Hilpeys ja haikeus sekoittuivat Pilpalan koulun viimeisessä joulujuhlassa

Pilpalan koulu lakkautetaan. 

Ihan lopullinen päätös on vielä tekemättä, mutta lakkauttaminen lienee väistämätön. 

Koulun 11 lasta kuljetetaan jatkossa kirkonkylälle kouluun. 

Taina Puolitaival tarttui toimeen, kun kyläkoulun viimeinen joulu lähestyi. Yhdessä muiden vanhempaintoimikunnan jäsenten kanssa hän järjesti hienon juhlan, johon kaikki kyläläiset olivat tervetulleita. Sali tulikin täyteen yleisöä, josta suurin osa oli koulun entisiä oppilaita. Heille perinteitä ja muistoja tihkuva tilaisuus oli tietysti erityisen koskettava.

 Etualalla istuva Kari Hellsten kävi Pilpalan koulua 1960-luvun lopussa.

 Iltaa vietettiin hymyssä suin, vaikka riemuun sekoittui kosolti haikeutta.

Taina Puolitaival oli muun vanhempaintoimikunnan avustuksella tehnyt juhlasta muistojentäyteisen ja toimivan kokonaisuuden, yhtaikaa perinteisen kuusijuhlan ja yhteisöllisen kylätapahtuman. Mukana oli uusintoja entisten koululaisten vanhoista esityksistä. Toki mukana olivat myös kaikki ne nykyiset koululaiset, jotka vain suinkin paikalle pääsivät. Opettajista paikalla oli itse Mauri Kenttämies, joka toimi Pilpalan koulun opettajana vuosina 1961 – 1996 eli peräti 35 vuoden ajan.

Enimmillään Pilpalan koulussa oli 1960-luvulla 120 oppilasta. Taina Puolitaipaleen haastattelema opettaja Seija Lehtinen kertoi kysyneensä jonain keväänä, paljonko seuraavana syksynä on aloittavia. ”Ei sitä tiedä, kun ne tulevat tuolta metsästä!”, kuului vastaus.

Toki Mauri Kenttämies muistaa senkin, kuinka 1960-luvulla puuhattiin Pilpalan oppilaiden siirtoa Hevosojan koululle. Suunnitelmat kariutuivat Hevosojan koulun paloon.

-          Sääksjärven koulu sitten lakkautettiin, ja sieltä tuotiin koulutarvikkeita tänne, muun muassa yksi harmoni, Mauri Kenttämies muisteli.

Mauri Kenttämies toimi Pilpalan koulun opettajana 35 vuotta. Hän asuu yhä Pilpalan kylällä.  

Salintäyteisestä juhlayleisöstä vanhimmat olivat käyneet Pilpalan koulua 1950-luvulla, ja lisäksi paikalla oli oppilaita kaikilta vuosikymmeniltä sen jälkeen.

Pilpalan koulun lakkauttamisesta on puhuttu jo toistakymmentä vuotta, mutta tähän asti koulu oli saanut säilyä. Nyt lopetus lienee väistämätön, sillä oppilaita on tänä vuonna ollut vain 11, eikä oppilasmäärä näytä kasvua tulevinakaan vuosina.

Pilpalan ensimmäinen koulu pystytettiin vuonna 1896. Yksiopettajaisena aloittanut koulu sai toisen opettajan vuonna 1912 ja kolmannen kymmenen vuotta myöhemmin. Ensimmäinen opettaja oli Manasse Ojanen, vuosina 1914-1915 tuli Mauri Kenttämiehen muistin mukaan T. J. M. Saloranta ja 1920-luvun puolivälissä Vesikiven pariskunta.

Kyläyhdistyksen varapuheenjohtaja Kari Hellsten on yksi heistä, jotka kävivät vielä komeaa, vanhaa puukoulua, joka pian purettiin uuden vierestä.

-          Sellaista ei enää nykyaikana tapahtuisi, että niin hieno rakennus purettaisiin, Kari Hellsten sanoo.

Nykyisen koulurakennuksen vihkiäisistä on lähes päivälleen 50 vuotta. Vaikka koulunkäynti uudessa rakennuksessa oli aloitettu jo syksyllä, vihkiäisiä vietettiin vasta loppiaisena 1973. Tuolloin pieni Leena Lättilä esitti oman pianosävellyksensä Marssi mollissa. Nyt esitys kuultiin toisintona. Niinikään saatiin nauttia ”yläluokan tyttöjen” nokkahuiluesityksestä, ”isojen poikien” Tiernapojista sekä vanhasta Karkkilan-Hyvinkään radan asemat opettavasta laulusta.

Nykyisten oppilaiden esitys oli perinteinen laululeikki sekä lopuksi joulukuvaelma. Esiintymässä olleet Sonja ja Pinja Kujansuu, Vilja Koski sekä Iikka ja Hilla Puolitaival olivat Pilpalan koulun oppilaita peräti neljännessä polvessa. Fanni Sokka ja Lucas Gadd panivat vieläkin paremmaksi: he ovat Pilpalan koululaisia jo viidennessä polvessa. Mukana esiintymässä olivat myös Pippa ja Tilda Nurminen Pilpalasta. Joonas ja Saana Nousiainen kirkonkylältä täydensivät joukkoa kahden pilpalalaisen puuttuessa joukosta.

Nykyisen koulukiinteistön tulevaisuus pohdituttaa sekä kunnan päättäjiä että kylänväkeä. Yleisössä mukana ollut kunnanhallituksen puheenjohtaja Timo Heinonen kertoi, että joitakin yhteydenottoja on asian tiimoilta ollut. Toisaalta on oltu huolissaan pihasta ja luistinradasta, toisaalta on kyselty kiinteistöä mahdollisen yritystoiminnan tarpeisiin.

-          Oma ajatukseni on, että rakennus jäisi käyttöön. Iso rooli tässä on kylänväellä pohtia kyläläisten toiveita ja rahkeiden riittävyyttä. Mutta ei kannata vielä mennä asioiden edelle, Timo Heinonen sanoi.  

Koulun entinen oppilas Pasi Huitti pukee sanoiksi useimpien kyläläisten tunnelmat:

-          Lakkauttamisen ymmärtää kyllä, vaikka harmittaakin.

Taina Puolitaival oli suunnitellut ja koonnut ohjelman ja myös juonsi tilaisuuden.

Lasten esitykset olivat perinteisiä tonttuleikkejä ja sellaisina juuri sopivia tähän iltaan.

Pilpalan koulun lakkauttaminen oli vakavasti esillä jo kymmenisen vuotta sitten, vaikka oppilasmäärä tuolloin oli suurempi. Vuonna 2017 lapsia oli vielä 25, sen jälkeen määrä on laksenut lähes vuosi vuodelta.

