Rauha eläimille vuodenvaihteeksi

Suomalaisen joulun perinteisiin kuuluu olla kiltti myös eläimille. Linnuille on laitettu lyhteitä, karja hoidettu tavallista huolellisemmin, metsäneläimille on annettu joulurauha.

Nykyisin harvalla on karjaa, mutta moni viettää joulua lemmikin kanssa. Kissa ja koira ilahtuvat yhteisestä ajasta ihmisen kanssa, sen sijaan muusta jouluun liittyvästä ne eivät tosiasiassa mitään ymmärrä. 

Ihmisten jouluherkkuja ei lemmikeille pidä syöttää, sen onneksi nykyään useimmat tietävät. Ei suolaista kinkkua, ei suklaata, ei viinirypäleitä eikä rusinoita. Parasta olisi pitää koiran ja kissan ruokavalio jouluna ihan vain samana kuin arkenakin.

Jos koiralle haluaa lahjoja ostaa, voisi suosia vaikkapa aktivointileluja. Niistä riittää riemua pitkäksi aikaa. Tosin koiraa voi aktivoida monin tavoin ilman, että ostaa yhtään mitään.

Eniten koira ilahtuu ja hyötyy pitkistä kävelylenkeistä joulunpyhinä, ja muut lemmikit niin ikään rauhallisista toimintahetkistä omistajansa kanssa. 

Uudenvuodenyö on kauhujen aikaa monille eläimille ja niiden omistajille. Jotkut jopa matkustavat hiljaiseksi kehuttuun hotelliin välttyäkseen ilotulitusraketeilta. Vaikka asuisi maaseudulla, ei aina voi olla varma siitä, missä räjäytellään.

Tänä vuonna menehtynyt Tinka-koirani oli yksi ihastuttavimpia koiria mitä olen tavannut. Se oli kuitenkin yksi niistä monista koirista, jotka pelkäävät kuollakseen ilotulitteita. Sen ensimmäisenä vuodenvaihteena meillä oli todellinen ongelma, kun se vasta opetteli sisäsiisteyttä ja sen olisi pitänyt päästä usein ulos. Ajan myötä se tietysti oppi pidättämään niin, että se kesti ulkoilematta tuon kauhujen ajan. 

Vaikka koira ei olisikaan paukkuarka tai se ei olisi koskaan näyttänyt pelkäävän ilotulitteita, ei kukaan järkevä ihminen vie koiraa katsomaan ilotulitusta – eikä myöskään jätä sitä yksin uudenvuodenyönä. Aiemmin hyvinkin rohkea koira voi yhden ikävän kokemuksen jälkeen pelätä loppuikänsä pamauksia tai väläyksiä tai pelkästään ihmismassoja. Peloista pois opettaminen on hidasta ja työlästä, joskus jopa mahdotonta.

Olen tosi tyytyväinen siitä, että moni kauppa on ilmoittanut jättävänsä ilotulitteet kokonaan myymättä. Miten mahtavaa! Itse ainakin aion suosia tällaisia kauppoja jatkossa. 

Lastuja

Pureskelu on koiralle perustarve. Olisin kuitenkin tyytyväinen, jos tuo perustarve kohdistuisi vain puruluihin eikä kirjallisuuteen. 

Peppiä viehättää monenlainen kirjallisuus, mutta erityisen houkuttelevia ovat nahkakantiset kirjat. Olemme menettäneet muun muassa Sillanpään kootut teokset. 

Eilen menivät Juhani Ahon lastut, muun muassa tämä Uusia lastuja vuodelta 1892. 

Kyseessä oli Lassin professori-isoisän teokset, jotka olisi ollut ihan mukava säästää. 

Mielenkiintoista oli silti nähdä kirjojen sisään. Niihin oli sidottu vanhoja, ruotsinkielisiä sanomalehtiä. 

Ystäväni Marjo Viitanen, joka on kirjansitoja, kertoi sen olleen tuohon aikaan tavallista: "Ensinnäkin tietysti paperi on ollut kallista, kannattanut kierrättää. Toisekseen saman aikakauden paperi käyttäytyy kosteus- yms. oloissa samoin kuin kirjan muut osat (turpoaminen kosteudessa jne. ), joten se on turvallisin materiaali. Monesti vanhoja sivuja on myös vehnäjauholiisterillä laminoitu kansipahviksi, sillä tavoin historioitsijat ovat saaneet käyttöönsä paljon materiaalia, tilikirjoja ja muuta, mitä ei olisi sellaisenaan säästetty, mutta jotka näin ovat säilyneet ”piilossa” vuosisatoja, toisten kirjojen sidontamateriaalina.

