Näytetään tekstit, joissa on tunniste #suuntanaomavaraisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #suuntanaomavaraisuus. Näytä kaikki tekstit

6.3.23

Suuntana omavaraisuus 15: Nälkä pois

Tämänkertaiselle omavaraistelijoiden yhteisbloggaukselle on annettu monta aihetta. Valitsen niistä sen tärkeimmän eli omavaraistelun vaikutuksen nälkään - ihan omasta pikku näkökulmastani vain. 

Olisin voinut valita myös aiheen Miksi kirjoitan blogia. Mutta oikeastaan kirjoitin siitä jo viimeisimpään päivitykseeni, jonka tein vajaa viikko sitten. Olen kirjoittanut aiheesta myös aiemmin, joten tässä suoraan linkkejä näihin aiempiin kirjoituksiini. Jos ne eivät kiinnosta, voit hypätä suoraan niiden yli nälkäaiheeseen.

 BloginpitopohdintaaOnko blogin pitämisessä mieltä:
Viimeisin kirjoitukseni: 
Ja kahden vuoden takaa ihan ensimmäinen blogipostaukseni, 
jossa kerroin mihin olin ryhtymässä: 

Blogejani voi selata klikkaamalla pääsivulta "lisää blogipostauksia". Pyrin aina nimeämään postaukset niin, että niistä ja aloituskuvasta tietää, mistä on kyse. Eli käy ihmeessä selailemassa, siellä on monenlaisia aiheita. Tässä kuukausipostauksessa oli tarkoitus linkittää jokin blogikirjoitus, jota erityisesti suosittelen, mutta en osaa suositella vain yhtä. Riippuu tietysti ihan lukijasta, mistä hän on kiinnostunein, eli sinne vain selailemaan! 

Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikkien pitäisi kasvattaa itse ainakin osa ruoasta. Maalla sen luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta eihän se ole. Itse muutin maalle vasta noin 17 vuotta sitten, enkä tietenkään kuvittele, että kaikilla olisi viljelemiseen samat mahdollisuudet. Mutta kaupungissakin voi tehdä paljon. 
Parvekeviljely on hyvinkin mahdollista. Ikkunalaudoilla voi viljellä ainakin yrttejä ja versoja. Huipputerveellisiä ituja voi kasvattaa astiankuivauskaapissa. Monessa kunnassa on vuokrattavia viljelypalstoja. Aktiiviset kaupunkilaiset ovat kehittäneet monenlaisia viljelyratkaisuja paitsi omille pihoilleen myös puistoihin ja joutomaille. 
Ei oman ruoan kasvattaminen aina kovin halpaa ole, ainakaan jos ostaa mullat, työvälineet, lannoitteet, ehkä kasvihuoneetkin. Mutta pikku hiljaa taidot kasvavat, ja ainakin ostolannoitteiden käytön voi jättää sikseen ja siirtyä kompostoinnin lisäksi bokashiin. 
Viljelyllä on nimittäin muitakin hyötyjä kuin vain rahan säästö. Siinä oppii arvostamaan ruokaa ja voi tuntea suurta tyydytystä siitä, kun on kyennyt itse saamaan aikaan syötävää. Itse kasvatettu ruoka on usein myös terveellisempää kuin tehotuotettu. Lähellä kasvattaminen vähentää kuljetuksen ja muiden välivaiheiden aiheuttamaa energiankulutusta ja kustannuksia. 

Kasvatuslaatikot helpottavat työtä, mutta lisäävät kustannuksia ja muovin kulutusta. Taimikasvatusta edistävät myös kasvivalot ja lämpöalustat, mutta pakollisia ne eivät ole. 

Taimienvaihto muiden viljelijöiden tai harrastajien kesken on ehdottoman kannatettavaa. Ylimääräisiä taimia tulee yleensä väkisinkin, eikä kaikkien kannata kasvattaa kaikkia taimia itse.  

Sähkön hinnannousu ei ole meidän elämäämme paljon vaikuttanut. Olemme tähän astikin pyrkineet mahdollisimman pieneen energiankulutukseen. Meillä on jo pitkään ollut aurinkokeräimet, maalämpö, ilmalämpöpumppu ja mahdollisuus puun polttoon. Mutta nyt, kun meillä on pörssisähkö, katsomme kyllä tarkkaan, milloin lämmitämme talvisaunan - tai lämmitämmekö ollenkaan - ja milloin käytämme muita energiaa vieviä laitteita. 