Pilpalan koulun oppilasmäärä: 20.9.2017: 25 oppilasta (+ 2 esioppilasta) 20.9.2018: 22 oppilasta (+ 2 esioppilasta) 20.9.2019: 18 oppilasta (+ 1 esioppilas) 20.9.2020: 12 oppilasta (+ 2 esioppilasta) 20.9.2021: 18 oppilasta (+ 0 esioppilasta) 20.9.2022: 11 oppilasta (+ 0 esioppilasta) 

"Yläluokan tytöt" soittivat nokkahuilua. Mukana esiintymässä olivat Marimella Röök, Maria Gadd, Tiina Seppälä, Taina Puolitaival, Hanna Katravuori-Koski ja Piia Ekholm. Useimmilla on tai on ollut lapsia Pilpalan koulussa, ja useimmat ovat käyneet tätä koulua itsekin.

Myös perinteinen joulukuvaelma oli ohjelmassa. 

Marimella Röök säesti yhteislauluna lauletun Lopen laulun eli Meille kultainen on tämä Loppi. 
Laulun tekijä T. J. M. Saloranta toimi Pilpalan koulun opettajana yli sata vuotta sitten. 

Joulupukkikin kävi. 

Ella Toivonen lausui omia runojaan sillä välin, kun pikkuesiintyjät vaihtoivat tonttuvaatteet joulukuvaelman enkeleiden ja paimenten asuihin.

Ihan kaikki eivät jaksaneet keskittyä Tiernapoikiin. Kuvassa kyläyhdistyksen hallituksen jäsen Mika Kujansuu ja hänen poikansa. Tyttäret ovat jo kouluiässä, poika pääsee aloittamaan koulunsa suoraan kirkonkylällä. 

Vanhemmalle yleisölle Tiernapojat ovat tuttuakin tutumpia, ja yleisöstä iso osa on itsekin Tiernapoikia esittänyt. Minä olin Murjaanien kuningas, mutta silloin en ollut enää oppilas vaan opettaja. Nyt esiintymässä olivat Kalle Toivonen, Santeri Nousiainen ja Yrjö Heimonen apunaan Hilla Puolitaival tähteä pyörittämässä.

Pilpalan koulun nykyisistä oppilaista yksi oli sairastunut ja yksi ei halunnut esiintyä, mutta kaikki muut olivat innokkaina lavalla. Poissaolijoita tuurasivat Santeri Nousiaisen lapset Joonas ja Saana kirkonkylältä. 

Leena Lättilä esiintyi uuden koulurakennuksen - siis tämän nykyisen - vihkiäisissä ja esitti Bachin kappaleen lisäksi oman sävellyksensä Marssi mollissa. Nyt, lähes 50 vuotta myöhemmin, hän esitti samat kappaleet uudelleen. Bachin nuotit olivat samat kuin puoli vuosisataa aiemmin, oma sävellys tuli ulkomuistista. Hieno sävellys se olikin!  

 

Vuodenvaihteen tärkeät kysymykset

Vuosi 2022 on loppumassa.

Vuoden vaihtuessa on tärkeää läpikäydä vanhaa vuotta ja miettiä tulevaa. 

Mitä olen oppinut menneen vuoden varrella, mitä tahdon viedä uuteen ja mitä jättää kokonaan taakseni?

Vuodenvaihteessa 2020-2021 pohdimme ensimmäistä kertaa näitä asioita selkeästi paperille asetettujen kysymysten avulla. Tuolloin oli korona-aika, ja vietimme vuodenvaihdetta kaksin Lassin kanssa. Vuosi olikin ollut erikoinen, ja siksikin sen pohdinta ja läpikäynti apukysymysten avulla tuntui antoisalta ja merkitykselliseltä. 

Vuoden kuluttua oli hienoa palata vuoden takaisiin pohdintoihin ja ajatuksiin ja katsoa sitäkin, olivatko toiveet toteutuneet. 

Huomenna on jälleen aika läpikäydä mennyttä vuotta. Tein valmiiksi kysymyspaperit seurueellemme. Vanhaa vuotta käsittäviä kysymyksiä on 30, uutta vuotta koskevia 10. Sain printattua ne sopivasti kasipuoliselle A4:lle. Kaikkiin kysymyksiin ei tietenkään tarvitse vastata, jos ne tuntuvat vaikeilta, mutta kannattaa yrittää. Niihin kannattaakin käyttää aikaa; ajattelin että paperit voivat olla käsillä pitkin iltaa ja niitä voi pohdiskella ja täytellä aterioinnin, jutustelun ja muun touhun lomassa. Keskiyön lähestyessä voi sitten jakaa heränneitä ajatuksia muiden kanssa. 

Suosittelen muillekin. Jaoin kysymyssarjat vuosi sitten blogissa. 

Pääset niihin klikkaamalla tätä linkkiä:

Kysymykset vuoden vaihtuessa

Koska päivitys on vuoden takaa, siinä on tietysti väärät vuosiluvut. 

Vaihda siis vuosi käyttäessäsi kysymyksiä! Kysymyksiä saa vapaasti muokkailla ja käyttää muutenkin, niissä ei ole tekijänoikeuksia :) 

Nysse alko - lihaskunnon kohotus

Saimme joulun alla päähämme, että voisimme alkaa käydä yhdessä kuntosalilla, Satu, Lloyd, Lassi ja minä. Soitin heti ex-työkaverilleni Marika Hyttiselle, joka on personal trainer, ja varasin meille yhteisen tapaamisen.

Marika teki meille kuntosaliohjelman, jossa siirtyminen laitteesta toiseen tapahtuu kätevästi vuorottelemalla. Kuvassa Satu, Lloyd ja Marika. 

Tästä yhteistreenauksesta on ilman muuta hyötyä. Yksin en lähtisi ajelemaan autolla kaupunkiin pelkästään kuntosalia varten. Neljän hengen autokyyti ei harmita yhtä paljon. Yhdessä tulee myös varmemmin lähdettyä, kun aika on ennalta sovittu. 

En ole aikoihin käynyt kuntosalilla, en myöskään uimassa. Koronahan siihen on suurin syy laiskuuden lisäksi. Aktiivisuusranneke minulla on, ja yleensä pääsen keskimäärin 10 000 askeleeseen päivässä. 

Maanantaisin me kaikki käymme Sadun ohjaamassa joogassa. Tiistaisin minulla on etäjooga, samoin torstaisin (silloin kun ei ole kirjoittajaryhmän tapaamista) ja perjantaina etäpilates. Ne ovat kaikki hyviä, mutta tietysti myös lihaskuntoa pitäisi treenata. Nyt se sitten alkoi. 

