Näytetään tekstit, joissa on tunniste suuntana omavaraisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suuntana omavaraisuus. Näytä kaikki tekstit

3.7.23

Suuntana omavaraisuus: heinäkuu 2023

Tämän kuukauden yhteisbloggausten aihe on satokauden pidentäminen ja se, mitä voisi kylvää vielä nyt heinäkuussa. 
Kyllähän yhtä ja toista voi. Retiisit taitavat olla ainut, jota itse vielä aiomme kylvää, ja tietysti tilliä. Salaattiakin voisi, mutta sitähän kasvaa puutarhassa viljelemättäkin. Myös punajuuren ja porkkanan naatit ovat mainiota salaattia, emme kaipaa erikseen kasvatettuja salaatteja. Tai itse asiassa minä kyllä kaipaan rucolaa, mutta Lassi ei sitä tahdo syödä. Se ei jotenkin sovi hänelle. Sen sijaan vihannesportulakasta pidämme paljon molemmat, ja sitä on onneksi kasvihuoneessa runsaasti. 
Retikkaakin voisi vielä kylvää, samoin joitain aikaisia porkkanoita. Emme sitä kuitenkaan aio tehdä. 
Kasvihuoneessa on kovin täyttä.
Basilikaa on kolmea lajiketta. Tämä on pienilehtistä erikoisbasilikaa. 
Tämä on sitä tavallista.
Ja tämä erityisen isolehtistä. 
Tomaatti on tuottanut satoa jo jonkin aikaa, siis nämä Super Sweetit. Isohedelmäiset lajikkeet eivät vielä ole punaisia. 
Chilikin on vasta tuloillaan.
Mutta vihannesportulakkaa olemme syöneet jo paljon. Se on herkkua!
Kesäkurpitsat pukkaavat jo pienenpieniä pötkylöitä. 
Meillä on niitä monenlaisia ja todella paljon. En tiedä mitä niillä loppukesästä teemme, kun niitä on siis todella runsaasti. Yritimme tarjota taimia ihmisille, mutta koska ne eivät kelvanneet, laitoimme ne omaan maahan kaikki. 
Etualalla minttu, keskellä porkkanaa ja takana perunaa. 
Perunoiden takana on palsternakkaa, mutta sehän ei kuvassa näy. 
Sipulit kasvavat hyvin.
Valkosipulin skeipit ovat aina yhtä koristeellisia. 
Olemme satsin säilykkeitä jo tehneet niistä, mutta osa skeipeistä on vielä leikkaamatta. 
"Elämäni on täydessä solmussa. Olen niin kiinni sinussa."
Isommat tomaatit ovat vasta tuloillaan.

Kuvia otin enemmänkin, mutta nyt kävi siis köpelösti. Huomasin jakaneeni ne väärään postaukseeen, sitten jaoin ne uudelleen, ja nyt huomaan toisen päivityksen olevan tyhjä. Ne ovat siis kadonneet. Tyydymme tällä kertaa tähän. 

Tämä oli siis oma postaukseni Suuntana omavaraisuus -yhteisbloggaussarjaan, jossa joukko omavaraistelijoita kirjoittaa kerran kuussa yhdessä sovitusta aiheesta. Postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi),

Tämän kerran aiheena oli oikeastaan Miten jatkaa satokautta syksyyn, ja siihen liittyen nuo myöhään istutettavat kasvit. Meidän satokautemme jatkuu pitkälle syksyyn uuden ground-to-air-kasvihuonesysteemin avulla. Siitä lisää jossain muussa päivityksessä. 

En ole pitkään aikaan näitä yhteisbloggauksia ehtinyt tekemäänkään. Olin kevään kovin kiireinen, koska minulta ilmestyi kirja "Ida, yhteiskoululainen". Se vei kaiken ajan. Kirjakin liittyy kyllä oikeastaan omavaraisuuteen, sillä se kertoo vuodesta 1926-1927, jolloin suuri osa suomalaisista eli vielä pitkälti omavaraista elämää. Niin Idakin, jonka koti oli maaseudulla ja koulukortteeri Pyhäjärven taajamassa. 