Ja se kasvihuone: siellä on ilma-maa-lämpöjärjestelmä eli ground-to-earth-systeemi. Sen rakentaminen oli valtava urakka, mutta tänä kesänä Lassi pääsee täysitehoisesti sitä hyödyntämään. 
Uuden kasvihuoneen ja sen lämpöjärjestelmän rakentamisesta löytyy 10-osainen sarja tästä blogista hakusanalla Kasvihuoneprojekti. Käy lukemassa, jos asia kiinnostaa! Hakukenttä löytyy oikeasta yläkulmasta (suurennuslasin kuva) blogin aloitussivulta. 

Ai niin: blogin otsikko ja aihehan oli nälkä. No voih. 
Siis millä ratkaistaan maailman nälkäongelma ja ehkäistään sen paheneminen? Eivät meidän pikku viljelyt siihen paljon vaikuta. Mutta onhan toki tiedossa se suurin vaikuttava asia maailman nälkään: kasvissyönti. Lihan kasvatus kuluttaa energiaa ja vaatii maapallon pinta-alaa sen lisäksi, että se on ilmastolle haitallista. Meidän kaikkien lihankulutuksella on merkitystä, ja vähentäminenkin on askel parempaan (siitä hyötyy ensimmäisenä oma terveys). 

Huh. Tämä aihe on niin valtavan laaja. Nyt en jaksa enempää. Löydätte kyllä tietoa netistä. 
Koskikara on pysytellyt tiiviisti koskessamme viime ajat. 

Tämä oli siis maaliskuun päivitys omavaraisblogien yhteispostaussarjaan. Kirjoitamme kuukausittain yhdessä sovituista aiheista päivitykset. Ne julkaistaan kunkin kuun ensimmäisenä maanantaina kello 9.00. Käy lukemassa myös muiden omavaraistelijoiden tekstejä! Alla suorat linkit. Muista myös, että me kaikki ilahdumme kommenteista - minä ainakin. 

Sarjaa luotsaavat Tsajut https://tsajut.fi ja Korkealan Heikki https://korkeala.fi  


6.2.23

Suuntana omavaraisuus 14: Esikasvatuksen kannattavuus

Puutarhassa näyttää nyt tältä. Sinne on turha mitään istuttaa. 
Sen sijaan sisällä on käsillä taimikasvatus eli siementen kylväminen esikasvatusruukkuihin. 
Kuvassa on meidän vanha kasvihuoneemme. Siis sen paikka. Jäljellä ovat vain kasvilavat ja kastelujärjestelmän letkut. Itse kasvihuone kuskattiin kokonaisena naapuriin viime syksynä. Kastelujärjestelmä päätynee samaan paikkaan, kunhan ne saadaan nyt jäisestä maasta irrotettua.

Melko mielipuolisesta kasvihuoneen siirto-operaatiosta voit lukea tästä: https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/11/kasvihuone-muutti.html

Monilla viljeltävillä kasveilla on pidempi kasvukausi kuin minkä niille Suomessa ulkona voi tarjota. Siksi useimmilla puutarhaviljelijöillä on kasvihuone tai useampia. 
Moni hankkii ensin pienen ja huomaa sitten pian, että tarvitsee isomman. 
Niin kävi meillekin, vaikkei se ensimmäinen ihan pienikään ollut. 
Meidän rantaa. Kuva ei siis liity taimikasvatukseen mitenkään. 

Ensimmäisenä esikasvatukseen pannaan chilit. Tunnustan: se tapahtui meillä vasta viime viikolla. Seuraavaksi esikasvatukseen pääsevät tomaatit. Kurkun esikasvatus on vähän siinä ja siinä, sillä sen siirto on usein vaikeaa. Kurkku ehtii kyllä suorakylvönäkin. Sen sijaan luffa eli pesusienikurkku on pakko esikasvattaa. 

Esikasvatukseen meillä laitetaan myös yrtit ja purjo, sen sijaan kaalit olemme yleensä ostaneet taimina. Mangoldi puolestaan ehtii mainiosti suorakylvönä ihan avomaalla. 