Marikan ohjauksen jälkeen hoksasimme, että pitää ottaa aloituskuvat. 

Tässä me sitten olemme koko ryhmä. Mahtavatko minulta maha ja reidet kaventua aikaa myöten? No, se ei ole päätavoite, vaan lihaskunnon kohottaminen. Toivottavasti intomme säilyy ja jatkuu, emmekä ala keksiä tekosyitä sille, ettemme lähtisikään salille. 

Farmilla

Kävimme Mohawk Farmilla Karkkilassa. Se on kanadalaissyntyisen Robertin ja hänen suomalaisen vaimonsa Miian pieni perhetila Pajuojantien varrella ei kovin kaukana meistä. 

Hekin osallistuvat Lähiruokapäiviin ja muihin teemapäiviin, mutta mehän emme silloin ole siellä voineet käydä, kun meillä on samaan aikaan omat avoimet ovemme. Se näiden yleisten tapahtumapäivien ongelma on. 

Mohawkissa on vuohia, lampaita, kaneja, kanoja, kukkoja, ankkoja ja kissoja. Heillä on myös pieni pihamyymälä, jossa he myyvät oman tilan vuodenmaidosta itse tekemäänsä saippuaa sekä koruja. 

Ensimmäisenä meidät vastaanotti April-vuohi. April on syntynyt aprillipäivänä, siitä nimi. 

Robert houkutteli myös ankat ulos. Kanat eivät tahtoneet tulla, niillä oli kylmä. 

Lloyd sai syliinsä kolmen kuukauden ikäisen suomenvuohen.

Suomenvuohet tuottavat vähemmän maitoa kuin jalostetummat rodut, mutta Robert on kiinnostunut nimenomaan suomalaisten vuohien säilyttämisestä. Hän kertoili niistä innostuneesti. 

April on tosi utelias ja kiltti. 

Lammas pärjää ulkosalla talvellakin.

Kaneja on neljä. Kaksi niistä asui ulkotarhassa. 

Aloituskuvan minusta ja vuohesta otti Satu Bethell. Kiitos kuvasta!

Loppi-seura kokoontui Huiteilla

Loppi-seura on Lopen kotiseutuyhdistys. Lähdin nyt mukaan tiiviimmin sen toimintaan, jäsen olen ollut jo aika monta vuotta. 

Loppi-seuran syyskokous pidettiin täällä Hunsalassa Mikko Ranta-Huitin ja Hannu Huitin luona nyt joulukuussa. Paikkahan on ihan huippu: on niin kaunista, taidetta joka puolella, ihania huonekaluja ja Mikko laittaa aina herkullisia tarjottavia. Nytkin herkullisia karjalanpiirakoita riitti ja kakkuja oli useampaa sorttia.

 Seura jatkaa toimintaansa pitkälti entisin voimin ja toimin. Puheenjohtajana jatkaa Eeva Sahari, mutta uusi sihteeri on vielä etsinnässä. Minä tulin uutena hallitukseen. 

Mikko ja Hannu aina yhtä hyväntuulisina. 

Eeva Sahari jatkaa puheenjohtajana.

Lopen kunnan kulttuuripäällikkö Tuula Pirinen on tehnyt paljon yhteistyötä Mikon ja Hannun kanssa kautta vuosien. 

Pitäjänneuvos Antti Koskimäki on olennainen osa Loppi-seuran hallitusta. 

Taustalla hymyilevät Riitta Nylund ja Tarja Toivonen.

Yhdistyksen toiminta jatkuu vuonna 2023 pitkälti entiseen malliin. Kotiseutumuseo Lukkarin Puustelli pidetään edelleen avoinna kesällä iltapäivisin keskiviikosta sunnuntaihin. Vain maanantaisin ja tiistaisin sekä juhannuksena museo on kiinni. Torstaisin museo on auki myös illalla ennen Vanhan kirkon iltahartautta.

Lopen kesäviikko elokuun alussa on tärkeä osa Loppi-seuran toimintaa. Tuolloin yhdistys järjestää kotiseutujuhlan sekä tiistai-iltana suositun Suviehtoon hautausmaakävelyn teemalla Aatelisto ja talonpojat.

Loppi-viikon torstaina museolla on työnäytös ja kansallispukujen tuuletus. Professori Sakari Pälsiä muistetaan tuolloin kukkien laskulla hautakivelle Vanhan kirkon mäellä yhdessä Sakari Pälsin seuran edustajien kanssa. Iltakirkko toteutetaan tuolloin kansanlaulukirkkona.

Museoesineiden inventointi jatkuu. Lisäksi on tarve tekstiilien konservointiin sekä perusnäyttelyn uusimiseen. Runon ja suven päivää eli Eino Leinon päivää 6.7. juhlistetaan yhdessä Lopen Syrjä-seuran ja kulttuuritoimen kanssa.

Lopen Joulu –lehti julkaistaan ja jäsenhankintaesite ja museoesite uusitaan. Myös Lopen Uupuneen äänestys sekä Antin Adventti ovat Loppi-seuran aktiviteetteja, jotka toteutuvat tulevanakin vuonna. Suunnitelmissa on myös kevätretki Koidulan kivelle sekä Tarinoita Lopelta –ilta.

Yhdistyksen kaikille avoimen syyskokouksen ohjelmassa oli myös Margit Lumian esittely Hunsalan Huitti –kirjasta. Läsnäolijat totesivat kirjan olevan suuri ja merkittävä lisä Loppi-aiheisten kirjojen joukossa ja valaisevan hyvin koko Hunsalan alueen historiaa erityisesti isojaon ja uusjaon osalta.

Loppi-seuralla on noin sata jäsentä. Jäsenten määrää pyritään kasvattamaan, ja jäsenmaksu päätettiin pitää ennallaan eli kymmenessä eurossa. Seuran jäseniksi voivat liittyä kaikki Lopesta ja kotiseututyöstä kiinnostuneet.

Kokousillan ohjelmassa oli myös Hunsalan Huitti -kirjan esittelyä. Margit Lumia kertoi kiinnostavasti muun muassa isojaon ja uusjaon toteuttamisesta Hunsalassa. Kuvassa Margit Lumia, Ritva Koskimäki ja Hannu Huitti. 

Savustus mökissä

Lassi rakensi meille saaristolaistyyppisen savustimen joitain vuosia sitten. 

Se on pieni mökki rinteessä talomme takana. 

Savustusmökissä Lassi kypsentää kaloja ja joskus lihoja. Nyt jouluksi tuli taas savulohta ja peuraa. Joskus joukossa on ollut esimerkiksi chilejä. 

