Lassin joulusillit

Sillien teolla alkaa jo olla kiire, jos täksi jouluksi aikoo ehtiä. Mutta mikä ettei silli sopisi uudenvuodenaaton herkuksikin - tai sitten sinne seuraavaan aamuun, uuden vuoden ensimmäiseen päivään. Vuodenvaihteeksi nämä ehtivät vielä mainiosti, jos laittaa vaikka alkuviikolla tekeytymään. 

Meidän joulupöytäämme Lassi on aina sekä graavannut että savustanut lohta ja sen lisäksi hän on yleensä tehnyt kahdenlaista silliä. Tärkeitä ainesosia silleissä(kin!) ovat chili ja valkosipuli. Tällä kertaa sinappisillissä ei ole chiliä, mutta siinä on sitäkin enemmän valkosipulia. Punaisessa sillissä on molempia.

Sinappisilli

3 suolattua sillifilettä

n. 200 g perinteistä kotisinappia

3 cl hamppuöljyä

1 rkl etikkaa

runsaasti tilliä

n. 30 grammaa valkosipulia

Liota sillifileistä liiat suolat pois. Noin tunti yleensä riittää, joku ehkä haluaa liottaa pidempäänkin. 

Pilko fileet veitsellä pieniksi suikaleiksi.

Pilko chilit. Jos käytät pakastettua chiliä kuten me nyt, pilko ne jäisinä. Se on helpointa.

Pilko valkosipulit mahdollisimman ohuiksi siivuiksi.

Sekoita ainekset kulhossa. Purkita ja siirrä kylmään, esimerkiksi jääkaappiin. 

Anna tekeytyä viikon verran tai ainakin muutaman päivän. 

Nautitaan jouluaterialla tai voileivällä tai vaikkapa perinteisellä silliaamiaisella. 

Sinappisilli

Chili-valkosipuli-tomaattisilli

3 suolattua sillifilettä

n. 200 g paseerattua tomaattia 

3 cl hamppuöljyä

4 reilun kokoista chiliä 

vähän tilliä

n. 30 grammaa valkosipulia

Valmistusohjeet kuten yllä sinappisillissä. 

Tomaattisilli paranee seistessään useamman päivän, mutta tietysti se täytyy säilyttää visusti viileässä. 

Silleille kannattaa varata kunnolliset, tiiviit purkit. 

Kellarin kätköistä

Silloin tällöin täytyy tehdä tutkimusmatka kellariin. 

Muuten unohtuu, mitä kaikkea siellä onkaan. 

Kuivasieniä, etikkasäilöttyjä punajuuria ja pihlajanmarjoja, hilloa, skeippejä, valkosipuleita, chiliä. 

Kun kesäkurpitsojen antaa kasvaa suuriksi, ne säilyvät ainakin jouluun. Lassilla riittää aamiaistarpeita vielä jonkin aikaa. 

Säilöimme chiliä myös myytäväksi, mutta näköjään niitä on omiksikin tarpeiksi. 

Osa on kuivattuna, osa säilöttynä etikkaan.  

Valkosipulin skeipit on säilötty öljyyn. Öljy sakkaantuu kylmässä, mutta selkenee taas huoneenlämmössä. Skeippejä voi käyttää moneen. 

En muistanutkaan, että meillä on inkivääri-omenachutneyta vielä useita purkkeja. 

Pohjolan kapristen vieressä voikukannunnuja (säilöttyjä voikukan nuppuja) 

ja kuusenkerkkäsiirappia. 

En myöskään muistanut, että olin tehnyt purkkikaupalla mustaherukkahilloa. 

Omaan käyttöön tarkoitettujen purkkien etiketeistä ei aina jaksa tehdä siistejä. 

Etikka-kurkku-chili-valkosipulisalaattia. 

Säilöttyä kurkkua on runsaasti. 

Mustaherukka- ja mustikkahilloja omaan käyttöön. 

