Kunnon kellari on kullan arvoinen

Yhdelle hyllylle mahtuu vielä!

Se on onni, sillä omenat ja chilit on vielä säilömättä.

Chileistä osa tulee ehkä kuivattua, ja ne päätyvät eri hyllyyn, mutta omenat soseutamme purkkeihin. 

Ylähyllyllä on kuivattuja omenia, sen alla erilaisia hilloja ja pikkelöityjä sieniä. 

Kuivatuille sienille on omat hyllynsä. 

Keltaiset ovat kurpitsasalaattia ja tyrniä, vihreät kurkkusalaattia.

Laareissa on tietysti perunat, punajuuret, palsternakat ja porkkanat. Osa niistä on kuivattu, joten ne säilyvät huonetiloissakin. 

Ehkä muutkin säilyisivät, mutta eivät yhtä hyvin. Ainakaan niille ei löytyisi keittiöstä tilaa. 

Hyvä kellari onkin kullan arvoinen. 

On hullua, että kaikissa taloissa ei sellaista ole. Monista taloista kylmäkellarit on myös otettu muuhun käyttöön, vaikka niitä olisi joskus sinne rakennettukin. Nykyisin pakastetaan tai ostetaan ruoat lähes päivittäin kaupasta, mutta yhä useampi on palaamassa vanhaan varautumiseen. 

Eilisiltana toimme kesäkurpitsat kellariin, sillä oli tulossa syksyn tähän asti kylmin yö. Tähän asti ne ovat säilyneet suojan alla ulkosalla hyvin. 

Sellaiset keskenkasvuiset kesäkurpitsat, joita kaupoissa myydään, eivät kyllä säilyisi kellarissakaan. Nämä kypsät, vahvakuoriset, säilyvät yleensä ainakin yli joulun, yleensä pidempäänkin.

Juomapulloissa on simaa. Kombuchaa ei nyt viime aikoina ole tehty.

Valkoisissa muovitonkissa on hapatettua kurkkua.

Meidän kellarimme säilyy kylmänä yleensä hyvin, kun muistaa availla luukkuja kylmällä säällä. 

Vain kesällä se lämpenee liikaa, mutta silloin siellä onkin lähinnä tyhjiä purkkeja. 

Perunat säilyvät pitkälle uuteen kesään, punajuuret, porkkanat ja purjot tuppaavat kuivumaan käppyröiksi ennen uutta kesää. Siksi olen nyt pienimmät niistä suosiolla kuivannut jo valmiiksi.   

Karkkilan Köyrissä

Halloween-noita? 

No ei. 

Meidän Lassi se siinä pistäytyy markkinapöytäni takana viikonlopun kekritapahtumassa Karkkilassa.

Oli kiva tapahtuma! Mukana oli vaikka mitä, itse vain en niitä tapahtumia päässyt seuraamaan, kun olin pitämässä pöytääni pystyssä Tehtaan Hotellin aulassa. Ulkona en tuotteitteni kanssa voinut olla, sillä aamu oli sateinen. Järjestäjien kannalta oli tosi kurjaa, ettei sää ollut sen parempi. Sade toki vähensi aamupäivän kävijöitä, mutta onneksi päivän mittaan sää kirkastui. 

Näin hienossa miljöössä en ole ennen pöytäni kanssa ollutkaan. Tehtaan Hotelli on tyylikäs funkkisrakennus, joka on fiksusti säilytetty ja kunnostettu. Ruokakin siellä on erinomaista.

Tehtaan Hotellin väki suhtautui hienosti meihin markkinapöytäläisiin. Ylipäätään tapahtumassa oli oikein hyvä tunnelma. Onhan tämä tietysti hotellillekin hyvä tapahtuma, hotelli tuli tutuksi monelle. Itsekin aiomme lähteä sinne syömään vielä joskus sopivan hetken tullen. Nytkin olisi ollut illallismahdollisuus, mutta meidän piti lähteä heti markkina-ajan päätyttyä eli neljältä. Lassilla oli sovittu soittimenkatsomistapahtuma Vihdissä ja koirat odottivat kotona ruokaa ja ulkoilua. 