Savustuksessa on omat niksinsä, jotka Lassi onneksi hallitsee. Tavallaan ruoka tuolla mökissä kypsyy itsekseen, mutta täytyy siellä juosta katsomassa aika ajoin. 

Pakkasella savustusmökki on myös oiva säilytyspaikka kypsille lihoille ja kaloille. Toki ne kylmentyneessä savustimessa sitten aikanaan jäätyvät, mutta osanhan voikin hyvin pakastaa. 

Mökin sisuksesta on vaikea saada kuvaa, sillä savua on tietysti runsaasti. 

Pakkasella kuvanotto ei varsinkaan onnistu. Mutta siellä ne lohet ja lihat kypsyvät. 

Savupiippuun Lassi laittaa jossain vaiheessa hatun niin, että savu pysyy pidempään sisällä. 

Mökin pinta-ala on ehkä yksi neliömetri, mutta sisään voi laittaa kypsennettävää useampaankin kerrokseen. Lihoja voi kypsentää myös ripustamalla ne roikkumaan. Viime vuosina meillä on ollut lihoja vähemmän, joten sitä ei ole nyt tehty. Kasvatettua lihaa eli sikaa tai nautaa meillä ei syödä ollenkaan. Esitin nyt kuitenkin toiveen joulun savupeurasta. 

Ja kyllä se savupeura vain onkin hyvää! Onneksi sitä jäi vielä uudenvuodenaatoksikin.

Sillit uudeksivuodeksi

Uudenvuodenaatoksi sillien teolla alkaa jo olla kiire, mutta vielä ehtii.

Me tosin laitoimme sinappi- ja valkosipulisillin tulemaan jo ennen joulua. 

Käytimme kevytsuolattuja rasvasillejä, joissa oli mätiä. Mädeistä teimme oman valmisteensa. 

Reseptit:
Valkosipulisilli:

Kevytsuolattu rasvasilli (kokonainen) pilkottuna

Runsaasti valkosipulia pilkottuna

0,5 dl omenaviinietikkaa

chiliä kuivattuna, tuoreena tai etikkasäilöttynä

hamppuöljyä tai muuta ruokaöljyä

Rasvasillin voi halutessaan huuhtoa, jotta sillistä tulee vähemmän suolaista. Pilko isohkoihin paloihin - jos kypsymisaikaa on vähän, kannattaa pilkkoa pienemmäksi. Lisää valkosipulit ja chilit ja sekoita omenaviinietikan kanssa purkkiin. Kaada päälle hamppuöljyä niin, että sillit peittyvät ja sekoita vielä. 

Jätä tekeentymään jääkaappiin vähintään 3 vuorokaudeksi. 

Sinappisilli:

Kevytsuolattu rasvasilli (kokonainen) pilkottuna

puoli tuubia sinappia

n. 2 rkl omenaviinietikkaa

chiliä maun mukaan.

Rasvasillin voi halutessaan huuhtoa, jotta sillistä tulee vähemmän suolaista. Pilko isohkoihin paloihin - jos kypsymisaikaa on vähän, kannattaa pilkkoa pienemmäksi. Pilko chilit pieneksi (me käytimme itse tekemäämme karpalo-chilikastiketta). Kuivatusta chilistä tehty jauhe käy hyvin myös. Laita kannelliseen purkkiin. Lisää omenaviinietikka ja sekoita. Jätä tekeentymään jääkaappiin vähintään 3 vuorokaudeksi. 

Sillin mäti:

Kahden kevytsuolatun rasvasillin mädit

1 punasipuli

1-2 valkosipulinkynttä

timjamia

omenaviinietikkaa

Pilko rasvasillien mädit. Pilko valkosipulinkynnet ja punasipuli. Lisää runsaasti kuivattua (tai tuoretta) timjamia. Purkita ja kaada päälle omenaviinietikkaa niin paljon, että mädit ja sipulit peittyvät.

Jätä tekeentymään jääkaappiin vähintään 3 vuorokaudeksi. 

Kuka voitti?

 

Kiitos kaikille joulukalenterikisaan osallistuneille! Kisa on nyt ratkennut ja pisteet laskettu.

Osallistujia oli kaikkiaan 28 – tosin nimien ja nimimerkkien suhteen oli hieman vaihtelua. Voittajat ovat kuitenkin ihan selvät, eli kärki piti hyvin huolta nimimerkeistään.

Kahdeksan vastaajaa vastasi kaikkiin tai lähes kaikkiin luukkuihin. Puolenkymmentä kommentoijaa vastasi vain kerran tai muutaman kerran. Loput osallistuivat vaihtelevasti.

Lukijoita oli paljon, eli ehkä moni ei onnistunut vastauksen jättämisessä tai ei vain halunnut vastata. Se on tietysti ihan ok. Vastaukset ovat nyt kuitenkin kaikkien nähtävissä omina päivityksineen (5 luukkua per päivitys).

Olisikin ollut aika hurjaa, jos kaikki lukijat olisivat vastanneet. Pisteiden lasku ei olisi varmaan vieläkään valmis. Nyt pisteet on aamulla laskettu ja iltapäivällä vielä tarkistettu, joten tuloksen voi julkistaa:

Voittajan ja toiseksi tulleen piste-ero on hiuksenhieno. Neljäs ja viides puolestaan päätyivät tasapisteisiin.

Voittaja: Kaarina! Onnea!

Toiseksi tullut (puolen pisteen erolla): Tytti!

Kolmas: Heidis

Neljäs ja viides: Olli K. ja Minna K.

Yli kymmenen pisteen rajan pääsi myös Anne-Mari. Hienoa!

Pääpalkinto on runsaan 50 euron arvoinen lahjapaketti, jonka voi noutaa Solstrandista. Toinen palkinto meni (ymmärtääkseni) Kuhmoon, joten pyydän Tyttiä lähettämään minulle osoitteensa, ja lähetän hänelle kirjapalkinnon. Lisäksi voit, mikäli tahdot ja kykenet, hakea painavamman palkinnon täältä Solstrandista esimerkiksi ensi kesänä. (Meidän puolestamme talvi käy yhtä hyvin, mutta Kuhmosta Lopelle on toki matkaa.)

Mutta tahdon palkita myös kaikki muut osanottajat. Mikäli tahdotte palkinnoksi pienoisromaanin Lähteen rannalla elämä, voitte lähettää minulle postiosoitteenne. Toinen vaihtoehto on Solstrandin säilykepurkki, mutta niitä en voi postittaa. Omavalintaisen säilyke- tai hillopurkin voit noutaa Solstrandista itsellesi sopivaan aikaan, kunhan ilmoitat tulostasi ajoissa. Tämä koskee siis teitä kaikkia: Heidis, Olli, Minna, Anne-Mari, Susanna, Virpi, Tuija, Minna Ke, Olli I, Marjo J, Sari, Tiia, Johanna, Anna, Laura, Mari, Nanne, Seija, Mikko, rimasa, Hannele, Laila, Juha, Hannu ja Erja.