Eniten kellarissa on kuivasieniä, sekä suppilovahveroita, kantarelleja, tatteja että mustatorvisieniä. Kuivasienethän säilyvät vuosikymmeniä. Niiden ei tarvitsisi olla kylmässä, mutta kellari on muuten vain niille paras paikka. Muualle ei mahtuisi. 

Kuivattuja marjoja. Ei ole tullut näitäkään syötyä. 

Valkosipuliakin on vielä. Onneksi, niitähän pitää riittää omaan käyttöön kesään asti. 

Perunoiden ja porkkanoiden olemassaoloa en olisi unohtanutkaan. 

Niitä käytämme sentään jatkuvasti. 

Illalla oli komea kuutamo. Kamerani onnistui tallentamaan myös muutaman tähden alkuillan valossa. Serafian mökistä pilkottava valo tulee kanalasta. 

JOULUARVONTA!

Joulun kunniaksi päätin pistää pystyyn arvonnan. Kaikki tätä blogipäivitystä kommentoineet osallistuvat julkaisemani kirjan arvontaan.

Voittona on oman valinnan mukaan joko pienoisromaani Lähteen rannalla elämä tai suuri, kuvia ja tekstejä sisältävä teos Makasiini - maallemuuttajan tarinoita. 

Kummatkin kirjat ovat minun kirjoittamiani. Myös niiden valokuvat ovat minun ottamiani. Taitosta vastaa graafinen suunnittelija Anitta Kainulainen. 

Romaani kulkee postikuoressa ja maksan tarvittaessa postikulut. Sen sijaan Makasiini on sen verran kookas, että sen postitus maksaa 5,90 euroa. Jos siis postitusta tarvitaan, veloitan voittajalta Makasiinin postikulut. Nouto täältä kotoa Pilpalasta tai kuljetus Karkkilaan tai Lopen keskustaan onnistuvat kyllä. 

 

Lähteen rannalla elämä kertoo vuodesta 1923 hämäläisellä syrjäkylällä. Päähenkilöitä ovat pieni Iita-tyttö, hänen piikaäitinsa sekä kansalaissodasta selviytynyt erakko nimeltä Juho Salin. Yksi päähenkilöistä on myös Pikku-niminen koira.

Kirjoitin romaanin erityisesti kouluille ääneen luettavaksi, mutta siitä ovat nauttineet myös aikuiset, eritoten ikäihmiset.  

Makasiini kertoo niinikään yhden vuoden kulusta mutta perin erilaisella tavalla. Kuukausittain etenevässä kirjassa on viisi novellia, yli sata tietotekstiä sekä 321 valokuvaa. Tekstit käsittelevät etupäässä luontoa, puutarhaa, ruokaa ja historiaa. 

 

Kommentointiaikaa on maanantaiaamuun eli 20.12. asti. Sen jälkeen suoritan arvonnan kaikkien kommentoijien kesken. Posti ei välttämättä ehdi enää jouluksi perille, sen sijaan haku tai tuonti onnistuu vielä ennen joulua. Kirjat sopivat myös joululahjoiksi! 

Suomi.fi - kätevää ja kiinnostavaa

Vasta tänään hoksasin käydä kirjautumassa Suomi.fi-palveluun. Se kannatti ilman muuta tehdä; nyt esimerkiksi ilmoitus äänestysoikeudesta tulee sinne ja vältyn saamasta siitä turhaa paperipostia. 

Suomi.fi:stä näkee muutakin mielenkiintoista, esimerkiksi omat, vanhat osoitteensa.

Selasin kiinnostuneena myös opiskeluhistoriaani. Olenkin opiskellut yliopistoissa pitkin ja poikin Suomea! Ensimmäisenä oli Helsingin yliopisto, sitten Oulun yliopisto (Kajaani), Itä-Suomen yliopisto pariinkin otteeseen, Lapin yliopisto ja sitten taas Oulun yliopisto (Oulu). Siis etelä - itä - pohjoinen - länsi. 

