Suolaista ja makeaa -tarjottavien sisällöt 1.8.2023

Tiistaina 1.8.2023 on historian ensimmäinen Loppilaisia makuja - suolaista ja makeaa -päivä Lopella. Meidän Valkosipulitila Solstrandimme on yksi kahdeksasta mukana olevasta kohteesta. 

Ei pidä pelätä, että meidän ruuissamme olisi vain valkosipulia, vaikka tilan nimi onkin Valkosipulitila Solstrand. Muutakin on tarjolla. 

Tein tänään päivityksen teemapäivästä, mutta siinä ei lukenut, mitä on tarjolla. Niinpä tein nyt pikaisesti tämän täydentävän päivityksen. Tässä luettelen eri tarjottavien sisällöt ja lisukkeet, ja vielä lopuksi sen, mitä nuo meidän säilykkeemme sisältävät. 

Suolaisia ja makeita maistiaisia on kuudenlaisia. Ne ovat oman tilamme tuotteita, jotka on koottu pienten, erilaisten leipäpalojen päälle. Kukin voi valita itse, tahtooko maistaa kaikkia vai syödä kenties useamman samanlaisen ja jättää vaikkapa tuliset väliin.  

Listassa on lihavoituna makupalan päätuote eli jokin meidän tilamme säilykkeistä ja sitten ne, mitä on sen päällä. Nekin ovat kaikki omalta tilalta eli Solstrandista. Kaupasta on vain leipä. 
                                                          

                                                                     Laukka-skeippisäilyke

tyrni

tomaatti

 

Ruususuu-marmeladi

mustikka

savikankukka

 

Tulipuna-hilloke

hapankurkku

portulakka

 

Hot Chili -hilloke

karpalo

basilika

 

mustikkahillo

lakka

minttu

 

Tulipuna -hilloke

Nuppu-voikukka

sitruunabasilika

 

Välipalana kesäkurpitsatikut ja tuoreet pikkukurkut

Juomana ruusuvesi: ruususiirappi + kivennäisvesi

Eri maksusta: kotitekoinen sima 2e/pullo

Maistiaislajitelman hinta ruusujuoman kera on 5 euroa. 

Mitä nuo hillokkeet ja marmeladit sitten sisältävät? Tässä lista niistä:

Hillot, hillokkeet ja marmeladit:

Hot Chili

karpalo-chilikastike:

chili (eri lajikkeet), karpalo, sokeri, etikka, merisuola

 

Näre- kuusenkerkkä-marmeladi:

kuusenkerkät, sokeri, agar-agar, sitruunahappo.

 

Petäjäinen-männynkerkkä-marmeladi:

männynkerkät, sokeri, agar-agar, sitruunahappo

 

Laukka-skeippichutney:

valkosipulinskeipit, raparperi, sokeri, chili, inkivääri, etikka, merisuola

 

Ruusu-ruususiirappi:

ruusun terälehdet, sokeri, sitruunamehu

 

Ruusuinen 

villiruusu-raparperihillo:

ruusun terälehdet, raparperi, sokeri, sitruunamehu

Ruususuu

villiruusu-raparperi-marmeladi:

raparperi, sokeri, ruusun terälehdet, agar-agar, sitruunamehu

Tulipuna-hilloke:

omena, chili, etikka, sokeri, fariinisokeri, mustikka, purjo, inkivääri, merisuola

 Nuppu

voikukkasäilyke:

voikukannuput, etikka, merisuola

Tämä on kuvituskuva. Pohjolan kaprikset pihlajanmarjoista olivat ihania, mutta niitä ei nyt ole. 

Vielä loppuun:

 Neljä vinkkiä ruuhkien välttämiseen: 

1) Tule jo päivällä 

2) Tule polkupyörällä tai kävellen, jos matka suinkin sallii 

3) Aja ylös. 

Tällä kertaa voi muutama auto parkkeerata talon taaksekin, ja talon pääsee kiertämään autolla. 

4) Jätä auto Liitontalon pihaan. Jos ei sada, siitä on ihan mukava n. 400 metrin kävelymatka meille.

Suolaista ja makeaa - loppilaisia makuja 1.8.

Meillä Solstrandissa vietetään huomenna teemapäivää, johon kaikki ovat tervetulleita. Kyseessä on tapahtuma nimeltä 'Suolaista ja makeaa - loppilaisia makuja'. Päivän on ideoinut Timo Heinonen LOPPI-ryhmässä ja siihen osallistuu 8 ruoka-alan yritystä täällä Lopella. Alun perin osanottajia oli 9, mutta yksi jäi nyt viime hetkellä pois. 