Valittavana on tällä hetkellä Laukka- tai Tulipuna-hilloke, kriikuna- tai omenahillo, kriikunamarmeladi, chili-karpalosose, kuivattu chili tai kuivatut sienet. Kesällä valikoima on tietysti taas toinen. 

Kiitos! Tämä oli hauskaa!

Joulukalenteriluukkujen vastaukset 16-20

16. Minkä luetelluista eläimistä olen nähnyt kauimpana tonttimme ulkopuolella? 

Kaikki nämä eläimet olen nähnyt täällä kotipihassa tai sen välittömässä läheisyydessä (alle 400 m). 

a) kettu

Olen vain kerran nähnyt ketun täällä Solstrandissa. 

Se oli yhtäkkiä ihan selkäni takana, kun olin rannassa lähellä kanalaa videokuvaamassa koskea. 

Pelästyimme kai molemmat toisiamme, kun nousin ylös ja käännyin. 

b) rusakko

Rusakko käy pihassamme useinkin. Se ei meitä riemastuta, sillä sehän tietysti syö viljelyksiämme. Kerran oli hauska katsella, kun se juoksi ympäri taloa.

c) hirvi

Hirvi tuli ainakin kerran pihaamme ja koska asumme niemessä, se päätti uida vastarannalle joen suiston kohdalla. Matka ei ollut pitkä. Hirvenjälkiä näkyi vastikään myös tuon lyhyen joen alkupäässä, jossa se oli ylittänyt joen jäätä myöten. Peurat ja kauriit ovat kuitenkin tavallisempia nykyisin.

d) mäyrä

Mäyrän olen nähnyt tiellä parinkymmenen metrin päässä sillastamme. 

e) valkohäntäpeura

Valkohäntäpeurat käyvät syömässä viljelyksiämme harmillisen usein. 

f) supikoira

Supikoira on tämän luukun oikea vastaus. 

Sen näin Sinervä-järven rannassa noin 300 metrin päässä meistä.

g) ilves 

Ilveksen olen nähnyt ihan omassa pihassa. Se ylitti ylvään rauhallisesti sillan ja jatkoi matkaansa.

h) saukko

Saukon olen nähnyt Näkyvän eli tuon "meidän" lampemme jäällä. Jälkiä näkyy usein myös joen jäällä.

i) orava

Orava on ihan vakiasukas meidän pihassa.

Listaan en ottanut mukaan siiliä enkä pikkujyrsijöitä, ne ovat turhan ilmeisiä asukkaita täällä.

Oikea vastaus oli siis f) supikoira.

17. Minkä puulajin runkoa kuvassa näkyy?

Tämä olikin vaikea. Mutta eihän ollut tarkoituskaan, että kaikkiin kysymyksiin olisi ihan helpot ja selvät vastaukset. Itse olisin veikannut puuta kuvan perusteella koivuksi, mutta ymmärrän myös niitä jotka vastasivat mänty. Oikea vastaus on kuitenkin haapa. 

18. Ovatko kirpputorilta hankitut esineet ryhmä a, b vai c?

Muutama esine siis oli ihan kaupasta ostettu, osa yleensä vanhana saatuja. Kirpputorilta hankittuja olivat pienet kulhot, kukkamaljakko, servetit ja servetinpitimet, joten oikea vaihtoehto oli a. 

19. Mitä tehdä kanattomalle kanalalle?

Miten sisätilat voisi hyödyntää? Entä tarha? 

Jos laittaisin sinne viljelylaatikoita, mitä kasvattaisin niissä? 

Tämä oli aito kysymys, johon kaipaan vastausta. Kaikki vastanneet saavat vähintäänkin plussan, yhtä oikeaa vastausta tähän ei ole. Ajatus saunasta kasvikuivaamona ei toimi, kun mitään saunaa ei enää ole: kirjoitinhan, että kanala perustettiin talon keskihuoneessa olevan saunan tilalle. Se on siis myös likainen kanojen jäljiltä ja siksi elintarvikehuoneeksi kelpaamaton. Sienikasvattamo oli kiva ja ehkä toteuttamiskelpoinenkin idea, mutta Lassi pelkää, että sen vaatima kosteus pilaisi rakenteet. Haluamme tietysti säilyttää tuon 1800-luvun alkupuoliskolta peräisin olevan rakennuksen.  

20. Mikä seuraavista joulunviettotavoista on keksitty eli valhe?

Tämä on erityisen henkilökohtainen kysymys, joten muistelen tässä kutakin joulua hieman tarkemmin. 

Vietin joulua

a)      Italian Roomassa näyttelijäystäväni kanssa. Paavi toivotti meille suomeksi ”Hyvää joulua!”

Kyllä, näin oli. Vuosi oli muistaakseni 1999, Suomeen saavuimme juuri millenniumin eli vuosituhannen aattona. Millenniumin (vuosituhannen vaihteen) vietin Espoossa. 

b)      Puolangalla 30 asteen pakkasessa hirsimökissä, joka ei vielä aamuun mennessä ollut lämmennyt niin paljoa, että koiran vesi olisi pysynyt sulana. Jouluruoat olivat unohtuneet kotiin.

Karmaiseva joulu! Lopulta oli pakko palata Ouluun, oli niin kylmä. Olisin ollut valmis vuokraamaan jonkin hotellihuoneen tai majatalon Puolangaltakin, mutta eihän siellä sellaista ollut. Lähdimme ajamaan vuokra-autollamme siinä poikkeuksellisen kovassa pakkassäässä kohti Oulua. Auto yski kylmyyttään, kunnes jossain Utajärven kohdalla hyytyi kokonaan. Siinä sitä sitten jatkettiin palelemista, kunnes jokin tiepalvelun auto tuli meidät pelastamaan. En jotenkin ollut kovin hyväntuulinen sinä uudenvuodenaattona. 

c)       Norjassa makkaraa ja hernepataa syöden Bunnefjordenin ja Oslofjordenin välisellä niemimaalla.

Sellaisia jouluruokia siellä Norjassa syödään. Tuolloin söin vielä lihaa, joten hyvin meni alas. Olen kyllä aina ollut hernekeiton ystävä, joten ertestuing ei ollut millään lailla järkytys, outoa vain. Tuon joulun jälkeen vietin Norjassa vielä seuraavan hiihtoloman ja neljän kuukauden kesän. Ainakin yhden muunkin joulun olen viettänyt Norjassa. Silloin meillä oli finsk kveld tapaninpäivän iltana laatikkoruokineen. Norja on kyllä hieno maa ja norjan kieli on kiehtova. 

d)      Ylivieskassa ihastuttavan ystäväperheen kanssa joululauluja laulaen.