Käy kysymässä "Ida, yhteiskoululainen" -kirjaa kirjastostasi! 
Jos sitä siellä ei ole, he tilaavat sen kyllä, kunhan pyydät. 
Kirjoittaja olen siis minä, Marika Tudeer. 

Bloggaajat voivat pyytää sähköisen version suoraan minulta. 
Tietysti kirjan voi myös minulta ostaa, mutta suosittelen kirjastoja!

Ja sitä ennen suosittelen vielä lukemaan muita Suuntana omavaraisuus -sarjan blogeja. 
Tässä suorat linkit niihin:

6.3.23

Suuntana omavaraisuus 15: Nälkä pois

Tämänkertaiselle omavaraistelijoiden yhteisbloggaukselle on annettu monta aihetta. Valitsen niistä sen tärkeimmän eli omavaraistelun vaikutuksen nälkään - ihan omasta pikku näkökulmastani vain. 

Olisin voinut valita myös aiheen Miksi kirjoitan blogia. Mutta oikeastaan kirjoitin siitä jo viimeisimpään päivitykseeni, jonka tein vajaa viikko sitten. Olen kirjoittanut aiheesta myös aiemmin, joten tässä suoraan linkkejä näihin aiempiin kirjoituksiini. Jos ne eivät kiinnosta, voit hypätä suoraan niiden yli nälkäaiheeseen.

 BloginpitopohdintaaOnko blogin pitämisessä mieltä:
Viimeisin kirjoitukseni: 
Ja kahden vuoden takaa ihan ensimmäinen blogipostaukseni, 
jossa kerroin mihin olin ryhtymässä: 

Blogejani voi selata klikkaamalla pääsivulta "lisää blogipostauksia". Pyrin aina nimeämään postaukset niin, että niistä ja aloituskuvasta tietää, mistä on kyse. Eli käy ihmeessä selailemassa, siellä on monenlaisia aiheita. Tässä kuukausipostauksessa oli tarkoitus linkittää jokin blogikirjoitus, jota erityisesti suosittelen, mutta en osaa suositella vain yhtä. Riippuu tietysti ihan lukijasta, mistä hän on kiinnostunein, eli sinne vain selailemaan! 

Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikkien pitäisi kasvattaa itse ainakin osa ruoasta. Maalla sen luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta eihän se ole. Itse muutin maalle vasta noin 17 vuotta sitten, enkä tietenkään kuvittele, että kaikilla olisi viljelemiseen samat mahdollisuudet. Mutta kaupungissakin voi tehdä paljon. 
Parvekeviljely on hyvinkin mahdollista. Ikkunalaudoilla voi viljellä ainakin yrttejä ja versoja. Huipputerveellisiä ituja voi kasvattaa astiankuivauskaapissa. Monessa kunnassa on vuokrattavia viljelypalstoja. Aktiiviset kaupunkilaiset ovat kehittäneet monenlaisia viljelyratkaisuja paitsi omille pihoilleen myös puistoihin ja joutomaille. 
Ei oman ruoan kasvattaminen aina kovin halpaa ole, ainakaan jos ostaa mullat, työvälineet, lannoitteet, ehkä kasvihuoneetkin. Mutta pikku hiljaa taidot kasvavat, ja ainakin ostolannoitteiden käytön voi jättää sikseen ja siirtyä kompostoinnin lisäksi bokashiin. 
Viljelyllä on nimittäin muitakin hyötyjä kuin vain rahan säästö. Siinä oppii arvostamaan ruokaa ja voi tuntea suurta tyydytystä siitä, kun on kyennyt itse saamaan aikaan syötävää. Itse kasvatettu ruoka on usein myös terveellisempää kuin tehotuotettu. Lähellä kasvattaminen vähentää kuljetuksen ja muiden välivaiheiden aiheuttamaa energiankulutusta ja kustannuksia. 

Kasvatuslaatikot helpottavat työtä, mutta lisäävät kustannuksia ja muovin kulutusta. Taimikasvatusta edistävät myös kasvivalot ja lämpöalustat, mutta pakollisia ne eivät ole. 

