Sipulia, sipulia!

Tänä vuonna meillä on poikkeuksellisen paljon sipulia. Siis tavallista keltasipulia valkosipulien lisäksi. 

Emmepä arvanneet, että siitä tulisi ongelma.

Nimittäin kuivaamisesta! 

Valkosipulitkaan eivät ole vielä kaikki kuivia, ja nyt pitäisi saada nämä keltasipulit kuivumaan. Juuri sateiden aikaan. 

On pitänyt ottaa kaikki keinot käyttöön. Olen levittänyt niitä sinne ja tänne. Ulkona ne eivät voineet pitkään olla, sillä yöt ovat muutenkin kosteita ja nyt on vielä satanut. 

Mutta esikuivatukseen kelpasivat vaikka maitokärryt. 

Lassin mielestä moinen ripustelu on turhanaikaista näpräämistä. 

Kuluihan siinä aikaa, mutta säilyvätpä ainakin nuo. 

Valkosipuleita ei pitäisi kuivattaa auringonpaisteessa, mutta keltasipuleista en ole vastaavaa kuullut. Joka tapauksessa ne eivät tuossa pitkään olleet. 

Kanalassa olleen irtohäkin päälle sai ujutettua muutaman kilon. 

Isorakoiseen puutarhapöytään mahtui enemmän.

Mutta näitä riitti. Puolet on vielä maassa. 

Valkosipulit olivat sen verran kuivat, että vaihdoimme niiden tilalle sipuleita.

Osa levitettiin alatalon lattialle. 

Peppi on kiinnostunut kaikesta.

Varretkin olisivat hyviä syötäviksi, mutta nyt varsista on voinut hyödyntää vain pienenpienen osan.

Hyviä sipulit kyllä ovat! 

Odottelen, että Lassi tekisi sipulipiirakkaa. 

Kurkkujen hapatus

Kunhan ehdin, kirjoitan isommin hapatuksesta ja sen hyödyistä. 

Nyt teen pikapäivityksen kurkkujen hapatuksesta, 

sillä kurkkuaika on käsillä ja ehkä monella kohta jo ohi. 

Tämän päivityksen tiedot kopioin suoraan mieheni Lassin pitämän hapatuskurssin materiaaleista. 

Lassi on meillä se, joka hapattaa ja tekee yleensä muutenkin kaiken ruokaan liittyvän. 

Paitsi syömisen, siitä huolehdin etupäässä minä.

Perusasiat

Kannattaa varata tarpeeksi iso astia niin, että kurkkujen päälle jää vielä reilu liemikerros

Tee tarpeeksi iso erä suolalientä. Koko vesimäärää ei tarvitse keittää. Jos teet 5 L lientä, keitä esim. 2 L vettä, johon liuotetaan 5×45 g merisuolaa kiehauttamalla. Annetaan hetken jäähtyä, lisätään loput 3 L vettä ja saadaan noin 4,5 % suolaliuos, joka on sopivan lämpöistä maitohappobakteereille.

Alkukäyminen voi olla niin runsasta, että astiaista valuu nestettä alustalle. Kansi ei saa olla alkuvaiheessa liian tiivis.

Pienet kasvispalat, siemenet yms. nousevat helposti pinnalle ja lisäävät pintahiivan vaaraa. Kuoritaan pois, jos tulee.

Eri kasveilla erilainen kypsymisaika. Pehmeät nopeasti kovat hitaasti.

Varaa kurkkuja sellainen määrä, mikä sopii käytössäsi oleviin astioihin. Muista tilan tarve seuraavien kuukausien ajaksi.

Raaka-aineet

Hapatukseen sopivat mitkä tahansa kohtalaisen kiinteät avomaankurkut.

Jos on sekä isoja että pieniä, ne voi lajitella omiin purkkeihinsa.

”Kaupan” kurkut huuhdotaan kylmällä vedellä ja omat kurkut tarpeen mukaan. Multaa ei saa tulla mukaan. Ilmassa kypsyneet kurkut eivät välttämättä kaipaa huuhtelua.

Kaikki vähänkin pilaantuneet hylätään.

Kurkkuja ei tarvitse pistellä.

 

Valkosipulin määrässä ei kannata säästellä. Isot kynnet pilkotaan ja pienet halkaistaan. Skeipit laitetaan kokonaisina ja kärki poistetaan.

Tillistä voi käyttää mitä tahansa osia, mutta varret ja kukinnot ovat parhaita. Rehevät lehdet kannattaa käyttää muualle.