Esikasvatuksesta on tietysti vaivaa ja jonkin verran rahanmenoakin. Lassi on hankkinut kunnollisia taimikasvatusruukkuja, vaikka sekalaisia pikkuruukkuja olisi paljonkin. Niiden käyttö vain olisi huomattavasti hankalampaa. Lisäksi meillä on taimille lämpöalusta ja kasvilamput. Ne kaikki sentään toimivat vuodesta toiseen, joten hankinnan jälkeen kustannuksia ei niistä tule. 
Mikähän järki on ollut kirjoittaa taimilaatikoiden kylkeen laji? Luultavasti tekstit ovat perua ensimmäiseltä vuodelta, jolloin laatikoita käytettiin. Luulimme kai, ettei laatikoita voi käyttää uudelleen, mutta kyllä onneksi voi. Nyt siementen laji kirjoitetaan jäätelötikkuihin. Joskus olen uusiokäyttänyt muovisia aterimia, mutta puutikut ovat kauniimpia eikä haittaa, vaikka ne päätyisivät kasvimaalle.  

Yksi harmillinen kustannus on se, että siemenpussissa on aina liikaa siemeniä. Ja vaikka niitä yrittää kylvää maltillisesti, taimia tulee aina liikaa myös. Järkevintä olisi sopia toisen viljelijän kanssa yhteistyöstä: kasvata sinä tomaatintaimet niin minä kasvatan kesäkurpitsat ja niin edelleen. Jonkin verran olemme tietysti taimia antaneet ja myyneetkin, mutta vaihto toimisi vähintään yhtä hyvin. 

Täytyy myös miettiä, tahdonko joitain kukkakasveja tänä vuonna. Niistäkin osa kaipaa esikasvatuksen, ainakin jos tahtoo kukkia ennen syksyä. Samettikukista pidän, krasseista en. Krassi näyttää aina vähän rähjäiseltä, ainakin minulla. Ylipäänsä olen sitä mieltä, että luonto on täynnä upeita kukkia niitä sen erikseen kasvattamatta. Joitain kannattaa kuitenkin kasvattaa ihan kumppanuus- ja torjuntakasvina. 

Taidan olla puutarhanhoidossakin hyödyntavoittelija. Amppelikukiksikin ottaisin mielelläni hyötykasveja. Mansikat ja tomaatit ovat kauniita amppeleissakin.   

Kävin kellarissakin etsiessäni siemeniä esikasvatusta varten. Siemeniä ei sieltä löytynyt, sen sijaan huomasin, miten valtavasti meillä on vielä viime syksyn hilloja ja säilykkeitä. Tässä saa pistää vauhtia, että saisi ne syötyä ennen uutta satokautta. 
Tämä oli siis tämän kuun Suuntana omavaraisuus -yhteispäivitys. Joukko omavaraisuutta elämäntavassaan tavoittelevia bloggaajia kirjoittaa kerran kuussa yhdessä sovitusta aiheesta ja julkaisee päivityksen kunkin kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 9. Postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi)

Käy lukemassa myös muiden päivityksiä! Niissä on usein myös hyviä vinkkejä. Muista myös, että me kaikki ilahdumme kommenteista! Tässä suorat linkit muiden päivityksiin:



2.1.23

Suuntana omavaraisuus 13: Uuden vuoden alkaessa

Uusi vuosi alkaa myös omavaraisuusblogeissa. Osallistun tähän omavaraistelijoiden blogiryhmittymään nyt toista vuotta. Meillä on kuukausittain yhteiset aiheet, joista kirjoitamme ja julkaisemme päivityksen kunkin kuun ensimmäisenä maanantaina kello 9. 

Tälläkin kertaa aihe on monitahoinen. Pitäisi esitellä itsensä ja toimintansa. Toinen osa kuukausiaihetta on lämpö, kolmas vuosikello ja omat suunnitelmat alkavalle vuodelle. 

 #suuntanaomavaraisuus -postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi).

Olen Marika Tudeer Lopen Pilpalasta Solstrandin tilalta. Minusta ja miehestäni Lassista voi lukea meidän kotisivuilta www.tudeer.fi . Turhaan minä samoja asioita tässä toistelen.  