Myyntipöydässämme oli tilamme tuotteita, niistä tehtyjä hilloja ja säilykkeitä sekä tietysti minun kolmea kirjaani. Sekä Makasiinia että Ida, yhteiskoululaista ja Lähteen rannalla elämää ostettiin muutama kappale. Erityisen arvokkaita olivat ne keskustelut, joita kirjojeni tiimoilta syntyi. Muun muassa kävi ilmi, että vastapäinen myyjä asuu rakennuksessa, joka esiintyy kirjassani. Vuonna 1927 se oli vielä Högforsin tehtaan eläinsuoja, nyt se on ihmisten koti. Karkkilassa on paljon säilytetty ja hyödynnetty näitä vanhoja rakennuksia, siinä yksi syy, miksi Karkkilasta pidän. 

Toinen syy on vireä kulttuuri-ilmapiiri ja monenlaiset tapahtumat, kuten nyt tämä ensimmäistä kertaa järjestetty Köyri. Eiköhän tästäkin tule Karkkilaan perinne.

#karkkilan köyri #karkkila #kekritapahtuma

Sadonkorjuuta ja säilöntää

Vieläkään en ole päässyt kirjoittamisen alkuun, sillä sadonkorjuuta riittää päivästä toiseen. 

Olemme nostaneet juurekset ja poimineet omenat. Eilen kävimme vielä kerran sienimetsässä, ja ilta tietysti kului sienten käsittelyssä. 

Oli ihanaa olla sienimetsässä. Muutama kantarelli ja mustatorvisienikin löytyi. 

Kuivuri täyttyi ääriään myöten, ja siksikin säilöimme osan pikkelöimällä. 

Pikkelöidyt sienet ovat myös herkullisia, olemme niiden teosta aika innostuneita. 

Tähän asti olemme pikkelöineet kantarelleja ja tatteja, nyt siis myös suppilovahveroita. Siis suhveroita. 

Supi, Suhvero vai Supsu? 

Joka tapauksessa etikkasäilötyistä suppilovahveroista on kyse.

Joukossa on sekä puna-, valko- että keltasipulia. 

Punajuuret, porkkanat ja palsternakat nostin toissapäivänä. Pienimmät niistä käsittelin heti ja laitoin kuivuriin, jotta ne varmasti säilyvät. Tuossa kuvan purkissa on useampi kilo, purkki vain on niin pieni, että määrä näyttää kovin vähältä. Tuosta puuttuvat vielä porkkanat. Päädyin laittamaan ne kaikki samaan, isoon purkkiin, tuskin niitä koskaan tarvitsee käyttää erikseen. Tarkoitus on käyttää niitä keittoihin ja patoihin, ehkä uuniruokiinkin. 

Omenista emme kaikkia edes poimineet. Näistä on tarkoitus tehdä omppusosetta, vielä ei ole ehditty.

Punajuurten koko vaihtelee kovasti. 

Samoin palsternakkojen. Pienimmät eivät säily kellarissa pitkään, siksi kuivatin.

Kasvihuoneessa on yhä kurkkuja, tomaatteja, chilejä ja mansikkakoisoja. 

Säät ovat kylmenemässä, joten ehkä ne pitää jo hakea pois. Niissä on vielä säilömistä.

En lakkaa ihastelemasta chilien kauneutta. Tässä on viittä lajiketta. Tunnistatko?

Syrjän syksy (kuvablogi)

Kävimme hyvästelemässä Syrjän talon talviteloille. 

Toimme kukin jotain tarjottavaa yhteiseen pöytään ja nautimme iltapäiväaterian yhdessä. 

Juttelimme kuluneesta keväästä ja kesästä ja suunnittelimme tulevaa. 

Paljon on mahtunut tähän vuoteen, paljon tulee varmasti tapahtumaan myös ensi vuonna.

Aloitellaan talkoilla heti keväällä ja lähdetään linturetkelle.