Ideana on, että ihmiset kiertävät eri paikkoja ja saavat ostaa pieniä maistiaispaloja kunkin ravintolan tai muun yrityksen ruokatarjonnasta. Meillä tarjolla on tietysti omia kastikkeita, hilloja ja säilykkeitä oman tilan tuoretuotteiden kera. Liitän tähän päivitykseen listan tuotteista, kunhan saan sen kirjoitettua. 

Näistä kuitenkin on kyse. 

Näistä tehdään pieniä coctailpalojen tyylisiä maistiaisia, joita kukin voi valita lautaselleen. 

Tähän tyyliin: 

Juomana on tarjolla ruusu-kuplavettä tai itse tehtyä simaa. 

Tai itse asiassa tuossa yllä säilykekuvassa on vain ne tuotteet, joita tällä hetkellä on myynnissä. 

Noiden lisäksi on maisteltavana Tulipuna-hilloketta ja chili-karpalohilloa. 

Niitä tulee myyntiin vasta myöhemmin, kunhan uusi chilisato kunnolla valmistuu.

Alla kartta päivän kohteista. Me olemme kohde C. 

Lisäidea päivässä on, että voi kerätä kuittauksia paperiin käymistään paikoista, ja jos on saanut kolme kuittausta, voi osallistua kilpailuun. Palkintoina on lahjakortteja kyseisiin paikkoihin. 

Luontevaa on suunnitella saman suunnan kohteista vähintään kolmen kiertoajelun (vaikkapa polkupyörällä, jos suinkin sää sallii!) Meillä Etelä-Lopella tarjolla on A. Mikkolan Suoramyynti, B. Pelto-Seppälän Mulli & Mallas ja sitten me. Tai sitten voi yhdistää meidät D. Marskin Majaan ja E. Räyskälän Perunakuoppaan. Nykyiset F, G ja H muodostaisivat luontevasti yhden ryppään. Mutta ihan miten vain itse kukin tahtoo! (Alkuperäinen kohde F on se, joka jäi pois viime tingassa.) 

Kurkkua kasvaa meillä hyvin, mutta Lassi ei ole innokas niitä myymään. 

Niitä tarvitaan itselle talven varalle hapatettuina niin paljon. 

Tomaatteja riittää myytäväksikin, sekä punaisia että keltaisia. 

Perunaakin on, vaikkemme sitä varsinaisesti myyntiin viljelekään.

Veranta on täynnänsä eri kuivatusvaiheissa olevaa valkosipulia. 

Huomiseksi veranta siivotaan, sen lupaan. Siinä voi sitten käydä maistelemassa suolaista ja makeaa. 

Tapahtuma alkaa siis kello 13 ja jatkuu iltaseitsemään. Voit hyvin ilmoittaa tulostasi etukäteenkin, puh. 044 5522555. On aina vähän hankalaa, kun ei yhtään tiedä, paljonko väkeä on tulossa ja mihin aikaan. Niin ja tällä kertaa voi auton ajaa tänne ylöskin, jos vaikka sattuu satamaan. Ravintolapäivinä parkkeeraus onnistuu vain alapihalla, mutta nyt voi ajaa myös talon ympäri. 

Ja osoitehan on Sinervänpolku 15, Pilpala, Loppi. Tervetuloa! 

Ah, lupasin lisätä tarjottaviemme sisällöt tänne. 

Meillä on siis kuusi erilaista pikkusuupalaa, joista kaksi on makeita, neljä suolaisia:

Laukka-skeippisäilyke

tyrni

tomaatti

 

Ruususuu-marmeladi

mustikka

savikankukka

 

Tulipuna-hilloke

hapankurkku

portulakka

 

Hot Chili -hilloke

karpalo

basilika

 

mustikkahillo

lakka

minttu

 

Tulipuna -hilloke

Nuppu-voikukka

sitruunabasilika

 

Välipalana kesäkurpitsatikut ja tuoreet pikkukurkut

Juomana ruusuvesi: ruususiirappi + kivennäisvesi

Eri maksusta: kotitekoinen sima 2e/pullo

Maistiaislajitelman hinta ruusujuoman kera on 5 euroa. 

Mitä nuo hillokkeet ja marmeladit sitten sisältävät? Tässä lista niistä:

Hillot, hillokkeet ja marmeladit:

Hot Chili

karpalo-chilikastike:

chili (eri lajikkeet), karpalo, sokeri, etikka, merisuola

 

Näre- kuusenkerkkä-marmeladi:

kuusenkerkät, sokeri, agar-agar, sitruunahappo.

