Näytetään tekstit, joissa on tunniste #suuntana omavaraisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #suuntana omavaraisuus. Näytä kaikki tekstit

2.10.23

Suuntana omavaraisuus: lokakuu 2023

Omavaraisbloggareiden lokakuun yhteisaihe on Sadonkorjuun jälkeen. 
Aihe ei ole ihan ajankohtainen sikäli, että sadonkorjuu ei suinkaan ole vielä ohi. Kasvihuone tuottaa yhä satoa - ei paljon, mutta hieman tomaatteja ja kurkkuja siellä on, pesusienikurkut eivät ole vielä kypsiä ja mansikkakoiso tuottaa hedelmää täyttä päätä. Chileistäkin suurin osa on vielä raakoja. 

Perunat, porkkanat, palsternakat ja punajuuret ovat yhä maassa. 
Kesäkurpitsat kasvavat täyttä häkää, vaikka tietysti niitä kuten kaikkea muutakin on jo paljon syöty. 

Mustikoita tuskin enää poimimme, mutta puolukkaan on päästävä. 
Sieniä on poimittu hurjat määrät, mutta suppilovahveroiden pääsato on vasta tuloillaan. 
Peuran- ja hirvenlihaurakka on kokonaan vasta edessä. 

Yläkuvassa on juureslaatikoita, jotka on tuotu kellarista ja pesty. Ne ovat katoksessa kuivumassa.
Noissa laatikoissa säilömme juurekset kellarissa. 
Paljon on jo säilöttykin. 
Purkkeja on kellarissa ja jääkaapissa. Hapankurkkuja ja kurkkusalaattia on eniten, kymmeniä kiloja.
Sienistä suurin osa kuivataan ja säilötään jauheena, jolloin ne menevät pieneen tilaan. 
Osa säilyy huoneenlämmössäkin ja näitä superhygieenisesti säilöttyjä on verannalla. 
Omaan käyttöön tulevien kurkku- ym. säilykkeiden purkkeja emme desinfioi ennen täyttöä, pesemme vain muuten hyvin. Etikkasäilykkeet säilyvät kyllä. 
Kaikki tietävät, että nyt on sienten supervuosi. Kantarelleja, tatteja, mustatorvisieniä... olisipa puolukkaakin yhtä hyvin. Olemme syöneet myös rouskuja ja orakkaita. 
Pikkelöidyt tatit ja kantarellit ovat tämän syksyn villityksemme. Eilen käytimme mausteena toiseen satsiin männynkäpysiirappia, toiseen rosmariinia. 
Etikkasäilykkeet tarvitsevat kantta suojaamaan paperin. Tuppaan aina unohtamaan leikata niitä etukäteen kauniiksi, jälkikäteen se ei enää onnistu. 
Metsässä on ihanaa. 
Kesäkurpitsaa tulee yhä valtavaa vauhtia. Noita jättejä on jo parikymmentä, vaikka niitä jatkuvasti syödäänkin. Onneksi nuo, joiden on annettu kasvaa kypsiksi, säilyvät kyllä hyvin ja pitkään. Tuo keltainen on kiinteää ja kovakuorista, joten se säilyy sikälikin. Emme ole kokeilleet sen pikkelöintiä, varmaan onnistuisi hyvin sekin. 
Avomaalle on kylväytynyt vähän tomaattia, mutta eihän se siinä onnistu. Täällä on perunaruttoa, josta ei oikeastaan ole muuta harmia kuin se, että tomaattien ulkokasvatus ei onnistu. Tomaatit mustuvat ennen kuin ehtivät kypsyä. Sen sijaan peruna säilyy kyllä maan alla, kunhan leikkaa varret siinä vaiheessa kun rutto alkaa niissä näkyä. Tietenkään se ei enää kasva sen jälkeen kun varret on leikattu, mutta ainakin tänä vuonna mukulamme ovat niin valtavia, ettei niiden oikeastaan tarvitsisikaan kasvaa. 
Sipulisato on korjattu ja kuivattukin jo. Tässä on menossa siistiminen ja lajittelu kuivatuksen jälkeen. Valkosipulit nostettiin maasta jo elokuussa. 
Hyviä sipuleita. Osa on pientä, mutta sato on ihan mukava kuitenkin. 
Tämä oli siis lokakuun Suuntana omavaraisuus -yhteisbloggaus. Kirjoitamme kunkin kuukauden ensimmäiseksi maanantaiksi yhdessä sovitusta aiheesta. Sarjaa luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi) . Käy lukemassa myös muiden päivitykset aiheesta! Tässä suorat linkit niihin: 