Taimienvaihto muiden viljelijöiden tai harrastajien kesken on ehdottoman kannatettavaa. Ylimääräisiä taimia tulee yleensä väkisinkin, eikä kaikkien kannata kasvattaa kaikkia taimia itse.  

Sähkön hinnannousu ei ole meidän elämäämme paljon vaikuttanut. Olemme tähän astikin pyrkineet mahdollisimman pieneen energiankulutukseen. Meillä on jo pitkään ollut aurinkokeräimet, maalämpö, ilmalämpöpumppu ja mahdollisuus puun polttoon. Mutta nyt, kun meillä on pörssisähkö, katsomme kyllä tarkkaan, milloin lämmitämme talvisaunan - tai lämmitämmekö ollenkaan - ja milloin käytämme muita energiaa vieviä laitteita. 

Ja se kasvihuone: siellä on ilma-maa-lämpöjärjestelmä eli ground-to-earth-systeemi. Sen rakentaminen oli valtava urakka, mutta tänä kesänä Lassi pääsee täysitehoisesti sitä hyödyntämään. 
Uuden kasvihuoneen ja sen lämpöjärjestelmän rakentamisesta löytyy 10-osainen sarja tästä blogista hakusanalla Kasvihuoneprojekti. Käy lukemassa, jos asia kiinnostaa! Hakukenttä löytyy oikeasta yläkulmasta (suurennuslasin kuva) blogin aloitussivulta. 

Ai niin: blogin otsikko ja aihehan oli nälkä. No voih. 
Siis millä ratkaistaan maailman nälkäongelma ja ehkäistään sen paheneminen? Eivät meidän pikku viljelyt siihen paljon vaikuta. Mutta onhan toki tiedossa se suurin vaikuttava asia maailman nälkään: kasvissyönti. Lihan kasvatus kuluttaa energiaa ja vaatii maapallon pinta-alaa sen lisäksi, että se on ilmastolle haitallista. Meidän kaikkien lihankulutuksella on merkitystä, ja vähentäminenkin on askel parempaan (siitä hyötyy ensimmäisenä oma terveys). 

Huh. Tämä aihe on niin valtavan laaja. Nyt en jaksa enempää. Löydätte kyllä tietoa netistä. 
Koskikara on pysytellyt tiiviisti koskessamme viime ajat. 

Tämä oli siis maaliskuun päivitys omavaraisblogien yhteispostaussarjaan. Kirjoitamme kuukausittain yhdessä sovituista aiheista päivitykset. Ne julkaistaan kunkin kuun ensimmäisenä maanantaina kello 9.00. Käy lukemassa myös muiden omavaraistelijoiden tekstejä! Alla suorat linkit. Muista myös, että me kaikki ilahdumme kommenteista - minä ainakin. 

Sarjaa luotsaavat Tsajut https://tsajut.fi ja Korkealan Heikki https://korkeala.fi  


6.2.23

Suuntana omavaraisuus 14: Esikasvatuksen kannattavuus

Puutarhassa näyttää nyt tältä. Sinne on turha mitään istuttaa. 
Sen sijaan sisällä on käsillä taimikasvatus eli siementen kylväminen esikasvatusruukkuihin. 
Kuvassa on meidän vanha kasvihuoneemme. Siis sen paikka. Jäljellä ovat vain kasvilavat ja kastelujärjestelmän letkut. Itse kasvihuone kuskattiin kokonaisena naapuriin viime syksynä. Kastelujärjestelmä päätynee samaan paikkaan, kunhan ne saadaan nyt jäisestä maasta irrotettua.

Melko mielipuolisesta kasvihuoneen siirto-operaatiosta voit lukea tästä: https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/11/kasvihuone-muutti.html

Monilla viljeltävillä kasveilla on pidempi kasvukausi kuin minkä niille Suomessa ulkona voi tarjota. Siksi useimmilla puutarhaviljelijöillä on kasvihuone tai useampia. 
Moni hankkii ensin pienen ja huomaa sitten pian, että tarvitsee isomman. 
Niin kävi meillekin, vaikkei se ensimmäinen ihan pienikään ollut. 
Meidän rantaa. Kuva ei siis liity taimikasvatukseen mitenkään. 