Mutta sitä ennen levätään talvi!

Aamulenkillä (kuvablogi)

Syksyn kuulaat aamut ovat kauniita. 

Peppi on hyvä kaveri niitä ihastelemaan. 

Pidän tästä metsiköstä, vaikka se on vain pieni, vähälajinen puustoalue lenkkini varrella. 

Pitänee lähteä taas kävelylle. Peppi tahtoo. 

Ruusuista hilloa ja siirappia

Kesällä löysin ruusupensaita puhtaalta paikalta. Keksin kokeilla niiden keräämistä ja käyttöä. 

Innostuin. Ensin keitin niitä siirapiksi. Ihana ruusun tuoksu täytti keittiön. 

Lisäsin pariin litraan ruusun terälehtiä sen verran vettä, että niitä pystyi keittämään ilman että ne paloivat pohjaan. Siivilöin terälehdet pois ja lisäsin sokeria ja sitruunamehua. Siirappi oli valmis!

Tätä ruususiirappia käytän juomapohjana. Lisään tilkkaan ruususiirappia maustamatonta kivennäisvettä ja ihana ruusujuoma on valmis. On jännää, miten kaikki tunnistavat maun heti, vaikka tuskin kukaan on ruusun terälehtiä ennen maistanut. No, tuoksu tietysti on tuttu. 

Halusin hyödyntää myös kiinteän aineksen, joten kehitin ruusuhillon. Lisäsin keitettyjen terälehtien joukkoon raparperia. Sitten tein ruusumarmeladia lisäämällä myös agar-agaria. Tätä marmeladia maistatimme ihmisillä myös karkkeina eli hyydytimme sen laakeassa astiassa, leikkasimme kuutioiksi ja kieritimme sokerissa.  

Siirappi sai nimekseen yksinkertaisesti Ruusu, hillosta tuli Ruusuinen ja marmeladista Ruususuu. 

Ehkä ensi kesänä teen niitä jälleen. 

Minulle on myös esitetty toiveita muista ruusutuotteista, saapa nähdä mitä tulee kehiteltyä.

 

Lauantaina tavataan Karkkilan Köyrissä!

Nelli Palomäki soitti minulle joitain viikkoja sitten ja pyysi mukaan uuteen tapahtumaan, Karkkilan Köyriin, joka järjestetään nyt ensimmäistä kertaa. Innostuin heti ja lupauduin mukaan. 

Karkkilan Köyri on siis kekrijuhla, jossa on monenlaista kulttuuria ja tapahtumaa ja myös kekrimarkkinat Karkkilan ensimmäisen torin paikalla. Sinne minäkin sitten pystytän Solstrandin myyntipaikan ja vien tarjolle Solstrandin tilan tuotteita ja omia kirjojani, siis "Ida, yhteiskoululainen", Makasiini - maallemuuttajan tarinoita" sekä "Lähteen rannalla elämä". Ne sopivat juuri hyvin tapahtuman luonteeseen.

Nyt vain toivotaan, että huomenna ei sada vettä. Mutta jos sataa, minulle on luvattu paikka Tehtaan Hotellin sisätiloista. Kirjat ja valkosipulit eivät kestä sadetta, eivät purkkien etiketitkään. 

Idea on tietääkseni ihan Nelli Palomäen oma, mutta mukana on valtava määrä eri toimijoita Karkkilasta ja lähiseuduilta. Nelli Palomäki on Karkkilassa asuva valokuvataiteilija. Wikipediassa kerrotaan hänestä, että "Palomäen kuvissa esiintyy usein lapsia ja nuoria. Kuvat käsittelevät ”kasvua, muistia ja sitä kuinka vaikeaa itsensä itsensä näkeminen on.” Yksi Palomäen keskeisiä teemoja on ”kuolevaisuus, josta valokuvat ovat kiistämätön todiste"". 