3.7.23

Suuntana omavaraisuus heinäkuu 2023

 Olen pahoillani, linkki johti tähän, mutta Suuntana omavaraisuus -blogini uusi päivitys löytyykin täältä:

Suuntana omavaraisuus heinäkuu 2023

Klikkaa siis itsesi sinne, kiitos! 

Suuntana omavaraisuus: heinäkuu 2023

Tämän kuukauden yhteisbloggausten aihe on satokauden pidentäminen ja se, mitä voisi kylvää vielä nyt heinäkuussa. 
Kyllähän yhtä ja toista voi. Retiisit taitavat olla ainut, jota itse vielä aiomme kylvää, ja tietysti tilliä. Salaattiakin voisi, mutta sitähän kasvaa puutarhassa viljelemättäkin. Myös punajuuren ja porkkanan naatit ovat mainiota salaattia, emme kaipaa erikseen kasvatettuja salaatteja. Tai itse asiassa minä kyllä kaipaan rucolaa, mutta Lassi ei sitä tahdo syödä. Se ei jotenkin sovi hänelle. Sen sijaan vihannesportulakasta pidämme paljon molemmat, ja sitä on onneksi kasvihuoneessa runsaasti. 
Retikkaakin voisi vielä kylvää, samoin joitain aikaisia porkkanoita. Emme sitä kuitenkaan aio tehdä. 
Kasvihuoneessa on kovin täyttä.
Basilikaa on kolmea lajiketta. Tämä on pienilehtistä erikoisbasilikaa. 
Tämä on sitä tavallista.
Ja tämä erityisen isolehtistä. 
Tomaatti on tuottanut satoa jo jonkin aikaa, siis nämä Super Sweetit. Isohedelmäiset lajikkeet eivät vielä ole punaisia. 
Chilikin on vasta tuloillaan.
Mutta vihannesportulakkaa olemme syöneet jo paljon. Se on herkkua!
Kesäkurpitsat pukkaavat jo pienenpieniä pötkylöitä. 
Meillä on niitä monenlaisia ja todella paljon. En tiedä mitä niillä loppukesästä teemme, kun niitä on siis todella runsaasti. Yritimme tarjota taimia ihmisille, mutta koska ne eivät kelvanneet, laitoimme ne omaan maahan kaikki. 
Etualalla minttu, keskellä porkkanaa ja takana perunaa. 
Perunoiden takana on palsternakkaa, mutta sehän ei kuvassa näy. 
Sipulit kasvavat hyvin.
Valkosipulin skeipit ovat aina yhtä koristeellisia. 
Olemme satsin säilykkeitä jo tehneet niistä, mutta osa skeipeistä on vielä leikkaamatta. 
"Elämäni on täydessä solmussa. Olen niin kiinni sinussa."
Isommat tomaatit ovat vasta tuloillaan.

Kuvia otin enemmänkin, mutta nyt kävi siis köpelösti. Huomasin jakaneeni ne väärään postaukseeen, sitten jaoin ne uudelleen, ja nyt huomaan toisen päivityksen olevan tyhjä. Ne ovat siis kadonneet. Tyydymme tällä kertaa tähän. 