 

Petäjäinen-männynkerkkä-marmeladi:

männynkerkät, sokeri, agar-agar, sitruunahappo

 

Laukka-skeippichutney:

valkosipulinskeipit, raparperi, sokeri, chili, inkivääri, etikka, merisuola

 

Ruusu-ruususiirappi:

ruusun terälehdet, sokeri, sitruunamehu

 

Ruusuinen 

villiruusu-raparperihillo:

ruusun terälehdet, raparperi, sokeri, sitruunamehu

Ruususuu

villiruusu-raparperi-marmeladi:

raparperi, sokeri, ruusun terälehdet, agar-agar, sitruunamehu

Tulipuna-hilloke:

omena, chili, etikka, sokeri, fariinisokeri, mustikka, purjo, inkivääri, merisuola

 Nuppu

voikukkasäilyke:

voikukannuput, etikka, merisuola

Tanssit Pilpalassa

Viime viikon lauantaina oli täällä Pilpalan Liitontalolla tanssit.

Viime vuosina tanssit on järjestetty yleensä karaoketansseina. Nyt kokeiltiin pitkästä aikaa oikeaa orkesteria: soittamassa oli Slipover solistinaan Mika-Antero eli Mika Tallgren Karkkilasta. 

Bändi oli hyvä ja soitti pitkään. Harmillisen vähän ihmisiä tuli paikalle, noin seitsemänkymmentä. Kahvio sekä makkaran- ja arvanmyynti tuottavat onneksi vähän lipunmyynnin lisäksi, joten ihan miinukselle ei kyläyhdistys jäänyt. 

Lassi, siis mieheni, on perinteisesti makkaranmyyjänä. Onneksi ulkona ei tarvitse myydä ihan loppuun asti, vaan puolenyön kieppeillä loput makkarat voi viedä kahvioon ja sulkea teltan. Me emme enää jaksa valvoa kylätalolla aamutunneille. 

Pimeys oli jo laskeutunut kun teimme lähtöä. Orkesteri ja tanssijat tietysti vielä jatkoivat, samoin Pelto-Seppälän porukat anniskelemassa ja Arja ja Anniina Niemi kahviossa. Järjestysmiesten on tietysti aina oltava myös loppuun asti. Sen jälkeen sitten vielä purkutyöt. Tällaiset tapahtumat vaativat monen ihmisen työn sekä ennen että jälkeen tilaisuuden. Itse pääsin tällä kertaa vähällä: olin vain myymässä lippuja ja arpoja viitisen tuntia. 

Anniina Niemi on ahkera puuhanainen kuten äitinsä Arjakin. 

Nykyisin Anniina on myös meidän kyläyhdistyksen puheenjohtaja.

Torimummona

Viihdyn torimummona. Nyt olen ollut myyntipöydän takana kahtena päivänä peräkkäin.

Pilpalan lopetetulla koululla on nykyisin kyläyhdistyksen kesätori joka perjantai kolmesta alkaen. Olen ollut siellä lähes joka kerran, mutta kovin paljon myytävää en jaksa ottaa mukaan, sillä asiakkaat eivät ole toria vielä oikein löytäneet. 

Toripäivän valmisteluissa kuluu minulla ainakin lähes koko päivä. Siis kun tori alkaa kolmelta, en juuri muuta sitä ennen ehdi tekemään. Sikäli myyntitulot eivät ole koskaan suhteessa käytettyyn aikaan. Mutta viihdyn torilla, siellä näkee kuitenkin ihmisiä.

Vaikka juurihan sanoin, etteivät ihmiset oikein Pilpalan toria ole vielä löytäneet. Eilenkin oli kolmelta pieni ryntäyksenpoikanen, mutta neljän jälkeen ei tullut enää juuri ketään. Jatkossa lyhennämme ilmeisesti aikaa loppupäästä eli lopetamme seitsemän sijaan jo kuudelta. Illatkin alkavat jo pimetä.  

Valkosipulit ovat jo myyntikokoisia. Koko satoa emme ole nostaneet, mutta myyntiä varten aina jonkin verran. Eilen lajittelin sipulit koon perusteella etukäteen kolmeen ryhmään ja myin niitä painon mukaan kappalehintaan. Illalla nostin vähän lisää tätä päivää varten. 