Köyri-tapahtumaan liittyy tosi monenlaista. Minun on niitä turha lähteä itse kuvailemaan, vaan lainaan suoraan tapahtuman kuvausta:

"Karkkilan Köyri heräilee henkiin ja on tullut jäädäkseen!

Karkkilan ensimmäinen Köyri järjestetään Högforsin ruukkialueella Tehtaanpuiston ympäristössä lauantaina 14.10. klo 12-22. Köyri on arvaamaton umpikarkkilalainen kekrijuhla, jossa yhdistyvät taide, paikallinen osaaminen, ruoka ja juoma, perinteet ja ei niin perinteiset asiat. Tapahtuma levittäytyy mediataidetila Sielun, Suomen Valimomuseon, Tehtaan Hotellin ja Masuunin ympäristöön.

Kekrimarkkinat tapahtuvat klo 12-16 Suomen Valimomuseon kupeessa, jossa muinoin sijaitsi Karkkilan ensimmäinen tori. Mukana paikallisia käsityöläisiä, yrityksiä, yhteisöjä ja kotitalouksia. Suomen Valimomuseo on auki koko päivän iltaan saakka, opastettuja kierroksia, kirjaston ohjelmaa ja Öhmanskakin saapuu paikalle. Myös Huumoriharjun, Mohawk Farmin sekä SatuAasin tallin karvaisia kavereita. Paikalliset ovat tervetulleita Köyrin markkinoille myymään oman puutarhan satoa ja itsetehtyjä sadonkorjuuteemaan liittyviä tuotteita ilman erillistä maksua. Lisätietoa ja ilmoittautuminen: nellipalomaki@gmail.com.

Mediataidetila Sielussa esitetään kuvataiteilija Veli Granön mystinen dokumenttielokuva Profeetta (2011), joka on kuvattu pitkälti Karkkilan tutuissa maisemissa. Elokuva käynnistyy klo 12-16 tasa- ja puolitunnein. Päivällä markkina-alueella myös kekripukin koristelua. Lopulta kekripukki kuljetetaan Pyhäjärven uimarannalle klo 16 jälkeen ja rannalla sytytetään pieni kekrikokko klo 17 tienoilla.

Iltaohjelma Tehtaanpuiston alueella alkaa taas klo 18. Pasutusuunissa koettavissa Teatteri Perän kolme kauhukuunnelmaa Kuiskauksia hämärästä sekä Karkkilan Työväen Näyttämön lyhyitä fragmentteja Mika Nikanderin ohjaamasta Taivaansininen kolttu-näytelmästä. Nämä tulevat esittämään Bellman (Antti Lehtonen) sekä Mamselli Arvidson (Elina Tuomi).

Elävää musiikkia luovat mm. Soile Närhi, Aino & Miihkali sekä ukuleleorkesteri. Sielun iltaohjelmassa mm. runoilija Marianna Kurtto lukee uudesta teoksestaan Ellen valkeudessa. Illan päättää karaoke elävän musiikin tahtiin Pasutusuunissa klo 20.30 eteenpäin.

Tehtaan Hotellilta varattavissa kekripäivän päivälliset ja illalliset. Majoitusta alueella tarjoavat Tehtaan Hotelli ja Tehtaanpuistossa airbnb & myymälä.

Tapahtuman järjestää mediataidetila Sielu yhteistyössä Karkkilan kaupungin kanssa. Paikallisten toivotaan saapuvan tapahtuma-alueelle jalkaisin tai polkupyörällä.

ALLA TAPAHTUMAPAIKKAKOHTAINEN OHJELMA (kaikki rakennukset sijaitsevat samassa pihapiirissä, osoitteessa Bremerintie 10):

TEHTAANPUISTON MARKKINA-ALUE
12–16 Pienet kekrimarkkinat Tehtaanpuiston alueella Suomen Valimomuseon kupeessa. Mukana paikallisia yrityksiä, yhteisöjä, käsityöläisiä sekä kotitalouksia. Kekripukin koristelua, kirjaston ohjelmaa, karvaisia kavereita ja elävää musiikkia. Osa markkinan toimijoista säävarauksella.

