Kehitteillä uutta yhteisöllisyyttä

Eilen oli hieno päivä. 

Saimme vieraiksemme seitsemän upeaa ihmistä Helsingistä. He tulivat etsimään itselleen sopivaa tukikohtaa tai useampaa. Kyse on villivihannesten eli hortan keruuseen, jatkojalostukseen ja myyntiin tähtäävästä projektista, jota tämä porukka on päättänyt ryhtyä toteuttamaan nimenomaan Pilpalassa. 

Pilpalahan on pilottikylänä mukana Hämeen Kylät ry:n projektissa nimeltä Uusia asumisratkaisuja kyliin. Projektin myötä tutustuin näihin uutta luoviin, yhteisöllisiin ihmisiin, ja porukka tuntui heti omalta. Nyt olemme parin kuukauden ajan etsineet hortatoimintaan sopivia, mahdollisia kohteita täältä lähitienoolta. 

Ydinporukka koostuu seitsemästä helsinkiläisestä. Joukossa on erilaisia hyvinvointi-, terapia- ja terveysalan ammattilaisia ja harrastajia, ammattien kirjo on laaja. Kaikki ovat innoissaan uusista suunnitelmista ja niin olemme mekin, Lassi ja minä. Tuntui hyvältä kuulla kuuluvansa jo joukkoon! 

Nyt siis on etsinnässä sopivat paikat ja tilat. Kerääjät tarvitsisivat majoitusmahdollisuuden lähinnä touko-kesäkuussa eli kasvien keruuaikana. Osa väestä taas tahtoisi muuttaa Pilpalan suuntaan pitkäaikaisesti, kenties jopa ympärivuotisesti. Tarvitaan tietysti myös alueita, joilta kasveja voi kerätä ja kasvattaa. Lisäksi haaveissa on mahdollisia terapia- ja kurssitiloja sekä paikkoja vaikkapa retriittien järjestämiseen. 

Yksi tiloista tulee ilmeisesti olemaan meidän alatalomme, jossa kasveja voi kuivata ja jatkojalostaa ja jossa osa keräilijöistä voi myös väliaikaisesti majoittua. Ainoaksi tilaksi alatalomme ei kuitenkaan riitä.

Eilen siis käytiin katsastamassa useita kohteita. Selkeimmin ja varmimmin osaksi toimintaa on tulossa pieni tila, jonka omistaja tarjoaa pellot ja kasvimaansa korvauksetta keruu- ja kasvatustyöhön. Pellolla kasvaa muun muassa nokkosta, siankärsämöä ja vuohenputkea sekä näiden villivihannesten lisäksi myös oreganoa ja minttua. En mainitse omistajan nimeä, koska en tullut kysyneeksi häneltä siihen lupaa, mutta hän voi kenties halutessaan itse kommentoida. Porukkamme oli joka tapauksessa innoissaan tarjouksesta, joka osoitti juuri sitä hienoa ennakkoluulottomuutta, avuliaisuutta ja yhteishenkeä, joka porukassa jo vallitsee. 

Muut käyntikohteet olivat kiinteistöjä täällä lähistöllä. Yhteensä tutustuttiin seitsemään kohteeseen. Talojen suhteen ei ole vielä tehty mitään ratkaisuja. Alkuun on tarkoitus päästä vuokraamalla, osto voi tulla kyseeseen myöhemmin. Porukka on valmis myös kunnostustöihin kohteissaan. 

Välillä kävimme meillä syömässä Lassin tekemää riistakeittoa, jossa kaikki ainekset olivat tietysti aitoa lähiruokaa: hirvi ja peura lähimetsistä, juurekset ja mausteet omalta kasvimaalta. Se sopi teemaan, sillä nimenomaan omavaraisuus on yksi porukan tavoitteista.

Oli valtavan innostavaa kuulla tarkemmin itse kunkin elämänkaaresta ja asioista, joita he tekevät muun muassa hyvinvointi- ja terapia-alalla. 

Riistakeitolla Solstrandin keittiössä. 

Jälkiruokana oli herukka-ahomansikkakoristeltua
puolukka-mustikkapiirakkaa kuusenkerkkäsiirapin kera. 

Osoittautui, että Ilari Malisella ja meidän Lassilla on hyvinkin paljon yhteistä, muun muassa kokin koulutus ja paljasjalkakävely. Kumpikaan ei kesäaikana käytä jalkineita. 

Lassi sai kiitosta piirakastaan. 

Odotan malttamattomana hankkeen edistymistä.
Mihinhän kaikkeen hyvään tämä johtaakaan?

Vuoden kylä?

Asun kylässä, joka viime vuonna valittiin Hämeen Vuoden Kyläksi 2021. Nyt Hämeen Kylät ry. ehdottaa Pilpalan kyliä valtakunnalliseksi Vuoden Kyläksi 2022. 

Tosiasiassa on kyllä kyse kolmesta kylästä eli Pilpalan lisäksi myös Hunsalasta ja Tevännöstä. Nämä kolme pienehköä kylää Hämeen ja Uudenmaan etelärajalla kuuluvat tiukasti yhteen ja meillä on yhteinen kyläyhdistys, Pilpalan kylät ry.

Pilpalan kylät ry:n toiminta keskittyy paljolti Liitontalolle,
joka sijaitsee Näkyvänlammen rannalla eli meidän vastarannallamme. 

Eilen kokoustin Teamsissä muutaman kylämme aktiivin sekä Hämeen Kylien kyläasiamiehen Elina Leppäsen kanssa. Teimme yhteenvetoa kylistämme ja toiminnastamme hakemusta varten.

