Vuodenvaihteen tärkeät kysymykset

Vuosi 2022 on loppumassa.

Vuoden vaihtuessa on tärkeää läpikäydä vanhaa vuotta ja miettiä tulevaa. 

Mitä olen oppinut menneen vuoden varrella, mitä tahdon viedä uuteen ja mitä jättää kokonaan taakseni?

Vuodenvaihteessa 2020-2021 pohdimme ensimmäistä kertaa näitä asioita selkeästi paperille asetettujen kysymysten avulla. Tuolloin oli korona-aika, ja vietimme vuodenvaihdetta kaksin Lassin kanssa. Vuosi olikin ollut erikoinen, ja siksikin sen pohdinta ja läpikäynti apukysymysten avulla tuntui antoisalta ja merkitykselliseltä. 

Vuoden kuluttua oli hienoa palata vuoden takaisiin pohdintoihin ja ajatuksiin ja katsoa sitäkin, olivatko toiveet toteutuneet. 

Huomenna on jälleen aika läpikäydä mennyttä vuotta. Tein valmiiksi kysymyspaperit seurueellemme. Vanhaa vuotta käsittäviä kysymyksiä on 30, uutta vuotta koskevia 10. Sain printattua ne sopivasti kasipuoliselle A4:lle. Kaikkiin kysymyksiin ei tietenkään tarvitse vastata, jos ne tuntuvat vaikeilta, mutta kannattaa yrittää. Niihin kannattaakin käyttää aikaa; ajattelin että paperit voivat olla käsillä pitkin iltaa ja niitä voi pohdiskella ja täytellä aterioinnin, jutustelun ja muun touhun lomassa. Keskiyön lähestyessä voi sitten jakaa heränneitä ajatuksia muiden kanssa. 

Suosittelen muillekin. Jaoin kysymyssarjat vuosi sitten blogissa. 

Pääset niihin klikkaamalla tätä linkkiä:

Kysymykset vuoden vaihtuessa

Koska päivitys on vuoden takaa, siinä on tietysti väärät vuosiluvut. 

Vaihda siis vuosi käyttäessäsi kysymyksiä! Kysymyksiä saa vapaasti muokkailla ja käyttää muutenkin, niissä ei ole tekijänoikeuksia :) 

Nysse alko - lihaskunnon kohotus

Saimme joulun alla päähämme, että voisimme alkaa käydä yhdessä kuntosalilla, Satu, Lloyd, Lassi ja minä. Soitin heti ex-työkaverilleni Marika Hyttiselle, joka on personal trainer, ja varasin meille yhteisen tapaamisen.

Marika teki meille kuntosaliohjelman, jossa siirtyminen laitteesta toiseen tapahtuu kätevästi vuorottelemalla. Kuvassa Satu, Lloyd ja Marika. 

Tästä yhteistreenauksesta on ilman muuta hyötyä. Yksin en lähtisi ajelemaan autolla kaupunkiin pelkästään kuntosalia varten. Neljän hengen autokyyti ei harmita yhtä paljon. Yhdessä tulee myös varmemmin lähdettyä, kun aika on ennalta sovittu. 

En ole aikoihin käynyt kuntosalilla, en myöskään uimassa. Koronahan siihen on suurin syy laiskuuden lisäksi. Aktiivisuusranneke minulla on, ja yleensä pääsen keskimäärin 10 000 askeleeseen päivässä. 

Maanantaisin me kaikki käymme Sadun ohjaamassa joogassa. Tiistaisin minulla on etäjooga, samoin torstaisin (silloin kun ei ole kirjoittajaryhmän tapaamista) ja perjantaina etäpilates. Ne ovat kaikki hyviä, mutta tietysti myös lihaskuntoa pitäisi treenata. Nyt se sitten alkoi. 

Marikan ohjauksen jälkeen hoksasimme, että pitää ottaa aloituskuvat. 

Tässä me sitten olemme koko ryhmä. Mahtavatko minulta maha ja reidet kaventua aikaa myöten? No, se ei ole päätavoite, vaan lihaskunnon kohottaminen. Toivottavasti intomme säilyy ja jatkuu, emmekä ala keksiä tekosyitä sille, ettemme lähtisikään salille. 

Farmilla

Kävimme Mohawk Farmilla Karkkilassa. Se on kanadalaissyntyisen Robertin ja hänen suomalaisen vaimonsa Miian pieni perhetila Pajuojantien varrella ei kovin kaukana meistä. 

Hekin osallistuvat Lähiruokapäiviin ja muihin teemapäiviin, mutta mehän emme silloin ole siellä voineet käydä, kun meillä on samaan aikaan omat avoimet ovemme. Se näiden yleisten tapahtumapäivien ongelma on. 

Mohawkissa on vuohia, lampaita, kaneja, kanoja, kukkoja, ankkoja ja kissoja. Heillä on myös pieni pihamyymälä, jossa he myyvät oman tilan vuodenmaidosta itse tekemäänsä saippuaa sekä koruja. 

Ensimmäisenä meidät vastaanotti April-vuohi. April on syntynyt aprillipäivänä, siitä nimi. 

Robert houkutteli myös ankat ulos. Kanat eivät tahtoneet tulla, niillä oli kylmä. 

Lloyd sai syliinsä kolmen kuukauden ikäisen suomenvuohen.

Suomenvuohet tuottavat vähemmän maitoa kuin jalostetummat rodut, mutta Robert on kiinnostunut nimenomaan suomalaisten vuohien säilyttämisestä. Hän kertoili niistä innostuneesti. 

April on tosi utelias ja kiltti. 

Lammas pärjää ulkosalla talvellakin.

Kaneja on neljä. Kaksi niistä asui ulkotarhassa. 

Aloituskuvan minusta ja vuohesta otti Satu Bethell. Kiitos kuvasta!

Loppi-seura kokoontui Huiteilla

Loppi-seura on Lopen kotiseutuyhdistys. Lähdin nyt mukaan tiiviimmin sen toimintaan, jäsen olen ollut jo aika monta vuotta. 

Loppi-seuran syyskokous pidettiin täällä Hunsalassa Mikko Ranta-Huitin ja Hannu Huitin luona nyt joulukuussa. Paikkahan on ihan huippu: on niin kaunista, taidetta joka puolella, ihania huonekaluja ja Mikko laittaa aina herkullisia tarjottavia. Nytkin herkullisia karjalanpiirakoita riitti ja kakkuja oli useampaa sorttia.

 Seura jatkaa toimintaansa pitkälti entisin voimin ja toimin. Puheenjohtajana jatkaa Eeva Sahari, mutta uusi sihteeri on vielä etsinnässä. Minä tulin uutena hallitukseen. 

Mikko ja Hannu aina yhtä hyväntuulisina. 

Eeva Sahari jatkaa puheenjohtajana.

Lopen kunnan kulttuuripäällikkö Tuula Pirinen on tehnyt paljon yhteistyötä Mikon ja Hannun kanssa kautta vuosien. 

Pitäjänneuvos Antti Koskimäki on olennainen osa Loppi-seuran hallitusta. 

Taustalla hymyilevät Riitta Nylund ja Tarja Toivonen.