***

Aurinkokeräimet ovat autokatoksen katolla. 
Joulukuun ajan minulla oli tässä blogissa joulukalenteri, jonka päivittäisissä luukuissa oli aina jokin kysymys, yleensä talveen ja meidän tilaan liittyvä. Aatonaaton kysymys liittyi tämänkertaiseen omavaraisbloggaukseen eli lämmitykseen. Oikeat vastaukset paljastin tapaninpäivänä, ja tuon kysymyksen osalta vastaus tulee tässä: 

23. Mikä tai mitkä seuraavista lämmitysmuodoista ei ole käytössä Solstrandissa?

Selostan kohta kohdalta. 
a) aurinkokeräin 
Tämähän meillä ilman muuta on. Moni luulee autokatoksen päällä olevia systeemejä aurinkopaneeleiksi, mutta kyllä ne ovat keräimet. Niillä lämpiää Solstrandin käyttövesi. 
b) ilmalämpöpumppu
Ilmalämpöpumppu meillä on alatalossa, Lassin verstaassa, joka toimii myös valkosipulikuivaamona. Läheskään aina se ei ole päällä. 
c) öljy
Tänne muuttaessamme lämmitys perustui pitkälti öljyyn, vaikka keskuslämmityskattilassa oli mahdollisuus käyttää myös puuta. Öljyä on vielä hiukan jäljellä, koska sitä ei viime vuosina ole käytetty juuri lainkaan, mutta täysin mahdollista sen käyttö edelleen olisi. 
d) tuloilman maalämmitys 
Tämä on Lassin itse kehittelemä systeemi. 
Maan alla kulkee ilmaputkia, joissa taloon tuleva ilma lämpiää. 
e) tuulivoima
Tuulivoimaakin meille on harkittu. Pienen voimalan pitäisi kuitenkin olla mäen päällä, joka ei enää ole meidän aluettamme. Lisäksi sen tieltä pitäisi varmaan hakata puita. Kokonaisuudessaan järjestelmä ei varmastikaan olisi mitenkään kannattava. (Jos käyttäisimme sähköä lämmitykseen, olisi tuulivoima toki välillisesti käytössä sitä kautta. Se on kuitenkin niin pieni osuus, että luokittelin tämän toiseksi vääristä (eli oikeista) vastauksista.) 
f) maalämpöpumppu
Maalämpö on ollut Solstrandissa käytössä jo useita vuosia. 
g) suora sähkölämmitys (lämpöpatterit)
Meillä on muutama lämpöpatteri, joita olemme joskus käyttäneet alatalossa ennen vieraiden yöpymistä sekä kasvihuoneessa myöhään syksyllä, jos hallayö on uhannut. 
h) vesivoima
Vesivoimaakin on meille harkittu: onhan pihassa koski. Kosken virtaama eli voima on kuitenkin niin pieni ja joki on siinä niin matala, ettei vesivoimala siihen varmastikaan voisi onnistua. Lisäksi se tietysti pilaisi meidän maisemamme. (Kosken kuva löytyy esimerkiksi kalenteriluukusta nro 25.) 
i) puu
Kuten kohdassa c) kävi ilmi, meillä on pannuhuoneessa puukattila. Siellä on tuli tälläkin hetkellä, joulupäivän aamuna, kun pakkasta on ulkona toistakymmentä astetta. 
Solstrand on ollut ensimmäisiä taloja, joissa on ollut keskuslämmitys. Talo on rakennettu vuonna 1929, ja talon on suunnitellut arkkitehti Jalmari Peltonen, josta myöhemmin tuli mm. Maatilahallituksen yliarkkitehti. Se selittää moisen edistyksellisyyden. Maalämmön tullessa 2010-luvulla suurin osa vanhoista pattereista jouduttiin valitettavasti uusimaan. 

Oikeat vastaukset olivat - siis ne vaihtoehdot, joita Solstrandissa ei ole käytössä - 
e ja h eli tuuli- ja vesivoima. 