Tämäkin on totta. Saaran ihana perhe kutsui minut luokseen jouluksi.

e)      poliisilta piileskelevän kenialaisen pakolaismiehen kanssa kahdestaan Oulussa. Olin unohtanut käydä kaupassa, joten jossain vaiheessa joulua työkaveri haki kenialaisen kotiinsa syömään ja jatkamaan joulunviettoa.

Ninhän siinä kävi. Jatkoin sitten joulua yksikseni, kun Jukka oli hakenut Ericin. Myöhemmin - vai oliko se jo aiemmin? - salakuljetimme Ericin kavereineen Ruotsin Haaparantaan Ruotsin auton peräkontissa. Kävi ilmi, ettei Ruotsissa ollut kenialaispakolaisen sen helpompaa saada turvapaikkaa, joten he palasivat Ouluun. Myöhemmin asiat järjestyivät ja Eric valmistui aikanaan luokanopettajaksi suomalaisesta yliopistosta.  

f)        ison porukan kanssa Tukholmassa puutalokommuunissa, jossa joulukuusi oli koristeltu muun muassa vessapaperilla ja radion kuorilla.

Tästä on jo aikaa. Tuolloin tuli käytyä Tukholmassa aika useinkin. 

g)       Kuhmossa ystävien seurassa. Jouluaamuna kävimme joulukirkossa Lentiirassa maalaistalon tuvassa, kun varsinaisen kirkon oli kirkkoherran poika polttanut.

Tunnelma oli ikimuistoinen. Siinä oli lämpöä, anteeksiantamusta, aitoa yhteisyyttä ja ymmärrystä. Kirkkoherran saarna oli sekä ihmisläheinen että syvän henkinen. Toki kyseessä oli myös ainoa kerta, kun olen käynyt jumalanpalveluksessa jouluaamuna. Seuraavana aamuna jouduinkin juttukeikalle tulipalopaikalle, jossa jonkun koti oli palanut. Olin siis tuolloin toimittajana paikallislehti Kuhmolaisessa. 

h)      yksin Oulun Raksilassa, välillä kaupungilla pubissa istuen.

Jonkun mielestä tämä oli liian tavallista arvattavaksi. Huh! Minusta tämä oli aika extremeä. Toista kertaa en tahdo tätä kokea. Ehkä nykyisin pubeissa voi olla jopa ihan normi-ilta jouluna, mutta tuolloin Oulussa vain alan miehet löytyivät kapakoista aattoiltana. Ja minä. 

i)        ihanassa kelohonkamökissä Rukalla hyvässä seurassa.

No, tämä oli fantasiaa. Kerran olen suunnitellut mökin vuokrausta jouluksi, mutta se ei ollut Rukalla eikä se edes toteutunut. En kyllä kaipaisikaan kelohonkamökkiä. Jokin järjestetty maalaisjoulu olisi eri juttu, mutta sehän on meillä täällä Solstrandissa vuosittain! 

j)        Solstrandissa suuren sukulaisjoukon ympäröimänä tunnelmallisesti perinteisin menoin.

Kyllä, kyllä tämä on ihan totta. Siitä on tosin jo aikaa: Lassin isä ja äiti elivät vielä, ja mukana oli Lassin tytär miehensä ja kahden poikansa kanssa. Lisäksi mukana oli vasta leskeytynyt Lassin siskon mies. Hänen tyttärensäkin piti tulla, mutta hän harmi kyllä sairastui juuri jouluksi. Meitä oli siis yhdeksän; eikö sitä voi sanoa suureksi sukulaisjoukoksi? Se oli hieno joulu, meillä oli olohuoneessa pitkä pöytärivi jouluaterialle ja joulupukkikin kävi. 

 Oikea - siis väärä - vastaus oli siis i) kelohonkamökki Rukalla.

Joulukalenterikisan vastaukset luukkuihin 21-26

 

Vielä on kuuden kalenteriluukun vastaukset kertomatta. Täältä tulee!

21. Kerro, mikä on Solstrandin rantatontun nimi!

Hienoja vastauksia tuli. Parhaimmillaan niihin liittyi myös hyviä selityksiä. Kaikista nimistä ja selityksistä sai tietysti pisteen. 

22. Mitä puita ovat nämä kaksi?

Omenapuu tunnettiin hyvin, toinen oli vaikeampi. Toinen on tammi. Olisin hyväksynyt sekä pylvästammen, kartiotammen että pelkän tammen. Muutama oikea vastaus tuli!

23. Mikä tai mitkä seuraavista lämmitysmuodoista ei ole käytössä Solstrandissa?

Selostan kohta kohdalta. 

a) aurinkokeräin 

Tämähän meillä ilman muuta on. Moni luulee autokatoksen päällä olevia systeemejä aurinkopaneeleiksi, mutta kyllä ne ovat keräimet. Niillä lämpiää Solstrandin käyttövesi. 

b) ilmalämpöpumppu

Ilmalämpöpumppu meillä on alatalossa, Lassin verstaassa, joka toimii myös valkosipulikuivaamona. Läheskään aina se ei ole päällä. 

c) öljy

Tänne muuttaessamme lämmitys perustui pitkälti öljyyn, vaikka keskuslämmityskattilassa oli mahdollisuus käyttää myös puuta. Öljyä on vielä hiukan jäljellä, koska sitä ei viime vuosina ole käytetty juuri lainkaan, mutta täysin mahdollista se edelleen olisi. 

d) tuloilman maalämmitys 

Tämä on Lassin itse kehittelemä systeemi. 

Maan alla kulkee ilmaputkia, joissa taloon tuleva ilma lämpiää. 

e) tuulivoima

Tuulivoimaakin meille on harkittu. Pienen voimalan pitäisi kuitenkin olla mäen päällä, joka ei enää ole meidän aluettamme. Lisäksi sen tieltä pitäisi varmaan hakata puita. Kokonaisuudessaan järjestelmä ei varmastikaan olisi mitenkään kannattava. (Jos käyttäisimme sähköä lämmitykseen, olisi tuulivoima toki välillisesti käytössä sitä kautta. Se on kuitenkin niin pieni osuus, että luokittelin tämän toiseksi vääristä (eli oikeista) vastauksista. 

f) maalämpöpumppu

Maalämpö on ollut Solstrandissa käytössä jo useita vuosia. 

g) suora sähkölämmitys (lämpöpatterit)

Meillä on muutama lämpöpatteri, joita olemme joskus käyttäneet alatalossa ennen vieraiden yöpymistä sekä kasvihuoneessa myöhään syksyllä, jos hallayö on uhannut. 

h) vesivoima

Vesivoimaakin on meille harkittu: onhan pihassa koski. Kosken virtaama eli voima on kuitenkin niin pieni ja joki on siinä niin matala, ettei vesivoimala siihen varmastikaan voisi onnistua. Lisäksi se tietysti pilaisi meidän maisemamme. (Kosken kuva löytyy esimerkiksi kalenteriluukusta nro 25.) 

i) puu

Kuten kohdassa c) kävi ilmi, meillä on pannuhuoneessa puukattila. Siellä on tuli tälläkin hetkellä, joulupäivän aamuna, kun pakkasta on ulkona toistakymmentä astetta. 