Yhdistyksen toiminta jatkuu vuonna 2023 pitkälti entiseen malliin. Kotiseutumuseo Lukkarin Puustelli pidetään edelleen avoinna kesällä iltapäivisin keskiviikosta sunnuntaihin. Vain maanantaisin ja tiistaisin sekä juhannuksena museo on kiinni. Torstaisin museo on auki myös illalla ennen Vanhan kirkon iltahartautta.

Lopen kesäviikko elokuun alussa on tärkeä osa Loppi-seuran toimintaa. Tuolloin yhdistys järjestää kotiseutujuhlan sekä tiistai-iltana suositun Suviehtoon hautausmaakävelyn teemalla Aatelisto ja talonpojat.

Loppi-viikon torstaina museolla on työnäytös ja kansallispukujen tuuletus. Professori Sakari Pälsiä muistetaan tuolloin kukkien laskulla hautakivelle Vanhan kirkon mäellä yhdessä Sakari Pälsin seuran edustajien kanssa. Iltakirkko toteutetaan tuolloin kansanlaulukirkkona.

Museoesineiden inventointi jatkuu. Lisäksi on tarve tekstiilien konservointiin sekä perusnäyttelyn uusimiseen. Runon ja suven päivää eli Eino Leinon päivää 6.7. juhlistetaan yhdessä Lopen Syrjä-seuran ja kulttuuritoimen kanssa.

Lopen Joulu –lehti julkaistaan ja jäsenhankintaesite ja museoesite uusitaan. Myös Lopen Uupuneen äänestys sekä Antin Adventti ovat Loppi-seuran aktiviteetteja, jotka toteutuvat tulevanakin vuonna. Suunnitelmissa on myös kevätretki Koidulan kivelle sekä Tarinoita Lopelta –ilta.

Yhdistyksen kaikille avoimen syyskokouksen ohjelmassa oli myös Margit Lumian esittely Hunsalan Huitti –kirjasta. Läsnäolijat totesivat kirjan olevan suuri ja merkittävä lisä Loppi-aiheisten kirjojen joukossa ja valaisevan hyvin koko Hunsalan alueen historiaa erityisesti isojaon ja uusjaon osalta.

Loppi-seuralla on noin sata jäsentä. Jäsenten määrää pyritään kasvattamaan, ja jäsenmaksu päätettiin pitää ennallaan eli kymmenessä eurossa. Seuran jäseniksi voivat liittyä kaikki Lopesta ja kotiseututyöstä kiinnostuneet.

Kokousillan ohjelmassa oli myös Hunsalan Huitti -kirjan esittelyä. Margit Lumia kertoi kiinnostavasti muun muassa isojaon ja uusjaon toteuttamisesta Hunsalassa. Kuvassa Margit Lumia, Ritva Koskimäki ja Hannu Huitti. 

Savustus mökissä

Lassi rakensi meille saaristolaistyyppisen savustimen joitain vuosia sitten. 

Se on pieni mökki rinteessä talomme takana. 

Savustusmökissä Lassi kypsentää kaloja ja joskus lihoja. Nyt jouluksi tuli taas savulohta ja peuraa. Joskus joukossa on ollut esimerkiksi chilejä. 

Savustuksessa on omat niksinsä, jotka Lassi onneksi hallitsee. Tavallaan ruoka tuolla mökissä kypsyy itsekseen, mutta täytyy siellä juosta katsomassa aika ajoin. 

Pakkasella savustusmökki on myös oiva säilytyspaikka kypsille lihoille ja kaloille. Toki ne kylmentyneessä savustimessa sitten aikanaan jäätyvät, mutta osanhan voikin hyvin pakastaa. 

Mökin sisuksesta on vaikea saada kuvaa, sillä savua on tietysti runsaasti. 

Pakkasella kuvanotto ei varsinkaan onnistu. Mutta siellä ne lohet ja lihat kypsyvät. 

Savupiippuun Lassi laittaa jossain vaiheessa hatun niin, että savu pysyy pidempään sisällä. 

Mökin pinta-ala on ehkä yksi neliömetri, mutta sisään voi laittaa kypsennettävää useampaankin kerrokseen. Lihoja voi kypsentää myös ripustamalla ne roikkumaan. Viime vuosina meillä on ollut lihoja vähemmän, joten sitä ei ole nyt tehty. Kasvatettua lihaa eli sikaa tai nautaa meillä ei syödä ollenkaan. Esitin nyt kuitenkin toiveen joulun savupeurasta. 

Ja kyllä se savupeura vain onkin hyvää! Onneksi sitä jäi vielä uudenvuodenaatoksikin.

Sillit uudeksivuodeksi

Uudenvuodenaatoksi sillien teolla alkaa jo olla kiire, mutta vielä ehtii.

Me tosin laitoimme sinappi- ja valkosipulisillin tulemaan jo ennen joulua. 

Käytimme kevytsuolattuja rasvasillejä, joissa oli mätiä. Mädeistä teimme oman valmisteensa. 

Reseptit:
Valkosipulisilli:

Kevytsuolattu rasvasilli (kokonainen) pilkottuna

Runsaasti valkosipulia pilkottuna

0,5 dl omenaviinietikkaa

chiliä kuivattuna, tuoreena tai etikkasäilöttynä

hamppuöljyä tai muuta ruokaöljyä

Rasvasillin voi halutessaan huuhtoa, jotta sillistä tulee vähemmän suolaista. Pilko isohkoihin paloihin - jos kypsymisaikaa on vähän, kannattaa pilkkoa pienemmäksi. Lisää valkosipulit ja chilit ja sekoita omenaviinietikan kanssa purkkiin. Kaada päälle hamppuöljyä niin, että sillit peittyvät ja sekoita vielä. 

Jätä tekeentymään jääkaappiin vähintään 3 vuorokaudeksi. 

Sinappisilli:

Kevytsuolattu rasvasilli (kokonainen) pilkottuna

puoli tuubia sinappia

n. 2 rkl omenaviinietikkaa

chiliä maun mukaan.

Rasvasillin voi halutessaan huuhtoa, jotta sillistä tulee vähemmän suolaista. Pilko isohkoihin paloihin - jos kypsymisaikaa on vähän, kannattaa pilkkoa pienemmäksi. Pilko chilit pieneksi (me käytimme itse tekemäämme karpalo-chilikastiketta). Kuivatusta chilistä tehty jauhe käy hyvin myös. Laita kannelliseen purkkiin. Lisää omenaviinietikka ja sekoita. Jätä tekeentymään jääkaappiin vähintään 3 vuorokaudeksi. 

Sillin mäti:

Kahden kevytsuolatun rasvasillin mädit

1 punasipuli

1-2 valkosipulinkynttä

timjamia

omenaviinietikkaa

Pilko rasvasillien mädit. Pilko valkosipulinkynnet ja punasipuli. Lisää runsaasti kuivattua (tai tuoretta) timjamia. Purkita ja kaada päälle omenaviinietikkaa niin paljon, että mädit ja sipulit peittyvät.

Jätä tekeentymään jääkaappiin vähintään 3 vuorokaudeksi. 