Ensimmäiseksi hakemuksessa kysyttiin, mitä järjestöjä kylillä toimii. Meillä on kyläyhdistyksen lisäksi Hunsalan Työväentalon perinneyhdistys, maa- ja kotitalousseura, epävirallinen ex-Martat, metsästysseura Etelä-Lopen Eränkävijät sekä partio ja koulun vanhempaintoimikunta. Lisäksi ainakin Lopen Kalavireen ja Lopen luonnonystävien toiminta keskittyy pitkälti juuri näille kylille. 

Mitkä ovat kylän kolme merkittävintä voimannäytettä viimeisen viiden vuoden aikana?

1) Kyläyhdistyksen 40-vuotisjuhlat ja sekä jatkuvan ja monipuolisen toiminnan järjestäminen kylillä yhä edelleen. Kyläyhdistys on toiminut keskeytyksettä yli 40 vuotta ja toimii yhä.

2) Kylätalon eli Liitontalon parantaminen entistä käyttäjäystävällisemmäksi (keittiö, eteinen) sekä talon pitäminen hyväkuntoisena ja aktiivisessa käytössä. Liitontalolla toimivat monet yhdistykset ja mm. Lopen seurakunnan kerhot viikoittain. Se on kyläyhdistyksen tapahtumien keskuspaikka ja vuokrattava juhlatalo. Vuonna 2021 Liitontalon pihamaalle perustettiin Matkaparkki.

3) Selviytyminen yli koronavuosien poikkeuksellisen runsaan toiminnan kera silti turvallisuudesta tinkimättä. 

Miten kylä on hoitanut viestinnän? Kyläyhdistyksellä on aktiivinen Facebook-ryhmä, jossa viestintä toimii eri suuntiin. Lisäksi on nettisivut. Ilmoittelemme tapahtumista myös perinteisin pylväs- ja ilmoitustaulumainoksin kylien alueen neljällä ilmoitustaululla sekä koulun seinällä, maitolaiturin seinällä sekä Pelto-Seppälän puodilla. Liitontalon kohdalla on lisäksi suuret A-kyltit tapahtumien aikana. Myös kunnan tapahtumakalenterissa ilmoitellaan toiminnasta. Paikallislehdessä eli Lopen lehdessä on julkaistu vuosittain runsaasti juttuja kyläyhdistyksestä ja sen toiminnasta sekä kylillä asuvista ihmisistä ja kylien tapahtumista. Kyläyhdistyksellä on oma tiedotuslehtinen, joka jaetaan jokaiseen kylän alueen postilaatikkoon 1-2 kertaa vuodessa. Millaista yhteistyötä ja kenen kanssa kylänne tekee? Esimerkkejä: Kylien yhdistykset ja yrittäjät toimivat erinomaisessa yhteistyössä keskenään ja kyläyhdistyksen kanssa.        Kyläyhdistyksen toimintakertomuksessa listataan aina myös muiden tahojen toiminnat kylillämme. Ne ovat yritysten, yhdistysten ja yksityisten järjestämiä tapahtumia, joihin kylän väki on osallistunut ahkerasti, mutta kyläyhdistys ei ole varsinaisena järjestäjänä. Tällaisia ovat mm. Pelto-Seppälän kyläpuoti sekä Mulli&Mallas –ravintola, Pirteeks-bootcamp, Cafe Lättis sekä Solstrandin popup-ravintolat ja tilamyyntipäivät. Myös paikallisen maa- ja kotitalousseuran sekä Hunsalan työväentalon perinneyhdistyksen tapahtumista kyläyhdistys tiedottaa aktiivisesti. Kunnan kanssa kyläyhdistys on tiiviissä yhteistyössä: olemme mm. antaneet lausuntoja ja osallistuneet mm. Antin Adventti –tapahtumaan ja kyläkäräjiin. Kylillä kulkee kunnan palveluliikenne sekä kirjastoauto. Seurakunta järjestää kyläyhdistyksen omistamalla Liitontalolla säännöllisesti perhekerhoja ja lapsikerhoja sekä vanhemman väen kerhoja. Pirjetan Partio toimii Liitontalolla, ja Liitontalo on myös kokoontumispaikka muille alueen yhdistyksille, mm. ex-Martoille, jotka pitävät siellä marttailtoja vaikka varsinainen yhdistys on jo lakkautettu. Liitontaloa myös vuokrataan kauempanakin asuville ja toimiville, ja siellä on järjestetty mm. Lopen luonnonystävien kokouksia. Vanhan ratapohjan päälle rakennettu Pikkupässin pyöräilyreitti kulkee Hunsalan läpi. Karkkilan Ladun järjestämissä Pikkupässin polkasu –tapahtumissa kyläyhdistys on ollut Hunsalan asemalla tarjoilemassa mehua ja pikkuleipiä ohi pyöräileville. Pilpalan koulun vanhempaintoimikunta toimii aktiivisesti ja myös yhteistyössä kyläyhdistyksen kanssa. Koululle on saatu järjestettyä vapaaehtoisvoimin iltapäiväkerho lukukaudelle 2021-22. Työssä ovat olleet mukana partio, seurakunta ja Pirteeks Bootcamp. Toiminnalle on myös haettu rahoitusta, joka on tosin vielä auki. Pirteeks Bootcamp pyöritti koulun pihalla lasten liikuntakerhoa kesällä 2021.  Lähteen rannalla elämä on pienoisromaani, joka kuvaa elämää Pilpalan kylillä vuonna 1923.  Kylillä on kahden viime vuoden aikana ilmestynyt kaksi kirjaa, ’Lähteen rannalla elämä’ –romaani sekä ’Makasiini – maallemuuttajan tarinoita’, joiden molempien sisältö liittyy olennaisesti näihin kyliin. Kyläyhdistys on saanut kirjojen myynnistä osuuden, joka on käytetty kylätalon ylläpitokustannuksiin. Mitä merkittäviä tapahtumia (kyläjuhlia, markkinoita, näytelmiä, yms. tilaisuuksia) kyläläiset ovat järjestäneet viimeisen viiden vuoden aikana? Meillä on vuosittaisia, perinteiksi muodostuneita toimintoja sekä lisäksi aina jotain uutta ja erilaista. Perinteisiä ovat joulutuvat, kesäiset lauluillat ulkona sekä ohjelmallinen kesäiltama, jossa yleensä paikallisin voimin on esitetty näytelmiä, musiikkia, runoja, kirjallisuutta, hauskoja puheita ym. ja loppuilta on ollut tanssia paikallisten esiintyjien säestyksellä. Uusia ”perinteitä” ovat mm. suositut karaoketanssit sekä kyläkävelyt, joita on järjestetty jo noin kymmenen vuoden ajan. Myös lapsille on ohjelmaa: lasten Halloween- ja kevätdiskoja sekä laskiaisriehoja. Kyläkahviloita on järjestetty eri teemoilla eri aikoina, mm. pääsiäiskahvilana. KORONA-AJAN TOIMINTA: Koronavuosina toiminta on tietysti ollut normaalista poikkeavaa. Silti sitä on ollut runsaastikin. Kyläläiset ovat huolehtineet korona-aikana myös toisistaan tarjoamalla muun muassa kaupassakäyntiapua. Keväällä pääsiäiskahvilan korvasi pääsiäisasetelma Liitontalon risteyksessä. Vappuna Liitontalon pihassa oli munkin- ja simanmyynti ennakkotilauksesta. Suunniteltu kyläkävely jouduttiin perumaan, mutta sen tilalle tehtiin Kylänomadi (Citynomadiin), jossa kävijöitä on ollut jo noin tuhat. Kylänomadi kiertää Hunsalaa ja Pilpalaa ja sivuaa hieman myös Teväntöä ja on yhteensä n. 7 kilometrin mittainen kävely- tai pyöräilyreitti. Käy Pilpalan-Hunsalan kyläkävelyllä klikkaamalla tätä linkkiä Liitontalolle järjestettiin lehmänäyttely Syrjä-seuran aineistosta niin, että sitä saattoi käydä katsomassa itsenäisesti muiden tapahtumien yhteydessä. Hämeen Vuoden Kylä 2021 –juhlia vietettiin heinäkuussa Liitontalon pihamaalla. Lue tästä linkistä lisää Vuoden kylä -juhlasta  Kumpanakin koronakesänä on järjestetty kaksi karaokeiltaa Liitontalolle koronaturvallisin järjestelyin. Anniskelualue laajennettiin pihamaalle, mikä helpotti turvavälien pitämistä. Loppiaisina sytytettiin Loppiaistulet ja laskiaisena osallistuttiin villapaitojen ulkoilutuspäivään. (Nämä olivat kunnan tason koronavuositempauksia.) Kylänomadikierrosta on suunniteltu laajennettavaksi myös Hunsalan asemanseudulle.  Pirteeks-metsäsalilla toiminta on jatkunut koronasta huolimatta ja siellä on liikutettu loppilaisia ympäri vuoden jo kuusi vuotta.

