Erjan ihana lanttusoppa

 Olen usein saanut syödäkseni ystäväni Erja Noroviidan valmistamaa herkullista ruokaa. Siksi yllätyin, kun hän kertoi, ettei ollenkaan harrasta ruoanlaittoa. Etenkin mökillään hän kuulemma yleensä syö vain "jotain". 

Tänä keväänä pääsin viimein tutustumaan tuohon viehättävään pikku mökkiin, josta olin kuullut niin usein. Oli tarkoitus käydä hiihtämässä, mutta sen sijaan kävimme vain pienellä kävelyllä jäällä ja rannassa. Lopun ajan istuimme kaksin pikku tuvassa ja juttelimme. Silloin sain elämäni ensimmäisen kerran syödäkseni lanttusoppaa. Mikä herkku!

Mitään varsinaista reseptiä Erjalla ei kuulemma ruokaansa ollut. Hän oli vain tehnyt sen; se oli keino saada jotain syödäkseen. 

Minä nyt kirjaan tuon "reseptin" ylös muistiin ja suosittelen tätä soppaa muillekin. Helpompaa keittoa ei voi olla - toki sen voi myös valmistaa alusta asti itse ja käyttää siihen enemmän aikaa. Tässä siis kaksi versiota keitosta, olkaa hyvä!

Erjan superhelppo lanttusoppa

Paketti lanttusosetta (valmista sosetta, jota myydään pötköissä kaupassa)

Tölkillinen sipulimaustettua kaurakermaa

Hitunen suolaa

Valmistus: kiehauta lanttusose ja kaurakerma kattilassa, lisää suola. Keitä hetki. Keitto on valmis. Nauti leivän kanssa. 

Ihana lanttusoppa alusta asti

1 kg lanttuja

2 isoa sipulia

rypsi- tai muuta öljyä

2 dl kaurakermaa (tai tavallista kermaa)

suolaa 

pinnalle yrttejä ja siemeniä maun mukaan

Valmistus: Kuori ja hienonna sipuli ja lantut ja lohko ne pieniksi. Kuullota sipuli öljyssä. Lisää lanttukuutiot ja tilkka vettä. Anna kiehua 15-20 minuuttia ja soseuta. Lisää kaurakerma ja kiehauta. Ripottele pinnalle esimerkiksi kurpitsansiemeniä ja timjamia. Tarjoile omatekemän leivän kera. 

Tuon kummempia kommervenkkejä tuo jälkimmäinenkään lanttusoppa ei kaipaa. Toki joku siihen lisäisi kasvis- tai muuta lientä, eksoottisia mausteita ja vaikka sitruunamehua, mutta välttämättömiä ne eivät ole. 

Lantun hajuahan joku kammoaa. Asennekysymys! On hyvä totuttaa lapsetkin jo pienestä lantun ja kaalin tuoksuun. Jos ei niitä opi syömään, elämästä puuttuu jotain todella herkullista ja terveellistä. 

Erjalla on mökillään avanto, jossa hän käy kuulemma joka aamu. 

Parittomien sukkien arvoitus

Parittomat sukat ovat ikuisuusaihe. Luulisi, että ongelma olisi pieni, mutta aina siitä riittää puhuttavaa.

Olin järkyttynyt, kun fiksuna pitämäni nainen kirjoitti Facebookissa, että jos sukalta katoaa pari, sen voi heittää pois. Ei niitä kuulemma jaksa säästää. 

En lakkaa hämmästelemästä ihmisten jaksamisen jakautumista. Jaksetaan hyvin tehdä tarpeettomia tai jopa haitallisia asioita - sellaisia kuin esimerkiksi suihkussa käyminen aamuin illoin - mutta ei jakseta pitää parittomille sukille omaa laatikkoa, josta aina silloin tällöin voi yhdistellä parit. 

Ajatus sukkia syövästä pesukoneesta on tietysti hauska, mutta eihän sitä kukaan tosissaan ota. Jokainen järkevä ihminen tietää, että vaikka puhtaiden pyykkien joukosta löytyisi vain sukkaparin toinen puolisko, ei se toinen ole poistunut maailmasta. Ennemmin tai myöhemmin se löytyy jostain lahkeesta, tyynyliinan sisältä tai likapyykkikorista. 

Jos sitä toista sukkaa sitten ei löytyisikään - vaikkapa vuoden tai parin sisällä - ei kai sekään niin vaarallista olisi? Eriparisia sukkia voi mainiosti käyttää ainakin kotosalla. 

Parittomista sukista voi myös tehdä yhtä ja toista. Niistä voi tehdä koiran lelun tai tassusuojuksen. Niistä voi tehdä kivoja käsinukkeja. Ihan sellaisenaan niitä voi käyttää paketointisuojina tai erilaisiin siivoushommiin: pesemiseen, pölyjen pyyhkimiseen, kenkien kiillotukseen. Lisää käyttötarkoituksia voi itse kukin keksiä itse.

Vaikka sukka on pieni verrattuna vaikkapa paitaan tai housuihin, senkin valmistaminen on vaatinut suuret määrät raaka-aineita. Jo pelkästään valmistusmateriaalin kasvatus (jos se on vaikkapa puuvillaa) on vaatinut paljon energiaa, lannoitetta ja vettä. Langaksi ja siitä edelleen kankaaksi ja valmiiksi sukaksi valmistaminen on kuluttanut lisää energiaa ja vettä, mahdollisesti myös väriaineita ja muita kemikaaleja. Sitten pakkaus ja kuljetus Suomeen. 

Ja joku heittäisi sen pois mahdollisesti jo yhden käyttökerran jälkeen, koska pari sattui katoamaan. 

Tekstiilit ovat halpoja. Se on suuri harmi, sillä se saa ihmiset suhtautumaan niihin epäarvostavasti. Oikeasti tekstiilejä pitäisi käyttää niin pitkään kuin se vain suinkin on mahdollista. Rikkinäisinäkin niille voi keksiä uutta käyttöä joko sellaisenaan tai materiaalina. Jos paikat ovat niin täynnä tekstiilejä, ettei edes parittomille sukille ole tilaa, pitää pidättäytyä ostamasta enää uusia vaatteita. 

Ugh, olen puhunut! 

Kannustan kuivaamiseen!