Kuka voitti?

 

Kiitos kaikille joulukalenterikisaan osallistuneille! Kisa on nyt ratkennut ja pisteet laskettu.

Osallistujia oli kaikkiaan 28 – tosin nimien ja nimimerkkien suhteen oli hieman vaihtelua. Voittajat ovat kuitenkin ihan selvät, eli kärki piti hyvin huolta nimimerkeistään.

Kahdeksan vastaajaa vastasi kaikkiin tai lähes kaikkiin luukkuihin. Puolenkymmentä kommentoijaa vastasi vain kerran tai muutaman kerran. Loput osallistuivat vaihtelevasti.

Lukijoita oli paljon, eli ehkä moni ei onnistunut vastauksen jättämisessä tai ei vain halunnut vastata. Se on tietysti ihan ok. Vastaukset ovat nyt kuitenkin kaikkien nähtävissä omina päivityksineen (5 luukkua per päivitys).

Olisikin ollut aika hurjaa, jos kaikki lukijat olisivat vastanneet. Pisteiden lasku ei olisi varmaan vieläkään valmis. Nyt pisteet on aamulla laskettu ja iltapäivällä vielä tarkistettu, joten tuloksen voi julkistaa:

Voittajan ja toiseksi tulleen piste-ero on hiuksenhieno. Neljäs ja viides puolestaan päätyivät tasapisteisiin.

Voittaja: Kaarina! Onnea!

Toiseksi tullut (puolen pisteen erolla): Tytti!

Kolmas: Heidis

Neljäs ja viides: Olli K. ja Minna K.

Yli kymmenen pisteen rajan pääsi myös Anne-Mari. Hienoa!

Pääpalkinto on runsaan 50 euron arvoinen lahjapaketti, jonka voi noutaa Solstrandista. Toinen palkinto meni (ymmärtääkseni) Kuhmoon, joten pyydän Tyttiä lähettämään minulle osoitteensa, ja lähetän hänelle kirjapalkinnon. Lisäksi voit, mikäli tahdot ja kykenet, hakea painavamman palkinnon täältä Solstrandista esimerkiksi ensi kesänä. (Meidän puolestamme talvi käy yhtä hyvin, mutta Kuhmosta Lopelle on toki matkaa.)

Mutta tahdon palkita myös kaikki muut osanottajat. Mikäli tahdotte palkinnoksi pienoisromaanin Lähteen rannalla elämä, voitte lähettää minulle postiosoitteenne. Toinen vaihtoehto on Solstrandin säilykepurkki, mutta niitä en voi postittaa. Omavalintaisen säilyke- tai hillopurkin voit noutaa Solstrandista itsellesi sopivaan aikaan, kunhan ilmoitat tulostasi ajoissa. Tämä koskee siis teitä kaikkia: Heidis, Olli, Minna, Anne-Mari, Susanna, Virpi, Tuija, Minna Ke, Olli I, Marjo J, Sari, Tiia, Johanna, Anna, Laura, Mari, Nanne, Seija, Mikko, rimasa, Hannele, Laila, Juha, Hannu ja Erja.

Valittavana on tällä hetkellä Laukka- tai Tulipuna-hilloke, kriikuna- tai omenahillo, kriikunamarmeladi, chili-karpalosose, kuivattu chili tai kuivatut sienet. Kesällä valikoima on tietysti taas toinen. 

Kiitos! Tämä oli hauskaa!

Joulukalenteriluukkujen vastaukset 16-20

16. Minkä luetelluista eläimistä olen nähnyt kauimpana tonttimme ulkopuolella? 

Kaikki nämä eläimet olen nähnyt täällä kotipihassa tai sen välittömässä läheisyydessä (alle 400 m). 

a) kettu

Olen vain kerran nähnyt ketun täällä Solstrandissa. 

Se oli yhtäkkiä ihan selkäni takana, kun olin rannassa lähellä kanalaa videokuvaamassa koskea. 

Pelästyimme kai molemmat toisiamme, kun nousin ylös ja käännyin. 

b) rusakko

Rusakko käy pihassamme useinkin. Se ei meitä riemastuta, sillä sehän tietysti syö viljelyksiämme. Kerran oli hauska katsella, kun se juoksi ympäri taloa.

c) hirvi

Hirvi tuli ainakin kerran pihaamme ja koska asumme niemessä, se päätti uida vastarannalle joen suiston kohdalla. Matka ei ollut pitkä. Hirvenjälkiä näkyi vastikään myös tuon lyhyen joen alkupäässä, jossa se oli ylittänyt joen jäätä myöten. Peurat ja kauriit ovat kuitenkin tavallisempia nykyisin.

d) mäyrä

Mäyrän olen nähnyt tiellä parinkymmenen metrin päässä sillastamme. 

e) valkohäntäpeura

Valkohäntäpeurat käyvät syömässä viljelyksiämme harmillisen usein. 

f) supikoira

Supikoira on tämän luukun oikea vastaus. 

Sen näin Sinervä-järven rannassa noin 300 metrin päässä meistä.

g) ilves 

Ilveksen olen nähnyt ihan omassa pihassa. Se ylitti ylvään rauhallisesti sillan ja jatkoi matkaansa.

h) saukko

Saukon olen nähnyt Näkyvän eli tuon "meidän" lampemme jäällä. Jälkiä näkyy usein myös joen jäällä.

i) orava

Orava on ihan vakiasukas meidän pihassa.

Listaan en ottanut mukaan siiliä enkä pikkujyrsijöitä, ne ovat turhan ilmeisiä asukkaita täällä.

Oikea vastaus oli siis f) supikoira.

17. Minkä puulajin runkoa kuvassa näkyy?

Tämä olikin vaikea. Mutta eihän ollut tarkoituskaan, että kaikkiin kysymyksiin olisi ihan helpot ja selvät vastaukset. Itse olisin veikannut puuta kuvan perusteella koivuksi, mutta ymmärrän myös niitä jotka vastasivat mänty. Oikea vastaus on kuitenkin haapa. 

18. Ovatko kirpputorilta hankitut esineet ryhmä a, b vai c?

Muutama esine siis oli ihan kaupasta ostettu, osa yleensä vanhana saatuja. Kirpputorilta hankittuja olivat pienet kulhot, kukkamaljakko, servetit ja servetinpitimet, joten oikea vaihtoehto oli a. 

19. Mitä tehdä kanattomalle kanalalle?

Miten sisätilat voisi hyödyntää? Entä tarha? 

Jos laittaisin sinne viljelylaatikoita, mitä kasvattaisin niissä? 

Tämä oli aito kysymys, johon kaipaan vastausta. Kaikki vastanneet saavat vähintäänkin plussan, yhtä oikeaa vastausta tähän ei ole. Ajatus saunasta kasvikuivaamona ei toimi, kun mitään saunaa ei enää ole: kirjoitinhan, että kanala perustettiin talon keskihuoneessa olevan saunan tilalle. Se on siis myös likainen kanojen jäljiltä ja siksi elintarvikehuoneeksi kelpaamaton. Sienikasvattamo oli kiva ja ehkä toteuttamiskelpoinenkin idea, mutta Lassi pelkää, että sen vaatima kosteus pilaisi rakenteet. Haluamme tietysti säilyttää tuon 1800-luvun alkupuoliskolta peräisin olevan rakennuksen.  