Vesistöt muodostavat olennaisen osan Pilpalan, Hunsalan ja Tevännön maisemia. Kuvassa Vääräjoki, joka lähtee Sinervä-järvestä ja yhtyy Vääräkosken jälkeen Näkyvään. 

Miten kylä ja kyläläiset ovat osallistuneet alueensa lähipalvelujen kehittämiseen ja uudelleen järjestämiseen (esim. kauppa, lähikoulu, posti, kylän monipalvelukeskus, laajakaistayhteydet, jätevesineuvonta, kylien turvallisuus, kyläavustaja, kuljetuspalvelut)?

Kylätiedotteessa ja kylän viestinnässä tuodaan alueen yrityksiä esille. Kyläläiset ja eritoten vapaa-ajanasukkaat ovat ahkerasti käyttäneet Pelto-Seppälän puodin palveluita (mm. ravintola). Puoti on toisen, pienemmän tilamyymälän (Solstrandin tilan) ohella ainut myymälä kylillä.

Laajakaistayhteyksien saamiseksi ollaan mukana Länsi-Lopen yhteisessä, kaksiosaisessa avustushakemuksessa, jossa Pilpalan alue on määrä toteuttaa ensimmäisenä. Avustushakemus on jätetty ja vastausta odotetaan alkuvuodesta.

Pilpalalaiset ovat olleet aktiivisia Lopen kyläkoulut ry:n perustamisessa ja sen toiminnassa koulujen säilyttämiseksi.

Liitontalolla järjestettiin syksyllä 2021 vesi-ilta, jossa kerrottiin alueen vesien tilasta ja annettiin jätevesineuvontaa. Järjestäjänä oli Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö.

Alueen yksityishenkilöt ja kyläyhdistys ovat aktiivisesti pyrkineet alueen teiden parantamiseen kirjein ja soitoin Uudenmaan ELY-keskukselle.

Vuonna 2021 kyläyhdistys työllisti puoleksi vuodeksi kyläavustajan omalta kylältä Tripla-hankerahoituksella. Työntekijä oli ammattitaitoinen ikkunaentisöijä, joka entisöi kylätalon ikkunat ja siinä ohessa huolehti monenlaisista muista töistä. 

 

Mitä elinkeinojen kehittämiseen ja/tai paikallistalouden edistämiseen liittyviä hankkeita kylä on toteuttanut tai ollut mukana toteuttamassa viimeisen viiden vuoden aikana? Laajakaistayhteyksien saamiseksi ollaan mukana Länsi-Lopen yhteisessä, kaksiosaisessa avustushakemuksessa, jossa Pilpalan alue on määrä toteuttaa ensimmäisenä. Avustushakemus on jätetty ja vastausta odotetaan alkuvuodesta. Kylänomadi-reitti ja Matkaparkki ovat kyläyhdistyksen keinoja saada matkailijat viihtymään kylällä ja edistämään samalla paikallistaloutta. Kyläyhdistyksen omistamaa Liitontaloa on käytetty etätöiden tekoon työhuoneena. Lisäksi Liitontaloa on vuokrattu ammattivalokuvaajan pitkäaikaiseksi työtilaksi.