Kuivaaminen on yllättävän tuntematon säilöntäkeino monelle. Kuivattuna ruoka-aineet kuitenkin säilyvät ilman sähköä ilmaiseksi ja lähes rajattoman pitkään. Etuna verrattuna pakastamiseen on ekologisuuden ohella useita muitakin: kuivatuotteet menevät hyvin pieneen tilaan, ovat kevyitä (vaikkapa retkellä) ja niitä voi käyttää juuri sen verran kuin kulloinkin tarvitsee (eikä ottaa koko rasiaa pakastimesta kerralla). Säilytys ei vaadi mitään erityistä tilaa, ne voivat olla ruokakaapissa, keittiön hyllyllä näkyvissä tai kellarissa (kosteassa kellarissa toki ilmatiiviissä astiassa). 

Lupasin kertoa kokemuksiani ja ajatuksiani kuivattamisesta ja kuivana säilyttämisestä. Tämä on nyt aivan pieni ja pikainen katsaus aiheeseen. 

Kuivaaminen sopii yllättävän monien ruoka-aineiden säilytykseen. Parhaiten tunnetaan varmaan kuivasienet, mutta kuivattuna voi säilöä myös juureksia, vihanneksia, marjoja, hedelmiä, jopa lihaa. 

Ranskalainen ystävämme Mickael sai viedä tuliaisina kuivattuja herkkutatteja kotimaahansa. Käsittely oli hänestä hauskaa ja hän lajitteli ne siististi kuivurin ritilöille ennen kuin huomasi, että ne voi vallan mainiosti laittaa siihen ihan röykkiönä. Erikseen ladottuna tuo määrä sieniä ei olisi mahtunut kuivuriin kerralla eikä välttämättä kahdellakaan. 

Kuivausmenetelmät

Kuivaamiseen ei välttämättä tarvita mitään erityisiä välineitä. Monet tuotteet kuivuvat ihan ilmassa. Pakkasessa kuivuminen on nopeaa. Sieniä voi kuivata niin sisällä kuin ulkonakin ripustamalla ne pitkiin lankoihin roikkumaan. 

Moni kuivaa saunan lauteilla. Lattialämmityksen päälläkin on hyvä kuivata, jos sellainen on. Uunissa pienellä lämmöllä onnistuu myös, mutta siinähän toki kuluu sähköä.

Kuivurissa ylimpänä kantarelleja, keskellä
suppilovahveroita ja alla hieman herkkutatteja. 

Sähköä vaativat myös kuivurit, mutta kuivuminen on yleensä suhteellisen nopeaa, ja sen jälkeen sähköä ei enää kulu. Kuivureita on monenlaisia ja monen kokoisia. Meillä on viisihyllyinen lattialla seisova Orakas-kuivuri ja olemme siihen todella tyytyväisiä. Joskus tila loppuu kesken, mutta sitä vapautuu äkkiä, sillä kuivaaminen ei yleensä kovin kauan kestä. Kuivurillinen sieniä kuivuu yleensä yhdessä yössä. Jos hyllyt ovat kovin tupaten täynnä, aikaa kuluu pidempään. 

Juurekset ja vihannekset

Lähes kaikkia juureksia ja vihanneksia voi kuivata. Mitä ohuemmat siivut, sen nopeampaa kuivuminen on. Purjo, sipuli, kaalit, punajuuri - näistä meillä on kokemusta, mutta kokeillahan voi ihan mitä vain! Ja sitten tietysti yrtit. Osa yrteistä menettää makua kohtuuttoman paljon kuivuessaan, mutta esimerkiksi timjami on kuivana aivan tuoreen veroista. 

Juureksista ja vihanneksista voi tehdä myös valmiita keittoainessekoituksia, kun joukkoon lisää yrttejä ja ripauksen suolaa. Retkimuonat voi siis hyvin valmistaa itsekin - vaikka koko vuoden tarpeet kerralla. 

Monet vihannekset voi kuivata ihan nipuissa. Yrttiniput roikkumassa keittiön katosta luovat kotoista tunnelmaa. Tämä kuva on kuitenkin ulkokatoksesta, kuvassa maitohorsmaa, joka on menossa ihmisten sijasta kanoille. Valkosipulien kuivattaminen samassa niiden kanssa ei ole järkevää. Kuivatuksessa ilmavuus on tärkeää. 

Villivihannekset sopivat myös hyvin kuivattaviksi - sekä vihreät osat että tietysti siemenet esimerkiksi nokkosesta. 

Marjat ja hedelmät

Mustikka sopii hyvin kuivattavaksi, sen sijaan esimerkiksi karpalo ja puolukka ovat kovakuorisia ja siksi hankalia. Ainakin niiden kuivuminen vie kohtuuttoman pitkään.

Omena on tavallinen kuivatuote, mutta yhtä hyvin muutkin hedelmät käyvät kuivatukseen. Kuivahedelmä on mainio karkin korvike. Kannattaisi tarjota lapsillekin, jospa se hyvinkin kelpaisi sokerinamien sijasta. 

Yksi keino kuivata marjoja on soseuttaa ne ensin ja levittää sose sitten leivinpaperin päälle kuivumaan. Kuivana se sitten murskataan pieneksi, ja tuota mursketta voi sitten käyttää vaikkapa jugurtin tai viilin päälle. Tähän käy myös se mäski, jota jää mehun keitosta. (Sen voi toki käyttää tuoreenakin vispipuuron pohjana, mutta jos mehua tekee paljon, mäskiäkin tulee paljon.) 

Esimerkiksi pihlajat voi myös ripustaa neulalla lankaan kuivumaan. Kuivattuna ne voi jauhaa ja käyttää lisukkeena tai puuron seassa tai miten vain tahtoo. Pihlaja on yksi superfoodeistamme!

Liha ja valmiit sekä puolivalmiit ruoat

Pakkasessa kuivaaminen sopii erityisen hyvin lihalle ja kalalle, koska ne on helppo ripustaa isoina paloina ulkoilmaan kuivumaan. Yhtä hyvin se varmaan onnistuu kesällä tuulessa, pakkanen vain nopeuttaa prosessia. Kalan kuivaamisesta itselläni ei ole kokemusta, ja kuivakalan käytöstäkin vain koirille. (Kuivakala on koirien suurta herkkua - ja terveellistä! Haju on kyllä mojova, siitä ei pidä välittää.) 

