Kutsuimme lauantaina 16.12. kaikki kotiimme jouluglögeille.
"Kaikki" tarkoittaa siis sitä, että kutsu oli avoin ja kaikki olivat tervetulleita.
Lassi oli kolannut pihan huolellisesti niin, että siellä oli parkkipaikat parillekymmenelle autolle. Se ei kuitenkaan koko maailman autoille ole tarpeeksi, joten en uskaltanut ihan hirveästi ilmoitella meidän jouluglögipäivästä. Ilmoittelin siis vain omalle Facebook-kaveriporukalle (n.600 henkeä) sekä paikalliselle Pilpala-ryhmälle (n. 400 seuraajaa) ja sitten suusta suuhun kaikille, joille huomasin ja muistin asiasta sanoa.
Meillähän on kesäisin ravintolapäiviä tuolla puutarhassa, ja silloin usein joku pyytää päästä katsomaan sisätiloja. Se ei oikein onnistu tilapäivinä, jolloin on kiirettä ja tohinaa. Nyt ajattelin, että on hyvä hetki kutsua ihmiset sisälle. Samalla tulee laitettua paikat jouluisiksi - me kun olemme täällä jouluna vain kahden, jäävät jouluvalmistelut usein vähiksi.
Nyt tuli sitten ripusteltua koristeita ja laitettua liinoja ja kynttilöitä.
Oli jo vähän ihmisiä ikävä. Kesällä meillä käy vähän enemmän väkeä. Talvella kokouksia ja muita rientojakin tuntuu olevan harvemmassa, joten halusimme ihan vain kutsua ihmisiä.
Tienvarteen laitoimme isot kyltit ja lyhdyt ilmoittamaan, että meille saa tulla glögille klo 14-18.
Siis miksi rajoittaa kutsu vain joillekin ennestään tutuille, kun samalla voisi tulla muitakin? Näin mielessäni toisilleen ennalta vieraat ihmiset istumassa meidän olohuoneessa maistelemassa erilaisia glögejä, omatekemiä ja kaupasta ostettuja ja eri tavoin maustettuja.
Yhdet tulijat, ensi kertaa meille tulleet, ihmettelivät kovasti, miten voidaan kotiin kutsua ventovieraita ihmisiä. Niin, miten voidaan? Miksi ei voitaisi? Muistan Välttilän Mikon, joka kutsui Facebookissa joulupöytään kenet tahansa, jolla ei olisi ihmisiä ympärillään jouluna. Itsekin olen ollut muiden joulupöydissä niinä aikoina, kun olen asunut yksin. Olen kiitollinen niille, jotka ovat kutsuneet. Toki he ovat olleet ennalta tuttuja, mutta tuo Välttilän Mikon kutsu oli avoin kenelle tahansa. Mekin voisimme hyvin tehdä saman nyt. Tämä kutsumme oli kuitenkin tällainen välimuoto, vain pieni jutustelu- ja tapaamishetki. Minusta se ei tuntunut juuri sen kummemmalta kuin ravintolapäivä pihassa.
Olin kyllä laittanut eteiseen esille meidän jäljellä olevia hilloja ja hillokkeita sekä kirjojani ihan siltä varalta, että joku tahtoisi niitä ostaa. Se ei kuitenkaan ollut tilaisuuden päätarkoitus ja korostin tulijoille, ettei mitään ostopakkoa ole. Luffiakin ihmeteltiin ja videoita niiden mäiskinnästä.
Olohuone oli se varsinainen oleskelupaikka,
mutta olisi yläkertaakin saanut käydä katsomassa, jos olisi halunnut.
Pullovarastoa oli täydennetty siltä varalta, että joku olisi tahtonut terästystä glögiinsä.
Tarjoilut olivat pienet: hedelmiä tuoreena ja kuivattuna,
pähkinöitä, manteleita, suklaita, itse tehtyjä pipareita - ja sitten niitä erilaisia glögejä.
Joko odottelette kysymystä?
Kysytään tulijoiden määrää.
Kyllä heitä tuli, ilahduttavasti.
Ihmisiä tuli Espoosta, Karkkilasta ja Lopelta.
Kysymys kuuluu:
Montako kävijää oli Solstrandin jouluglögeillä
a) Espoosta?
b) Karkkilasta?
c) Lopelta?
Loppi on siis oma kuntamme, tämä missä Solstrand ja Pilpala sijaitsevat.
Lähimmäs oikein vastannut saa pisteen, kaikki vastanneet vähintään plussan.
Älä unohda omaa nimeästi vastauksesta, ellet ole kirjautunut!