Ensimmäisenä esikasvatukseen pannaan chilit. Tunnustan: se tapahtui meillä vasta viime viikolla. Seuraavaksi esikasvatukseen pääsevät tomaatit. Kurkun esikasvatus on vähän siinä ja siinä, sillä sen siirto on usein vaikeaa. Kurkku ehtii kyllä suorakylvönäkin. Sen sijaan luffa eli pesusienikurkku on pakko esikasvattaa. 

Esikasvatukseen meillä laitetaan myös yrtit ja purjo, sen sijaan kaalit olemme yleensä ostaneet taimina. Mangoldi puolestaan ehtii mainiosti suorakylvönä ihan avomaalla. 

Esikasvatuksesta on tietysti vaivaa ja jonkin verran rahanmenoakin. Lassi on hankkinut kunnollisia taimikasvatusruukkuja, vaikka sekalaisia pikkuruukkuja olisi paljonkin. Niiden käyttö vain olisi huomattavasti hankalampaa. Lisäksi meillä on taimille lämpöalusta ja kasvilamput. Ne kaikki sentään toimivat vuodesta toiseen, joten hankinnan jälkeen kustannuksia ei niistä tule. 
Mikähän järki on ollut kirjoittaa taimilaatikoiden kylkeen laji? Luultavasti tekstit ovat perua ensimmäiseltä vuodelta, jolloin laatikoita käytettiin. Luulimme kai, ettei laatikoita voi käyttää uudelleen, mutta kyllä onneksi voi. Nyt siementen laji kirjoitetaan jäätelötikkuihin. Joskus olen uusiokäyttänyt muovisia aterimia, mutta puutikut ovat kauniimpia eikä haittaa, vaikka ne päätyisivät kasvimaalle.  

Yksi harmillinen kustannus on se, että siemenpussissa on aina liikaa siemeniä. Ja vaikka niitä yrittää kylvää maltillisesti, taimia tulee aina liikaa myös. Järkevintä olisi sopia toisen viljelijän kanssa yhteistyöstä: kasvata sinä tomaatintaimet niin minä kasvatan kesäkurpitsat ja niin edelleen. Jonkin verran olemme tietysti taimia antaneet ja myyneetkin, mutta vaihto toimisi vähintään yhtä hyvin. 

Täytyy myös miettiä, tahdonko joitain kukkakasveja tänä vuonna. Niistäkin osa kaipaa esikasvatuksen, ainakin jos tahtoo kukkia ennen syksyä. Samettikukista pidän, krasseista en. Krassi näyttää aina vähän rähjäiseltä, ainakin minulla. Ylipäänsä olen sitä mieltä, että luonto on täynnä upeita kukkia niitä sen erikseen kasvattamatta. Joitain kannattaa kuitenkin kasvattaa ihan kumppanuus- ja torjuntakasvina. 

Taidan olla puutarhanhoidossakin hyödyntavoittelija. Amppelikukiksikin ottaisin mielelläni hyötykasveja. Mansikat ja tomaatit ovat kauniita amppeleissakin.   

Kävin kellarissakin etsiessäni siemeniä esikasvatusta varten. Siemeniä ei sieltä löytynyt, sen sijaan huomasin, miten valtavasti meillä on vielä viime syksyn hilloja ja säilykkeitä. Tässä saa pistää vauhtia, että saisi ne syötyä ennen uutta satokautta. 
Tämä oli siis tämän kuun Suuntana omavaraisuus -yhteispäivitys. Joukko omavaraisuutta elämäntavassaan tavoittelevia bloggaajia kirjoittaa kerran kuussa yhdessä sovitusta aiheesta ja julkaisee päivityksen kunkin kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 9. Postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi)

Käy lukemassa myös muiden päivityksiä! Niissä on usein myös hyviä vinkkejä. Muista myös, että me kaikki ilahdumme kommenteista! Tässä suorat linkit muiden päivityksiin:



2.1.23

Suuntana omavaraisuus 13: Uuden vuoden alkaessa

Uusi vuosi alkaa myös omavaraisuusblogeissa. Osallistun tähän omavaraistelijoiden blogiryhmittymään nyt toista vuotta. Meillä on kuukausittain yhteiset aiheet, joista kirjoitamme ja julkaisemme päivityksen kunkin kuun ensimmäisenä maanantaina kello 9. 