***
Kyselin Lassilta, mitä suunnitelmia meillä on. Ei kuulemma mitään. Asiat menevät niin kuin menevät. Niin se taitaa olla. Ei meillä ole mitään erikseen tehtyä saati kirjattua vuosikelloa tai vuosisuunnitelmia viljelyiden tai minkään muunkaan suhteen. Lassilla on tietysti päässään asiat, jotka kulloinkin pitää hoitaa. Luonto sanelee pitkälti ajankäytön. Kun tulee lunta, on tehtävä lumitöitä, kun puu kaatuu, tulee puutöitä, kun pöllit ovat kuivuneet, pääsee halonhakkuuseen, istutukset tehdään kun lämpötila sallii, sadonkorjuun aika on silloin, kun sato on kypsä tai halla uhkaa... 
Näin meillä eletään - niin kuin on Suomessa eletty vuosisatain ajan. 
Tietysti on osattava myös ennakoida. Siemenet laitetaan esikasvatukseen jo kauan ennen kuin edes lumi on sulanut saati että maa tai edes kasvihuone on riittävän lämmin kasvulle. Niinpä pian alkaa siemenpussien hypistely ja mahdollisesti uusien siementen hankinta. 
Viime kesänä valmistui uusi kasvihuone, joka hyödyntää maalämpöä. Siinä on siis ns. ground-to-air-ilmakiertosysteemi, jonka ansiosta kasvukausi pitenee molemmista päistä. Se aikaistaa taimien vientiä kasvihuoneeseen ja siementen suorakylvöä sinne. 
Kasvihuoneen rakentaminen oli hurja projekti, josta löydät päivä päivältä etenevän kuvauksen tästä blogista hakusanalla kasvihuoneprojekti. (Haku tapahtuu tuosta oikealla yläkulmassa olevasta suurennuslasikentästä.) 
***

Tänään on uuden vuoden 2023 ensimmäinen päivä. Uusi vuosi otettiin vastaan hyvien ystävien seurassa. Yöruokailu puolenyön jälkeen vei pitkälle pikkutunneille, joten tänään on hieman väsynyt olo. 
Toinen syy siihen, etten aio tähän päivitykseen käyttää kovin pitkää aikaa on se, että olen jo aikaa sitten päättänyt aloittaa uuden romaanini kirjoittamisen vuoden 2023 alussa. Ja sehän on siis tänään! Minun on siis vielä kirjoitettava edes yhden sivun verran tekstiä, joka toki on muhinut päässäni jo pitkään. 
Siinä onkin yksi suunnitelma tälle vuodelle: romaanin kirjoittaminen. Se tosin ei varsinaisesti liity omavaraisuuteen. Toisaalta kirja sijoittuu vuoteen 1925, jolloin maalaiselämä oli pakosta pitkälti omavaraista. 
Uutta romaania pohjustavaa Lähteen rannalla elämä -teosta on muuten yhä saatavissa. Tässä vaiheessa loppujen kirjojen hinnan saa ostaja itse päättää, ja kaikki myyntitulot menevät kodittomien koirien hyväksi. Laita siis viestiä, jos haluat kirjan lukea. Aika monesta kirjastosta se kyllä löytyy, suosittelen lainausta. 
***
Tämän blogin kuvat ovat viime vuoden puolelta.
Eilen lämpötila nousi plussan puolelle ja maisema on taas harmaampi. Tosin tänään jälleen pakastaa. 


Totuttuun tapaan yhteisbloggausten lopussa on linkit muiden omavaraisbloggaajien päivityksiin. Käy lukemassa myös niitä ja muista, että me kaikki ilahdumme kommenteista! (Ihanan moni lukija oppi joulukalenterini myötä laittamaan nimensä kommentteihin: senhän voi lisätä vaikka kommentin loppuun, jos muuten nimen näkyviin saanti tuntuu hankalalta.)