Tässä suoraan maasta nostettuja perunoita (omaan käyttöön) ja valkosipuleita. Valkosipulit käsittelen tietysti jokaisen yksitellen, ja jos raapissa näyttää olevan mitään vikaa, se jää omaan käyttöön. Pieniä puremajälkiä voi myytävissäkin olla: ne ovat jälkiä sepäntoukan käväisystä, mutta eivät yleensä ulotu kuorikerrosten läpi sipuliin asti. Sepäntoukka ei pidä valkosipulista, se vain maistaa, olisiko se syötävää ja perääntyy kun huomaa, ettei ole sen ravintoa. Muita tuholaisia valkosipuleissa kyllä voi olla, esimerkiksi sipulikärpäsen toukkia. Meillähän ei käytetä mitään myrkkyjä. 

Super Sweet -tomaatteja, avomaankurkkuja, sitruunabasilikaa ja keltaisia tomaatteja vasta poimittuina.

Eilen Lassi teki minulle hienon myyntihyllyn. Otin siihen eilen mukaan ruusuhilloa, ruusumarmeladia, ruususiirappia, Petäjäinen-männynkerkkähilloa ja Laukka-skeippisäilykettä. 

Jännästi eilen tekivät ruusut kauppansa, tänään ei kukaan ostanut mitään ruusutuotteita. 

Tänään sen sijaan kauppansa teki "Ida, yhteiskoululainen" -kirja, siis uusin romaanini. 

Tänään olin naapurikylän myyjäisissä, Salonkylällä. Siellä on kerran vuodessa kiva markkinapäivä, jossa olen ollut monena vuonna. Myynti oli tänä vuonna tavallista heikompaa, väkeä oli vähän, mikä johtui ehkä sateisesta säästä. Minäkin olin tällä kertaa sisätiloissa, yleensä olen ollut ulkona. 

Kirjoja siis ostettiin, säilykkeitä ei juurikaan, valkosipuleita jonkin verran. 

Kesäkurpitsaa ei ostanut kukaan, kun joskus ne ovat Pilpalan torilla loppuneet kesken! 

Kävikin taas niin, että ostin melkein enemmän kuin myin. Ostin kauniin koltun housujen kanssa käytettäväksi, Finlaysonin kangasmallikansion vuodelta 1926 (Ida, yhteiskoululaisen vuosi), neljä metallimukia, vuonna 1918 syntyneen naisen käyttämän vanhan pitsiessun, ruokia sekä pienen peuran, jonka annan ystävälleni Lailalle. 

Päivä oli siis mukava. On hauska tavata ihmisiä, ja salonkyläläisillä on hauska tekemisen meininki. 

Joutsenet joella

Pitkästä aikaa joutsenet ovat meidän rannassa. Pariskunnalla näkyy olevan neljä poikasta. 

Kesäretki Karkkilaan

Kesälomareissumme ovat harvassa ja lyhyitä, mutta sitä intensiivisempia. 

Eilinen reissu suuntautui Karkkilaan, siis 17 kilometrin päähän.

Olimme sopineet teatteriin menosta jo juhannuksena Ollin ja Minnan kanssa. Minna ei ollut koskaan käynyt Karkkilassa ja Ollikin vain pikaisesti pari kertaa. Itse kaupunkia Olli ei muistanut ollenkaan, sen sijaan keikan ja keikkapaikan hän muistaa uutterasti kaatuilevasta tanssiparista. Ilmeisesti paikka oli Pikkupässin pubi, vaikkei Olli nimeä muistanutkaan.

Mutta molemmat ovat päässeet vähän sisälle Karkkilaan tai ainakin sen Pyhäjärvi-aikaiseen menneisyyteen, koska he ovat lukeneet kirjani 'Ida, yhteiskoululainen'. Lupasin esitellä heille kirjan tapahtumapaikkoja. 

Minna ja Olli ovat innokkaita kesäteatterissa kävijöitä, joten Karkkilan Työväen Näyttämön 'Kotkan ruusu' oli ilman muuta kohteena. Olli on vieläpä Kotkasta kotoisin. Lisäksi oli ajatus käydä paitsi pienellä kiertokävelyllä myös syömässä.

Mutta, mutta. Eipä löytynyt ruokapaikkaa. Kesäteatteriesityksen loppumisaika oli 21.30, ja sen jälkeen ei ainakaan mikään paikka ollut auki. Lounasaika puolestaan oli liian varhain - mitä olisimme tehneet viisi tuntia Karkkilassa? Etsin siis paikkoja, joissa voisi syödä iltapäivällä tai illansuussa. Mutta eipä löytynyt. Yksi ei ollut auki alkuviikolla (eikä keskiviikkona) lainkaan, toisen ruokalista ei oikein houkuttanut, kolmannen listalla ei ollut yhtään kasvisruokaa. Pizzerioita olisi, mutta pitsansyönti ei meitä oikein yleensäkään houkuta. 