Tämä oli siis oma postaukseni Suuntana omavaraisuus -yhteisbloggaussarjaan, jossa joukko omavaraistelijoita kirjoittaa kerran kuussa yhdessä sovitusta aiheesta. Postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi),

Tämän kerran aiheena oli oikeastaan Miten jatkaa satokautta syksyyn, ja siihen liittyen nuo myöhään istutettavat kasvit. Meidän satokautemme jatkuu pitkälle syksyyn uuden ground-to-air-kasvihuonesysteemin avulla. Siitä lisää jossain muussa päivityksessä. 

En ole pitkään aikaan näitä yhteisbloggauksia ehtinyt tekemäänkään. Olin kevään kovin kiireinen, koska minulta ilmestyi kirja "Ida, yhteiskoululainen". Se vei kaiken ajan. Kirjakin liittyy kyllä oikeastaan omavaraisuuteen, sillä se kertoo vuodesta 1926-1927, jolloin suuri osa suomalaisista eli vielä pitkälti omavaraista elämää. Niin Idakin, jonka koti oli maaseudulla ja koulukortteeri Pyhäjärven taajamassa. 

Käy kysymässä "Ida, yhteiskoululainen" -kirjaa kirjastostasi! 
Jos sitä siellä ei ole, he tilaavat sen kyllä, kunhan pyydät. 
Kirjoittaja olen siis minä, Marika Tudeer. 

Bloggaajat voivat pyytää sähköisen version suoraan minulta. 
Tietysti kirjan voi myös minulta ostaa, mutta suosittelen kirjastoja!

Ja sitä ennen suosittelen vielä lukemaan muita Suuntana omavaraisuus -sarjan blogeja. 
Tässä suorat linkit niihin:

6.3.23

Suuntana omavaraisuus 15: Nälkä pois

Tämänkertaiselle omavaraistelijoiden yhteisbloggaukselle on annettu monta aihetta. Valitsen niistä sen tärkeimmän eli omavaraistelun vaikutuksen nälkään - ihan omasta pikku näkökulmastani vain. 

Olisin voinut valita myös aiheen Miksi kirjoitan blogia. Mutta oikeastaan kirjoitin siitä jo viimeisimpään päivitykseeni, jonka tein vajaa viikko sitten. Olen kirjoittanut aiheesta myös aiemmin, joten tässä suoraan linkkejä näihin aiempiin kirjoituksiini. Jos ne eivät kiinnosta, voit hypätä suoraan niiden yli nälkäaiheeseen.

 BloginpitopohdintaaOnko blogin pitämisessä mieltä:
Viimeisin kirjoitukseni: 
Ja kahden vuoden takaa ihan ensimmäinen blogipostaukseni, 
jossa kerroin mihin olin ryhtymässä: 

Blogejani voi selata klikkaamalla pääsivulta "lisää blogipostauksia". Pyrin aina nimeämään postaukset niin, että niistä ja aloituskuvasta tietää, mistä on kyse. Eli käy ihmeessä selailemassa, siellä on monenlaisia aiheita. Tässä kuukausipostauksessa oli tarkoitus linkittää jokin blogikirjoitus, jota erityisesti suosittelen, mutta en osaa suositella vain yhtä. Riippuu tietysti ihan lukijasta, mistä hän on kiinnostunein, eli sinne vain selailemaan! 

Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikkien pitäisi kasvattaa itse ainakin osa ruoasta. Maalla sen luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta eihän se ole. Itse muutin maalle vasta noin 17 vuotta sitten, enkä tietenkään kuvittele, että kaikilla olisi viljelemiseen samat mahdollisuudet. Mutta kaupungissakin voi tehdä paljon. 
Parvekeviljely on hyvinkin mahdollista. Ikkunalaudoilla voi viljellä ainakin yrttejä ja versoja. Huipputerveellisiä ituja voi kasvattaa astiankuivauskaapissa. Monessa kunnassa on vuokrattavia viljelypalstoja. Aktiiviset kaupunkilaiset ovat kehittäneet monenlaisia viljelyratkaisuja paitsi omille pihoilleen myös puistoihin ja joutomaille. 
Ei oman ruoan kasvattaminen aina kovin halpaa ole, ainakaan jos ostaa mullat, työvälineet, lannoitteet, ehkä kasvihuoneetkin. Mutta pikku hiljaa taidot kasvavat, ja ainakin ostolannoitteiden käytön voi jättää sikseen ja siirtyä kompostoinnin lisäksi bokashiin. 
Viljelyllä on nimittäin muitakin hyötyjä kuin vain rahan säästö. Siinä oppii arvostamaan ruokaa ja voi tuntea suurta tyydytystä siitä, kun on kyennyt itse saamaan aikaan syötävää. Itse kasvatettu ruoka on usein myös terveellisempää kuin tehotuotettu. Lähellä kasvattaminen vähentää kuljetuksen ja muiden välivaiheiden aiheuttamaa energiankulutusta ja kustannuksia. 

Kasvatuslaatikot helpottavat työtä, mutta lisäävät kustannuksia ja muovin kulutusta. Taimikasvatusta edistävät myös kasvivalot ja lämpöalustat, mutta pakollisia ne eivät ole. 

Taimienvaihto muiden viljelijöiden tai harrastajien kesken on ehdottoman kannatettavaa. Ylimääräisiä taimia tulee yleensä väkisinkin, eikä kaikkien kannata kasvattaa kaikkia taimia itse.  

Sähkön hinnannousu ei ole meidän elämäämme paljon vaikuttanut. Olemme tähän astikin pyrkineet mahdollisimman pieneen energiankulutukseen. Meillä on jo pitkään ollut aurinkokeräimet, maalämpö, ilmalämpöpumppu ja mahdollisuus puun polttoon. Mutta nyt, kun meillä on pörssisähkö, katsomme kyllä tarkkaan, milloin lämmitämme talvisaunan - tai lämmitämmekö ollenkaan - ja milloin käytämme muita energiaa vieviä laitteita. 

Ja se kasvihuone: siellä on ilma-maa-lämpöjärjestelmä eli ground-to-earth-systeemi. Sen rakentaminen oli valtava urakka, mutta tänä kesänä Lassi pääsee täysitehoisesti sitä hyödyntämään. 
Uuden kasvihuoneen ja sen lämpöjärjestelmän rakentamisesta löytyy 10-osainen sarja tästä blogista hakusanalla Kasvihuoneprojekti. Käy lukemassa, jos asia kiinnostaa! Hakukenttä löytyy oikeasta yläkulmasta (suurennuslasin kuva) blogin aloitussivulta. 

Ai niin: blogin otsikko ja aihehan oli nälkä. No voih. 
Siis millä ratkaistaan maailman nälkäongelma ja ehkäistään sen paheneminen? Eivät meidän pikku viljelyt siihen paljon vaikuta. Mutta onhan toki tiedossa se suurin vaikuttava asia maailman nälkään: kasvissyönti. Lihan kasvatus kuluttaa energiaa ja vaatii maapallon pinta-alaa sen lisäksi, että se on ilmastolle haitallista. Meidän kaikkien lihankulutuksella on merkitystä, ja vähentäminenkin on askel parempaan (siitä hyötyy ensimmäisenä oma terveys). 

Huh. Tämä aihe on niin valtavan laaja. Nyt en jaksa enempää. Löydätte kyllä tietoa netistä. 
Koskikara on pysytellyt tiiviisti koskessamme viime ajat. 

Tämä oli siis maaliskuun päivitys omavaraisblogien yhteispostaussarjaan. Kirjoitamme kuukausittain yhdessä sovituista aiheista päivitykset. Ne julkaistaan kunkin kuun ensimmäisenä maanantaina kello 9.00. Käy lukemassa myös muiden omavaraistelijoiden tekstejä! Alla suorat linkit. Muista myös, että me kaikki ilahdumme kommenteista - minä ainakin. 

Sarjaa luotsaavat Tsajut https://tsajut.fi ja Korkealan Heikki https://korkeala.fi