Hirvenlihaa olen kuivannut kuivurissa. Lisäksi olen kuivannut savustettua lihaa ihan sellaisenaan huoneilmassa. Sekin säilyi vuosia. 

Kuivatun lihan käyttö vaatii tietysti aikaa. Se pitää liottaa vedessä tai sitten lihanpalojen pitää olla hyvin pieniä. Pienet palat sopivat hyvin valmiisiin keittosekoituksiin vaikkapa retkille, mutta mikseivät kotioloissakin. Mitä mainioin hätävararuoka lihansyöjälle! 

Kainuussa on perinteisesti syöty kapakalakeittoa eli kuivatusta kuoreesta tehtyä keittoa. Hyvää on! Ulkoilmassa kuivaaminen on tavallista Norjassa, ja sitä harrastetaan yhä edelleen.  Myös lipeäkalan kala tuotiin ennen Suomeen aina kuivattuna. 

Kuivatuotteiden säilytys

Kuivatuotteet voi tietysti säilöä ihan missä astiassa hyvänsä. Ihan avonaista ei voi suositella, jottei kosteus imeydy takaisin tuotteisiin. Avonaisena pidetyt tuotteet tuskin säilyvät kovin monta vuotta. 

Sen sijaan kunnolla kuivaksi saadut sienet säilyvät kuulemani mukaan tutkitusti yli 30 vuotta. Sitä pidemmältä ajalta ei tiettävästi ole luotettavia tutkimustuloksia, mutta ilmeistä on, että jos kerran ne säilyvät noin pitkään niin todennäköisesti siitä eteenkin päin. Se kuitenkin edellyttää täysin rutikuivaksi saamista.

Pitää siis varmistaa, että esimerkiksi sienet ovat täysin rapiseviksi kuivuneita ennen purkitusta. Riippuu tietysti lajista, millaisia ne ovat kuivattuina. Hedelmät ja marjat ovat hieman nihkeän oloisia kuivinakin, sienistä tatit ovat ihan eri tuntuisia kuin vaikkapa vahverot.

Meillä suppilovahverot murskataan aivan hienoksi jauhoksi purkissa. Tätä jauhoa on sitten helppo annostella ja käyttää niin mausteena kuin ruoka-aineenakin. 

*** 

Yksi kuivaamisen muoto on tietysti eläimille kuivaaminen. Kerppuja kannattaa tehdä runsaasti. Ne ovat siis erilaisista luonnontuotteista - pajusta, vadelmasta, maitohorsmasta, nokkosesta jne - tehtyjä kimppuja, jotka on kuivattu talven varalle.

Huomaan, että kuivaamisesta riittäisi juttua vaikka kuinka. Tästä päivityksestä puuttuu nyt varmasti lukematon määrä asioita, joita olisi voinut listata ja kertoa. 

Laita kommenttia ja kysy tai kerro omista kokemuksistasi! 

Peppikin tykkää kuivatusta lihasta, mahasta ja kalasta.
Kuivat leivänkannikatkin ovat hyviä.

Kriisipohdintoja kevätpäiväntasauksen aikaan

Aamukahvipöydässä luin viikkolehdestä Jouni Tuomiston tekstin, josta olin erittäin samaa mieltä. Jouni Tuomisto on THL:n tutkimusjohtaja Kuopiosta. Lainaan hänen kirjoitustaan nyt tähän. 

Hän toteaa aluksi sen minkä tiedämme: muun muassa Ukrainan sodan seurauksena energian ja öljytuotteiden hinta on noussut, lannoitteista ja sen kautta ruuasta on tulossa pulaa, inflaatio kiihtyy. Valtioita hätyytellään toimiin näiden vaikutusten estämiseksi, mutta Tuomiston mukaan se olisi virhe. Siis se, että valtio nyt peittelisi asiat niin, että todellisia muutoksia ei tarvitsisi tehdä. 

"Putinin koplan toimet ja muun maailman vastatoimet ovat nostaneet sellaisten asioiden hintoja, joista riippuvuutta meidän olisi joka tapauksessa pitänyt vähentää, mutta oma kivunsieto ei ole tähän mennessä riittänyt", kirjoittaa hän. Juuri niin se on!

Tuomisto muistuttaa, että ilmastokriisi ja luontokato ovat koko ajan olemassa ja pahenevat edelleen, vaikka niistä ei nyt muiden kriisien takia yhtä paljon puhutakaan. "Tehokkaimpia tapoja vähentää ilmastopäästöjä on hinnoitella ne kalliiksi, jolloin jokainen joutuu miettimään esimerkiksi päivittäistä fossiilisten polttoaineiden käytöään ja pyrkii vähentämään sitä. Samoin maailman ruokapulaa helpottaisi olennaisesti, jos vähentäisimme viljan syöttämistä eläimille ja söisimme sen itse", Tuomisto kirjoittaa. Lihan hinnannousu siis ehkäisisi globaalia ruokapulaa. 

Päättäjien on tehtävä välttämättömyydestä hyve. Ei pidä luvata alennuksia polttoaineen arvonlisäveroon vaan sanoa, että maailma on siirtynyt pysyvästi kalliiden polttoaineiden aikakauteen. Jokaisen on suunniteltava oma elämänsä siltä pohjalta. 

Tuomisto jatkaa, että kun Ukrainan kriisi helpottaa, fossiilisen polttoaineen kallis hinta varmistetaan verotuksella. Tietysti täytyy varmistaa, etteivät ihmiset ajaudu köyhyysloukkuun, mutta se pitää tehdä esimerkiksi toimeentulotuen muodossa. "Pahimmat kohtuuttomuudet yrityksille on hoidettava valikoivasti muilla keinoilla kuin hintojen kompensaatiolla", Tuomisto sanoo. 

On niin lohdullista lukea tällaisia viisaita sanoja, joita moni muu lukija vielä on kompannut ja lisännyt niihin omia pointtejaan. Alennetaan asunnon lämpötilaa, pidetään autottomia päiviä, sammutetaan julkiset ja yksityiset valaistukset tunniksi joka ilta, luovutaan pitkistä kuumista suihkuista, ehdottavat kommentoijat. Kaikki eivät siis huudakaan vain itselle lisää halpaa energiaa ja mahdollisuutta elää tuhlaavilla tavoilla, joihin on tullut tottuneeksi. 