Jäljelle jäi erinomainen vaihtoehto: omat eväät ja piknik! 

Oikeastaan olin haaveillut piknikistä Karjaanjoen rannassa jo vuosia. Nyt se viimein toteutui. 

Kirjassani Pilpalasta tulleen nuoren Idan koulukortteeri oli juuri tässä lähellä jokea, nykyisen Valtatien varrella. Iltaisin, kun Idalla oli ikävä, hän kävi joen rannassa ja koki joen tuovan hänelle terveisiä kotoa. Sama jokihan virtaa myös Pilpalassa. 

Mutta nyt meillä ei ollut ikävää vaan hauskaa. Nautimme salaattia, leipää ja kahvia evästelypaikalla. Sitä ennen olimme kiertäneet Ala-Emalissa ja vähän Pumminmäessäkin. Fagerkullaan emme nyt ehtineet. 

Olli otti meistäkin muutaman kuvan kosken rannalla. 

Karkkilan kesäteatterilla on hieno näyttämö kaupungintalon takana, vanhalla tehdasalueella. Se oli nytkin aivan täysi. 

Esitys oli pitkä. Siinä oli paljon hyvää, joskin paljon myös sellaista, jonka olisimme toivoneet olevan toisin. Laulut ja musiikki ylipäätään sujuivat hienosti kautta linjan ja joukkokohtaukset olivat näyttäviä ja hienoja. Niistä nautimme. Liikutuin myös tarinasta; siihen toki on monta syytä. 

Minnalla ja Ollilla on kuulemma tapana antaa aina pisteitä teatteriesityksille, joita he ovat nähneet. Kauhean vaikeaa ja helposti epäoikeudenmukaista: esityksessähän on aina niin valtavan monta eri osatekijää, että yhden arvosanan antaminen tuntuu väärältä. Jokin häiritsevä yksityiskohta saattaa laskea kohtuuttomasti pisteitä. 

Suostuin kuitenkin lopulta. Tämä esitys sai meiltä neljältä 2½ - 3½ pistettä asteikolla 0-5. 

Keskiarvona siis 3, mikä on aika hyvä. 

Olimme kaiken kaikkiaan iloisia siitä, että tulimme menneiksi, vaikka Minnalla olisi ollut toinenkin meno samana iltana. Siellä hän ehti vain käväistä iltapäivällä. Silti hän ei yhtään valittanut. 

Olli sanoi antavansa retkelle täydet 5 pistettä, ja minä olin tietysti siitä tyytyväinen. 

Lintujen aamu

Olen keväästä asti tunnistellut lintuja äänistä Muuttolintujen kevät -applikaation avulla. Se on monella tapaa hieno ohjelma; se myös tallentaa havainnot, joten sitä on helppo käyttää. 

Kesällä tässä Solstrandin pihassa ja lähimailla havaittujen lintulajien määrä alkoi lähetä sataa. Keväällähän lajeja tuli tiheään tahtiin, mutta pikku hiljaa lintujen laulu on tietysti vähentynyt eikä muutenkaan uusia lajeja enää voi yhtä tiheään tulla. 

Olen ollut hämmästynyt, miten paljon eri lajeja on ihan tässä meidän kotipihassa ja lähiympäristössä. Kuukausi sitten aloin aktiivisesti tavoitella sataa, joskin tavoite tuntui epärealistiselta. Mutta kyllä: 90, 92, sitten jo 96.

Äsken, siis nyt tänä aamuna, joella viihtyvät sinisorsat ensi kertaa ääntelivät niin että sain äänen napattu kännykkään. Siis 98. laji! 

Mutta varsinainen yllätys oli se, että äppi onnitteli minua. Vahvistin nimittäin tietysti sinisorsahavainnon, koska näin ja kuulin sen. Se oli viideskymmenes vahvistukseni! Olen siis itse tunnistanut 50 lintulajia. En olisi voinut kuvitella tunnistavani niin monta! 

Ja koneen tunnistamista sadasta puuttuu enää kolme. Saankohan ne tänä kesänä? 

Kuvan kivistä osa on sinisorsia. 

Rannan Arvi muistelee, osa 4: Hunsalan Toverit

Heinäkuun puolivälissä 2023 vietettiin Hunsalan työväentalolla isosti talon 111-vuotisjuhlaa. 