Onko kylän voimin pyritty edistämään maaseutuasumista ja hankkimaan kylään uusia asukkaita ja miten (tonttipörssi, markkinointi, muilla tavoin)? Kylillä toimii työryhmä uusien asukkaiden hankkimiseksi ja myytävien tai vuokrattavien talojen ja tonttien kartoittamiseksi. Viime vuosina kysyntää on ollut enemmän kuin tarjontaa. Pilpalan kylät ry on yksi Hämeen kylät ry:n pilottikyliä Uusia asumisratkaisuja kylille –hankkeessa. Lokakuussa järjestettiin aiheesta tiedotus- ja tapaamisilta Liitontalolla. Nyt selvitettävänä on minitalojen saaminen Pilpalan koulun viereen. Kylien alueelle on aktiivisesti hakeutumassa myös villivihannesten keruuseen, jatkojalostukseen ja myyntiin keskittyvä yhteisö. Toimintaa käynnistellään yhteistyössä kyläläisten kesken.

 

Miten ympäristöä ja paikalliskulttuuria vaalitaan (perinnetapahtumat, kyläkirjat, kylän perinnerakennusten ylläpito jne.) ? Kyläyhdistys ylläpitää 1920-luvulla rakennettua Liitontaloa. Vuonna 2021 sen ikkunat entisöitiin. Ensi kesänä se on tarkoitus maalata talkoilla.  Kyliltä on ilmestynyt kirja nimeltä Kolmen kylän kirja vuonna 2005 joka on lähes jokaisessa taloudessa kylien alueella. Painos on loppuunmyyty. Kylien alueen perinnetietoa on koottu myös useisiin 1970-2000-luvuilla ilmestyneisiin Kalevi Airolan kirjoihin. Kyläyhdistys on järjestänyt useita kyläkävelyitä eri kohteisiin vuosien varrella. Kyläkävelyillä asiantuntevat oppaat ovat kertoneet alueen ja paikkojen historiasta. Myös Hunsalan maa- ja kotitalousseura on järjestänyt opastettuja kyläkävelyitä, samoin Pilpalan Martat. Vuonna 2019 ilmestyi kylille sijoittuva pienoisromaani Lähteen rannalla elämä, joka kuvaa vuotta 1923 Hunsalassa ja Pilpalassa. Seuraavana vuonna ilmestynyt Makasiini – maallemuuttajan tarinoita sisältää runsaasti kuvaa ja tekstimateriaalia näiltä kyliltä. Molemmat kirjat ovat yksityishenkilön julkaisemia, mutta niiden tuotolla tuettiin kyläyhdistystä ja kylätalon ylläpitoa. (lisätietoa Makasiinista täältä) Makasiini - maallemuuttajan tarinoita on kuvia ja tekstiä sisältävä teos, jonka kuvista valtaosa on otettu Pilpalasta. Myös moni teksti liittyy Pilpalan kyliin.  Netin Citynomadi-reitti Pilpalan-Hunsalan kyläkävely kulkee runsaan 6 kilometrin matkan Hunsalassa ja Pilpalassa ja hieman Tevännölläkin valottaen kylien historiaa ja nykypäivää. Nomadi-reitillä on 8.1.2022 mennessä ollut vajaat 1000 latausta (käyttökertaa). Tevännön kylän alueelle on perustettu Suomen ensimmäinen Rakkauden metsä, jonne halukkaat voivat istuttaa oman puuntaimen. Ensimmäiset puut sinne on istutettu kesäkuussa 2020.

Miten suunnitelmallista kylänne toiminta on ja millaisia tulevaisuuden suunnitelmia kylällä on seuraaville viidelle vuodelle?

Kyläsuunnitelma on tehty vuosia sitten. Nyt tavoitteena on saada kylille valokuitu ja uusia asukkaita, ja näissä asioissa kyläyhdistys on toiminut aktiivisesti. Myös Pilpalan koulun säilymiseksi toimitaan aktiivisesti. Etätyömahdollisuuksien myötä kylien elinkeinorakenne ja asukaskunta voivat laajeta edelleen. Kyläyhdistys aikoo jatkaa toimintaansa 50. vuosikymmenellä pitkälti perinteisiin tapahtumiin nojaten: kesäjuhlat, joulutupa, karaoketanssit, laskiaisriehat ja lasten diskot säilyvät ohjelmistossamme edelleen. Uusille toimintamuodoille olemme avoimia ja kehitämme uutta toimintaa vanhan rinnalle aina tilanteen mukaan.

Kuu nousee Pilpalassa. Kuvassa oikealla parantajaeukko Serafian mökki 1800-luvulta. 

Onko korona-aika muuttanut kylänne toimintatapoja, ja onko teille syntynyt pysyviä muutoksia ja käytänteitä (esim. digitaalisuuteen ja monipaikkaisuuteen liittyen)?

Etäyhteyksien avulla olemme kyenneet entistä paremmin osallistumaan muun muassa Hämeen kylien toimintaan (kokoukset, koulutukset). Myös kunnan tason tapaamisia on järjestetty etäyhteyksin.

Joulumarkkinat, jotka oli suunniteltu Joulutuvan yhteyteen Liitontalolle, järjestettiinkin sähköisesti Facebook-sivustolla, kun fyysinen joulutupatapahtuma koronan vuoksi jouduttiin perumaan.