Kyse ei ole siitä, ettei Pepille olisi tarjolla purtavaa. 

Meillä on hyllyllinen erilaisia puruluita. 

Aina ne vain eivät jostain syystä kelpaa. Kirjat ovat kiinnostavampia. 

Mietin, hakisinko Pepille kassillisen poistokirjoja kirjastosta. Ei kyllä sekään oikein järkevältä tunnu. 

Helppo hernerokka

Lapsena herkkuruokani oli hernekeitto. Nykyisin se ei ole sentään ihan ykkösenä listalla, mutta hyvää se on edelleen. 

Hernekeitto on proteiinipitoista ja terveellistä. Oikeasti se ei kaipaa edes lihaa joukkoonsa. 

Hernekeitto on kuitenkin myös yksi joulun perinneruoista. Vanhastaan se on tehty heti kun kinkku on suunnilleen kaluttu, eli hernekeittoa on monin paikoin pidetty nimenomaan tapaninpäivän ruokana. Mutta se sopii mihin vuodenaikaan hyvänsä! 

Meillähän kypsennettiin peuranvasan takakoipi jouluksi. Siitähän sai sitten mainion, perinteisen luun rokkaan.

Hernerokka

pussillinen kuivattuja herneitä

(lihaa, esimerkiksi kinkun jämät)

porkkanaa

sipulia, valkosipulia

                                                            laakerinlehtiä

                                                    pari mustapippuria (ei liikaa)

                                                                (meiramia)

                                                                suolaa, vettä

Huuhtele herneet ja laita ne likoamaan edellisenä iltana.

Pilko sipuli, porkkana ja valkosipuli. Lisää lihat tai luut, jos niitä käytät. 

Anna rokan kypsyä hiljaisessa lämmössä ainakin parin tunnin ajan.

Välillä voit hyvin sammuttaa lieden ja antaa rokan hautua vaikkapa kävelylenkillä käynnin ajan. 

Lisää loppuvaiheessa mausteet. Nauti sinapin kera!  

Hyvää se on! Varo kuitenkin laittamasta keittoon liikaa suolaa, etenkin jos käytät myös sinappia. 

Joulun viettoa Solstrandissa

Tämä oli 17. jouluni Solstrandissa, täällä Lopen Pilpalassa. 

Jouluillemme täällä on vakiintunut omat, hyvät käytännöt. Joulumme on rauhallinen ja tyyni. Mitään kovin erityistä siihen ei sisälly; joulumme on varmasti hyvin samankaltainen kuin useimpien muiden maalaisjoulut. 

Siivous jää aina viime tippaan. Altaanilla näytti tältä vielä puoli tuntia ennen joulurauhan julistusta.

Kanalaan piti tietysti viedä kuusenhavuja aattona. 

Myös kuivatut maitohorsmat kuuluivat kanojen jouluun. 

Muuten ruokavalio oli sama kuin arkena: kauranjyviä, rehua ja kalkkia. 

Jo neljänä jouluna olemme kiertäneet joulupukkina ja -muorina tutuille. Nyt oli muutama vieraampikin kohde mukana, muun muassa helsinkiläisiä mökkiläisiä. Samalla vaivalla on mukava käydä useammassakin paikassa. 

Jo varhain syksyllä olimme laittaneet karpalo- ja puolukkasnapseja tekeytymään. Liköörejä niistä ei tänä vuonna tehty, koska välttelemme sokerin käyttöä. Tosin emme nyt aattona juoneet näitä lainkaan. Pullo punaviiniä ja muutama jouluolut riittivät. 

Joulun valot. Söimme kynttilöiden valossa, vaikka emme kovin paljon kynttilöiden polttoa harrastakaan. Ulkonakin on kahdet pienet valot. 

Loppuilta kului leppoisasti televisiota katsellen ja kuunnellen. 

Joulukorttien määrä vähenee vuosi vuodelta. Minusta se on sääli. Toinen ilmiö on se, että korteissa sininen väri on voittanut punaisen. Niin on ollut jo ainakin neljän vuoden ajan. Miksihän? 

