa sen sijaan ei mennyt kaupaksi, vaikka yksi kertoi lukeneensa Lähteen rannalla elämän ja kehui sitä. 

Maistatin ruusumarmeladia, se on saanut hauskoja kommentteja. Vihtijärvellä muutama jopa tunnisti mausta ruusun, aiemmin kukaan ei ole sitä keksinyt. Kommentit ovat vaihdelleet laidasta laitaan: joku sanoo että se maistuu parfyymille, joku että saippualle, jonkun mielestä se ei maistu miltään, jonkun mielestä raikkaalle, toiset ihastuvat heti niin että tahtovat ostaa sitä. 

Ruusuvedestä on myös tykätty, mutta sen maistattaminen markkinoilla olisi liian hankalaa. Selittämällä ihmisten on vaikea ymmärtää, että pienestä purkista ruususiirappia tulee iso määrä juomaa. Mutta en kanna huolta siitä, etteivätkö siirapit tekisi kauppaansa kuitenkin. Enää ei ruusu ole niin aromaattista, joten enempää en sitä tänä vuonna tee. Ensi vuonna voisi kokeilla jopa jotain tuoksuöljyä - tai saippuaa. Tähän asti olen siis tehnyt vain syötäviä ruusutuotteita. 

Jouduimme lähtemään markkinoilta kesken pois, sillä kolmelta Lassilla oli keikka Warren Woima -yhtyeen kanssa Riksu Raikaa -festareilla. Osa festariväestä oli vielä nukkumassa - RiksuRaikaa kestää perjantaista sunnuntaihin - mutta oli kuulijoita sentään jonkin verran jalkeillakin.

Riihimäeltä lähdimme Hyvinkäälle Rantakulmarockiin. 

Sekin on yksityinen festari, mutta huomattavasti suurempi kuin Riksu Raikaa. 

Olipa mukava tunnelma sielläkin, monenikäisiä ihmisiä, yhtaikaa riehakasta ja rauhallista. 

Rantakulmarockissa Lassi soitti I.N.K.-bändin kanssa.

Keikka oli Lassin ensimmäinen tässä kokoonpanossa. 

Hän oli tyytyväinen keikkaan, kuten on tyytyväinen koko yhtyeeseenkin. 

Mukavia tyyppejä ja he soittavat Lassin arvostamaa, itse tehtyä musiikkia. 

Tässä soittaa I.N.K. 

Esiintyjiä oli kahdesta puolilleöin, bändi vaihtui aina tasatunnein. 

"Savukone", suomalainen versio. 

Lassi viihtyi festareilla hyvin, mutta lähdimme kuitenkin kotiin ennen pimeän tuloa. Silloin festareilla oli vauhdikas meno ja paljon ihmisiä. Tämä viimeinen kuva on siis oikeasti otettu tullessa, jolloin väkeä ei vielä ollut paljon. Pois lähtiessä meno oli jo aika rajua, mutta ei mitenkään häiritsevää. 

Kotimatkaa piristi upea auringonlasku. 

Yritin jopa kuvata sitä Kytäjärven kohdalla, mutta en onnistunut. 

Päivämme mahdollisti mökkinaapuri Tuula, joka kävi ulkoiluttamassa koirat välillä. 

Hienoa, että on tuollainen naapuri! 

Mehän harvoin käymme missään, ja yksi syy siihen on tietysti koirat. 

Tämä oli kiva viikonloppu. 

Ehdimme käydä aika monessa paikassa, ja todennäköisesti kaikkiin menemme uudestaan.

Ensi perjantaina on vielä kesän viimeinen Pilpalan kesätori, Vihtijärvellekin varmasti menen toistekin, RiksuRaikaaseen ilman muuta ja Rantakulmarockiinkin Lassi haluaa myös tulevina vuosina, uskon. 

Mutta tänään lähdemme sienimetsään!