Aamurusko Näkyvällä. Pilpalan kylätalo Liitontalo kuvassa vastarannalla. 

Miksi juuri tämä kylä pitäisi valita Vuoden Kyläksi?

Pilpalan kylissä huomioidaan kaikenikäiset kyläläiset ja vapaa-ajanasukkaat, erityisesti lapset ja nuoret. Pilpalan kylillä on hyvä yhteishenki ja vireä auttavaisuuden kulttuuri. Pilpalan kylät on tehnyt monipuolista kylätoimintaa ja töitä kyläyhteisön hyväksi keskeytyksettä jo yli 40 vuotta, ja työ jatkuu.

Tässä vielä muutama linkki lehtijuttuihin Hämeen Vuoden Kylästä 2021: 

Ylen juttu

Hämeen Sanomien juttu

Luokanopettajan vinkit

Kuten ihmiset yleensäkin, autan muita mielelläni ja ilahdun, jos minulta kysytään neuvoa. Etenkin ennen kerroin myös hanakasti mielipiteeni, vaikka sitä ei olisi kysyttykään. En silti koskaan ole ajatellut, että muut olisivat varsinaisesti vailla neuvojani.

Muutaman kerran olen rohkaistunut kertomaan vinkkini jonkin asian opettamiseen, ja yllätyksekseni vinkkini ovatkin kiinnostaneet.

Jossain vaiheessa työuraani aloin ymmärtää, etten olekaan enää se nuori ja kirkassilmäinen opetuksen uudistaja ja opinhaluinen tarkkailija. Hoksasin hämmästyksekseni pikku hiljaa, että se vanha opettaja, jolla on pitkä työura ja kokemus, onkin minä itse. Ennen ne olivat joitain muita. 

Vaikka opiskelin opettajaksi pitkälle aikuisuuteen ehtineenä - takana jo 16 vuotta Kennelliitossa ja jokin aika toimittajanakin - olen ehtinyt olla opettaja jo 27 vuotta. Tosin noihin vuosiin sisältyy yksi puolen vuoden vuorotteluvapaa. Aineenopettajaksi opiskellessani tein 16-tuntista viikkoa ja nyt pari viime vuotta olen tehnyt vieläkin lyhyempiä viikkoja, mutta yli neljännesvuosisata on silti hurahtanut koulutyössä.

Enemmän olen nuoremmiltani apua pyytänyt kuin neuvoja tarjonnut. Mutta muutaman mielestäni hyvän vinkin olen antanut ja tajunnut, että jos en niitä toisille kertoisi, voisi olla että ne unohtuisivat kokonaan.

Nuorempana ahdistuin suuresti kaikkien vinkkien, tiedon ja materiaalin paljoudesta. Tuntui,
että niitä kaikkia pitäisi ehtiä käyttämään tai edes kokeilemaan. Käyttäessä sitten huomasi, etteivät kaikki vinkit ja ohjeet ole ollenkaan hyödyllisiä tai edes käyttökelpoisia.

Mutta kaikkea ei voi keksiä itsekään. On kai siis oikeasti hyvä, jos joku kertoo kokemuksiaan siitä, mikä oikeasti toimii ja mikä on oikeasti hyödyllistä – ei siis vain hauskaa tai erikoista.

Olen näiden vuosien aikana opettanut lähes kaikkia alakoulun aineita. Teknisen työn tunteja en ole pitänyt ja musiikkia ei ole koskaan ollut lukujärjestyksessäni.

Lähdin miettimään jokaiselle kouluaineelle yhden jakamisen arvoisen vinkin. Vinkkejähän olisi vaikka kuinka, mutta nyt siis valitsin vain yhden kutakin ainetta kohti. Kas tässä listani:

Matematiikka

Mittarimato tai –taulukko. Yksi vaikeimmista alakoulun matematiikan asioista on mittayksikkömuunnokset. Samalla se on hyvin käytännönläheinen ja tärkeä asia. En tiedä parempaa keinoa sen opettamiseen kuin mittarimato tai sen yksinkertainen versio muunnostaulukko. Vielä kun opettelee piirtämään sen itse, sitä voi käyttää milloin ja missä vain. Ihme kyllä kaikissa kirjasarjoissa ei sitä opeteta.

Historia

Elämykselliset tarinat. Historia saadaan tutuksi ja eläväksi itse kirjoitetuilla tarinoilla sen jälkeen, kun kokonaisuuden faktoihin on perehdytty. Esim. ”Elämää keskiajan kylässä”, ”Päiväni roomalaisena sotilaana”, ”Rakentajana Suomenlinnassa”, ”Pääsin Vasa-laivalle töihin, mahtavaa!”

Tarinat kirjoitetaan kotona A4-paperille. Paperit levitetään luokkaan pulpeteille ja lähdetään lukemaan toisten tekstejä omassa tahdissa. Jokaisesta tarinasta kirjoitetaan erilliselle A4:lle palautetta kirjoittajalle: kommentoidaan tarinan asiasisältöä ja kerrontaa, mutta haluttaessa erikseen myös käsialaa ja oikeinkirjoitusta. (Tällaisia tarinoita voi tietysti tehdä SUK-tunneilla mistä aiheista hyvänsä.)

Yhteiskuntaoppi

Väittelyt eli mielipiteen muodostaminen ja ilmaisu, toisen mielipiteiden kuuntelu, argumentointi, faktan ja mielipiteen erottaminen ovat tärkeimpiä asioita myös yhteiskuntaopissa.