Joensuussa en tosin ole koskaan opiskelumielessä käynyt, mutta erityispedagogiikan ja psykologian opinnot on silti suoritettu sinne. Lapin yliopistossakaan en ole oikeasti käynyt, olin vain Lapissa yliopiston hallinnoimalla kurssilla nimeltä Toiminnallista kieltenoppimista Lapin luonnossa. 

Muista yliopistoista opiskelu on merkitty päättyneeksi, mutta Helsingin yliopistossa opiskeluoikeus on passivoitu. En koskaan suorittanut suomen kielen ja kirjallisuuden opintoja loppuun, itse asiassa ei ollut sellaista tarkoitustakaan. Tuskin tuota opiskeluoikeutta enää pystyisi aktivoimaan kuitenkaan. Kirjallisuuden opiskelu voisi kyllä olla hyvin kiinnostavaa yhä, mutta annetaan olla. 

Yksi korkeakoulu listauksesta jostain syystä puuttuu: Teatterikorkeakoulu. Minusta on hauska ajatella, että olen opiskellut myös Teatterikorkeakoulussa. Tosiasiassa kävin sielläkin vain viiden opintoviikon kurssin, toiminnallista kieltenoppimista sekin. Niin, ja yhden päivän olin improkursseilla, ihan vailla minkäänlaista opiskeluoikeutta -  menin vain mukaan! Sen puuttumisen opintotilastoista ymmärrän oikein hyvin. Mutta se oli hieno päivä ja säilytän sen muistoissani!

 

Nämä kuvat eivät liity asiaan millään tavalla. Kuvat ovat äskeiseltä metsälenkiltä. 

Lumet ovat taas sulaneet, mutta uutta taitaa olla tulossa. 

Joko se joulu tulee? 

Moni turvautuu lainaan lainan päälle

Olen vuosia ollut siinä onnellisessa asemassa, ettei minulla ole lainaa. Mehän elämme hyvin halvasti, ruoasta suurin osa tulee omasta maasta. Emme matkustele, emme juurikaan osta vaatteita emmekä paljonkaan käy ravintoloissa tai muissakaan riennoissa. Remontitkin on tehty etupäässä itse. Siksi tulemme toimeen vähällä.

Mutta kun mietin, niin aika monesti elämäni aikana olen ollut tilanteessa, jossa olen tarvinnut lainaa. Ensimmäinen lainani oli asuntolaina, ja kun sen oman asunnon sain hankittua, otin lainaa myös huonekalujen hankintaan. Voi, sitä aikaa! Se oli täynnä suuria tunteita ja odotuksia, elämä oli auki. 

Aloin opiskella niin myöhään, että sain aikuisopintotukea ja pärjäsin aluksi sillä. Sittemmin piti sitten turvautua opintolainaankin. Ja sitten jälleen uutta asuntolainaa uudessa kaupungissa!

Kerran ostaessani sohvakaluston huonekaluliikkeen myyjät suurin piirtein pakottivat minut ottamaan maksutilanteessa lainan. En olisi halunnut enkä tarvinnut sitä, mutta myönnyin. Ajattelin, ettei siitä haittaakaan olisi, mutta sen verran haittaa oli, että jouduin vastaanottamaan isot määrät turhaa paperia - ja sen turhan muovikortin. 

Eli onhan niitä lainoja ollut. Joskus olen myös pohtinut sitä, että lainaa ottamalla voisi hankkia asunnon, jonka sitten laittaisi vuokralle. Sellainenhan on niin sanotusti järkevää toimintaa. Mutta minulle se on kovin vierasta. En osaa laskelmoida raha-asioissa, jos muussakaan. 

Sen silti ainakin tiedän, että jos lainoja on useita tai niitä ylipäänsä hankkii, ne kannattaa kilpailuttaa. Sekin on rasittavalta kuulostava homma! Nyt olen tajunnut, että sellaiseen on ihan firmojakin, ja firman käyttäminen tietysti helpottaa paljon. 