7.11.22

Suuntana omavaraisuus 11: erityistaidot

Tämän kuukauden aiheena Suuntana omavaraisuus -yhteisbloggaussarjassa on erityistaidot. 
"Jokainen voi kasvattaa kasviksia tai sienestää, tehdä itse pesuaineita ja kynttilöitä tai neuloa villasukkia. Osaatko jonkin erityistaidon josta on apua omavaraistelussa? Se voi olla vaikka metsästys, kehräys tai joku muu erikoisempikin taito jota en osaa edes kuvitellakaan. Jos sinulla ei ole erityistaitoja, minkä erityistaidon haluaisit oppia?"
Villasukkien neulominen on minusta upea erityistaito, jota ei pitäisi väheksyä. Minulta se(kin) puuttuu, mutta joskus vielä aion sen opetella. Sitä ennen aion ottaa ompelukoneen haltuun ja ommella vanhoista tekstiileistä yhtä ja toista käyttökelpoista. Vielä ei ole ollut sen aika. On muka aina niin kiire.

Minulla ei siis ole minkäänlaisia erityistaitoja, jotka liittyisivät omavaraisteluun. Ylipäänsä taitoni ovat kovin rajoittuneita. Voisiko erityistaidoksi sanoa etikettien suunnittelun ja purkkien esillepanon?
Entä kirjojen kirjoittamisen? Taustatietojen hankkimisen kirjoittamista varten? Valokuvauksen? Bloggauksen? Lehtijuttujen kirjoittamisen?
Sellaiseen minä lähinnä aikani käytän. Käytännön taitoja vaativat työt tekee meillä Lassi. Lassi laittaa ruokaa (juuri nytkin!), remontoi taloa, hakkaa halot, lämmittää saunan, kasvattaa vihannekset, pystyttää ja ylläpitää kasvihuoneet, rakentaa kasvilavat, ylläpitää lämmitystä, metsästääkin (tosin ei nykyisin ammu, mutta on metsästysseurassa mukana), suunnittelee parannuksia talon energiahuoltoon, soittaa bassoa, kitaraa, pianoa ja mitä milloinkin, asentaa ja huoltaa tietokoneet, huolehtii sisähuussista ja kompostoinnista... listaa voisi jatkaa aika pitkäänkin. 

Ihan vähän tahtoisin vielä tuota tehtävänantoa kritisoida. Sen mukaan nimittäin jokainen voi tehdä itse pesuaineita tai neuloa villasukkia, mutta ei metsästää. No, minä en osaa edes neuloa villasukkia ja väitän, ettei aika moni metsästäjäkään osaa. Metsästystä en osaa pitää minään erityistaitona: siihen liittyy paljon taitoa - ampumatarkkuus, suunnistus, lajintuntemus jne -, joita toisilla metsästäjillä on enemmän ja joillain ei ehkä juuri ollenkaan, ja silti he ovat metsästäjiä. Itse tappaminen vaatii enemmänkin kykyä kuin taitoa. Moni osaisi, muttei kykene. 

Seuraava erityistaito, jonka aion oppia, on saippuan teko. Lassi on kasvattanut kaiken muun ohella pesusienikurkkuja ja aion jatkojalostaa niistä saippuapesusieniä. Mutta sehän ei kai ollutkaan mikään erityistaito. 
Tämä oli siis marraskuun päivitys Suuntana omavaraisuus -sarjasta. 

Sarja julkaistaan joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9.00. Kirjoituksissa on kuukausittainen yhteisaihe tai niissä kerrotaan, miten bloggaajien suunnitelmat etenevät. Sarjaa luotsaavat Tsajut https://tsajut.fi ja Korkealan Heikki https://korkeala.fi

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/apilankukka-ja-heinalaatikko/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/marraskuu2022/

Kasvuvyöhyke 2

Sarin Puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/11/tunnistatko-erikoistaitosi-omavaraisuus.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/11/suuntana-omavaraisuus-11-erityistaidot.html

Kakskulma https://kakskulma.com/shampoopala-ja-saippuaa-oman-pihan-kukista

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/?p=6057

Evildressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=16733

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/erityisemäntätaijot

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2022/11/erityistaitoni-omavaraistelussa.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/11/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-11.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/11/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/11/07/marraskuu-22-omavaraistelijan-erikoistaidot/


Käy katsomassa muidenkin omavaraisbloggareiden päivityksiä! Linkit alla. Ja muista, että me kaikki ilahdumme kommenteista! 