SUOMEN VALIMOMUSEO & GALLERIA BREMER (avoinna 12–22, vapaa pääsy)
12 & 13 Lasten ohjelmasta museolla huolehtii valurinvaimo Öhmanska, johon voit törmätä museon pihapiirissä
12.30 & 13.30 Opastetut toriaiheiset kierrokset museolta, kierroksilla piipahdetaan myös Masuunissa
15.30 & 19.40 Aino & Miihkali –duo esiintyy Galleria Bremerin isossa salissa. Mukana myös harmonikkataiteilija Soile Närhi. Vapaaehtoinen pääsymaksu.

MEDIATAIDETILA SIELU (avoinna 12–16 & 18–22, vapaa pääsy, anniskeluoikeudet)
12–16 Kuvataiteilija Veli Granön dokumenttielokuva Profeetta käynnistyy tasa- sekä puolitunnein
19 Kirjailija Marianna Kurtto lukee uudesta teoksestaan Ellen valkeudessa

PASUTUSUUNI
14 Teatteri Perän Kuiskauksia Hämärästä-kauhukuunnelmia, vapaaehtoinen pääsymaksu
18 Teatteri Perän Kuiskauksia Hämärästä-kauhukuunnelmia sekä Karkkilan Työväen Näyttämön lyhyet fragmentit näytelmästä Taivaansininen kolttu tulevat esittämään Antti Lehtonen & Elina Tuomi, vapaaehtoinen pääsymaksu
20.30–22 Harmonikkataiteilija Soile Närhi ja karaoke elävän musiikin tahtiin, vapaa pääsy

RUUKINPAJA
12–16 Karkkilan kaupungin Ruukinpajalla avoimet ovet
14 & 15 Kirjasto tuo Ruukinpajan aulaan lasten satutuokiot

MASUUNI
Opastetut kierrokset starttaavat Suomen Valimomuseolta 12.30 sekä 13.30. Kierroksilla vieraillaan Masuunissa, jonka uumenissa voit törmätä myös paikalliseen ukuleleorkesteriin.

PYHÄJÄRVEN UIMARANTA (Pyhäjärvenraitti 1)
17 Kekrikokko (siirrymme klo 16 markkina-alueelta uimarannalle, kokko syttyy rannalla klo 17, iltamat jatkuvat taas klo 18 Tehtaanpuistossa)

TEHTAAN HOTELLI (Bremerintie 2)
Tapahtuma-alueella sijaitseva Tehtaan Hotelli on Köyrin aikana avoinna. Kahvila ja baari palvelevat klo 12 eteenpäin, ravintola palvelee 14–22, hotellilta varaukset päivälliselle ja illalliselle. www.tehtaanhotelli.fi

TEHTAANPUISTOSSA-PUTIIKKI (avoinna 12–22, Turuntie 20)
Chilikaakaota & cookies! Tehtaanpuistossa on uusi suloinen putiikki Vanhan Pesulan tiloissa, myös airbnb-majoitusta, IG @tehtaanpuistossa"

Minusta tämä mustapohjainen mainos kirjastani on kiva. En vain ole sitä voinut käytää oikein missään, kun siinä on niin hassusti nuo kaksi sanaa väärässä järjestyksessä... Graafinen suunnittelijahan ei useinkaan lue tekstejä tehdessään työtään, joten tuollaiset virheet voivat hyvin jäädä tekstiin. Muuten mainos on minusta onnistunut. 

Tämä blogipäivitys on pikaväsäys, jonka kyhäsin vastaleikatuilla silmilläni. Kuviksi valikoitui vähän mitä sattui nopeasti löytymään. Pyydän anteeksi. Mutta nähdään siis huomenna Karkkilassa, vai mitä?

Silmäleikkaus

Tulipahan käytyä silmäleikkauksessa.

Runsas vuosi sitten optikko yllättäen ohjasi minut silmälääkärille. Sain kuulla, että minulla oli kaihi. Se oli järkytys - tunsin itseni vanhukseksi. Tai siis en tietenkään tuntenut, mutta tilanne oli sama kuin silloin, kun sain verenpainelääkkeet. Minä! Nuori ihminen! 