Mutta mistä löytyvät ne rohkeat poliitikot, jotka uskaltavat asettua kovaäänisiä somehuutajia vastaan? On niin paljon helpompaa vain myötäillä ja vaatia populistisesti niitä toimia, joilla pidetään lyhytnäköisesti ja kapeasti ajattelevat ihmiset tyytyväisinä. Ihmisten mielestä kun ei ole mukavaa luopua totutuista, helpoista tavoista. Kaukokatseinen, uutta ajattelua edustava poliitikko menettää herkästi suuren yleisön suosion. Jotkut saatetaan vaientaa jo oman puolueen sisälläkin äänestäjäkunnan raivon pelossa. 

On todella rankkaa olla vastuullinen poliitikko, joka ajattelee yleistä hyvää ja tulevaisuutta eikä vain oman äänestäjäkuntansa lyhytnäköistä etua. Somessa näkee, millaisten hyökkäysten, pilkanteon ja ivan kohteeksi siinä joutuu. Minusta ei siihen olisi. 

Toivottavasti näitä rohkeita päätöksentekijöitä kuitenkin löytyy jokaisesta puolueesta. 

Telkkä nousi lentoon rannassamme tänä aamuna. Kevät on jo täällä!

Tänään on kevätpäiväntasaus, tarkkaan ottaen kello 15.32. 

Energia ja sen säästö mielessä

Energia mietityttää. Sähkön hinta, ylipäänsä sen saaminen, polttoaine. Lämpö, valo, öljy ja bensa. Miten meidän käy?

Olen miettinyt myös sitä, miksi itselleni energian säästäminen on aina ollut itsestäänselvyys. Toisaalta säästäminen kaikessa on ollut olennaista minulle aina. Välillä olen naureskellut sille, että olen vain pihi, nuuka ja saita, mutta oikeasti ajattelen, että kaikkien pitäisi olla. Ennen se on ollutkin pakon sanelema juttu, mutta vaikka jotain olisi halvalla saatavissa, niin pakkoko sitä on silti tuhlata? 

Vasta tänään muistin, että ollessani vasta toisella kymmenellä Suomessa oli energiakriisi. Kaikkialla opetettiin ja neuvottiin energian säästämiseen. Eikä se jäänyt siihen: säästämiseen asetettiin myös pakkotoimia. Niin vain oli. 

Ehkä tuon ajan toimet jäivät pysyvästi mieleen. Itsestäänselvyyksiksi tuli sisälämpötilan alhaisena pitäminen, nopea tuuletus, auton sammutus heti pysähtyessä, turhan autoilun lopettaminen ja monet muut toimet käytännön arjessa. (Tosin meillä ei koskaan autoa ollutkaan, ja ajokortinkin hankin vasta kolmikymppisenä, kun toimittajan töihin Kainuuseen lähtiessä se oli pakollinen.) 

On tuota ajasta muistuteltu ihmisiä aina silloin tällöin, mutta ilmeisesti sitä on pidetty vain kummallisena välivaiheena Suomen historiassa. Nuoremmat ovat voineet välttyä kuulemastakaan siitä. 

Teknologia on kehittynyt 1970-luvusta paljon, mutta käytännöt energiankulutuksessa eivät kovinkaan paljon. Ilmeisesti tarvitaan kriisitilanteita, ennen kuin asiat muuttuvat.  

Se kriisitilanne on nyt. 

Toivottavasti päättäjämme uskaltavat olla tarpeeksi rohkeita tehdäkseen oikeasti vaikuttavia päätöksiä, niitäkin, joista kansa ei aina pidä. Äänekkäimmät ärsyyntyjät pilkkaavat ja syyttelevät hyvinkin rajuin ja rumin sanoin ja kommentein, netti ja some ovat siihen helppoja kanavia. 

Lyhytnäköisyys ja ahdaskatseisuus ovat ihmislajilla niin surullisen yleisiä ominaisuuksia, samoin mukavuudenhalu ja haluttomuus muutoksiin.

Kaikesta huolimatta iloitsen keväästä. Jäät ovat väistyneet, avovettä on jo runsasti. Pihakin alkaa olla käveltävässä kunnossa. Metsään ei oikein pääse, sillä hanget eivät enää kanna. 

 

Joella oli tänä aamuna yksinäinen telkkäkoiras. 

Pariskunnan toinen puolisko, jonka jo viikolla näin, oli varmaankin jossain viettämässä yksin laatuaikaa. Tämäkään ei kauan tässä viipynyt, vaan nousi lentoon ja lähti. 

Taimia tarjolla

Nyt meillä on ensimmäiset taimet koulittu. Ylijäämää tuli jälleen.  

Taimikasvatuksessa tulee aina ylimääräisiä taimia, joiden pois heittäminen tuottaa minulle suuria vaikeuksia. Nyt olisi siis pieniä, koulintavaiheessa olevia taimia tarjolla vaikkapa työkavereille tai naapureille. Sen kauempaa niitä ei kannata lähteä hakemaan tai viemään. 

Osa taimista on jo koulittu isompiin ruukkuihin.

Tarjolla olisi tässä vaiheessa silopersiljaa, timjamia ja kahta lajiketta chilejä. Koulinta jää noutajalle. 

Myöhemmin, kun taimet ovat koulittuja ja isoja, myymme niistä osan. Tässä vaiheessa nuo pikkutaimet saa ihan ilmaiseksi.

Alkukuvassa näkyvä musta laatikko saattoi herättää ihmetystä, syystäkin. Se on meidän uusi kasvihuoneemme! Se tuli eilen Postin kuljetuksella Virosta. Se painaa 250 kg ja pystytettynä se on pinta-alaltaan 32 neliötä. Vanha kasvihuone jää vielä käyttöön ainakin täksi kesäksi. 

Kerron myöhemmin uuden kasvihuoneen pystytyksestä ja sen alle tulevasta gaht-järjestelmästä (subterranean heating and cooling system tai climate battery). Pistä siis blogi seurantaan! 