Mustaherukan ja vadelman lehdistä yritetään löytää vihreimmät.

Piparjuuri puhdistetaan ja siitä leikataan pitkulaisia lastuja.

Porkkana leikataan esim. 4…5 cm pituisiksi suikaleiksi

Lanttu, nauris, kyssäkaali, parsakaali sopiviksi paloiksi.

Kovat lisäkkeet kypsyvät hitaammin kuin kurkut.

Kaikki ainekset tuovat makua.

Purkitus

Pese astia huolellisesti.

Laita pohjalle hiukan mausteita ja lado kurkkuja pohja täyteen. Jos aiot laittaa pienistä paloista koostuvaa lisäkettä, laita ne tähän kerrokseen niin syvälle kuin mahdollista. Ne nousevat muuten helposti pinnalle ja pilaantuvat. Myös pienimmät kurkut kannattaa laittaa nyt.

Astian koosta riippuen voi tehdä vielä yksi tai kaksi maustekerrosta. Päällimmäiseksi kannattaa varata isoja kurkkuja, jotka saa hyvin pysymään lautasen avulla pinnan alla.

Jätä tarpeeksi nestevaraa. Helposti yrittää ängetä liian täyteen. Sen seurauksena pitää täyttää astia piripintaan. Vähintäänkin sotkua on silloin odotettavissa.

Varmista, että suolaliemi on jäähtynyt, ennen kuin se kaadetaan astiaan.

Lientä kannattaa kaataa ensin melko täyteen, sitten ravistella ilmaa pois ja vasta sitten niin täyteen kuin uskaltaa. Lientä voi lisätä myöhemminkin.

Lopuksi paino asetellaan niin, että kaikki kasvikset ovat pinnan alla.

Astian kansi suljetaan, mutta ei niin tiiviisti, että seuraisi räjähdysvaara.

Pienten astioiden alle voi laittaa lautaset. Ämpärissä on yleensä niin hyvin tilaa ettei ylivuotoa tule.

Käyminen

Huoneenlämmössä.

Jos lämpötila yli 23° voi 5 päivää riittää. Alle 20° menee yli viikko, jopa kaksi.

Käymisen pitäisi alkaa parin - kolmen päivän sisällä. Neste samenee, pinnalla voi olla vaahtoa, kuplia nousee. Astiaa voi täristellä ja painoa painella, niin kuplat pääsevät pois eivätkä nosta aineksia ylöspäin. Turhaa sohlaamista on syytä välttää.

Kurkkujen väri muuttuu parin päivän käymisen jälkeen. Siitä vielä 2—4 päivää ennen viileään viemistä.

Käymisen aikana astian kansi kannattaa avata nestepinnan tarkistamiseksi. Pinnalla ei saa olla mitään kiinteää ainetta. Niihin alkaa kasvaa nopeasti pintahiivaa, joka voi antaa lopputuotteeseen huonoa makua. Mitä nopeammin pintahiivan saa pois, sitä vähemmän se vaikuttaa lopputulokseen. Jos hiivaa on ollut, kannattaa tarkastaa pinta pian uudestaan. Myös viileään viemistä kannattaa kiirehtiä.

Lientä voi maistella, kunhan pitää hygieniasta huolta.

Kypsyttely ja jälkikäynti

Jälkikypsytys kestää parista viikosta kuukauteen lämpötilasta ja hapatettavista tuotteista riippuen.

Nestepinta tarkistetaan ensimmäisen kerran noin viikon kuluttua. Jos kurkun osa on ollut pitkään kuivilla, siihen on voinut tarttua home. Poista kurkku astiasta tai paina se pinnan alle, jos se näyttää vielä terveeltä. Tietenkin mahdollinen pintahiiva ja kiinteät kappaleet kuoritaan pois.

Painoa joutuu myös välillä korjailemaan. 

Kurkut syötäviä usein parissa viikossa, mutta säilyvät kuukausia tarpeeksi viileässä.

Tämä on myös käytännössä tuotteen säilytyspaikka loppukäyttöön saakka. Isosta astiasta voidaan hakea kurkkuja pienempään jääkaappiastiaan. Kauhalla saa kätevästi lientä mukaan pieneen astiaan, että kurkut pysyvät jääkaapissakin hyvinä.

Lientä voi käyttää moneen eri ruokaan mausteeksi tai hapattaa sillä esim. tattaria.