Juhlimassa oli myös Rannan Arvi mukanaan hieno lahja: aito Hunsalan Toverit. -kyltti.

Arvi sanoi olevansa yhä Hunsalan Toverien jäsen, sillä ei hänen jäsenyyttään ole koskaan lakkautettu. Sen sijaan Hunsalan Toverit on kyllä lakkautettu, se jatkaa elämäänsä Salonkylän Sisuna, joka oli Hunsalan Toverien alaseura. Hunsalan Toverit oli siis Arvin mukaan tavallaan kantaseura. 

Arvi Ranta kertoi kylttiään kannatellen, että Hunsalan Toverit oli Työväen Urheiluliiton eli TUL:n alainen urheiluseura, jonka vetäjänä toimi Hunsalan kaupan myymälänhoitaja Oiva Friman. 

Itselleni oli yllätys, että TUL toimii edelleen. Perehdyin hieman asiaan ja opin, että TUL perustettiin vuonna 1919, kun SVUL (Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto) oli erottanut kaikki punaisten puolella olleet seurat ja jäsenet sisällissodan jälkeen. SVUL siis oli erottanut syksyllä 1918 seurat, jotka olivat osallistuneet sisällissotaan hävinneellä puolella tai jos yli puolet seuran jäsenistä oli tuomittu 'osanotosta kapinaan'.

1920- ja 1930-luvuilla TUL:n urheilijat toimivat vain keskenään. Esimerkiksi olympialaisiin pääsi vain SVUL:n edustajia. 

Vuonna 1993 SVUL lakkautettiin ja syntyi Suomen Liikunta ja Urheilu. Silloin TUL menetti keskusjärjestöasemansa ja maajoukkuetoiminnan. Sen seurat liittyivät lajiliittoihin. TUL on siis kuitenkin edelleen olemassa vaikkakin ilman huippu-urheilua.  Sillä on keskustoimisto Helsingissä ja eri puolilla Suomea 15 piirijärjestöä. 

TUL:n III liittojuhlat sodan jälkeen kesällä 1946 olivat merkittävä urheilujärjestön voimannäyte. Tapahtumasta julkaistiin postimerkki.

Arvi Ranta liittyi Hunsalan Tovereihin jo pikkupoikana, mutta jäsenkortin sai vasta 12-vuotiaana. "Se oli kova sana se jäsenkortti, kun sen sai", Arvi kertoi. 

"Joka työväenyhdistyksellä eli jokaisella työväentalolla yleensä oli oma urheiluseura", Arvi sanoi.

Arvi Ranta lahjoitti tuomansa kyltin työväentalolle eli Hunsalan työväenyhdistys Kajastukselle. Mistä hän sitten oli kyltin saanut? 

"Serkkulikka asuu Tampereella ja oli käynyt ystävänsä luona Hämeenlinnassa Suomen Kasarmin kirpputorilla. Sieltä se tämän kyltin löysi ja lähetti kuvan puhelimella minulle. Vasta parin kuukauden kuluttua menin itse kysymään kylttiä sieltä. Se oli nostettu sinne korkealle ja minä sen lunastin takaisin tänne talolle. Tänne se kuuluu", Arvi Ranta sanoi. 

Tässä suora linkki postaukseen Hunsalan 111-juhlasta:

https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/07/juhlahumua-hunsalassa.html

Repullinen kukkia Hunsalan työväentalolle. 

Juhlahumua Hunsalassa

Suuresta 111-juhlasta Hunsalan työväentalolla 15.7. on ehtinyt kulua jo yli viikko. Ei näköjään tule sen rauhallisempaa aikaa kirjoittaa siitä, joten julkaisen nyt nämä kuvat pienten saatesanojen kera. 

Juhla onnistui oikeastaan yli odotusten. Tai siis odotukset olivat tietysti korkealla, mutta niin myös pelko, ettei väki sittenkään löydä paikalle. Löytäminen on tässä ihan konkretiaakin, sillä vuonna 1912  lähelle Hunsalan asemaa rakennettu talo, jonka syntyessään oli keskeisellä paikalla, on aikojen saatossa jäänyt syrjään pikkuteiden päähän. Juna ei enää kulje, ratakin on purettu kauan sitten. Toki radan paikalle on perustettu Pikkupässin pyöräilyreitti (josta kirjoitan vielä joskus, kunhan senkin ehdin), mutta aika harva tietää, missä Hunsalan työväentalo sijaitsee. 

Paitsi että nyt tietää entistä useampi. Juhlaan nimittäin saapui noin 200 ihmistä!