20. Mikä seuraavista joulunviettotavoista on keksitty eli valhe?

Tämä on erityisen henkilökohtainen kysymys, joten muistelen tässä kutakin joulua hieman tarkemmin. 

Vietin joulua

a)      Italian Roomassa näyttelijäystäväni kanssa. Paavi toivotti meille suomeksi ”Hyvää joulua!”

Kyllä, näin oli. Vuosi oli muistaakseni 1999, Suomeen saavuimme juuri millenniumin eli vuosituhannen aattona. Millenniumin (vuosituhannen vaihteen) vietin Espoossa. 

b)      Puolangalla 30 asteen pakkasessa hirsimökissä, joka ei vielä aamuun mennessä ollut lämmennyt niin paljoa, että koiran vesi olisi pysynyt sulana. Jouluruoat olivat unohtuneet kotiin.

Karmaiseva joulu! Lopulta oli pakko palata Ouluun, oli niin kylmä. Olisin ollut valmis vuokraamaan jonkin hotellihuoneen tai majatalon Puolangaltakin, mutta eihän siellä sellaista ollut. Lähdimme ajamaan vuokra-autollamme siinä poikkeuksellisen kovassa pakkassäässä kohti Oulua. Auto yski kylmyyttään, kunnes jossain Utajärven kohdalla hyytyi kokonaan. Siinä sitä sitten jatkettiin palelemista, kunnes jokin tiepalvelun auto tuli meidät pelastamaan. En jotenkin ollut kovin hyväntuulinen sinä uudenvuodenaattona. 

c)       Norjassa makkaraa ja hernepataa syöden Bunnefjordenin ja Oslofjordenin välisellä niemimaalla.

Sellaisia jouluruokia siellä Norjassa syödään. Tuolloin söin vielä lihaa, joten hyvin meni alas. Olen kyllä aina ollut hernekeiton ystävä, joten ertestuing ei ollut millään lailla järkytys, outoa vain. Tuon joulun jälkeen vietin Norjassa vielä seuraavan hiihtoloman ja neljän kuukauden kesän. Ainakin yhden muunkin joulun olen viettänyt Norjassa. Silloin meillä oli finsk kveld tapaninpäivän iltana laatikkoruokineen. Norja on kyllä hieno maa ja norjan kieli on kiehtova. 

d)      Ylivieskassa ihastuttavan ystäväperheen kanssa joululauluja laulaen.

Tämäkin on totta. Saaran ihana perhe kutsui minut luokseen jouluksi.

e)      poliisilta piileskelevän kenialaisen pakolaismiehen kanssa kahdestaan Oulussa. Olin unohtanut käydä kaupassa, joten jossain vaiheessa joulua työkaveri haki kenialaisen kotiinsa syömään ja jatkamaan joulunviettoa.

Ninhän siinä kävi. Jatkoin sitten joulua yksikseni, kun Jukka oli hakenut Ericin. Myöhemmin - vai oliko se jo aiemmin? - salakuljetimme Ericin kavereineen Ruotsin Haaparantaan Ruotsin auton peräkontissa. Kävi ilmi, ettei Ruotsissa ollut kenialaispakolaisen sen helpompaa saada turvapaikkaa, joten he palasivat Ouluun. Myöhemmin asiat järjestyivät ja Eric valmistui aikanaan luokanopettajaksi suomalaisesta yliopistosta.  

f)        ison porukan kanssa Tukholmassa puutalokommuunissa, jossa joulukuusi oli koristeltu muun muassa vessapaperilla ja radion kuorilla.

Tästä on jo aikaa. Tuolloin tuli käytyä Tukholmassa aika useinkin. 

g)       Kuhmossa ystävien seurassa. Jouluaamuna kävimme joulukirkossa Lentiirassa maalaistalon tuvassa, kun varsinaisen kirkon oli kirkkoherran poika polttanut.

Tunnelma oli ikimuistoinen. Siinä oli lämpöä, anteeksiantamusta, aitoa yhteisyyttä ja ymmärrystä. Kirkkoherran saarna oli sekä ihmisläheinen että syvän henkinen. Toki kyseessä oli myös ainoa kerta, kun olen käynyt jumalanpalveluksessa jouluaamuna. Seuraavana aamuna jouduinkin juttukeikalle tulipalopaikalle, jossa jonkun koti oli palanut. Olin siis tuolloin toimittajana paikallislehti Kuhmolaisessa. 

h)      yksin Oulun Raksilassa, välillä kaupungilla pubissa istuen.

Jonkun mielestä tämä oli liian tavallista arvattavaksi. Huh! Minusta tämä oli aika extremeä. Toista kertaa en tahdo tätä kokea. Ehkä nykyisin pubeissa voi olla jopa ihan normi-ilta jouluna, mutta tuolloin Oulussa vain alan miehet löytyivät kapakoista aattoiltana. Ja minä. 

i)        ihanassa kelohonkamökissä Rukalla hyvässä seurassa.

No, tämä oli fantasiaa. Kerran olen suunnitellut mökin vuokrausta jouluksi, mutta se ei ollut Rukalla eikä se edes toteutunut. En kyllä kaipaisikaan kelohonkamökkiä. Jokin järjestetty maalaisjoulu olisi eri juttu, mutta sehän on meillä täällä Solstrandissa vuosittain! 

j)        Solstrandissa suuren sukulaisjoukon ympäröimänä tunnelmallisesti perinteisin menoin.

Kyllä, kyllä tämä on ihan totta. Siitä on tosin jo aikaa: Lassin isä ja äiti elivät vielä, ja mukana oli Lassin tytär miehensä ja kahden poikansa kanssa. Lisäksi mukana oli vasta leskeytynyt Lassin siskon mies. Hänen tyttärensäkin piti tulla, mutta hän harmi kyllä sairastui juuri jouluksi. Meitä oli siis yhdeksän; eikö sitä voi sanoa suureksi sukulaisjoukoksi? Se oli hieno joulu, meillä oli olohuoneessa pitkä pöytärivi jouluaterialle ja joulupukkikin kävi. 

 Oikea - siis väärä - vastaus oli siis i) kelohonkamökki Rukalla.

Joulukalenterikisan vastaukset luukkuihin 21-26

 

Vielä on kuuden kalenteriluukun vastaukset kertomatta. Täältä tulee!

21. Kerro, mikä on Solstrandin rantatontun nimi!

Hienoja vastauksia tuli. Parhaimmillaan niihin liittyi myös hyviä selityksiä. Kaikista nimistä ja selityksistä sai tietysti pisteen. 

22. Mitä puita ovat nämä kaksi?

Omenapuu tunnettiin hyvin, toinen oli vaikeampi. Toinen on tammi. Olisin hyväksynyt sekä pylvästammen, kartiotammen että pelkän tammen. Muutama oikea vastaus tuli!