Lukeminen ja kirjoittaminen ja tietokoneella työskentely ylipäänsä ovat minulle niin tärkeitä, että leikkaus oli oikeastaan välttämättömyys. Nyt se on tehty. Lääkekuuri vain jatkuu, ja nyt pitäisi malttaa ottaa rauhallisesti. 

Voisin kertoa leikkauksesta tarkastikin, mutta en viitsi mainostaa (kun ei ole pyydetty). Pettymys oli se, että konjakkia ei tarjottu. Oikeasti ymmärrän sen todella hyvin, mutta olin kyllä ajatellut, että se olisi ollut mukava ele. Ei tuo kuiva välipalakeksi paljon lämmittänyt. 

Hoitajat olivat kilttejä, niinhän he yleensä aina ovat. Otin valokuviakin, mutta en nyt niitä tässä jaa. 

Sellaisia heftalla kiinnitettäviä kupuja en halunnut, en halunnut näyttää sketsihahmolta. Mutta eipä sitä nyt oikein voinut välttääkään. Sain mustat suojalasit, mutta niiden läpi ei paljon näe. Kotona kaivoin esiin ja pesin tuollaiset ilotulitesuojalasit, mutta eipä niidenkään läpi näkynyt. 

No, kyllä tämä tästä.  

Pakkasaamun sadonkorjuu

Ei pitänyt tulla erityisen kylmä yö. Mutta tuli kuitenkin.

Aamulla meidän kasvihuoneessakin oli jo viileää, ei sentään pakkasen puolella. 

Siellähän on maalämpösysteemi, eli satokausi siellä jatkuu yhä. 

En ole vielä saanut tehdyksi kunnollista päivitystä tuosta ground-to-air-systeemistä, mutta kyse on siis järjestelmästä, jossa maan alla on 200 metriä salaojaputkea. Siellä ilma kiertää ja saa aikaan sen, että yöllä kasvihuoneen ilma pysyy lämpimänä ja helteellä päiväsaikaan sopivan viileänä. 

Ihme kyllä myös basilikat olivat osittain kelvollisia yhä.

Tarkoitus oli käydä keräämässä tomaatit, mutta poimin sitten myös chilejä ja mansikkakoisoja sen verran kuin kulhoon mahtui.

Kurkkuja on vielä aika tavalla. Nämä isot eivät kyllä tule syötäväksi. Tiedätkö, mitä ne ovat?

Ne ovat pesusienikurkkuja eli luffia. 

Varmaan nämäkin kohta pitäisi tuoda sisälle kuivumaan. 

Syötäviä kurkkuja on vielä vaikka kuinka. 

Paprikaakin pukkaa. Jotain rosoa on tuossa etummaisen kuoressa, mutta se ei haittaa. 

Chilejä on monenlaisia.

Nämä ovat vielä raakoja mutta ehtivät kyllä kypsyä.

Ulkona oli siis käynyt ihan pakkasella. 

Tänään pitäisi varmaan nostaa edes osa perunoista paleltumasta. Kamalan paljon työtä näin syysaikaan! Porkkanat ja punajuuretkin ovat vielä maassa. Ne eivät pientä pakkasta pelästy, mutta nostaa ne pitäisi kuitenkin ennen lumentuloa. Ja valkosipulit saada maahan! 

Pimeet pirskeet!

Pääsin viikonloppuna harvinaisen hyvin suunniteltuihin ja mukavahenkisiin juhliin. 

Ne alkoivat perjantaina ja jatkuivat pitkälle sunnuntaipäivään. 

Juhlien valoisa tunnelma ja henki vain sai vallan uutta sävyä lauantai-iltana, kun myrskyn aiheuttama sähkökatko pimensi puoli Pilpalaa, myös juhlapaikan. 

Juhlien järjestäjä ja syy oli Anne-Mari, joka täyttää 50 vuotta. 