Nyt odotellaan lumien sulamista ja roudan poistumista maasta, jotta päästään pystyttämään uutta kasvihuonetta. Toistaiseksi se pysyy pihan tilataideteoksena kävijöiden ihmeteltävänä. 

Vuokraaminen on hyvä vaihtoehto laitteen ostolle

Ei ole järkevää, että jokainen hankkii itselleen laitteen, jota tarvitaan kuitenkin vain silloin tällöin. Silti meille on vuosien varrella kertynyt useita tällaisia laitteita. Joskus olemme ehdottaneet yhteishankintaa naapureiden kanssa, mutta se on aina jäänyt. 

Jokaista laitettamme on joskus tarvittu ja se on sitten hankittu, mutta ensitarpeen jälkeen uutta käyttöä on ehkä kerran vuodessa jos silloinkaan. 

Koirataloudessa kuivahöyrypesuri on tullut tarpeeseen.

Lämpökameran vuokraamista muille olen ajatellut usein. Lämpökamerasta on ollut itsellemme täällä Solstrandissa iso hyöty ja Lassi edelleen silloin tällöin etsii sen avulla vuotokohtia ja seuraa patterien toimintaa. Suurimman osan ajasta se on silti käyttämättömänä. Lämpövuotopaikkojen tutkiminen talossa on ensiarvoisen tärkeää energian säästämiseksi, joten mielellämme vuokraisimme laitetta muillekin ihan yleisen edun vuoksi. 

Mutta eihän kukaan tiedä, että meiltä voisi sellaista lainata, ellemme siitä kerro. Nyt ajattelin viimein ryhdistäytyä asiassa ja kertoa samalla muista laitteista, joita meiltä löytyy. Vuokraamme niitä mielellämme, jotta niistä olisi enemmän hyötyä kuin nurkissa lojuessaan. Vuokran (johon sisältyy arvonlisävero) voimme sopia tapauskohtaisesti riippuen esimerkiksi lainauksen kestosta ja siitä, tarvitaanko käyttöopastusta tai kuljetusta. Vuokraamisesta tehdään tietysti kirjallinen sopimus. 

Lämpökamera Valokuvaava malli. Vaatii käyttöopastuksen. 

Kuivahöyrypesuri Luksusmalli. Pesee melkein mitä vain: lattiat, matot, ikkunat, saunan, pesuhuoneen, kaakelit, uunin jne. Vaatii käyttökoulutuksen. 

Höyrypesuri ikkunoille Pieni ja ilmeisen helppokäyttöinen (emme ole käyttäneet).

Otsonaattori Desinfioi ja poistaa hajut esimerkiksi autosta tai jostain suljettavasta tilasta.

Haketin Sähkökäyttöinen, murskaava. Pienehkö, ei kovin paksuille oksille. 

Kittilamppu Kitin poistoon vanhoista ikkunoista laseja irrotettaessa.

Äänentoistolaitteet (PA-laitteet) mikseri, mikrofonit, kaiuttimet, telineitä, johtoja jne.

(Lisäksi meillä on pienempiä laitteita, esimerkiksi kahvinkeitin, leivänpaahdin, irtosähkölevyjä ja ompelukone, joita emme juuri koskaan käytä. Nämäkin hyvin joutaisivat lainaan, mutta nämähän yleensä kaikilla jo on. Juhlakäyttöön tarvetta voi tietysti olla näilläkin samoin kuin astiastoilla. Itse emme käytä kertakäyttöastioita ravintolapäivissäkään, joten astioita meillä on runsaasti.)  

Laitteet sijaitsevat Pilpalassa Uudenmaan ja Kanta-Hämeen rajamailla. Kuljetus esimerkiksi Hämeenlinnaan, Riihimäelle ja Karkkilaan onnistuu sovittaessa. Ota rohkeasti yhteyttä, jos tarvitset jotain mainituista laitteista!

Ideasta todellisuuteen. 

Kuivahöyrypesurilla voi pestä uuninkin ilman pesuaineita. 

 

Joutsenet ovat saapuneet

On upeaa saada seurata vesilintujen elämää ihan omassa rannassa. 

Viime viikonloppuna tulivat joutsenet. Pariskunta ruokaili rauhassa koskikaran seurassa. Pian joukkoon yritti liittyä kolmas joutsen, mutta pariskunta näytti sille, että he ovat vakiintunut pari, eikä kolmatta pyörää tarvita. Kolmatta ei siis ajettu pois, vaan sille vain näytettiin, että täällä ollaan jo ja meillä on omat kevättouhumme. 

Pariskunta ei kuitenkaan jäänyt meidän lammelle ainakaan vielä. 

Jonnekin ne olivat lähteneet ja alkuviikolla joutsenia olikin kymmenen. 

Suurin osa näistä kymmenestä oli tummasävyisiä, siis viime vuoden poikasia. 

Meidän lammellahan on pesinyt nyt useana vuonna joutsenia. Viime vuonna poikasia oli - jos nyt ihan oikeassa olen - seitsemän. Ne vain lähtivät kovin nopeasti kuoriutumisen jälkeen ja kuljeksivat siis eri puolilla kylää, lähinnä pelloilla. Facebookissa oli video niiden tienylittämisestäkin. 

On vaikea sanoa, miten niiden muutto, talvehtiminen ja paluumuutto ovat sujuneet. On pieni mahdollisuus, että nämä ovat juuri niitä tällä lammella kuoriutuneita. Mutta eipä tämäkään pikkuparvi tältä erää tänne jäänyt, ei niitä ainakaan tänään näkynyt. 

Näiden seurana oli telkkäpari. Nekin olivat ensimmäiset telkät, mitä tänä vuonna olen nähnyt. 

Kuvia otin tietysti paljon, mutta yritän hillitä itseäni ja olla jakamatta niitä kaikkia. 

En ole mikään oikea luontokuvaaja enkä lintukuvaaja varsinkaan. 

Tosin olen saanut Facebookissa maineen erikoislaatuisena lintukuvaajana. 

Jaoin "lintukuviani" useana vuonna ja suunnittelin tekeväni niistä kirjankin. 

Lainausmerkit sanassa "lintukuva" olivat tarpeen. 

Kaikki katsojat eivät palautteesta päätellen aina ymmärtäneet huumoriani. 