Lunta tuli yön aikana lisää. Ihan ei vielä ole mäenlasku- tai hiihtokeli, 

mutta kauniin valkeaan lumivaippaan on maisema kietoutunut. 

Peuran paisti uunissa

Riistaa syödään nykyisin monessa kodissa, sillä kauriiden ja peurojen kannat ovat kasvaneet todella runsaasti. Esimerkiksi Etelä-Hämeen toimialueelle myönnettiin tälle kaudelle 1266 hirvilupaa ja peräti 12 638 kaatolupaa valkohäntäpeuralle (=valkohäntäkauriille). Metsäkauriin kaatoon ei tarvita lupaa ollenkaan.  

Meillähän ei syödä tehokasvatettua lihaa lainkaan, mutta riistaa meillä syödään hyvällä halulla. Joskus meillä on myös lammasta tai jopa jotain muuta luomulihaa, joten oikeasti en voi väittää olevani varsinainen kasvissyöjä. Kalaa syömme ihan viikoittain.

Nyt joulupöydässä meillä oli peuranvasan paisti. Tai oikeastaan siinä oli sekä sisäpaisti, ulkopaisti että kulmapaisti eli kokonainen peuranvasan takakoipi, yhteensä noin 3,5 kilogrammaa. Eihän se kaikki tietenkään kerralla syödyksi tullut. 

Paisti oli laitettu jo syksyllä pakastimeen 

ja nostettiin nyt hyvissä ajoin ennen jouluaattoa sulamaan. 

Peuran paistin valmistus Lassin tapaan

Sulatettu vasan takakoipi (tai pienempi paisti) hierotaan kauttaaltaan suolalla

Suolauksen päälle pintaan hierotaan tahnaa, jossa on:

- ruokaöljyä

- hienonnettua valkosipulia

- timjamia

- suppilovahverojauhetta

Paisti laitetaan kuumaan 250-asteiseen uuniin uunipellille tai uunivuokaan. 

Paistetaan kuumassa 10 minuuttia, jonka jälkeen uunin lämpötila lasketaan noin 100 asteeseen. Lihan paksuimpaan kohtaan laitetaan paistomittari.  

Uunipellille tai vuokaan lisätään nyt vettä ja pidetään huolta, että vettä riittää koko paistamisen ajan, jotta uuni pysyy kosteana ja jottei liha pala. 

Vuoassa olevaan veteen valuu myös tahnaa, jolla liha on voideltu. Se muodostaa hyvän nesteen, jolla lihaa valellaan noin puolen tunnin välein, lopuksi useamminkin. Loppu neste otetaan talteen kastikkeen pohjaksi. 

Liha on lähes kypsää, kun paistomittari näyttää noin 65-75 astetta. Silloin paisti nostetaan uunista pöydälle tai liedelle ja peitetään voi- tai leivinpaperilla. Päälle levitetään vielä pyyhkeitä ja jotain painoksi. Näin paisti pysyy lämpimänä ja kosteana. 

Lassi valeli paistia tiheästi ja nosti sen uunista, kun paistomittari näytti 72 astetta. 

Joulupöydässämme peuranpaisti korvasi kinkun, mutta toki peura sopii syötäväksi mihin aikaan vuodesta tahansa. 

Luista tehtiin tapaninpäivänä mainio hernerokka, mutta siitä lisää omassa päivityksessä. 

Perinteiset jouluruoat

Jouluaterialla. 

Onneksi Lassi on kuin minä: tahdomme ehdottomasti, että jouluaterialla on vanhat, perinteiset jouluruoat. Onneksi Lassi myös valmistaa ne itse. 

Pöytä ei näytä täyteen ahdetulta, mutta tosiasiassa siinä oli nytkin ruokaa moninkertainen määrä siihen verrattuna, mitä kaksi ihmistä onnistuisi syömään. Suurin osa pitikin pakata takaisin jääkaappiin. Onneksi nyt on pakkasta ja osan ruoista voi säilöä verannalla. Jääkaappiin ei mahtuisi. 

Lanttu- ja porkkanalaatikko ovat jouluaterian tärkein osa. Kun ne vielä on valmistettu itse kasvatetuista juureksista, ne ovat täydellisiä. Sen verran muutosta olisin valmis tekemään, että porkkanalaatikossa ei olisi riisiä. Ehkä sen voisi valmistaa ohraan? 