5.9.22

Suuntana omavaraisuus 9: ekologisuus omavaraisuudessa

Omavaraisuusbloggaajien kuukauden teemana on nyt ekologisuus. 
Ekologisuus on ainakin meille jos ei ihan ainut syy omavaraisteluun niin ainakin se tärkein syy. Meille on luontevaa kuluttaa mahdollisimman vähän. 
Kanojen pitoon suhtaudun omavaraistelumielessä vähän ristiriitaisesti. Jos ei ole omia kaurapeltoja, ei kanojen pidossa oikeasti ainakaan säästä mitään. Kesällä kanat syövät toki ulkoa monenlaista - niinä aikoina, kun niitä uskaltaa vapaana pitää - , mutta kauraa ja edes jonkin verran rehua ne tarvitsevat silti. Talvisin olemme kokonaan ostorehujen varassa. Lisäksi kuluu sähköä valaistukseen ja lämmitykseen. 

***

Yksi asia tässä on ainakin se, että jos tekee elämästään sellaisen, jossa viihtyy, ei ole pakko koko ajan matkustella tai miettiä, mihin haluaisi lähteä. Jos maalla asuja ei viihdy kotonaan, vaan havittelee koko ajan jonnekin menemistä ja lähtemistä, kannattaisi varmaan muuttaa kaupunkiin. Vai oliko tämä nyt liian rajusti sanottu? 
Maalla asuminen ei mitenkään ilman muuta ole ekologista. Monesti kaupunkiasukas voi elää paljon ekologisemmin, monellakin tapaa. Ensimmäisenä ainakin se, että pitkät välimatkat edellyttävät nykyaikana useimmilta auton käyttöä. Helposti autoa tulee myös käytettyä enemmän kuin olisi pakkokaan; se on niin tavallinen ja normaali osa arkea, ettei sitä tule edes ajatelleeksi. En minä kaupungissa asuessani tarvinnut autoa. 
Tietysti maalla on paljon mahdollisuuksia tehdä itse. Yritämme ostaa kaupasta mahdollisimman vähän mitään. Ylipäänsä yritämme kuluttaa mahdollisimman vähän, se on selvä. 

Eilen Lassi teki 15 kiloa kurkkusalaattia. Se ei ollut edes ensimmäinen satsi tälle vuodelle, eikä varmaan viimeinenkään. Monenlaista muutakin on jo säilötty talven varalle. Myös keruutuotteista: männyn- ja kuusenkerkkähillot ja -marmeladit alkukesällä, männynkäpyhillo, voikukannuput.

Ekologisesti elävä yrittää tietysti säilönnässäkin käyttää mahdollisimman ekologisia ja säästäviä tapoja. Parasta olisi hapatus, umpiointi, kuivatus. Hilloaminen ja etikkasäilöntä kuluttavat kyllä sähköä, kaasua tai puuta, mutta vain hetken ja melko vähän. Sen sijaan pakastaminen, joka nykyään tuntuu monelle olevan automaatio, jonka välttämättömyyttä ei edes harkita, kuluttaa sähköä koko ajan. 
Miten sitten on kesä kulunut Solstrandissa? Melko kiireistä on ollut. Alkukesä varsinkin oli silkkaa työntekoa viljely- ja kasvatuspuuhissa. Niinhän se aina on. Nyt töitä teetti erityisesti uuden kasvihuoneen rakentaminen, se kun oli maalämpösysteemeineen tavallista työläämpi projekti.
Sato on ollut aika hyvä. Uuden kasvihuoneen myötä on tullut entistä enemmän kurkkua ja tomaattia. Munakoisot ovat onnistuneet ensimmäistä kertaa, samoin luffat eli pesusienikurkut. Ja rohtokoiso! Mitähän silläkin tekisi? Käyttövinkkejä vastaanotetaan.

 Ananaskirsikkaa meillä on ollut ennenkin, nyt on mansikkakoisoa, joka on melkein samanlainen. Avomaalla kasvavat maissit oikein hyvin. Härkäpapuakin on tavallista enemmän. 

Sitten on ne tavalliset: peruna, porkkana, punajuuri, pavut, mangoldi, lehtikaali, persilja, basilika, marjat, chilit... Hedelmiä on tullut niukasti: omenia on vähän, luumuja ja kirsikoita ei yhtään. Rusotuomipihlajat söivät rastaat, pensasmustikoista suurimman osan kanat. Vähän ehdin saada talteen.