Suomen luonnon päivä

Eilen oli Suomen luonnon päivä. Oli ihanan vapauttavaa, kun ei tarvinnutkaan olla järjestämässä mitään retkeä ja tapahtumaa kuten yleensä aina viime vuosina on täytynyt. Jäin nimittäin pois Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen puheenjohtajuudesta ja hallituksestakin tämän vuoden alusta, nyt kun Lopen luonnonystävät yhdistyi Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa. Pidän vähän taukoa niistä töistä nyt, vaikka hengessä olen tietysti mukana. 

Sen sijaan olimme sopineet tapaamisen Pilpalan vanhalla myllyllä. En ole koskaan aiemmin käynyt myllyllä sisällä, vaikka muuten se tietysti on tuttu. Tuossahan se sijaitsee oikeastaan vastarannalla. Käveleskelimme siellä rannalla ja nappasin pari kuvaa meidän talostakin siitä suunnasta.

Myllyllä oli tosi mielenkiintoista käydä ja Vaarasen Olli kertoi paljon sellaistakin, mitä en ollut tiennyt. Kuulin senkin, että myllyn koneisto, joka aikoinaan vietiin Helsinkiin teknilliseen museoon, ei olekaan enää siellä. Eikä asiasta ole ilmoitettu mitään! Sen irrottaminen myllyrakennuksesta oli aikoinaan aika radikaali toimenpide, ja vähintäänkin heidän olisi pitänyt kysyä, halutaanko se tänne takaisin. 

Myllyn vieressä on sijainnut myös saha, 

siis ihan tuossa keskellä koskea (ei juuri tuossa kohdassa, mutta ihan vieressä). 

Myllyllä on myös kuvattu iso osa elokuvaa Nuori mylläri vuonna 1958. 

Katsoimme sen juuri keväällä. Lisätietoa täältä

Ja myllyn seinässä aikansa Facebook. Tiedotteita kiinni pitäneet naulat ovat yhä nähtävissä. 

Kotona teimme taas kurkkusalaattia. 

Raaka-aineet ovat aina niin kauniita, että en malta olla niitä kuvaamatta.

Sipuliakin tarvittiin muutama kilo. 

Ilta oli niin kaunis, että menimme rantaan "ravintola Sillankorvaan". 

Lassi laittaa meillä aina ruoat, erityisesti nuotioruoat.

Minusta tämä kuva on jotenkin erityisen hieno. Entä sinusta?

Pakastimesta löytyi keväällä jo valmiiksi päiväysvanhana ostettu kasvismakkarapaketti. Kasvismakkaroiden ympärille tuli perunaa, sipulia, valkosipulia, paprikaa, kesäkurpitsaa, punajuurta ja basilikaa. Muutaman pihlajanmarjankin Lassi grillasi.

Meillä oli jälleen hieno päivä! 

Hunsalan työväentalon ikkunat kaipaavat kunnostusta

Hunsalan työväentalon kiireisin kunnostuskohde on ikkunat. 

Kaukaa katsoen ne ovat ihan sievät, mutta kunnostusta ne kaipaavat kipeästi.

FI86 5253 1520 0833 70

Kävimme katsastamassa ikkunoita. Lassihan on ikkunaentisöijä, mutta hän ei enää juurikaan tee niitä töitä. Sen sijaan saimme onneksemme hänen kurssikaverinsa Eija Valangin. Kolmantena kuvassa ikkunoita tutkii koiransa kanssa Hunsalan työväenyhdistys Kajastuksen puheenjohtaja Olli Ikonen. 

Ikkunaentisöinti on hidasta käsityötä ja niin ollen kallista. Kajastus on hankkinut ikkunoiden kunnostusta varten pienkeräysluvan, johon toivotaan lahjoituksia. 

Pienetkin lahjoitukset talon ylläpitoon ovat tervetulleita. Tässä tilinumero ja muita tarvittavia tietoja:

FI86 5253 1520 0833 70 Pienkeräysilmoituksen numero RA/2023/796

Tilin haltija: Työväenyhdistys Kajastus ry

Varojen käyttötarkoitus: Yhdistyksen omistaman, vuonna 1912 rakennetun työväentalon ikkunoiden kunnostus.

Varojen toissijainen käyttötarkoitus: Tontilla sijaitsevien puiden kaato sekä katon maalaus.

Aamulenkillä

Aamukävelyllä koiran kanssa ihmettelin ja ihastelin maisemaan heitettyjä harsoja. 