Yhteiskuntaopin sisällöissä on alakoulussa paljon turhaa. Kokoustekniikka – turhaa! Demokratian opettaminen oppilasneuvostovaalien kautta… no jaa, mikä ettei, mutta koulu on niin pieni yhteisö, että siellä kaikkien pitäisi saada äänensä kuuluville ilman edustuksellista demokratiaa. Lapset eivät siihen vielä edes pysty. (Älä vedä herneitä nenään tästä: eivät oikeasti pysty. Ei kyllä pysty moni aikuinenkaan. Oman mielipiteen esittäminenkin on vaikeaa, saati sitten edustaa kymmeniä muita, joilla on omat mielipiteensä.)

Ympäristöoppi

Kierrätys ja säästö kuuluvat maailman tärkeimpiin asioihin. Ympäristöopissa on paljon hauskaa ulkoa opittavaa, eikä ole ollenkaan haitaksi opetella vaikkapa lippuja ja pääkaupunkeja, päinvastoin. Mutta tärkeitä ne eivät sinänsä ole: mitään pahaa ei tapahdu, vaikkei niitä osaisi. Sen sijaan ymmärrys siitä, miten ihan jokainen pystyy vaikuttamaan ympäristöönsä ja maailman tilaan, on voimauttavaa ja tulevaisuuden vuoksi elintärkeää. Listataan siis asioita, joita sinä (siis ihan jokainen oppilas itse) voit tehdä säästääksesi raaka-aineita ja kierrättääksesi niitä. Tekee muuten hyvää opettajallekin!

Liikunta

Jooga. Liikuntatunneilla tärkeintä on liikkua niin, että tulee hiki ja hengästys. Silti sanon, että vinkkini on jooga. Keskittyminen ja rauhoittuminen ovat huipputärkeitä taitoja nykyisin, samoin joogaan liittyvä liikkuvuuden lisääminen, hitaat venytykset.

Musiikki

Laulu. En ole musiikkiasiantuntija enkä varsinkaan musiikkipedagogi, mutta minulla on vahva tunne siitä, että nykylapset tarvitsisivat kunnon vanhan ajan peruslaulua normaalilla äänenkäytöllä. Ei hönkäilyä, haahuilua, huutoa tai örinää, vaan puhdasta, melodista laulua. Sen jälkeen voi sitten kehittää omaa tyyliään mihin suuntaan tahtoo.

Kuvataide

Nykylapset eivät juurikaan laula, mutta eivät myöskään piirrä. Vinkkini on mallista piirtäminen. Lintuja, kasveja, taloja, esineitä, toisiaan – mitä tahansa tarkkaa havainnointia ja silmän ja käden koordinaation kehittämistä. Sitä kannattaa myös yhdistää biologian opiskeluun.

Käsityöt / tekstiilityöt

Korjausompelu, muun muassa villasukan parsinta. Se on kuulemma oppilaiden mielestä yllättävän innostavaakin.

Käsityöt / kovat materiaalit

Linnunpönttöjen teko. Ehkä myös siilin talvipesä ja hyönteishotellit. Pitää vain olla tarkkana, että linnunpöntöt myös toimivat ja kestävät. 

Englanti

Hatchy-Patchy eli Hutchy-Putchy itse muodostetuin kysymyksin. Toimii alakoulun alusta loppuun, kun kysymysten muodostusta opitaan aina lisää. Kysymyslauseiden teko on alakoulun englannin vaikein asia, Hutchy-Putchyn avulla sen oppii leikiten. Ai niin, leikin kulku: istutaan piirissä, yksi ulos, päätetään kuka on H-P. Ulkoa tulevat esittää vuorollaan eri kysymyksen kullekin, kun H-P:ltä kysytään, hän huutaa Hutchy-Putchy! Kaikki vaihtavat paikkaa ja ilman paikkaa jäänyt ”jää”. (Vaatii tuolit, jotka pysyvät paikoillaan.) Jännää ja hauskaa, toimii vuodesta toiseen.

Ruotsi

Numeropiiri. Numeroiden luettelo piirissä, joka 5. ja joka 10. putoaa istumaan. Viimeisenä seisomaan jäävä voittaa. Voidaan aloittaa myös esim. 20:stä tai luetella sadasta alaspäin. Sama viikonpäivillä: söndag aina putoaa ja viikko alkaa alusta.

Toimii huonosti isossa ryhmässä, koska ensiksi pudonneet joutuvat odottamaan niin pitkään; kannattaa muodostaa 2 tai 3 ryhmää, jos luokka on suuri.

Uskonto / Elämänkatsomustieto

Vierailijat. Olipa aihe mikä hyvänsä, vierailijat piristävät aina. Seurakunnasta tai vapaa-ajattelijoista saa yleensä aina vierailijoita, mutta vierailijat voivat olla myös talon sisältä esim. eri uskontoja edustavia oppilaita.

Suomen kieli / kielioppi

Sanaluokkakäsi. Havainnollinen, selkeä, auttaa muistamaan ja hahmottamaan sanaluokat. Piirretään oman käden ääriviivoja mukaillen vihkoon käsi. Nimetään samalla tavalla taipuvat sormet nomineiksi eli ne ovat adjektiivi, numeraali, substantiivi ja pikkurilli pronomini. Substantiivissa on vielä sormus, joka on erisnimet. Peukalo taipuu eri tavalla, joten se on verbi. Taipumattomat sanat (partikkelit) ovat laastarilappu kämmenselässä.

Muistilappu näistä kulkee aina mukana: oma käsi.

Suomen kieli / kirjallisuus

Ääneenluku ja keskittyminen kuuntelemiseen ovat huipputärkeitä isommillekin oppilaille. Lisäksi kirjallisuudesta pitäisi keskustella yhdessä.