Tälläkin kertaa aihe on monitahoinen. Pitäisi esitellä itsensä ja toimintansa. Toinen osa kuukausiaihetta on lämpö, kolmas vuosikello ja omat suunnitelmat alkavalle vuodelle. 

 #suuntanaomavaraisuus -postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi).

Olen Marika Tudeer Lopen Pilpalasta Solstrandin tilalta. Minusta ja miehestäni Lassista voi lukea meidän kotisivuilta www.tudeer.fi . Turhaan minä samoja asioita tässä toistelen.  

***

Aurinkokeräimet ovat autokatoksen katolla. 
Joulukuun ajan minulla oli tässä blogissa joulukalenteri, jonka päivittäisissä luukuissa oli aina jokin kysymys, yleensä talveen ja meidän tilaan liittyvä. Aatonaaton kysymys liittyi tämänkertaiseen omavaraisbloggaukseen eli lämmitykseen. Oikeat vastaukset paljastin tapaninpäivänä, ja tuon kysymyksen osalta vastaus tulee tässä: 

23. Mikä tai mitkä seuraavista lämmitysmuodoista ei ole käytössä Solstrandissa?

Selostan kohta kohdalta. 
a) aurinkokeräin 
Tämähän meillä ilman muuta on. Moni luulee autokatoksen päällä olevia systeemejä aurinkopaneeleiksi, mutta kyllä ne ovat keräimet. Niillä lämpiää Solstrandin käyttövesi. 
b) ilmalämpöpumppu
Ilmalämpöpumppu meillä on alatalossa, Lassin verstaassa, joka toimii myös valkosipulikuivaamona. Läheskään aina se ei ole päällä. 
c) öljy
Tänne muuttaessamme lämmitys perustui pitkälti öljyyn, vaikka keskuslämmityskattilassa oli mahdollisuus käyttää myös puuta. Öljyä on vielä hiukan jäljellä, koska sitä ei viime vuosina ole käytetty juuri lainkaan, mutta täysin mahdollista sen käyttö edelleen olisi. 
d) tuloilman maalämmitys 
Tämä on Lassin itse kehittelemä systeemi. 
Maan alla kulkee ilmaputkia, joissa taloon tuleva ilma lämpiää. 
e) tuulivoima
Tuulivoimaakin meille on harkittu. Pienen voimalan pitäisi kuitenkin olla mäen päällä, joka ei enää ole meidän aluettamme. Lisäksi sen tieltä pitäisi varmaan hakata puita. Kokonaisuudessaan järjestelmä ei varmastikaan olisi mitenkään kannattava. (Jos käyttäisimme sähköä lämmitykseen, olisi tuulivoima toki välillisesti käytössä sitä kautta. Se on kuitenkin niin pieni osuus, että luokittelin tämän toiseksi vääristä (eli oikeista) vastauksista.) 
f) maalämpöpumppu
Maalämpö on ollut Solstrandissa käytössä jo useita vuosia. 
g) suora sähkölämmitys (lämpöpatterit)
Meillä on muutama lämpöpatteri, joita olemme joskus käyttäneet alatalossa ennen vieraiden yöpymistä sekä kasvihuoneessa myöhään syksyllä, jos hallayö on uhannut. 
h) vesivoima
Vesivoimaakin on meille harkittu: onhan pihassa koski. Kosken virtaama eli voima on kuitenkin niin pieni ja joki on siinä niin matala, ettei vesivoimala siihen varmastikaan voisi onnistua. Lisäksi se tietysti pilaisi meidän maisemamme. (Kosken kuva löytyy esimerkiksi kalenteriluukusta nro 25.) 
i) puu
Kuten kohdassa c) kävi ilmi, meillä on pannuhuoneessa puukattila. Siellä on tuli tälläkin hetkellä, joulupäivän aamuna, kun pakkasta on ulkona toistakymmentä astetta. 
Solstrand on ollut ensimmäisiä taloja, joissa on ollut keskuslämmitys. Talo on rakennettu vuonna 1929, ja talon on suunnitellut arkkitehti Jalmari Peltonen, josta myöhemmin tuli mm. Maatilahallituksen yliarkkitehti. Se selittää moisen edistyksellisyyden. Maalämmön tullessa 2010-luvulla suurin osa vanhoista pattereista jouduttiin valitettavasti uusimaan. 