23. Mikä tai mitkä seuraavista lämmitysmuodoista ei ole käytössä Solstrandissa?

Selostan kohta kohdalta. 

a) aurinkokeräin 

Tämähän meillä ilman muuta on. Moni luulee autokatoksen päällä olevia systeemejä aurinkopaneeleiksi, mutta kyllä ne ovat keräimet. Niillä lämpiää Solstrandin käyttövesi. 

b) ilmalämpöpumppu

Ilmalämpöpumppu meillä on alatalossa, Lassin verstaassa, joka toimii myös valkosipulikuivaamona. Läheskään aina se ei ole päällä. 

c) öljy

Tänne muuttaessamme lämmitys perustui pitkälti öljyyn, vaikka keskuslämmityskattilassa oli mahdollisuus käyttää myös puuta. Öljyä on vielä hiukan jäljellä, koska sitä ei viime vuosina ole käytetty juuri lainkaan, mutta täysin mahdollista se edelleen olisi. 

d) tuloilman maalämmitys 

Tämä on Lassin itse kehittelemä systeemi. 

Maan alla kulkee ilmaputkia, joissa taloon tuleva ilma lämpiää. 

e) tuulivoima

Tuulivoimaakin meille on harkittu. Pienen voimalan pitäisi kuitenkin olla mäen päällä, joka ei enää ole meidän aluettamme. Lisäksi sen tieltä pitäisi varmaan hakata puita. Kokonaisuudessaan järjestelmä ei varmastikaan olisi mitenkään kannattava. (Jos käyttäisimme sähköä lämmitykseen, olisi tuulivoima toki välillisesti käytössä sitä kautta. Se on kuitenkin niin pieni osuus, että luokittelin tämän toiseksi vääristä (eli oikeista) vastauksista. 

f) maalämpöpumppu

Maalämpö on ollut Solstrandissa käytössä jo useita vuosia. 

g) suora sähkölämmitys (lämpöpatterit)

Meillä on muutama lämpöpatteri, joita olemme joskus käyttäneet alatalossa ennen vieraiden yöpymistä sekä kasvihuoneessa myöhään syksyllä, jos hallayö on uhannut. 

h) vesivoima

Vesivoimaakin on meille harkittu: onhan pihassa koski. Kosken virtaama eli voima on kuitenkin niin pieni ja joki on siinä niin matala, ettei vesivoimala siihen varmastikaan voisi onnistua. Lisäksi se tietysti pilaisi meidän maisemamme. (Kosken kuva löytyy esimerkiksi kalenteriluukusta nro 25.) 

i) puu

Kuten kohdassa c) kävi ilmi, meillä on pannuhuoneessa puukattila. Siellä on tuli tälläkin hetkellä, joulupäivän aamuna, kun pakkasta on ulkona toistakymmentä astetta. 

Solstrand on ollut ensimmäisiä taloja, joissa on ollut keskuslämmitys. Talo on rakennettu vuonna 1929, ja talon on suunnitellut arkkitehti Jalmari Peltonen, josta myöhemmin tuli mm. Maatilahallituksen yliarkkitehti. Se selittää moisen edistyksellisyyden. Maalämmön tullessa 2010-luvulla suurin osa vanhoista pattereista jouduttiin valitettavasti uusimaan. 

Oikeat vastaukset olivat - siis ne vaihtoehdot, joita Solstrandissa ei ole käytössä - 

e ja h eli tuuli- ja vesivoima. 

24. Keksi saunatontulle nimi. 

Lisäksi kysymysosio: 

Mistä tämä tonttu on kotoisin? Miten se siis on tullut meille ja meidän saunaamme?

Hienoja vastauksia! Kaikki vastaajat saivat pisteen. 

Toinen kysymysvaihtoehto:

Mitä Pikku Iita sai lahjaksi jouluna 1923?

Joulun 1923 Iita sai lahjaksi äidin tekemät tumput ja Juho-sedältä puurolautasen, lusikan ja pulmakuution, kaikki Juho-sedän itse puusta veistämiä. Itse hän antoi äidille joulukoristeen ja patalapun ja Juho-sedälle kaulaliinan, jotka hän oli tehnyt koulussa. 

Kyseessä on tietysti jouluaatto kirjastani Lähteen rannalla elämä. Kyseisen kappaleen voi lukea tästä erillisestä postauksesta: 

Jouluaatto Kauppisten mökissä 1923 

25. Mikä lintu on kuvassa?

Kyseessä on ns. Marikan lintukuva, joita aiemmin julkaisin enemmänkin. Jos ei tietäisi, että kuvassa on lintu, ei sitä varmaankaan huomaisi; aina ei huomaa vaikka tietääkin. Tässä kuvassa kuitenkin on koskikara. Sen arvaaminen oli helppoa, kun katsoo vuodenajan ja ympäristön. Koskikara viihtyy joka talvi meidän koskessamme, ja sitä on hauska seurailla ja yrittää valokuvata. Mustavalkoisella koskikaralla onkin ihmeen hyvä suojaväri. 

Tässä olivat kaikki vastaukset joulukalenterikisaan. Kunkin luukun kohdalle lisään kommentteihin kyseisen päivän pisteet, kunhan ehdin. (Tätä en tietenkään voinut tehdä etukäteen.) 

Yhteenlasketut pisteet määrittävät voittajan. 

Joulukalenterikisan vastaukset luukut 16-20

16. Minkä luetelluista eläimistä olen nähnyt kauimpana tonttimme ulkopuolella? 

Kaikki nämä eläimet olen nähnyt täällä kotipihassa tai sen välittömässä läheisyydessä (alle 400 m). 

a) kettu

Olen vain kerran nähnyt ketun täällä Solstrandissa. 

Se oli yhtäkkiä ihan selkäni takana, kun olin rannassa lähellä kanalaa videokuvaamassa koskea. 

Pelästyimme kai molemmat toisiamme, kun nousin ylös ja käännyin. 

b) rusakko

Rusakko käy pihassamme useinkin. Se ei meitä riemastuta, sillä sehän tietysti syö viljelyksiämme. Kerran oli hauska katsella, kun se juoksi ympäri taloa.

c) hirvi

Hirvi tuli ainakin kerran pihaamme ja koska asumme niemessä, se päätti uida vastarannalle joen suiston kohdalla. Matka ei ollut pitkä. Hirvenjälkiä näkyi vastikään myös tuon lyhyen joen alkupäässä, jossa se oli ylittänyt joen jäätä myöten. Peurat ja kauriit ovat kuitenkin tavallisempia nykyisin.

d) mäyrä

Mäyrän olen nähnyt tiellä parinkymmenen metrin päässä sillastamme. 

e) valkohäntäpeura

Valkohäntäpeurat käyvät syömässä viljelyksiämme harmillisen usein. 

f) supikoira

Supikoira on tämän luukun oikea vastaus. 

Sen näin Sinervä-järven rannassa noin 300 metrin päässä meistä.

g) ilves 

Ilveksen olen nähnyt ihan omassa pihassa. Se ylitti ylvään rauhallisesti sillan ja jatkoi matkaansa.

h) saukko

Saukon olen nähnyt Näkyvän eli tuon "meidän" lampemme jäällä. Jälkiä näkyy usein myös joen jäällä.

i) orava

Orava on ihan vakiasukas meidän pihassa.