Käytän tilaisuutta hyväkseni ja mainostan omaa kirjaani. Romaani ’Lähteen rannalla elämä’ on kirjoitettu nimenomaan alakouluikäisiä ajatellen. Se sopii opettajan ääneen lukemiseen mutta myös oppilaiden itse luettavaksi. Olen tehnyt siihen myös keskustelun pohjaksi tausta-aineiston ja keskustelukysymyksiä. Kirja kertoo elämästä ja kulttuurista ennen vanhaan, sata vuotta sitten. Tavoitteena on empatian herättäminen ja entisajan elämän tutuksi tuominen ja myös ajatusten sekä kysymysten herättäminen. (Jos kirjaa ei löydy kirjastosta, sen saa minulta.)

***

Joukkoon tuli nyt vähän mielipiteitäkin, vaikka se ei ollut tarkoitus. Totta kai mielipiteitä on kertynyt näiden vuosien aikana, mutta yritän olla niitä jakamatta. Asiat ovat monimutkaisia, en minä voi tietää, mikä on totta ja oikein.

Jokaiseen kouluaineeseen sisältyy valtava määrä tärkeitä asioita. En tarkoita sanoa, että vain nämä minun listaamani olisivat niitä tärkeitä, en todellakaan.

Enää en jaksaisi olla luokanopettaja. Työ on valtavan vaativaa. Yksi työn rikkauksista on sen monipuolisuus, mutta samalla se on sen raskaus. Riittämättömyyden tunne on jatkuva, jos sen vain harteilleen ottaa. Itse en osannut olla ottamatta.

 

 

Ulkoiluhaaste

Erilaiset haasteet ovat hauskoja. Itse yritin viime vuonna toteuttaa retkihaasteen. Se oli minusta mainio idea! Kiitos siitä Henni Mustakorvelle ja Elina Kynsijärvelle. 

Retkihaasteessa on ollut jo usean vuoden ajan tarjolla 52 erilaista retkeä vuodessa, siis yksi jokaista viikkoa kohden. Retket kuulostavat hauskoilta, ja niitä on varmasti ollut hauska ideoida. Itseltäni haasteen toteutus jäi kuitenkin puolitiehen. Ongelmiksi koin ainakin rajanvedon sen suhteen, mikä on retki. Tietysti sen saa itse päättää, mutta alkoi tuntua huijaukselta ruksia retkinä asioita, joita olen toteuttanut omassa pihassa. Lisäksi moni asia toteutui saman retken aikana, mikä ei kai pitäisi olla ongelma sekään. Mutta sittenkin ulkoaktiviteettien nimeäminen aina retkeksi tuntui minulle hankalalta. 

Varastin siis idean ja kehitin siitä vähän erilaisen version: Ulkoiluhaasteen. Aloin miettiä erilaisia asioita, joita voi toteuttaa lyhyesti tai pitkästi eri paikoissa ulkosalla. Moni niistä on juttuja, joita tulee useimmilla tehtyä vähän väliä, osa taas sellaisia, joita ei välttämättä muista ilman muistutusta vaikkapa jääkaapin ovessa. 

Listasin asiat vuodenajoittain, siis talvi - kevät - kesä - syksy. Tietysti monia asioita voi tehdä minä vuodenaikana hyvänsä, mutta luokittelu vähän selkeytti kuitenkin. Keksin jokaiselle vuodenajalle kymmenen ulkopuuhaa. Kas tällainen listastani tuli:

Haaste on vapaasti käytettävissä! Kuvan voi printata haluamaansa kokoon ja laittaa sitten vaikka sinne jääkaapin oveen. 

Viivoille on siis tarkoitus merkitä päivä, jolloin on tehnyt kyseistä asiaa ensimmäistä kertaa vuoden aikana. Tilanteen mukaan voi siihen sitten laittaa myös lisätietoja, esimerkiksi lajeja. 

Ajattelin monen tekemisen kohdalla nimenomaan lapsia. Toivottavasti oikein moni vanhempi tai muu aikuinen ottaisi haasteen vastaan lapsen kanssa ja saisi kaikki kohdat täyteen! 

Mutta milloin itse viimeksi tein lumienkeleitä? 

Pyykit pakkaseen

 Parhaiten pyykit kuivuvat ulkona, oli sitten kesä tai talvi. 

Vesisateessa pyykit eivät tietenkään kuivu. Pitää siis odotella, että sää paranee, ennen kuin pesee pyykkiä. Pakkanen sen sijaan ei haittaa. Päin vastoin, pakkanen puhdistaa tekstiilejä samoin kuin auringonpaistekin. Se ei ole kuvittelua vaan fysiikkaa ja kemiaa. Kuivuminen myös jatkuu, vaikka pyykit jäätyisivätkin. 

Ulkona kuivattuihin pyykkeihin tulee oikeasti raikas tuoksu. Ennen luulin, että puhtaan pyykin tuoksu on vain pesuaineen tuoksua, mutta niin ei ole. Pesuaineen hajua tekstiileissä en voi sietääkään, hajustetuista huuhteluaineista puhumattakaan. 

Pyykkien tuulettuminen ei siis tarkoita vain sitä, että tuuli veisi mukanaan roskia tai tekstiilipölyä, vaan tekstiilit oikeasti puhdistuvat. Pakkasessa pyykkien kuivuminen vie kyllä pidempään kuin sisällä puhumattakaan kesäisestä aurinkoisesta päivästä, jolloin lakanatkin kuivuvat hetkessä. Jäätyneet pyykit ovat sisään tuotaessa vielä kosteita, mutta loppukuivuminen hoituu sisällä. 

En minä aina jaksa pyykkejä ulos viedä. Pyykkinaruille on matkaa ja ne pitää muistaa hakea sieltä poiskin. Mietin, miksi niiden narujen pitääkään olla tuolla alapihalla ja silloin vasta tajusin, että voihan pyykinkuivaustelineenkin nostaa ulos. Ja sitten takaisin sisään. 

Sama onnistuu kerrostalossa, jos vain on parveke. Sinne vain! 