Solstrand on ollut ensimmäisiä taloja, joissa on ollut keskuslämmitys. Talo on rakennettu vuonna 1929, ja talon on suunnitellut arkkitehti Jalmari Peltonen, josta myöhemmin tuli mm. Maatilahallituksen yliarkkitehti. Se selittää moisen edistyksellisyyden. Maalämmön tullessa 2010-luvulla suurin osa vanhoista pattereista jouduttiin valitettavasti uusimaan. 

Oikeat vastaukset olivat - siis ne vaihtoehdot, joita Solstrandissa ei ole käytössä - 

e ja h eli tuuli- ja vesivoima. 

24. Keksi saunatontulle nimi. 

Lisäksi kysymysosio: 

Mistä tämä tonttu on kotoisin? Miten se siis on tullut meille ja meidän saunaamme?

Hienoja vastauksia! Kaikki vastaajat saivat pisteen. 

Toinen kysymysvaihtoehto:

Mitä Pikku Iita sai lahjaksi jouluna 1923?

Joulun 1923 Iita sai lahjaksi äidin tekemät tumput ja Juho-sedältä puurolautasen, lusikan ja pulmakuution, kaikki Juho-sedän itse puusta veistämiä. Itse hän antoi äidille joulukoristeen ja patalapun ja Juho-sedälle kaulaliinan, jotka hän oli tehnyt koulussa. 

Kyseessä on tietysti jouluaatto kirjastani Lähteen rannalla elämä. Kyseisen kappaleen voi lukea tästä erillisestä postauksesta: 

Jouluaatto Kauppisten mökissä 1923 

25. Mikä lintu on kuvassa?

Kyseessä on ns. Marikan lintukuva, joita aiemmin julkaisin enemmänkin. Jos ei tietäisi, että kuvassa on lintu, ei sitä varmaankaan huomaisi; aina ei huomaa vaikka tietääkin. Tässä kuvassa kuitenkin on koskikara. Sen arvaaminen oli helppoa, kun katsoo vuodenajan ja ympäristön. Koskikara viihtyy joka talvi meidän koskessamme, ja sitä on hauska seurailla ja yrittää valokuvata. Mustavalkoisella koskikaralla onkin ihmeen hyvä suojaväri. 

Tässä olivat kaikki vastaukset joulukalenterikisaan. Kunkin luukun kohdalle lisään kommentteihin kyseisen päivän pisteet, kunhan ehdin. (Tätä en tietenkään voinut tehdä etukäteen.) 

Yhteenlasketut pisteet määrittävät voittajan. 

Joulukalenterikisan vastaukset luukut 16-20

16. Minkä luetelluista eläimistä olen nähnyt kauimpana tonttimme ulkopuolella? 

Kaikki nämä eläimet olen nähnyt täällä kotipihassa tai sen välittömässä läheisyydessä (alle 400 m). 

a) kettu

Olen vain kerran nähnyt ketun täällä Solstrandissa. 

Se oli yhtäkkiä ihan selkäni takana, kun olin rannassa lähellä kanalaa videokuvaamassa koskea. 

Pelästyimme kai molemmat toisiamme, kun nousin ylös ja käännyin. 

b) rusakko

Rusakko käy pihassamme useinkin. Se ei meitä riemastuta, sillä sehän tietysti syö viljelyksiämme. Kerran oli hauska katsella, kun se juoksi ympäri taloa.

c) hirvi

Hirvi tuli ainakin kerran pihaamme ja koska asumme niemessä, se päätti uida vastarannalle joen suiston kohdalla. Matka ei ollut pitkä. Hirvenjälkiä näkyi vastikään myös tuon lyhyen joen alkupäässä, jossa se oli ylittänyt joen jäätä myöten. Peurat ja kauriit ovat kuitenkin tavallisempia nykyisin.

d) mäyrä

Mäyrän olen nähnyt tiellä parinkymmenen metrin päässä sillastamme. 

e) valkohäntäpeura

Valkohäntäpeurat käyvät syömässä viljelyksiämme harmillisen usein. 

f) supikoira

Supikoira on tämän luukun oikea vastaus. 

Sen näin Sinervä-järven rannassa noin 300 metrin päässä meistä.

g) ilves 

Ilveksen olen nähnyt ihan omassa pihassa. Se ylitti ylvään rauhallisesti sillan ja jatkoi matkaansa.

h) saukko

Saukon olen nähnyt Näkyvän eli tuon "meidän" lampemme jäällä. Jälkiä näkyy usein myös joen jäällä.

i) orava

Orava on ihan vakiasukas meidän pihassa.

Listaan en ottanut mukaan siiliä enkä pikkujyrsijöitä, ne ovat turhan ilmeisiä asukkaita täällä.

Oikea vastaus oli siis f) supikoira.

17. Minkä puulajin runkoa kuvassa näkyy?

Tämä olikin vaikea. Mutta eihän ollut tarkoituskaan, että kaikkiin kysymyksiin olisi ihan helpot ja selvät vastaukset. Itse olisin veikannut puuta kuvan perusteella koivuksi, mutta ymmärrän myös niitä jotka vastasivat mänty. Oikea vastaus on kuitenkin haapa. 

18. Ovatko kirpputorilta hankitut esineet ryhmä a, b vai c?

Muutama esine siis oli ihan kaupasta ostettu, osa yleensä vanhana saatuja. Kirpputorilta hankittuja olivat pienet kulhot, kukkamaljakko, servetit ja servetinpitimet, joten oikea vaihtoehto oli a. 

19. Mitä tehdä kanattomalle kanalalle?

Miten sisätilat voisi hyödyntää? Entä tarha? 

Jos laittaisin sinne viljelylaatikoita, mitä kasvattaisin niissä? 