Oikeat vastaukset olivat - siis ne vaihtoehdot, joita Solstrandissa ei ole käytössä - 
e ja h eli tuuli- ja vesivoima. 


***
Kyselin Lassilta, mitä suunnitelmia meillä on. Ei kuulemma mitään. Asiat menevät niin kuin menevät. Niin se taitaa olla. Ei meillä ole mitään erikseen tehtyä saati kirjattua vuosikelloa tai vuosisuunnitelmia viljelyiden tai minkään muunkaan suhteen. Lassilla on tietysti päässään asiat, jotka kulloinkin pitää hoitaa. Luonto sanelee pitkälti ajankäytön. Kun tulee lunta, on tehtävä lumitöitä, kun puu kaatuu, tulee puutöitä, kun pöllit ovat kuivuneet, pääsee halonhakkuuseen, istutukset tehdään kun lämpötila sallii, sadonkorjuun aika on silloin, kun sato on kypsä tai halla uhkaa... 
Näin meillä eletään - niin kuin on Suomessa eletty vuosisatain ajan. 
Tietysti on osattava myös ennakoida. Siemenet laitetaan esikasvatukseen jo kauan ennen kuin edes lumi on sulanut saati että maa tai edes kasvihuone on riittävän lämmin kasvulle. Niinpä pian alkaa siemenpussien hypistely ja mahdollisesti uusien siementen hankinta. 
Viime kesänä valmistui uusi kasvihuone, joka hyödyntää maalämpöä. Siinä on siis ns. ground-to-air-ilmakiertosysteemi, jonka ansiosta kasvukausi pitenee molemmista päistä. Se aikaistaa taimien vientiä kasvihuoneeseen ja siementen suorakylvöä sinne. 
Kasvihuoneen rakentaminen oli hurja projekti, josta löydät päivä päivältä etenevän kuvauksen tästä blogista hakusanalla kasvihuoneprojekti. (Haku tapahtuu tuosta oikealla yläkulmassa olevasta suurennuslasikentästä.) 
***

Tänään on uuden vuoden 2023 ensimmäinen päivä. Uusi vuosi otettiin vastaan hyvien ystävien seurassa. Yöruokailu puolenyön jälkeen vei pitkälle pikkutunneille, joten tänään on hieman väsynyt olo. 
Toinen syy siihen, etten aio tähän päivitykseen käyttää kovin pitkää aikaa on se, että olen jo aikaa sitten päättänyt aloittaa uuden romaanini kirjoittamisen vuoden 2023 alussa. Ja sehän on siis tänään! Minun on siis vielä kirjoitettava edes yhden sivun verran tekstiä, joka toki on muhinut päässäni jo pitkään. 
Siinä onkin yksi suunnitelma tälle vuodelle: romaanin kirjoittaminen. Se tosin ei varsinaisesti liity omavaraisuuteen. Toisaalta kirja sijoittuu vuoteen 1925, jolloin maalaiselämä oli pakosta pitkälti omavaraista. 
Uutta romaania pohjustavaa Lähteen rannalla elämä -teosta on muuten yhä saatavissa. Tässä vaiheessa loppujen kirjojen hinnan saa ostaja itse päättää, ja kaikki myyntitulot menevät kodittomien koirien hyväksi. Laita siis viestiä, jos haluat kirjan lukea. Aika monesta kirjastosta se kyllä löytyy, suosittelen lainausta. 
***
Tämän blogin kuvat ovat viime vuoden puolelta.
Eilen lämpötila nousi plussan puolelle ja maisema on taas harmaampi. Tosin tänään jälleen pakastaa. 