Netissä joku marttaneuvoja kehtasi sanoa, että pyykkien kuivatus ulkona on turhan vaivalloista. Jopas jotakin. Ja sitten hänen mukaansa taajama-alueella on ilma niin likaista, ettei pyykkejä kannata viedä pihaan. Ihanko totta? Ja sisällä on aina puhdas ilma? Mitenhän hän voi mennä vaatteet päällään ulos, jos siellä on niin likaista että tekstiilit likastuvat?

"Isoäidin aikainen niksi tuntuu kodinhoidon asiantuntijasta nykyään turhan työläältä", kirjoittaa lehti haastateltuaan tuota marttaa. Riskiksi tuo "asiantuntija" sanoo sen, että jos ilma lauhtuu yön aikana ja tulee vesikeli, pyykit alkavat taas kastua ja jäävät märäksi. No voi hyvänen aika... Ja sitten käy ilmi, ettei tuo täti ole ikinä itse kokeillut kuivata pyykkejä pakkasella. 

Ainut mielestäni järkevältä kuulostava asia tuossa haastattelussa oli se, että sisätiloissa kuivuva pyykki kosteuttaa huoneilmaa, mikä saattaa pakkassäällä olla eduksi. Tämäkään vain ei toteudu, jos käytetään koneellista kuivuria. 

Kuiva huoneilma on usein kerrostalojen ongelma, meillä sitä harmia ei ole. Jos olisi, olisi ilman muuta järkevämpää antaa pyykkien kuivua itse huoneilmassa. Ja jos sitten kerrostalossa tai vaikkapa rivitalossa huoneilma kostuu liikaa, pyykkitelineen voi nostaa parvekkeelle tai terassille, jos sellainen on.

Tuollaiset asiantuntijalausunnot saavat minut toisiin ajatuksiin sen suhteen, liittyisinkö uudelleen Marttoihin. En sittenkään taida liittyä. Ymmärrän kyllä, että tuo on vain yhden ihmisen lausunto, mutta pitäisi kyllä vähän paremmin miettiä, antaako asiantuntijalausuntoja asiasta, josta ei mitään tiedä.

Marttajärjestöä sinänsä suuresti arvostan. Se on tehnyt paljon hyvää ja sen jakama informaatio on yleensä asiallista. Muutama tapaus sai joitain vuosia sitten minut eroamaan, enkä nyt sitten ainakaan tällä erää ole uudelleen liittymässä.    

Nämä pyykit olivat pari tuntia lumisateessa eilen. Illalla toin ne sisään ja levitin ne kosteina loppukuivumaan. Olisi ne voinut jättää uloskin, tänään ne varmaan olisivat kuitenkin kuivuneet. 

Tämänpäiväiset pyykit veinkin pesun jälkeen telineessä yläpihalle. 

Matot muuten kannattaa myös "pestä" lumessa ja pakkasessa. Yritän muistaa kirjoittaa siitä enemmän jossain toisessa päivityksessä. 

Omavaraisen koiranremmi

Kuten olen ennenkin kertonut, Peppi-koira on pureskeluharrastuksessaan erikoistunut kirjojen lisäksi remmeihin, pantoihin ja valjaisiin. Joskus panta on purtu rikki ennen kuin sitä on ehditty avata paketista. Mahdollisuuksien mukaan olen näitä risoja remmejä ja pantoja sitten ommellut ja korjaillut. 

Toissapäivänä meni taas yksi remmi käyttökelvottomaksi. Kyse ei siis ole siitä, että remmit olisivat ohuita tai heikkoja; ei ole oikeastaan mitään väliä sillä, miten paksu tai leveä remmi on. Kyse on vain siitä, mikä remmi sattuu jäämään koiran ulottuville. Itse asiassa meidän ihan ohut, kaunis, punottu remmi säilyi hienosti ehjänä, kunnes kerran metsälenkillä sientenhimossani kadotin sen.

Laatikossa oli paksua narua. Vanhasta remmistä käyttökelpoinen oli vain lukko. Niiden yhdistelmästähän syntyisi uusi remmi! Muistin lapsuudesta nyörin punonnan ja ryhdyin hommiin. 

Otin Lassin avuksi ja mittasimme narusta noin viisi kertaa halutun remmin pituisen pätkän. Laitoimme sen kaksinkerroin ja aloimme pyörittää. Tarpeeksi pyöritettyämme pujotin lukon narun keskikohtaan ja päästin punoksen kietoutumaan jälleen kaksinkerroin eli nelinkerroin.  

Lukko oli hienosti paikoillaan, enää tarvitsi solmia lenkkipää. Runsaasti narua ympärille ja vahvat solmut. Nyt oli koiranremmi valmis, käyttökelpoinen ja hieno. 

Meillähän remmejä ei oikeasti juurikaan käytetä. Varsinkaan Tikki ei metsässä remmiä tarvitse, ja Tikin remmiksi tämä nyt tehtiinkin. Kuvan perusteella voisi ajatella, että naruremmi on kova kädessä, mutta tuo on ihan pehmeää narua, vaikka onkin paksua. 

Mutta en minä ihan tosissani ollut otsikkoa kirjoittaessani. On tuo narukin pitänyt ostaa ja vaikka en hintaa muistakaan, veikkaan että uuden koiranremmin olisi saanut halvemmalla. Halusin kuitenkin hyödyntää tuon käyttökelpoisen lukon, eikä tuolle narulle välttämättä olisi tuota tähdellisempää käyttöä ollut. 

Vaaleanpunainen remmi oli purtu vain poikki, joten siitä selvittiin solmulla. Sen sijaan tummanpunainen remmi oli rikki useammasta kohtaa. Muutamasta pannasta on purtu rikki myös lukon kohta. Parhaat valjaat purtiin myös korjauskelvottomiksi, onneksi niitäkin on useampia.