Anne-Mari ja miehensä Toni ovat meidän vakioasiakkaita, joista on tullut ystäviä. He tulivat ensimmäistä kertaa yllättäen meille muutama vuosi sitten - ei, kyllä Anne-Mari fiksuna ihmisenä soitti ensin ja kysyi, sopiko tulla. Hän oli etsinyt Solstrandin netistä ja he lähtivät ostamaan puhtaita, pientilalla kasvatettuja vihanneksia. Yhteys syntyi heti: sen saivat aikaan yhteinen ammatti (luokanopettajuus), koirat sekä kiinnostus puhtaaseen luontoon ja ruokaan. Jotain samanhenkisyyttä meissä ylipäänsä muutenkin oli. 

Tänä viikonloppuna selvisi, että myös Anne-Marin ystäväpiiri on vallan mainiota väkeä. Kaikki olivat mukavia, ystävällisiä, iloisia, sopivan puheliaita (ei liian!) ja reippaita. Miehiä ei mukaan otettu, vaan kyseessä oli naisten juhla. Meitä oli kaikkiaan runsaat kolmekymmentä. 

Juhlapaikka sijaitsi meidän talomme vastarannalla. 

Tämä on näkymä juhlapaikan, Villa Eevan, laiturilta. 

Keksitkö, mitä tämän blogipäivityksen aloituskuva esittää? 

Siinä on Anne-Marin hiukset. Hän oli lauantaina laittautunut todella hienoksi muutenkin, mutta yksi vierasporukka toi hänelle vielä hiuksiin laitettavan valonauhan, joka kruunasi kaiken. 

Naisporukalla kaikki valmistelut, järjestelyt ja lopuksi siivoukset sujuivat hienosti. Ruoka tuli pääosin valmiina muualta, mutta muuten järjestelyt hoidettiin itse. Minäkin yritin vähän autella. Esimerkiksi tuo onnettomasti roikkuva 50-koriste ikkunassa on minun ripustamani...

Minullahan oli juhlapaikalle vain lyhyt kävelymatka, joten kävin siellä perjantaina ja lauantaina sekä päivällä että illalla ja vielä sunnuntaina aamupäivällä. 

Välillä kävin kotona hoitamassa koiria ja nukkumassa. 

Osa vierasporukasta oli perjantaista aina sunnuntaihin asti paikalla, 

osa kävi vain "pääjuhlassa" eli lauantai-iltana.  

Perjantain ruokailussa Anne-Marilla oli hieno idea: kukin vieraista toi mukanaan jotain gluteenitonta ja laktoositonta, mieluiten myös lihatonta, jota ei ollut aiemmin itsekään maistanut. Näin pääsimme maistelemaan monenlaista. Tuoreesta riihirukiista leivottu ruisleipä ja kirnuvoi olivat ihania, samoin pikkelöidyt suppilovahverot. 

Lauantaiaamun ohjelma oli meillä Solstrandissa. Olin suunnitellut luonto- ja maatalousaiheisen kisan, jossa osanottajat pareittain ratkoivat kysymyksiä ja tehtäviä. Se oli omasta mielestäni tosi hauskaa, onneksi myös osanottajat sanoivat samaa. Harmi vain, että satoi. Oli tarkoitus olla ulkona, mutta siirsin sitten kisan alatalon yläkertaan ja sen suojaisaan syvennykseen, jotta emme kastuneet ihan läpimäriksi.

Samaan aikaan kun me olimme ulkona, Lassi oli juhlapaikalla laittamassa lounasta. Ainekset punaiseen syyskeittoon olin hakenut aamulla sateessa puutarhasta. Suola ja kookoskerma olivat ainoat ainekset, jotka eivät olleet Solstrandissa kasvaneita, joten puhdasta lähiruokaa oli tarjolla. 

Lauantaina tuli myös nelihenkinen seurue yöpymään meidän alataloon. Villa Eevan kaikki majoituspaikat olivat jo täynnä. 