Tämä oli aito kysymys, johon kaipaan vastausta. Kaikki vastanneet saavat vähintäänkin plussan, yhtä oikeaa vastausta tähän ei ole. Ajatus saunasta kasvikuivaamona ei toimi, kun mitään saunaa ei enää ole: kirjoitinhan, että kanala perustettiin talon keskihuoneessa olevan saunan tilalle. Se on siis myös likainen kanojen jäljiltä ja siksi elintarvikehuoneeksi kelpaamaton. Sienikasvattamo oli kiva ja ehkä toteuttamiskelpoinenkin idea, mutta Lassi pelkää, että sen vaatima kosteus pilaisi rakenteet. Haluamme tietysti säilyttää tuon 1800-luvun alkupuoliskolta peräisin olevan rakennuksen.  

20. Mikä seuraavista joulunviettotavoista on keksitty eli valhe?

Tämä on erityisen henkilökohtainen kysymys, joten muistelen tässä kutakin joulua hieman tarkemmin. 

Vietin joulua

a)      Italian Roomassa näyttelijäystäväni kanssa. Paavi toivotti meille suomeksi ”Hyvää joulua!”

Kyllä, näin oli. Vuosi oli muistaakseni 1999, Suomeen saavuimme juuri millenniumin eli vuosituhannen aattona. Millenniumin (vuosituhannen vaihteen) vietin Espoossa. 

b)      Puolangalla 30 asteen pakkasessa hirsimökissä, joka ei vielä aamuun mennessä ollut lämmennyt niin paljoa, että koiran vesi olisi pysynyt sulana. Jouluruoat olivat unohtuneet kotiin.

Karmaiseva joulu! Lopulta oli pakko palata Ouluun, oli niin kylmä. Olisin ollut valmis vuokraamaan jonkin hotellihuoneen tai majatalon Puolangaltakin, mutta eihän siellä sellaista ollut. Lähdimme ajamaan vuokra-autollamme siinä poikkeuksellisen kovassa pakkassäässä kohti Oulua. Auto yski kylmyyttään, kunnes jossain Utajärven kohdalla hyytyi kokonaan. Siinä sitä sitten jatkettiin palelemista, kunnes jokin tiepalvelun auto tuli meidät pelastamaan. En jotenkin ollut kovin hyväntuulinen sinä uudenvuodenaattona. 

c)       Norjassa makkaraa ja hernepataa syöden Bunnefjordenin ja Oslofjordenin välisellä niemimaalla.

Sellaisia jouluruokia siellä Norjassa syödään. Tuolloin söin vielä lihaa, joten hyvin meni alas. Olen kyllä aina ollut hernekeiton ystävä, joten ertestuing ei ollut millään lailla järkytys, outoa vain. Tuon joulun jälkeen vietin Norjassa vielä seuraavan hiihtoloman ja neljän kuukauden kesän. Ainakin yhden muunkin joulun olen viettänyt Norjassa. Silloin meillä oli finsk kveld tapaninpäivän iltana laatikkoruokineen. Norja on kyllä hieno maa ja norjan kieli on kiehtova. 

d)      Ylivieskassa ihastuttavan ystäväperheen kanssa joululauluja laulaen.

Tämäkin on totta. Saaran ihana perhe kutsui minut luokseen jouluksi.

e)      poliisilta piileskelevän kenialaisen pakolaismiehen kanssa kahdestaan Oulussa. Olin unohtanut käydä kaupassa, joten jossain vaiheessa joulua työkaveri haki kenialaisen kotiinsa syömään ja jatkamaan joulunviettoa.

Ninhän siinä kävi. Jatkoin sitten joulua yksikseni, kun Jukka oli hakenut Ericin. Myöhemmin - vai oliko se jo aiemmin? - salakuljetimme Ericin kavereineen Ruotsin Haaparantaan Ruotsin auton peräkontissa. Kävi ilmi, ettei Ruotsissa ollut kenialaispakolaisen sen helpompaa saada turvapaikkaa, joten he palasivat Ouluun. Myöhemmin asiat järjestyivät ja Eric valmistui aikanaan luokanopettajaksi suomalaisesta yliopistosta.  

f)        ison porukan kanssa Tukholmassa puutalokommuunissa, jossa joulukuusi oli koristeltu muun muassa vessapaperilla ja radion kuorilla.

Tästä on jo aikaa. Tuolloin tuli käytyä Tukholmassa aika useinkin. 

g)       Kuhmossa ystävien seurassa. Jouluaamuna kävimme joulukirkossa Lentiirassa maalaistalon tuvassa, kun varsinaisen kirkon oli kirkkoherran poika polttanut.

Tunnelma oli ikimuistoinen. Siinä oli lämpöä, anteeksiantamusta, aitoa yhteisyyttä ja ymmärrystä. Kirkkoherran saarna oli sekä ihmisläheinen että syvän henkinen. Toki kyseessä oli myös ainoa kerta, kun olen käynyt jumalanpalveluksessa jouluaamuna. Seuraavana aamuna jouduinkin juttukeikalle tulipalopaikalle, jossa jonkun koti oli palanut. Olin siis tuolloin toimittajana paikallislehti Kuhmolaisessa. 

h)      yksin Oulun Raksilassa, välillä kaupungilla pubissa istuen.

Jonkun mielestä tämä oli liian tavallista arvattavaksi. Huh! Minusta tämä oli aika extremeä. Toista kertaa en tahdo tätä kokea. Ehkä nykyisin pubeissa voi olla jopa ihan normi-ilta jouluna, mutta tuolloin Oulussa vain alan miehet löytyivät kapakoista aattoiltana. Ja minä. 

i)        ihanassa kelohonkamökissä Rukalla hyvässä seurassa.

No, tämä oli fantasiaa. Kerran olen suunnitellut mökin vuokrausta jouluksi, mutta se ei ollut Rukalla eikä se edes toteutunut. En kyllä kaipaisikaan kelohonkamökkiä. Jokin järjestetty maalaisjoulu olisi eri juttu, mutta sehän on meillä täällä Solstrandissa vuosittain! 

j)        Solstrandissa suuren sukulaisjoukon ympäröimänä tunnelmallisesti perinteisin menoin.

Kyllä, kyllä tämä on ihan totta. Siitä on tosin jo aikaa: Lassin isä ja äiti elivät vielä, ja mukana oli Lassin tytär miehensä ja kahden poikansa kanssa. Lisäksi mukana oli vasta leskeytynyt Lassin siskon mies. Hänen tyttärensäkin piti tulla, mutta hän harmi kyllä sairastui juuri jouluksi. Meitä oli siis yhdeksän; eikö sitä voi sanoa suureksi sukulaisjoukoksi? Se oli hieno joulu, meillä oli olohuoneessa pitkä pöytärivi jouluaterialle ja joulupukkikin kävi. 

 Oikea - siis väärä - vastaus oli siis i) kelohonkamökki Rukalla.