Asiantuntevammat tunnistavat hämähäkkilajit niiden kutomista verkoista. Minä en. 

Minä vain ihailen. 

Pieniä ihmeitä. 

Tämä pieni metsätontun lakki lienee jokin mustesieni. 

Tuntuu melkein pahalta kävellä tällaisten taidonnäytteiden läpi

 ja rikkoa hämähäkkien suurella vaivalla kutomat työt. 

Puolukat eivät ole vielä ihan kypsiä, mutta olemme jo yhden satsin hillonneet. Piti laittaa hitunen sokeria sekaan, vaikka normaalisti riittää pelkkä survominen. Puolukka säilyy kyllä. 

Pihasta lähtiessämme usvaisella joella uiskenteli yksinäinen sorsa. 

Se lehahti matkoihinsa. Meidän seuramme ei sille kelvannut.

Lenkiltä palatessa aurinko oli jo noussut hitusen korkeammalle. 

Kesätorin kuvia

Meidän kylälle saatiin tänä kesänä tori!

Tänne muutettuani oli Pilpalan koululla useiden vuosien ajan kesätori, jonka perään on kyselty paljon.

Viime keväänä tuo koulu lakkautettiin, ja loppujen lopuksi Lopen kunta päätti antaa rakennuksen Pilpalan, Hunsalan ja Tevännön kyläyhdistyksen - siis Pilpalan kylät ry:n - käyttöön nimellisellä vuokralla. Saman tien koululle polkaistiin käyntiin kesätori. 

Peruna on kuulunut kesätorin valikoimiin itseoikeutetusti. 

Tässä sitä myy kyläyhdistyksen hallituksen jäsen Santeri Muhonen.

Torille sai kuka tahansa tulla myymään mitä tahansa. 

Satu ja Lloyd Bethell kävivät joitain kertoja myymässä kirppistavaraa.

Esta Kukk myi itse tekemiään tauluja.

Torille kuuluu myös kahvio, tottakai. Kahvion pöydät ovat useimmiten olleet täysiä. 

Kahvitellessa on mukava tavata vanhoja ja uusia tuttuja ja vaihtaa kuulumisia.

Anu Kosonen on ollut tärkeä puuhanainen koko koulurakennusasiassa ja myös tässä kesätorissa. Hän on useimmiten ollut se, joka on hakenut perunat ja keittänyt kahvin ja tehnyt lähes kaiken muunkin. Kuvassa myös Anun mies Niko ja nuorimmat lapset Pippa ja Lina. 

Hekin ovat olleet lähes joka kerta torilla mukana. 

Minä olin yhden kerran Provinssissa, muuten olin paikalla joka kerran valkosipulien, kirjojen, tuoretuotteiden ja säilykkeiden kanssa. 

Eliisa Lintukorpi ei ole meidän kylältä, mutta ehti meillekin toiminnantäyteisellä kesäviikollaan. Se sattui olemaan se kerta, jolloin ensimmäistä kertaa pidimmekin toria sisällä emmekä pihamaalla. 

Olli Vaaranen on myös ollut ahkerasti torilla. Hän on myynyt yhtä ja toista vanhaa tavaraa kyläyhdistyksen hyväksi ja tehnyt kaikenlaista muutakin hyödyllistä.

Raimo Salmela ja Sari Rajala ovat olleet torin vakioasiakkaita. Välillä Sari on ollut tiskin toisellakin puolella. Hänen apunsa on ollut suurta, erityisesti silloin kun Anu oli poissa. 

Pauli Arolalta ilmestyi juuri uusi kirja. 

Hän on vapaa-ajankyläläinen vaimonsa Pirkon kanssa, ja he ovat käyneet torilla usein. 

Näky, josta Anu haaveili: kylän ukot jutustelemassa uudella kylätalolla.

Tämän kesän viimeinen kylätoripäivä oli eilen. Ensi viikolla on jo syyskuu, joten kesätoria ei enää pidetä. Jonkinlainen kahvio- ja kenties markkinapäivä pidetään kuitenkin varmasti vielä ennen joulua, ja kenties joulutupa vielä erikseen. Ja koulullahan tapahtuu monenlaista muutakin. 

Avajaiset ovat 1.10. ja silloin julkistetaan myös tämän toisen kylätalon uusi nimi. Pelkästä koulusta emme tahdo puhua vaan katsoa tulevaisuuteen ja kertoa jo nimellä, että entinen koulu on nyt paljon muuta kuin vanha koulu.