Lauantai-iltana oli sitten pääjuhlan vuoro. Söimme herkullisia ruokia ja upeita kakkuja. Sen jälkeen otettiin etäyhteys Anne-Marin vanhempiin ja laulettiin heille yhdessä laulu vuodelta 1973. 

En ollut ennen nähnyt tuollaista kakkusoihtua. 

Sitä piti näköjään toljottaa suu auki.

Pian sen jälkeen pimeni.

Sähköt katkesivat. 

Elenialta tuli tieto, että ne saataisiin takaisin kello 23:een mennessä. 

Siihen oli aika monta tuntia aikaa. 

Illan esiintyjänä oli Olga Wilhelmiina, upea laulaja-lauluntekijä. 

Hän oli roudannut itselleen esiintymispaikan alakertaan, mutta eihän mikään laite toiminut, kun oli sähkökatko. Hän lähti hakemaan akustista kitaraa järven toiselta puolelta Lassilta, joka oli kotona laittamassa joukolle yöpalapitsaa. 

Tässä vaiheessa oltiin vielä alakerrassa ja kaikki oli hyvin. Odoteltiin  keikkaa. 

Kun etukäteen olin kuullut Olga Wilhelmiinan esiintymisestä, ajattelin että siinä on taas yksi niitä haahuilevia nuoria naislaulajia, jotka hönkäilevät siihen kyllästyttävän samankaltaiseen muotityyliin. Mutta ei! Olga Wilhelmiina oli upeaääninen ja todella taitava laulaja. Huomasi heti, että hän oli paitsi erittäin lahjakas myös musiikkia ja sen teoriaa monipuolisesti opiskellut. 

Hän lauloi joitain muiden tekemiä lauluja ja myös omaa tuotantoaan. Kuva on otettu pimeässä, vaikka muuta voisi luulla. Maaritin "Jos tahdot tietää" osui ja sai aikaan valtavat naurut. "Jos tahdot tietää mitä on pimeä, asu luonani lokakuu... Jos tahdot tietää, mitä on valo, pysy luonani kesään..." 

Lassi tuli tuomaan yöpalaa eli peura- ja kalapitsoja, joten pääsin autolla kotiin. Ei olisi ollut kivaa kävellä pilkkopimeässä, kun satoi ja likimain myrskysi. 

Kotona Elenialta tuli uusi viesti: sähkökatkon arvioitiinkin kestävän 12:een. Siis seuraavaan päivään! Lassi sai aggregaatin toimimaan, joten kylmälaitteet eivät alkaneet lämmetä eikä akku loppua kännyköistä. Vessaakin saattoi käyttää. Villa Eevassa oli huonommin: he olivat lopulta soittaneet sähköyhtiölle ja vaatineet korjausta turvallisuuden nimissä.

Loppujen lopuksi sähköt palasivat puoli yhden aikaan yöllä. Silloin me olimme jo nukkumassa, mutta herätin Lassin ja hän lähti sammuttamaan aggregaattia. 

Aamulla kävelin Pepin kanssa juhlapaikalle, jossa oli jo loppusiivous käynnissä. 

Muutama sähkökatko saatiin kokea vielä sunnuntainakin. Lähtiessä tiskit jäivät puolipesuisina koneeseen - minkäs teet, kun sähkö katkeaa kesken pesun. 

Toni tuli hakemaan Anne-Maria. Auto tuli vielä täydemmäksi kuin tullessa, sillä ruokaa jäi paljon ja lahjoja oli tullut runsaasti. Kyllähän sen kaikki muut arvasivat, vain Anne-Mari kuvitteli, että auto olisi palatessa lähes tyhjä. 

Juhlat olivat erittäin onnistuneet sähkökatkosta huolimatta. Anne-Mari oli nähnyt paljon vaivaa niiden suunnittelussa ja toteutuksessa, ja niin oli moni muukin. Kaikki kiittelivät ja vakuuttivat tyytyväisyyttään. Harvoin pääsee näin onnistuneisiin juhliin!