Listaan en ottanut mukaan siiliä enkä pikkujyrsijöitä, ne ovat turhan ilmeisiä asukkaita täällä.

Oikea vastaus oli siis f) supikoira.

17. Minkä puulajin runkoa kuvassa näkyy?

Tämä olikin vaikea. Mutta eihän ollut tarkoituskaan, että kaikkiin kysymyksiin olisi ihan helpot ja selvät vastaukset. Itse olisin veikannut puuta kuvan perusteella koivuksi, mutta ymmärrän myös niitä jotka vastasivat mänty. Oikea vastaus on kuitenkin haapa. 

18. Ovatko kirpputorilta hankitut esineet ryhmä a, b vai c?

Muutama esine siis oli ihan kaupasta ostettu, osa yleensä vanhana saatuja. Kirpputorilta hankittuja olivat pienet kulhot, kukkamaljakko, servetit ja servetinpitimet, joten oikea vaihtoehto oli a. 

19. Mitä tehdä kanattomalle kanalalle?

Miten sisätilat voisi hyödyntää? Entä tarha? 

Jos laittaisin sinne viljelylaatikoita, mitä kasvattaisin niissä? 

Tämä oli aito kysymys, johon kaipaan vastausta. Kaikki vastanneet saavat vähintäänkin plussan, yhtä oikeaa vastausta tähän ei ole. Ajatus saunasta kasvikuivaamona ei toimi, kun mitään saunaa ei enää ole: kirjoitinhan, että kanala perustettiin talon keskihuoneessa olevan saunan tilalle. Se on siis myös likainen kanojen jäljiltä ja siksi elintarvikehuoneeksi kelpaamaton. Sienikasvattamo oli kiva ja ehkä toteuttamiskelpoinenkin idea, mutta Lassi pelkää, että sen vaatima kosteus pilaisi rakenteet. Haluamme tietysti säilyttää tuon 1800-luvun alkupuoliskolta peräisin olevan rakennuksen.  

20. Mikä seuraavista joulunviettotavoista on keksitty eli valhe?

Tämä on erityisen henkilökohtainen kysymys, joten muistelen tässä kutakin joulua hieman tarkemmin. 

Vietin joulua

a)      Italian Roomassa näyttelijäystäväni kanssa. Paavi toivotti meille suomeksi ”Hyvää joulua!”

Kyllä, näin oli. Vuosi oli muistaakseni 1999, Suomeen saavuimme juuri millenniumin eli vuosituhannen aattona. Millenniumin (vuosituhannen vaihteen) vietin Espoossa. 

b)      Puolangalla 30 asteen pakkasessa hirsimökissä, joka ei vielä aamuun mennessä ollut lämmennyt niin paljoa, että koiran vesi olisi pysynyt sulana. Jouluruoat olivat unohtuneet kotiin.

Karmaiseva joulu! Lopulta oli pakko palata Ouluun, oli niin kylmä. Olisin ollut valmis vuokraamaan jonkin hotellihuoneen tai majatalon Puolangaltakin, mutta eihän siellä sellaista ollut. Lähdimme ajamaan vuokra-autollamme siinä poikkeuksellisen kovassa pakkassäässä kohti Oulua. Auto yski kylmyyttään, kunnes jossain Utajärven kohdalla hyytyi kokonaan. Siinä sitä sitten jatkettiin palelemista, kunnes jokin tiepalvelun auto tuli meidät pelastamaan. En jotenkin ollut kovin hyväntuulinen sinä uudenvuodenaattona. 

c)       Norjassa makkaraa ja hernepataa syöden Bunnefjordenin ja Oslofjordenin välisellä niemimaalla.

Sellaisia jouluruokia siellä Norjassa syödään. Tuolloin söin vielä lihaa, joten hyvin meni alas. Olen kyllä aina ollut hernekeiton ystävä, joten ertestuing ei ollut millään lailla järkytys, outoa vain. Tuon joulun jälkeen vietin Norjassa vielä seuraavan hiihtoloman ja neljän kuukauden kesän. Ainakin yhden muunkin joulun olen viettänyt Norjassa. Silloin meillä oli finsk kveld tapaninpäivän iltana laatikkoruokineen. Norja on kyllä hieno maa ja norjan kieli on kiehtova. 

d)      Ylivieskassa ihastuttavan ystäväperheen kanssa joululauluja laulaen.

Tämäkin on totta. Saaran ihana perhe kutsui minut luokseen jouluksi.

e)      poliisilta piileskelevän kenialaisen pakolaismiehen kanssa kahdestaan Oulussa. Olin unohtanut käydä kaupassa, joten jossain vaiheessa joulua työkaveri haki kenialaisen kotiinsa syömään ja jatkamaan joulunviettoa.

Ninhän siinä kävi. Jatkoin sitten joulua yksikseni, kun Jukka oli hakenut Ericin. Myöhemmin - vai oliko se jo aiemmin? - salakuljetimme Ericin kavereineen Ruotsin Haaparantaan Ruotsin auton peräkontissa. Kävi ilmi, ettei Ruotsissa ollut kenialaispakolaisen sen helpompaa saada turvapaikkaa, joten he palasivat Ouluun. Myöhemmin asiat järjestyivät ja Eric valmistui aikanaan luokanopettajaksi suomalaisesta yliopistosta.  

f)        ison porukan kanssa Tukholmassa puutalokommuunissa, jossa joulukuusi oli koristeltu muun muassa vessapaperilla ja radion kuorilla.

Tästä on jo aikaa. Tuolloin tuli käytyä Tukholmassa aika useinkin. 

g)       Kuhmossa ystävien seurassa. Jouluaamuna kävimme joulukirkossa Lentiirassa maalaistalon tuvassa, kun varsinaisen kirkon oli kirkkoherran poika polttanut.

Tunnelma oli ikimuistoinen. Siinä oli lämpöä, anteeksiantamusta, aitoa yhteisyyttä ja ymmärrystä. Kirkkoherran saarna oli sekä ihmisläheinen että syvän henkinen. Toki kyseessä oli myös ainoa kerta, kun olen käynyt jumalanpalveluksessa jouluaamuna. Seuraavana aamuna jouduinkin juttukeikalle tulipalopaikalle, jossa jonkun koti oli palanut. Olin siis tuolloin toimittajana paikallislehti Kuhmolaisessa. 

h)      yksin Oulun Raksilassa, välillä kaupungilla pubissa istuen.

Jonkun mielestä tämä oli liian tavallista arvattavaksi. Huh! Minusta tämä oli aika extremeä. Toista kertaa en tahdo tätä kokea. Ehkä nykyisin pubeissa voi olla jopa ihan normi-ilta jouluna, mutta tuolloin Oulussa vain alan miehet löytyivät kapakoista aattoiltana. Ja minä. 

i)        ihanassa kelohonkamökissä Rukalla hyvässä seurassa.