Keitetyt perunat ovat minulle aina olleet tärkeitä jouluaterialla myös - kuten muutenkin. Nämä ovat tietysti myös itse kasvatettuja. Joulupukkikierroksen jälkeen nälkä oli niin kova, että valitsin pienet perunat, ne kypsyivät nopeasti. 

Kinkkua meillä ei tietenkään ole joulupöydässä kuten ei muulloinkaan. Riistaa kuitenkin syömme: peura tai hirvi on saanut elää vapaan, lajinmukaisen elämän metsässä ja kohdata nopean lopun. Hirviä ja peuroja on liikaa, joten siksikin niiden ampuminen on tarpeen. 

Peuran paistin valmistamisesta teen oman blogipäivityksen.  

Kalat Lassi tietysti graavaa ja savustaa itse. Lassi on rakentanut metsän reunaan talon taakse saaristolaistyyppisen savustimen, jossa hän on välillä savustanut myös peuraa. Nyt savulohta tuli kahdella eri tavalla maustettuna: toisessa on vahva chilikuorrutus. 

Myös sillejä on kahta eri laatua. Niiden valmistuksesta julkaisin oman blogipäivityksen muutama päivä sitten.

Sienisalaatti on tehty kangasrouskuista. Yleensä poimimme lähinnä tatteja ja vahveroita, mutta viime syksy oli niin hyvä kangasrouskusyksy, ettemme malttaneet olla poimimatta niistä parhaita mukaan. Minä tein etikkasäilykkeitä niistä pikkuriikkisistä napeista eli kangasrouskun lakeista, Lassi teki sienisalaattia isommista sienistä. Ne olivat nyt siis lähes valmiita joulupöytään: lisättiin vain kerma.  

Suolakurkut ovat tietysti Lassin itse hapattamia ja pienet punajuuret minun säilömiäni. Kuvan oikeassa yläkulmassa on "Pohjolan kapriksia" eli säilöttyjä pihlajanmarjoja, joita valmistimme tänä syksynä myyntiinkin. Onneksi niitä on paljon vielä itsellekin, ne ovat hyviä ja terveellisiä. 

Ateria oli herkullinen, mutta onnistuin syömään kohtuullisesti. Mitään jälkiruokaa en kuitenkaan kaivannut. Myöhemmin söimme vähän suklaata, mutta hedelmät jäivät seuraavaan päivään. 

Joulupukin matkassa

Tiedättehän, että joulupukki asuu Solstrandissa? 

Ei siis Korvatunturilla, vaan Näkyvän mäellä Lopella. 

Loppi on Etelä-Suomen Lappi. 

Koko aattoillan pukki valmistautuu vuoden kohokohtaan: 

lähtemiseen lasten luo lahjoja jakamaan. 

Pukki ei asu Solstrandissa yksin vaan yhdessä joulumuorin kanssa. 

Joulumuori auttaa pukkia jouluvalmisteluissa ja muun muassa pukeutumisessa. 

Joulumuori ei tietenkään lähetä pukkia yksin lasten luo, vaan lähtee mukaan. 

Lähimpiin paikkoihin pukki kulkee jalan. 

Poroja ei muutenkaan otettaisi mukaan, sillä näillä main on ilveksiä.

Porojen jättäminen ulos lahjojen jaon ajaksi voisi olla poroille vaaraksi. 

Lumen alla voi olla jäätä, joten pukin askeleen on oltava vakaa ja varma. 

Edellispäivänä tällä kohtaa oli hirvi liukastunut ja kaatunut juostessaan. 

Joulupukin koirat havaitsivat sen ensin; 

pukki ja muori itse eivät hirveä nähneet, mutta jäljet kertoivat, mitä oli tapahtunut. 

Joulupukki on vuoden varrella lihonut. 

Viime vuonna pukki vielä jaksoi kuntoilla kuntopyörällä, 

enää se ei tuolla mahalla onnistuisi. 

Pukki vilkuttaa maailman lapsille ja vetäytyy viettämään joulua itsekin. 

Jouluruoka maistuu pitkän lahjojenjakokierroksen jälkeen! 

Lassin joulusillit

Sillien teolla alkaa jo olla kiire, jos täksi jouluksi aikoo ehtiä. Mutta mikä ettei silli sopisi uudenvuodenaaton herkuksikin - tai sitten sinne seuraavaan aamuun, uuden vuoden ensimmäiseen päivään. Vuodenvaihteeksi nämä ehtivät vielä mainiosti, jos laittaa vaikka alkuviikolla tekeytymään. 