Totuttuun tapaan yhteisbloggausten lopussa on linkit muiden omavaraisbloggaajien päivityksiin. Käy lukemassa myös niitä ja muista, että me kaikki ilahdumme kommenteista! (Ihanan moni lukija oppi joulukalenterini myötä laittamaan nimensä kommentteihin: senhän voi lisätä vaikka kommentin loppuun, jos muuten nimen näkyviin saanti tuntuu hankalalta.)



5.12.22

Suuntana omavaraisuus 12: Omavaraistelijan ilonaiheet



Tämä koiran ilmehän ei ilmaise iloa ollenkaan, mutta kyllä se meissä ihmisissä hilpeyttä aiheuttaa. Erityistä hilpeyttä aiheuttaa siihen liittyvä ääni: se on eräänlaista kurlutusta. Ilmeet ja ääni on tarkoitettu toiselle koiralle, ja ne viestivät: "Häivy siitä Marikan sylistä, se on minun paikkani!"

Toinen koira ei piittaa asiasta juurikaan mitään. Lopulta ne yleensä asettuvat molemmat syliini sulassa sovussa, kun katselen sohvalla televisiota. 

Tämänkertaisen Suuntana omavaraisuus -yhteisbloggauksen aihe on omavaraistelijan ilonaiheet. 
"Mistä nautit omavaraistelussa eniten ja mikä saa sinut erityisen iloiseksi. Jokainen toki nauttii omien kättensä tuotoksista, mutta mikä on omavaraistelussa parasta? Oman etenemisen seurantaan olisi kiva saada muutamalla sanalla vuoden ilahduttavia hetkiä ja kokemuksia."

Aihe tuntuu hankalalta. Ilon aiheita löytyy toki paljonkin, mutta mitkä niistä liittyvät erityisesti omavaraisteluun? Iloitsen muun muassa laiskasta löhöilystä sohvalla, mutta sellainenhan ei sovi omavaraiselämän viettoon ollenkaan!

Vuoden suurin muutos ja myös iso ilo on ollut se, että täytin syyskuussa eläkeiän ja siirryin eläkkeelle. Ystäväni Pirkon sanoja mukaillen: Saan nyt valtion säännöllistä apurahaa.

En kylläkään pysty itseäni eläkeläiseksi vielä kutsumaan. Asia tuntuu kerrassaan kummalliselta. Minähän olen nuori ihminen! Hädin tuskin ehdin kasvaa aikuiseksi, ja nyt sitten pitäisi totutella ajatukseen eläkeläisyydestä. Onneksi ystäväpiirissä on paljon muitakin eläkeläisiä, jotka eivät ole millään muotoa vanhuksia vaan aktiivisia, asioista kiinnostuneita, monessa mukana olevia ihmisiä.

Mutta silti: miten mahtavaa! Voin nyt omistautua romaanin kirjoittamiselle. Itse asiassa en ole vielä kirjoittanut riviäkään varsinaista romaanikäsikirjoitusta, vaan vasta hankkinut taustatietoa ja hahmotellut asioita päässäni. Omavaraisteluun kirja liittyy sentään jollain tapaa: se sijoittuu 1920-luvun loppuun, jolloin varsinkin köyhä väki oli ihan pakostakin pitkälti omavaraista.
Ilon aihe oli myös onnistunut Lopen luonnonystävien jäähyväisretki viime viikonloppuna. Elämäni helpottuu nyt monella tavalla, ja aikaa jää enemmän muun muassa kasvimaan hoitoon. Ei sillä, että sen hoito olisi tähän astikaan ajan puutteeseen kaatunut... lähinnä laiskuudesta on ollut kyse, jos jotain on jäänyt tekemättä. 

Tällä hetkellä huvittelen pitämällä joulukalenteria. Joka aamu kello 10 aina joulupäivään asti aukeaa tässä blogissa luukku. Kysymyksiin voi vastata kuka tahansa, ja palkintona on oman tilamme tuotteita. Pisteet lasketaan joulupäivänä ja eniten pisteitä kerännyt tietysti voittaa.

Tämä lyhyt postaus oli nyt panokseni vuoden viimeiseen yhteisbloggaukseen omavaraistelijayhteisössä. Päivitykset julkaistaan kunkin kuun ensimmäisenä maanantaina. Käy lukemassa myös muiden päivityksiä! Kommentoi mieluusti!