Jokaisessa lintukuvassani todellakin oli jokin lajilleen tunnistettu lintu. 

Ne vain olivat aina niin kaukaa kuvattuja ja muutenkin epätarkkoja, 

että niitä ei kuvasta välttämättä nähnyt eikä ainakaan pystynyt tunnistamaan. 

Nykyisin en enää ole jaksanut jakaa niitä - isona syynä siihen se, etten enää ole löytänyt uusia lajeja. Nykyinen kameranikin on sen verran laadukas, että linnut usein tunnistaa kuvista. Toisaalta laatu on silti häpeällisen huono verrattuna oikeiden lintukuvaajien kuviin, joten niiden jakamisessa ei oikein ole mitään mieltä. 

Näitä joutsenkuvia nyt kuitenkin jaan. Tämän kuvan taustalla näkyy Pilpalan Liitontalo, joka siis sijaitsee meidän vastarannalla. Se on kylätalo, kyläyhdistyksen talo, jossa kenties ensi kesänä taas on paljon tapahtumia. Pari vuotta on ollut vähän hiljaisempaa. 

Laitan loppuun vielä muutaman kuvan torstaiaamulta. Otin kuvat ennen töihinlähtöä vähän jälkeen kello kahdeksan. Puut olivat huurteessa, upea aurinko nousemassa. Arvelin, että kyseessä olisivat viimeiset lumikuvat tälle vuodelle. 

Nyt kevät on oikeasti tullut. Yöllä oli vielä yhdeksän pakkasastetta, mutta päivällä lämmintä oli jo kymmenen astetta. Pihateiden jää alkaa olla niin haurasta, että sitä onnistuu hakkaamaan kappaleiksi sieltä täältä. Jään alta paljastuvaan maahan on tehty jo risteileviä kevätpuroja, jotka lorisevat sulanutta vettä alas mäkeä. Vain alatalon edustalla on jatkuvasti niin varjoisaa, että jään sulamiseen menee vielä aikaa ja tulviva vesi jää seisomaan. Katoiltakin putoaa vielä lunta. 

Taimikylvöt ovat kuitenkin jo pitkällä. Tänään Lassi istutti paprikat ja munakoisot. 

Chilit, yrtit ja tomaatit ovat jo hyvällä taimella. 

Lunta on vielä paksulti. Kauankohan vielä kestää, ennen kuin portaat ja kaide vapautuvat lumesta?

Saapa nähdä, tulevatko joutsenet tänne hautomaan tänä kesänä. 

Viime vuonna ne hautoivat vierekkäin kurkiparin kanssa. Molemmat pesinnät onnistuivat. 

Joku lintuasiantuntija voisi kertoa, pysytteleekö viime vuotinen joutsenperhe eli emot ja poikaset yhdessä koko talvisen muuttomatkan ja vielä palattuaan. Siis olikohan tuossa kymmenen joutsenen parvessa tosiaan emot ja poikaset? Poikasia joka tapauksessa oli enemmän kuin mitä täällä - ja yleensä kai missään - viime vuonna kuoriutui, joten "adoptoivatko" emot joukkoon vielä muitakin nuorukaisia?

Ja onko tavallista, että joutsenet ja kurjet pesivät ihan parin metrin etäisyydellä toisistaan? 

Suuntana omavaraisuus 3: Omavaraisuuden kasvattaminen

Maaliskuun Suuntana omavaraisuus -blogipäivitysten aiheeksi sovittiin nopealla varoitusajalla omavaraisuuden kasvattaminen. Aihe on tärkeä; syitä sen ajankohtaisuuteen ja merkityksellisyyteen ei varmaankaan tarvitse erikseen selostaa.

Tämän kirjoituksen lopussa on linkit muiden omavaraisuuskirjoittajien blogeihin. 

Kuten olen usein todennut, meidän elämämme täällä Solstrandissa on kaukana omavaraisuudesta. Silti pyrimme sitä kohti eri keinoin. Sama pyrkimys voi olla kenellä hyvänsä: jopa kaupungissa asuessa voi omavaraisuuttaan pyrkiä kasvattamaan. 

Oman ruoan kasvattaminen

Ensimmäisenä ja ehkä tärkeimpänä omavaraisuuden muotona mieleen tulee varmaan kaikille ruuan kasvattaminen itse. Sitä voi harjoittaa jopa kaupungeissa. Ruokaa voi kasvattaa rivitalon pihassa, katolla, kerrostalon parvekkeella tai jos sitäkään ei ole, niin ainakin ikkunalaudalla. Bokashi-kompostointi onnistuu niinikään kerrostalossakin.

Esimerkiksi hakusanoilla 'kaupunkiviljely' tai 'viljellään kaupungissa' löytyy upeaa tietoa kaupunkiviljelyn mahdollisuuksista.  

Helposti tulee ajateltua, että kaupungissahan on saasteita, ei siellä voi ruokaa kasvattaa. Mutta toki voi! Kyllä maaseudun pelloillakin traktorit liikkuvat ja moni pelto on vilkasliikenteisen tien reunalla. Tietysti ilman ja maaperän laatu toki vaihtelee kaupungin sisälläkin, ja saastuneimpia alueita kannattaa varmasti välttää. 

Maaseudulla kotitarveviljelyn luulisi olevan kaikille itsestään selvää. Mutta ei se ole. 

Todella toivoisin, että ihan jokainen kasvattaisi edes osan ruoastaan itse. Samalla oppii arvostamaan ruokaa ja viljelijän työtä. 

Villivihannekset

Ruoan voi myös kerätä suoraan luonnosta. Kaikkien kannattaisi kerätä paitsi marjoja ja sieniä myös niitä lukemattomia syötäviä viherkasveja, joita luonto on täynnään. Kyseessä ovat useimmiten rikkakasveiksi luokitellut, ihan yleiset kasvit, jotka eivät syötäväksi poimimalla vähene. 

Pientä opiskeluahan se tietysti vaatii. Voi aloittaa vähästä ja opiskella vaikkapa yhden villivihanneksen ja yhden sienilajin vuodessa. 

Siementen keruu

Yksi omavaraisen elämän olennaisuuksista, jotka meillä täällä Solstrandissa ovat huonolla tolalla, on siemenomavaraisuus. Olemme toistaiseksi olleet lähes tyystin ostosiementen varassa. Tähän täytyy tulla muutos! 