Lainoja yhdistelemällä kuulemma ainakin lainanhoitokulut yleensä pienenevät. Minuun otti yhteyttä suomalainen firma nimeltä Sortter. Ensi tyrmäyksen jälkeen päätin vähän tutustua asiaan ja huomasin, että eihän siinä mistään lainanantofirmasta ollutkaan kyse, vaan kilpailutus- ja vertailupalvelusta. Hmm... totta kai lainat kannattaa kilpailuttaa ja niitä pitää verrata. Miksi ei siis käyttäisi firmaa apuna? 

Tästä osoitteesta löysin firmasta lisätietoja: https://sortter.fi/. Siellä voisi esimerkiksi kilpailuttaa lainat maksutta 60 000 euroon asti. Laitoin tähän linkin: Tästä pääset suoraan sivulle

Kaupallinen yhteistyö: www.sortter.fi

Metsäneläinten jäljillä

Aamuisin on mukava tutkailla, mitkä metsäneläimet ovat kulkeneet pihassa yön aikana. Jänis, orava ja erilaiset linnut ovat niitä yleisimpiä, tietysti myös pikkujyrsijät, metsähiiret ja metsä- tai vesimyyrät. Välillä pihaan tulee myös kettu, kauris tai peura. Välillä on saukko kulkenut jäällä tai rannassa. Silloin tällöin kauempana kuljeskelee  mäyrä tai supikoira. 

Tämä vuodenaika on otollista lumijälkien tarkkailuun. Lumi on tuoretta, puhdasta ja pehmeää, ja lumikerros sen verran ohut, että alta paljastuva maa lisää jälkien selkeyttä. 

Metsässä hirven jälkiä näkee useinkin, mutta pihassa en ole hirveä nähnyt kuin kerran. Silloin ei ollut vielä lunta, hirvi jatkoi matkaansa uiden Vääräjoen suiston yli. Se oli komea näky. 

Kuka uskaltaa sanoa varmasti, mikä pikkujyrsijä tästä on mennyt?

Tänään kuljimme taas metsässä ilveksen jäljillä. Se tuntuu hienolta. Ilves on upea eläin, pari kertaa olen päässyt niitä elävänä näkemään. No, olenhan kerran ilvestä taluttanutkin, mutta se tapahtui Ranuan eläinpuistossa. Silloin kuulin omin korvin, että ilves osaa myös kehrätä, vaikka Luontoillan asiantuntijat muuta epäilivät. 

Ihan oikeasti ei tietenkään ole hauskaa, että jänikset ja peurat käyvät pihassa, ainakaan kasvukaudella. Nehän syövät juuresten naatit ja monet muutkin kasvit. Talvisin jänikset tuhoavat hedelmäpuut ja mustikkapensaat, jos ei ole muistanut suojata niitä kunnolla. Tänä syksynä onneksi muistimme. Mustikat ja päärynä ainakin ovat turvassa. 

 

Kertakäyttömaskin uusiokäyttö

Kertakäyttömaskitkaan eivät ole kertakäyttöisiä. Käytön jälkeen ne voi keittää, pestä pesukoneessa 60 tai 90 asteessa tai kesällä jättää auringonpaisteeseen puhdistumaan. 

Olen miettinyt, miten niitä voisi käyttää sitten, kun niitä ei enää käytä alkuperäiseen tarkoitukseensa. Paljon käyttöä en ole vielä keksinyt. 

Hiusrenksuista minulla ei enää ole pulaa. Päällystetyt kuminauhat  saa helposti repäistyä irti maskista, ja yhdellä umpisolmulla niistä tulee käyttökelpoisia hiuskumppareita.

Mutta itse kangasosa sitten? Johonkin puhdistukseen? 

Tänään opin yhden asian: steariinin poistoon pöytäliinasta niitä ei voi käyttää. Maskin materiaali ei siis kestä silitystä vaan sulaa saman tien kiinni silitysrautaan. (Tiedättehän sen vinkin, että kankaaseen tarttunut steariini silitetään kiinni imupaperiin. Talouspaperi toimii siinä, luulin että maskikin olisi toiminut. Ei toimi.)

Mutta onko teillä toimivia vinkkejä uusiokäyttöön? Antakaa tulla!