No, tämä oli fantasiaa. Kerran olen suunnitellut mökin vuokrausta jouluksi, mutta se ei ollut Rukalla eikä se edes toteutunut. En kyllä kaipaisikaan kelohonkamökkiä. Jokin järjestetty maalaisjoulu olisi eri juttu, mutta sehän on meillä täällä Solstrandissa vuosittain! 

j)        Solstrandissa suuren sukulaisjoukon ympäröimänä tunnelmallisesti perinteisin menoin.

Kyllä, kyllä tämä on ihan totta. Siitä on tosin jo aikaa: Lassin isä ja äiti elivät vielä, ja mukana oli Lassin tytär miehensä ja kahden poikansa kanssa. Lisäksi mukana oli vasta leskeytynyt Lassin siskon mies. Hänen tyttärensäkin piti tulla, mutta hän harmi kyllä sairastui juuri jouluksi. Meitä oli siis yhdeksän; eikö sitä voi sanoa suureksi sukulaisjoukoksi? Se oli hieno joulu, meillä oli olohuoneessa pitkä pöytärivi jouluaterialle ja joulupukkikin kävi. 

 Oikea - siis väärä - vastaus oli siis i) kelohonkamökki Rukalla.

Joulukalenterikisan vastaukset luukut 21-26

Vielä on kuuden kalenteriluukun vastaukset kertomatta. Täältä tulee!

21. Kerro, mikä on Solstrandin rantatontun nimi!

Hienoja vastauksia tuli. Parhaimmillaan niihin liittyi myös hyviä selityksiä. Kaikista nimistä ja selityksistä sai tietysti pisteen. 

22. Mitä puita ovat nämä kaksi?

Omenapuu tunnettiin hyvin, toinen oli vaikeampi. Toinen on tammi. Olisin hyväksynyt sekä pylvästammen, kartiotammen että pelkän tammen. Muutama oikea vastaus tuli!

23. Mikä tai mitkä seuraavista lämmitysmuodoista ei ole käytössä Solstrandissa?

Selostan kohta kohdalta. 

a) aurinkokeräin 

Tämähän meillä ilman muuta on. Moni luulee autokatoksen päällä olevia systeemejä aurinkopaneeleiksi, mutta kyllä ne ovat keräimet. Niillä lämpiää Solstrandin käyttövesi. 

b) ilmalämpöpumppu

Ilmalämpöpumppu meillä on alatalossa, Lassin verstaassa, joka toimii myös valkosipulikuivaamona. Läheskään aina se ei ole päällä. 

c) öljy

Tänne muuttaessamme lämmitys perustui pitkälti öljyyn, vaikka keskuslämmityskattilassa oli mahdollisuus käyttää myös puuta. Öljyä on vielä hiukan jäljellä, koska sitä ei viime vuosina ole käytetty juuri lainkaan, mutta täysin mahdollista se edelleen olisi. 

d) tuloilman maalämmitys 

Tämä on Lassin itse kehittelemä systeemi. 

Maan alla kulkee ilmaputkia, joissa taloon tuleva ilma lämpiää. 

e) tuulivoima

Tuulivoimaakin meille on harkittu. Pienen voimalan pitäisi kuitenkin olla mäen päällä, joka ei enää ole meidän aluettamme. Lisäksi sen tieltä pitäisi varmaan hakata puita. Kokonaisuudessaan järjestelmä ei varmastikaan olisi mitenkään kannattava. (Jos käyttäisimme sähköä lämmitykseen, olisi tuulivoima toki välillisesti käytössä sitä kautta. Se on kuitenkin niin pieni osuus, että luokittelin tämän toiseksi vääristä (eli oikeista) vastauksista. 

f) maalämpöpumppu

Maalämpö on ollut Solstrandissa käytössä jo useita vuosia. 

g) suora sähkölämmitys (lämpöpatterit)

Meillä on muutama lämpöpatteri, joita olemme joskus käyttäneet alatalossa ennen vieraiden yöpymistä sekä kasvihuoneessa myöhään syksyllä, jos hallayö on uhannut. 

h) vesivoima

Vesivoimaakin on meille harkittu: onhan pihassa koski. Kosken virtaama eli voima on kuitenkin niin pieni ja joki on siinä niin matala, ettei vesivoimala siihen varmastikaan voisi onnistua. Lisäksi se tietysti pilaisi meidän maisemamme. (Kosken kuva löytyy esimerkiksi kalenteriluukusta nro 25.) 

i) puu

Kuten kohdassa c) kävi ilmi, meillä on pannuhuoneessa puukattila. Siellä on tuli tälläkin hetkellä, joulupäivän aamuna, kun pakkasta on ulkona toistakymmentä astetta. 

Solstrand on ollut ensimmäisiä taloja, joissa on ollut keskuslämmitys. Talo on rakennettu vuonna 1929, ja talon on suunnitellut arkkitehti Jalmari Peltonen, josta myöhemmin tuli mm. Maatilahallituksen yliarkkitehti. Se selittää moisen edistyksellisyyden. Maalämmön tullessa 2010-luvulla suurin osa vanhoista pattereista jouduttiin valitettavasti uusimaan. 

Oikeat vastaukset olivat - siis ne vaihtoehdot, joita Solstrandissa ei ole käytössä - 

e ja h eli tuuli- ja vesivoima. 

24. Keksi saunatontulle nimi. 

Lisäksi kysymysosio: 

Mistä tämä tonttu on kotoisin? Miten se siis on tullut meille ja meidän saunaamme?

Hienoja vastauksia! Kaikki vastaajat saivat pisteen. 

Toinen kysymysvaihtoehto:

Mitä Pikku Iita sai lahjaksi jouluna 1923?

Joulun 1923 Iita sai lahjaksi äidin tekemät tumput ja Juho-sedältä puurolautasen, lusikan ja pulmakuution, kaikki Juho-sedän itse puusta veistämiä. Itse hän antoi äidille joulukoristeen ja patalapun ja Juho-sedälle kaulaliinan, jotka hän oli tehnyt koulussa. 

Kyseessä on tietysti jouluaatto kirjastani Lähteen rannalla elämä. Kyseisen kappaleen voi lukea tästä erillisestä postauksesta: 

Jouluaatto Kauppisten mökissä 1923 

25. Mikä lintu on kuvassa?

Kyseessä on ns. Marikan lintukuva, joita aiemmin julkaisin enemmänkin. Jos ei tietäisi, että kuvassa on lintu, ei sitä varmaankaan huomaisi; aina ei huomaa vaikka tietääkin. Tässä kuvassa kuitenkin on koskikara. Sen arvaaminen oli helppoa, kun katsoo vuodenajan ja ympäristön. Koskikara viihtyy joka talvi meidän koskessamme, ja sitä on hauska seurailla ja yrittää valokuvata. Mustavalkoisella koskikaralla onkin ihmeen hyvä suojaväri. 

Tässä olivat kaikki vastaukset joulukalenterikisaan. Kunkin luukun kohdalle lisään kommentteihin kyseisen päivän pisteet, kunhan ehdin. (Tätä en tietenkään voinut tehdä etukäteen.) 

Yhteenlasketut pisteet määrittävät voittajan. 

Siitä teen vielä eri päivityksen, joten malttakaapa vielä hetki! 