On alettava kerätä omaa siemenvarastoa. Yksi syy on myös siinä, että keräämällä siemenet omista kasveista tietää, että ne myös viihtyvät juuri omalla kasvuvyöhykkeellä ja oman pihan mikroilmastossa. Hukkaostoksilta vältytään.

Kannattaisi myös harrastaa siemenvaihtoa ja taimien vaihtoa. Sekä siemeniä että taimia tulee yleensä reippaasti yli oman tarpeen. Taimien pois heittämistä en sentään ole harrastanut: jostain on yleensä vielä löytynyt jokin nurkka, johon ylimääräiset taimet on voinut jättää, ellei niille tosiaan ole löytynyt ottajia. 

Säilöntä

Pakastaminen on helppoa, ja siksi se on hyvin monessa taloudessa syrjäyttänyt muut säilöntämenetelmät. Moni ei enää osaa säilöä muuten kuin laittamalla ruuat pakastimeen eikä ehkä edes tule ajatelleeksi, että on muitakin säilöntämenetelmiä, sellaisia jotka kuluttavat vähemmän energiaa. Pakastinhan käyttää sähköä koko ajan; sähkökatkon tullessa pakastimen sisältö on akuutissa pilaantumisvaarassa.

On aika hurjaa, että monissa taloissa ei ole kellaria lainkaan. Se on suuri puute, mutta onneksi umpioidut säilykkeet säilyvät huoneenlämmössäkin. 

Hapattaminen on erityisen terveellinen tapa säilöä, eikä se kuluta energiaa kuin vedenkeiton verran. Hapantuotteet ovat ihan ehdottomia suoliston hyvinvoinnille, joten jokaisen kannattaisi opetella hapattamaan - ja tietysti myös pitämään hapantuotteiden mausta. 

Kuivattaminenkin on tuntunut monelta nykyihmiseltä unohtuneen. Parhaimmillaan kuivatus ei vaadi energiaa lainkaan: monia ruoka-aineita voi kuivattaa ihan ilmassa, tuulessa tai auringossakin. Kuivattaa voi kasviksia, juureksia, hedelmiä, lihaa, kalaa, sieniä, marjoja... Kuivattujen tuotteiden etuna on sekin, että ne menevät pieneen tilaan. Esimerkiksi kuivatut suppilovahverot voi murskata ihan hienoksi jauheeksi ja kuivatuista villivihanneksista voi murskata mainiota viherjauhetta. 

Energia

Harva Suomessa on omavarainen ruoan suhteen, mutta vielä harvempi energian. 

Kaikilla kannattaisi olla jonkinlainen tulisija, mutta eihän se kaikille ole mahdollista. Sen sijaan energian säästäminen on! Tuotettiinpa energia millä keinolla hyvänsä, sitä pitäisi käyttää mahdollisimman säästellen.

Kirjoitan varmasti jossain toisessa päivityksessä energiasäästövinkkejä. Niitä on vuosien varrella ehtinyt kertyä. Monet niistä ovat ihan yksinkertaisia, mutta niitä ei vain välttämättä tule ajatelleeksi niin kauan kuin energia on halpaa ja sen saamiseen ei tarvitse kiinnittää erityistä huomiota. 

Varmuusvarastot

Valtion huoltovarmuusvarastossa on puutteensa, mutta niin on meidän itse kunkin omissakin varmuusvarastoissa. Tarkoitan siis kotivaraksi kutsuttua varastoa ruokaa ja juomaa, jonka pitäisi riittää vähintään 72 tunniksi. 

Kotivarassa pitäisi olla ainakin vettä, kasviksia, juureksia, säilykkeitä, säilyvää leipää, öljyä, hilloja, hiutaleita, pastaa ja pussikeittoja sekä kotieläinten ruokia, jos kotona on eläimiä. 

Lisäksi pitäisi muistaa varata muun muassa tarpeelliset lääkkeet, radio ja taskulamppu sekä paristot niihin. 

Netistä löytyy hyviä sivustoja, joista saa kattavia listoja kaikesta tarpeellisesta. Marttojen erinomainen sivu löytyy vaikkapa hakusanoilla Martat - kotivara. 

Säästäminen

Kaiken omavaraistelun ytimen voi tiivistää sanoihin Vähemmän on enemmän. Omavaraisuus ei ole mahdollista ilman, että luopuu mahdollisimman pitkälti kaikesta turhasta. Olisi pyrittävä säästämään kaikessa, missä vain voi. 

Omavaraistelija ei heitä mitään pois. Kaikkea voi käyttää jollain tapaa uudelleen joko sellaisenaan tai muokattuna. Tämä koskee siis ihan kaikkea: ruokaa, huonekaluja, kasveja, esineitä ja tavaroita ja eritoten vaatteita. 

Vaatehävikin vähentämiseen on valtavasti keinoja. Ei kenenkään tarvitse ostaa vuosittain useita uusia vaatekappaleita. Jos ei kestä käyttää samoja vaatteita päivästä toiseen, voi harrastaa vaatteiden vaihtamista kaveriporukassa tai vaikkapa sitten kirpparien kautta. Kunhan kirpputori ei vain olisi paikka, jonne voi dumpata entiset vaatteet ostaakseen itse uusia! 

Itselleni säästäminen lähes kaikessa on aina ollut itsestäänselvyys. Yksi, missä en kykene säästämiseen on ruoka. Siis syöminen - tiedän, että syön yli tarpeen. Mutta ruokahävikkiä minulta ei sentään juurikaan tule. Kompostiinkin meillä päätyy hyvin vähän mitään. 

Suuntana omavaraisuus -sarjaa luotsaa Satu Hiilloskorpi Tsajut-blogista apunaan Heikki Korkeala.