Meidän joulupöytäämme Lassi on aina sekä graavannut että savustanut lohta ja sen lisäksi hän on yleensä tehnyt kahdenlaista silliä. Tärkeitä ainesosia silleissä(kin!) ovat chili ja valkosipuli. Tällä kertaa sinappisillissä ei ole chiliä, mutta siinä on sitäkin enemmän valkosipulia. Punaisessa sillissä on molempia.

Sinappisilli

3 suolattua sillifilettä

n. 200 g perinteistä kotisinappia

3 cl hamppuöljyä

1 rkl etikkaa

runsaasti tilliä

n. 30 grammaa valkosipulia

Liota sillifileistä liiat suolat pois. Noin tunti yleensä riittää, joku ehkä haluaa liottaa pidempäänkin. 

Pilko fileet veitsellä pieniksi suikaleiksi.

Pilko chilit. Jos käytät pakastettua chiliä kuten me nyt, pilko ne jäisinä. Se on helpointa.

Pilko valkosipulit mahdollisimman ohuiksi siivuiksi.

Sekoita ainekset kulhossa. Purkita ja siirrä kylmään, esimerkiksi jääkaappiin. 

Anna tekeytyä viikon verran tai ainakin muutaman päivän. 

Nautitaan jouluaterialla tai voileivällä tai vaikkapa perinteisellä silliaamiaisella. 

Sinappisilli

Chili-valkosipuli-tomaattisilli

3 suolattua sillifilettä

n. 200 g paseerattua tomaattia 

3 cl hamppuöljyä

4 reilun kokoista chiliä 

vähän tilliä

n. 30 grammaa valkosipulia

Valmistusohjeet kuten yllä sinappisillissä. 

Tomaattisilli paranee seistessään useamman päivän, mutta tietysti se täytyy säilyttää visusti viileässä. 

Silleille kannattaa varata kunnolliset, tiiviit purkit. 

Kellarin kätköistä

Silloin tällöin täytyy tehdä tutkimusmatka kellariin. 

Muuten unohtuu, mitä kaikkea siellä onkaan. 

Kuivasieniä, etikkasäilöttyjä punajuuria ja pihlajanmarjoja, hilloa, skeippejä, valkosipuleita, chiliä. 

Kun kesäkurpitsojen antaa kasvaa suuriksi, ne säilyvät ainakin jouluun. Lassilla riittää aamiaistarpeita vielä jonkin aikaa. 

Säilöimme chiliä myös myytäväksi, mutta näköjään niitä on omiksikin tarpeiksi. 

Osa on kuivattuna, osa säilöttynä etikkaan.  

Valkosipulin skeipit on säilötty öljyyn. Öljy sakkaantuu kylmässä, mutta selkenee taas huoneenlämmössä. Skeippejä voi käyttää moneen. 

En muistanutkaan, että meillä on inkivääri-omenachutneyta vielä useita purkkeja. 

Pohjolan kapristen vieressä voikukannunnuja (säilöttyjä voikukan nuppuja) 

ja kuusenkerkkäsiirappia. 

En myöskään muistanut, että olin tehnyt purkkikaupalla mustaherukkahilloa. 

Omaan käyttöön tarkoitettujen purkkien etiketeistä ei aina jaksa tehdä siistejä. 

Etikka-kurkku-chili-valkosipulisalaattia. 

Säilöttyä kurkkua on runsaasti. 

Mustaherukka- ja mustikkahilloja omaan käyttöön. 

Eniten kellarissa on kuivasieniä, sekä suppilovahveroita, kantarelleja, tatteja että mustatorvisieniä. Kuivasienethän säilyvät vuosikymmeniä. Niiden ei tarvitsisi olla kylmässä, mutta kellari on muuten vain niille paras paikka. Muualle ei mahtuisi. 

Kuivattuja marjoja. Ei ole tullut näitäkään syötyä. 

Valkosipuliakin on vielä. Onneksi, niitähän pitää riittää omaan käyttöön kesään asti. 

Perunoiden ja porkkanoiden olemassaoloa en olisi unohtanutkaan. 

Niitä käytämme sentään jatkuvasti. 

Illalla oli komea kuutamo. Kamerani onnistui tallentamaan myös muutaman tähden alkuillan valossa. Serafian mökistä pilkottava valo tulee kanalasta.