Jouluaatto Kauppisten mökissä vuonna 1923

 Jouluaatto Kauppisten mökissä vuonna 1923 (kappale kirjasta Lähteen rannalla elämä)

Iita alkoi laulaa koulussa oppimiaan joululauluja. Se selvästi ilahdutti sekä äitiä että Salinia. Hän lauloi Arkihuolesi kaikki heitä, En etsi valtaa, loistoa ja sitten vielä On hanget korkeat nietokset. Sylvian joululauluakin oli koulussa laulettu, mutta sen sanoja Iita ei oikein vielä muistanut.

Lopuksi hän lauloi vielä uudelleen Arkihuolesi kaikki heitä.

- On minulla sinulle lahja. Ota, Iita, sieltä sohvan alta, äiti sanoi.

Iita kurkotti sängyn alle. Hän oli kyllä kuullut, että toisilla oli jouluna kuusi sisälle tuotuna ja sen alla lahjat. Koulussakin oli kuusi, mutta ei Iitan kotona ollut koskaan ollut. Joulukuusi oli uusi tapa, johon äiti ei ollut tottunut. 

Paketti oli kääritty ruskeaan paperiin ja solmittu punaisella langalla.

Sisällä oli kauniit, uudet villatumput.

- Kiitos, äiti! Milloin sinä olet nämä ehtinyt tehdä?

Iita haki omat, pienet lahjansa. Koristeen hän laittoi pöydälle, pannulapun antoi sellaisenaan äidille. Äiti tietysti ihasteli, vaikka Iita tiesi, ettei pannulappu ollut ollenkaan hieno. Hänen ikäisensä pitäisi jo osata neuloa paremmin. Iita oli yrittänyt olla nopea, jotta ehtisi neuloa koulun langoista vielä Juho-sedällekin. Oli ihanaa saada kaivaa yllätys laukusta ja ojentaa se Juho-sedälle.

Kaulaliina oli tosin lyhyt, mutta kyllä se ylti kaulan ympäri ja vähän vielä kaksin kerroin. Juho-setä kietoi sen heti kaulaansa ja antoi sen olla siinä, vaikka sisällä oli ihan lämmin.

Sitten Salin kröhäisi, nousi ja meni saavinsa luo.

- Tein tällaiset pienet. En tiennyt mitä puuttuu, niin en muuta keksinyt, hän sanoi samalla kun ojensi äidille ja Iitalle kummallekin samanlaisen, puisen puurovadin ja lusikan. Puurovadit oli ulkopuolelta koristeltu hienoiksi, ja Iitan lusikkaan oli kaiverrettu Iitan nimi.

- Anteeksi kun en tiennyt nimeä, Salin sanoi äidille. Jos laitan sen myöhemmin...

Eihän Salin tietenkään tiennyt Iitan äidin nimeä! Äidiksi häntä aina oli vain sanottu.

- Mariahan minä. Saa sanoa että Maria.

- Maria... Minä olen Juho.

Iitan mielessä läikähti. Hetki tuntui jotenkin merkitykselliseltä. Sit­ten Juho-setä kaivoi saavin pohjalta vielä jotain. Se oli kuutio, joka oli koottu useasta pienestä puupalasta. Iita otti sen käteensä ja ihmetteli.

Juho-setä käski päästää palat irti toisistaan ja koota sen sitten takaisin samanlaiseksi. Iita huomasi heti, että tehtävä ei ollut ollenkaan helppo. Hauskaa! Iita yritti ja yritti, piti välillä taukoa ja jatkoi taas. Häntä nauratti: jos hän ei olisi nähnyt paloja koottuna, hän ei uskoisi että se olisi mahdollista.

Äiti tuntui miettivän jotakin.

- Pitäisihän minullakin olla jotain antaa... Jos minä tuolta vintiltä.

Iita hämmästyi, kun äiti tuli vintiltä kantaen miesten sarkatakkia. Hänellä ei ollut ollut aavistustakaan, että vintillä olisi jotain sellaista.

Äiti ojensi takin Salinille. Salin nikotteli kummasti, mutta puki takin päälleen, kun äiti käski. Takki oli hieman iso, mutta ei liikaa.

Salin näytti epätietoiselta istuessaan takki päällään penkin kulmalle.

- Mitenkäs te tämän nyt minulle... enhän minä... eihän tätä...

- Ottaa siitä vaan. Tommonen vanha riepu, hyvä kun ei koit ole vielä syöneet.

Äiti tuntui tarpeettoman äkäiseltä. Iitalle tuli tunne, että takki ei sittenkään ollut äidille pelkkä vanha riepu.

Joulukalenterikisan vastaukset luukkuihin 11-15

Lisää selityksiä ja oikeita vastauksia kalenteriluukkujen kysymyksiin:

11. Kuinka monta valokuvaa on kirjassa 'Makasiini - maallemuuttajan tarinoita'? 

Kukaan tuskin alkoi laskea kuvia, vaikka kirjan omistaisikin. 

Itse olen sen tehnyt, ja oikea lukumäärä on 321. Aika lähellehän useimmat arvasivatkin, hienoa!

12. Minne johtaa Solstrandissa ovi, jossa on tällainen haka?

Jaa-a, mitä mahtaa olla punaisen oven takana? No, punaisessa ovessa on myös punainen sydän, ja ulkohuussithan siellä takana sijaitsevat. Osastoja on leirikeskuksen jäljiltä kolme: FLICKOR, POJKAR ja PERSONAL. Pönttöjä on peräti seitsemän, tosin käytössä on vain yksi tyttöjen ja yksi poikien puolella. 

Huussien lisäksi oven takana on myös varastotilaa: siellä on polkupyöriä, lumikolia, hiekoitushiekkaa ja katonrajassa potkukelkka ja suksetkin.

Mutta oikeaksi vastaukseksi riitti siis puusee tai huussi. 

13. Milloin kuvassa ei-näkyvät valkosipulit on pantu maahan?

Olipa hauska huomata, että blogiani oli luettu! 

Tai sitten moni teki salapoliisityötä ja selvitti oikean päivämäärän. 

Sehän oli tänä vuonna 13.11. 

14. Mitkä loppilaiset talot ovat näissä kuvissa? 

Ensimmäisessä kuvassa oli valkoinen talo. Se on Metsäntutkimuslaitoksen Haapastensyrjän toimipisteen vanha päärakennus. Nyt Lukella eli Luonnonvarakeskuksella on Haapastensyrjässä uusi, upea päärakennus, ja tämä vanha toimii työsuhdeasuntoina. 

Kuvassa näkyvä ihminen on Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinööri Sirkku Pöykkö.  

Toisessa kuvassa näkyvä keltainen talo on tietysti Pilpalan kylien oma talo, kuten seinässä olevasta Hämeen Vuoden kylä -kyltistä helposti saattoi päätellä. Talon nimi on Liitontalo. Talo sijaitsee tässä Näkyvänlammen vastarannalla, eli meiltä on sinne näköyhteys. 

Oikea vastaus on siis Pilpalan Liitontalo.

 15. Kuinka monta villasukkaparia on etummaisessa korissa? 

Kyllä siinä on kymmenen villasukkaparia. Oikea vastaus on siis 10.