Saliin mahtui istumaan ehkä 150, joten osa seisoi ja osa odotteli ulkosalla. 

Itse sukkuloin vähän siellä sun täällä. 

Pauli Arola piti hienon juhlapuheen. 

Lassin bändi huolehti äänentoistosta. Tässä Lassi tarkkailee ääntä läppäriltä.

Harri Saksala oli ihastuttava! Niinhän hän aina on. Nytkin laulut koskettivat syvältä. 

Reino Bäckström ja Erkki Saarela olivat työväenjuhlaperinteessä kiinni. 

Warren Woima -yhtye oli saanut vieraileviksi tähdikseen Petri Lindbergin sekä alttoviulisti Teemu Kupiaisen, jotka esiintyivät myös ohjelmaosuudessa omilla esityksillään. Bändi soitti "lopuksi tunti tanssia", tosin juhla oli kestänyt jo kolme tuntia silloin, kun bändi pääsi aloittamaan, joten kaikki eivät jaksaneet jäädä odottamaan heidän osuuttaan. Letkajenkkaankin sentään päästiin - Olli Karikorpi määräsi minut vetämään yhtä letkaa ja Olli Ikosen toista, ja tarkoitus oli kilpailla letkojen pituudella, mutta emmehän me sentään kilpailemaan alettu. 

Arvi Ranta oli kuulunut Hunsalan Tovereihin. Kyltin hän oli löytänyt kirpputorilta Hämeenlinnasta. (Oma postaus tästäkin tarinasta toiste.)

Pihassa oli tarjolla makkaraa ja lättyjä, sisällä kakkuja ja voileipiä. Jälkimmäisiä oli niin runsaasti, että niitä jäi jäljelle aika tavalla. 

Kukkien laitossa kului tunteja, kun pöytiä oli sekä sisällä että ulkona. Tämä kuva kuuluisi tietysti aikajärjestyksessä ensimmäiseksi. Repullinen kukkia eikä siinä vielä kaikki. 

Lopen lehteen kirjoitin juhlasta seuraavasti:

Enempää yleisöä ei olisi Hunsalan työväentalon tunnelmalliseen saliin mahtunut viime lauantaina. Kaikki istumapaikat olivat käytössä, ja osa yleisöstä seisoi salin seinustoilla. Pihalla ja puffetissakin viihdyttiin, kun tarjolla oli syötävää, virvokkeita ja väliajoilla myös posetiivinsoittoa. Väkeä oli kaikkiaan vajaat 200 henkeä.

 

Juontaja ja tapahtuman puuhamies Olli Ikonen kertoi heti alkuun, miten merkityksellisessä paikassa nyt oltiin. Työväenyhdistys Kajastus on perustettu 1906 ja talo valmistui vuonna 1912. Salin puupenkkirivit ovat peräisin tuolta vuodelta, seuraavana vuonna lavalle saatiin S. Tannerin maalaamat kulissit. jotka nekin ovat yhä käytössä.

 

Juhlapuhujaksi pyydetty Pauli Arola kertoi ensin hämmästyneensä puhujan kutsumista musiikkipainotteiseen, korkealuokkaiseen gaalaan, mutta ymmärtävänsä hyvin juhlapuheen tärkeyden työväeniltamien perinteessä. Sen tehtävä oli luoda henkeä ja linjata tulevaa.

 

-          Vuonna 1906 elettiin suuren muutoksen aikaa. Syntyi lukuisia yhdistyksiä ja liikkeitä, joista yhtenä työväenliike. Yllättävää oli se, että sosialismi levisi niin vahvasti myös maaseudulle. Työväenyhdistyksissä oli liki 100 000 jäsentä, mikä oli valtava määrä silloisessa pienessä Suomessa, Pauli Arola sanoi.

 

Seurasi suuri määrä tapahtumia, joihin ihmiset kokoontuivat keskustelemaan siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa pitäisi muuttaa. Suomalainen kansalaisyhteiskunta oli syntymässä.

 

Hunsalan työväenyhdistyksen perustamista edesauttoi se, että Pilpalassa oli myös saha ja turvepehkutehdas. Työväentalon seutu oli tärkeä solmukohta, sillä siellä oli Hyvinkää – Högforsin radan asema sekä kauppoja. Talosta tuli työväen itsetunnon kohottaja.  

 

-          Oma talo oli paikalliselle työväelle yhteisöllisyyden ja voiman merkki, jossa pidettiin kokouksia, valistustilaisuuksia puheineen ja vappujuhlia. Nuorisolle se oli iltama- ja tanssipaikka. Iltamat olivat ohjelmallisia: oli soittoa ja laulua, puhe, runonlausuntaa ja ehkä pieni näytelmäkin, Pauli Arola sanoo.