Tässä linkit muihin sarjan kirjoituksiin: 

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/omavaraisemmaksi/

Kakskulma https://kakskulma.com/omalla-tavallaan-omavarainen

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2022/

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/03/metsan-ja-suon-antimia.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/03/vinkkeja-omavaraisuuden-lisaamiseen.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/03/suuntana-omavaraisuus-3-omavaraisuuden.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-3/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/vinkkejä-varautumiseen

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2022/03/miten-voisit-lisata-omavaraisuuttasi.html

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2022/03/suuntana-omavaraisempi-elama-2022.html

Caramellia https://caramellia.fi/maaliskuu2022

Varmuusvara https://varmuusvara.blogspot.com/2022/03/maaliskuun-ensimmainen-maanantai.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/03/suuntana-omavaraisuus-osa-3-voiko.html

Sanni ja farmi http://www.sannijafarmi.fi/2022/03/suuntana-omavaraisempi-elama-2022.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/03/unelmana-omavaraisempi-elama-miten.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/miten-lisata-omavaraisuutta/

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2022/03/pienikin-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/03/07/maaliskuu-22-omavaraisuudesta/

Luutasuon laduilla

Meillä on onni asua lähellä Komion luonnonsuojelualuetta ja Luutaharjua. Luutaharjun maastossa on hienoja ulkoilureittejä, talvella latuja. Turhan harvoin niille tulee lähdettyä: yleensä ulkoilemme tässä ihan lähimaastossa. Mutta ulkoiluhenkisten vieraiden tullessa on mukava lähteä näyttämään heille Komion seutuja ja samalla nauttimaan niistä itsekin. 

Luutalammin jäällä olisi vielä pystynyt hiihtämään,
mutta latuja ei enää tälle talvelle ajeta auki. 

Luutaharjuun liittyy myös Luutalammi ja Luutasuo. Luutalammin jäälle tehdyt ladut houkuttivat minua jo aiemmin talvella ja yritin saada jonkun sinne mukaani hiihtämään, mutten onnistunut. Minähän en ole hiihtäjä ollenkaan, joten loivatkin mäet ovat minulle liikaa. Ajattelin, että jäällä olisi sopiva profiili minun taidoilleni. Nyt kuitenkin kevätaurinko oli jo tuonut jäälle sen verran vettä, että latuja ei jäälle enää ajettu. 

Luutasuon latuja kutsutaan Samon laduiksi ja niitä on useita. Valinnan varaa on: reittejä on viiden, 7,5:n, kymmenen, viidentoista ja kahdenkymmenen kilometrin reitit.

Lopellahan on monia muitakin valmiita latuja, ja ne ovat kaikki tosi suosittuja. Itse en ole niillä hiihtänyt. Luutaharjullakin olen käynyt yleensä vain sulan maan aikaan, viimeksi nyt syksyllä, kun ystävämme Mickael oli Ranskasta käymässä. Vein hänet aamulla Komion metsään ja lähdin töihin. Iltapäivällä menin takaisin Komiolle ja viivyimme sienestämässä hämärän tuloon asti. Sekin oli mukava reissu.

Nyt tuli ystäväni Jaana Ukkola Kymenlaaksosta talvilomavisiitille. Jaana on intohimoinen hiihtäjä, ja hänellä oli mukanaan kahdet sukset ja kahdet lumikengät. Ylimääräisiä monoja vain ei ollut, joten annoin omat sukseni ja mononi Lassille ja lähdin itse kävellen. Se oli hyvä ratkaisu.

Pilpalantien parkkipaikalta Luutalammille kulkee tie, joka myös näin talvella on hyvin kuljettavissa jalan. Autot eivät siinä talvella saa ajaa ja ladut risteilevät metsässä, joten tietä myöten voi kävellä vaikka koirankin kanssa. Minä siis taapersin yksin tien päällä olevaa polkua, Jaana ja Lassi hiihtivät. 

Luminen talvi on katkonut puita tielle, mutta ne eivät haitanneet mitään. Ne pääsi hyvin kiertämään jalkaisin ja myös hiihtäen. Hiihtämäänkin tietä myöten pääsee, vaikka siinä ei varsinaisia latuja olekaan. Sehän on hyvä asia, jotta koirienkin kanssa pääsee vaivatta kulkemaan tarvitsematta pelätä latujen rikkoutumista. 

Jaana kehui sekä latuja, maastoja että tulentekopaikkaa. 

Olimme sopineet tapaavamme Luutalammin tulentekopaikalla. Meillä oli repussa istuinalustat ja eväät. Tulentekopaikalla on valmiita puita ja kivat pöydätkin, joskin yleensä tulee istuttua tulen äärellä. Lassi oli ehtinyt tehdä tulet jo siinä vaiheessa, kun minä ehdin paikalle.

Lähistöllä on myös vessa, tai itse asiassa useampiakin, sillä siellä on nykyisin myös esteetön luontoreitti ja esteettömät huussit. Esteetön luontoreitti ei ole talvella auki, mutta lumettomaan aikaan tuo kilometrin reitti Luutalammin rannassa on aivan mahtava mahdollisuus myös pyörätuolilla liikkuville. 

Lumettomaan aikaan Luutaharjulla on kaksi merkittyä kävelyreittiä. Pikku-Samo on 3,5 kilometrin mittainen, lapsillekin sopiva reitti harjulla ja suolla. Iso-Samo on peräti erämainen, vajaan seitsemän kilometrin reitti, jossa on vaihtelevaa maastoa, jyrkkiä portaita ja pitkoksiakin. 

Luutalamminkin voi kiertää, vaikka sitä ei kunta mainostakaan. En itsekään ole sitä kiertänyt vielä koskaan, mutta olen sitä kuullut kehuttavan. Jaana lupasi tulla kiertämään sen kanssani, kunhan kevät tai kesä koittaa. 

Pilpalan keskustassakin pääsee hiihtämään hyvillä laduilla. 

Vaikka en Luutasuolla hiihtänytkään, pääsin kuitenkin Jaanan kanssa laduille. Niitä on nimittäin meillä täällä Pilpala Cityssäkin koulun viereisillä pelloilla. Vaikka ne ovat peltoja, niissä oli sittenkin mäkiä! Ihan tarpeeksi isoja mäkiä minulle... Hiihdin viitisen kilometriä, joka oli minulle ihan hyvä suoritus. 

Pilpala City on tietysti vitsi. Ei meillä mitään cityä täällä ole, ei oikeastaan edes kyläkeskusta. Pilpala Cityksi kutsumme kuitenkin koulun tienoota, aluetta jossa joskus on ollut myös kauppa, posti, neuvola, taksi. Nyt on jäljellä enää koulu ja muutama talo.