 

-           Talo oli poliittisesti tärkeä, mutta se oli myös tapaamispaikka, jossa nuoret tutustuivat toisiinsa.

 

Toki moni läsnäolijoistakin saattoi kertoa jyrkästä rajasta työväentalon ja Liitontalon välillä. Oli niitäkin, jotka eivät voineet jalallaan astua ”väärän puolen” taloon. Tähän liittyi Pauli Arolan puheen linjaus, katsaus siihen, miten meidän tulisi toimia jatkossa.

 

-          Vasemmistolla ja oikeistolla oli keskinäistä kränää, ja toisten kanssa ei välttämättä keskusteltu. Olisi kannattanut. Yhä ihmiset vierovat toisin ajattelevia, mutta keskustelu avartaa aina, Arola muistutti.

 

-          Meille on Suomessa käynyt aika hyvin. Mutta enää ihmiset eivät liity yhdistyksiin eivätkä tule kokouksiin. Nyt istutaan kotona ja näprätään kännykkää. Samalla kylät pienenevät ja palvelut vähenevät. Ihmiset eristyvät toisistaan.

 

Juhlapuhuja, historioitsija Pauli Arola päätti puheensa selkeään ohjeeseen:

-          Linjaukseni onkin: ihmisten on kohdattava toiset ihmiset. On keskusteltava myös eri tavalla ajattelevien kanssa. Te olette tulleet tänne nyt, tulkaa toistekin. Ottakaa puheeksi vaikeat asiat!

 

Musiikkiesityksistä ensimmäisenä kuultiin seitsemän laulua näyttelijä Anne Nielseniltä ja harmonikkataiteilija Merja Ikkelältä. Harmonikansoitosta saatiin nauttia myös myöhemmin, kun kylän oma duo Marimella Röök ja Petri Lindberg esittivät Pilpalan ja Hunsalan taitajien tuotantoa vuosien takaa.

 

Hunsalan Saviniemessä asuva alttoviulisti Teemu Kupiainen soitti kolme pientä musiikkipätkää niin upeasti, että yleisö vaati lisää. Sitä saatiin tällä kertaa vain ohjelman tanssiosuudessa, kun Kupiainen viuluineen täydensi Warren Woima –yhtyettä. Mukana Olli Karikorpea, Joppe Hankosaarta ja Lassi Tudeeria täydentämässä oli myös Petri Lindberg.

 

Harri Saksala kertoi ennen vaikuttavia musiikkiesityksiään, miten iän myötä lapsuuden muistot Pilpalasta ovat tulleet yhä tärkeämmiksi. Näkyvän uimarannan uimakoulussa hän kertoi valmistuneensa uimamaisteriksi.  

 

Saksalan esitykset nostattivat myös yleisössä muistoja ja kaihoa. Toisenlaisia tunteita herättivät puolestaan Erkki Saarelan laulut Reino Bäckströmin harmonikkasäestyksellä. Mukana oli huumoria ja työväenhenkistä uhoa. Kuultiin myös ohjelman ainut proosapätkä näyttelijä Saarelan esittämän humoristisen pikkupoikatarinan muodossa.

 

Neljä tuntia kestänyt juhla oli pääsymaksuton ja avoin kaikille. Juontaja, Hunsalan työväenyhdistys Kajastuksen puheenjohtaja Olli Ikonen kertoi kuitenkin pienkeräysluvasta ja tilistä, jolle kaikki pienetkin avustukset ovat tervetulleita. Avustusrahoilla on tarkoitus ylläpitää jo kerran tuhoutumassa ollutta työväentaloa niin, että se säilyy myös tulevien iltamien ja muiden tapahtumien näyttämönä. Yhdistykseen voi liittyä myös jäseneksi.

 

Tyytyväinen juhlayleisö kyseli jo jatkoa talon tilaisuuksille. Onkin mahdollista, että juhla jossain muodossa uusitaan tulevana kesänä. Työväentaloa voi myös vuokrata erilaisiin tapahtumiin, esimerkiksi syntymäpäivien tai häiden viettoon.

Matti Pasanen viihdytti väkeä ulkosalla posetiiveineen. 

Linkki Arvi Rannasta ja Hunsalan Toverit. -kyltistä kertovaan postaukseen:

https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/07/rannan-arvi-muistelee-osa-4-hunsalan.html