3.1.23
Joulukorttiselonteko
2.1.23
Suuntana omavaraisuus 13: Uuden vuoden alkaessa
Uusi vuosi alkaa myös omavaraisuusblogeissa. Osallistun tähän omavaraistelijoiden blogiryhmittymään nyt toista vuotta. Meillä on kuukausittain yhteiset aiheet, joista kirjoitamme ja julkaisemme päivityksen kunkin kuun ensimmäisenä maanantaina kello 9.
Tälläkin kertaa aihe on monitahoinen. Pitäisi esitellä itsensä ja toimintansa. Toinen osa kuukausiaihetta on lämpö, kolmas vuosikello ja omat suunnitelmat alkavalle vuodelle.
#suuntanaomavaraisuus -postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi).
Olen Marika Tudeer Lopen Pilpalasta Solstrandin tilalta. Minusta ja miehestäni Lassista voi lukea meidän kotisivuilta www.tudeer.fi . Turhaan minä samoja asioita tässä toistelen.
***
Aurinkokeräimet ovat autokatoksen katolla. |
23. Mikä tai mitkä seuraavista lämmitysmuodoista ei ole käytössä Solstrandissa?
Kasvihuoneen rakentaminen oli hurja projekti, josta löydät päivä päivältä etenevän kuvauksen tästä blogista hakusanalla kasvihuoneprojekti. (Haku tapahtuu tuosta oikealla yläkulmassa olevasta suurennuslasikentästä.)
Tämän blogin kuvat ovat viime vuoden puolelta. Eilen lämpötila nousi plussan puolelle ja maisema on taas harmaampi. Tosin tänään jälleen pakastaa. |
Kasvuvyöhyke 1
Apilankukka https://www.apilankukka.fi/apilankukka-2023-suunnitelmia/
Kasvuvyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/01/meidan-piha-ja-suunnitelmat-2023.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/01/ennatysten-joulukuu.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-1/
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-1.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-13-uuden-vuoden.html
Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17173
Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-2023.html
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/omavaraistelijan-vuosikello-ja-ajatuksia-vuuesta-2023
Torpan tyttö https://torpantytto.com/2023/01/02/toiveikas-talvimieli/
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/01/lampoa-torppaan.html
Kasvuvyöhyke 4
Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-23-esittely-ja-suunnitelma/
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/01/unelmana-omavaraisempi-elama.html
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/01/02/tammikuu-23-mika-sinut-lammittaa/
31.12.22
Hilpeys ja haikeus sekoittuivat Pilpalan koulun viimeisessä joulujuhlassa
Etualalla istuva Kari Hellsten kävi Pilpalan koulua 1960-luvun lopussa. |
Iltaa vietettiin hymyssä suin, vaikka riemuun sekoittui kosolti haikeutta.
Taina Puolitaival oli muun vanhempaintoimikunnan avustuksella tehnyt juhlasta muistojentäyteisen ja toimivan kokonaisuuden, yhtaikaa perinteisen kuusijuhlan ja yhteisöllisen kylätapahtuman. Mukana oli uusintoja entisten koululaisten vanhoista esityksistä. Toki mukana olivat myös kaikki ne nykyiset koululaiset, jotka vain suinkin paikalle pääsivät. Opettajista paikalla oli itse Mauri Kenttämies, joka toimi Pilpalan koulun opettajana vuosina 1961 – 1996 eli peräti 35 vuoden ajan.
Enimmillään Pilpalan koulussa oli 1960-luvulla 120 oppilasta. Taina Puolitaipaleen haastattelema opettaja Seija Lehtinen kertoi kysyneensä jonain keväänä, paljonko seuraavana syksynä on aloittavia. ”Ei sitä tiedä, kun ne tulevat tuolta metsästä!”, kuului vastaus.Toki Mauri Kenttämies muistaa senkin, kuinka 1960-luvulla puuhattiin Pilpalan oppilaiden siirtoa Hevosojan koululle. Suunnitelmat kariutuivat Hevosojan koulun paloon.
- Sääksjärven koulu sitten lakkautettiin, ja sieltä tuotiin koulutarvikkeita tänne, muun muassa yksi harmoni, Mauri Kenttämies muisteli.
Mauri Kenttämies toimi Pilpalan koulun opettajana 35 vuotta. Hän asuu yhä Pilpalan kylällä. |
Salintäyteisestä juhlayleisöstä vanhimmat olivat käyneet Pilpalan koulua 1950-luvulla, ja lisäksi paikalla oli oppilaita kaikilta vuosikymmeniltä sen jälkeen.
Pilpalan koulun lakkauttamisesta on puhuttu jo toistakymmentä vuotta, mutta tähän asti koulu oli saanut säilyä. Nyt lopetus lienee väistämätön, sillä oppilaita on tänä vuonna ollut vain 11, eikä oppilasmäärä näytä kasvua tulevinakaan vuosina.
Pilpalan ensimmäinen koulu pystytettiin vuonna 1896. Yksiopettajaisena aloittanut koulu sai toisen opettajan vuonna 1912 ja kolmannen kymmenen vuotta myöhemmin. Ensimmäinen opettaja oli Manasse Ojanen, vuosina 1914-1915 tuli Mauri Kenttämiehen muistin mukaan T. J. M. Saloranta ja 1920-luvun puolivälissä Vesikiven pariskunta.
Kyläyhdistyksen varapuheenjohtaja Kari Hellsten on yksi heistä, jotka kävivät vielä komeaa, vanhaa puukoulua, joka pian purettiin uuden vierestä.
- Sellaista ei enää nykyaikana tapahtuisi, että niin hieno rakennus purettaisiin, Kari Hellsten sanoo.
Nykyisen koulurakennuksen vihkiäisistä on lähes päivälleen 50 vuotta. Vaikka koulunkäynti uudessa rakennuksessa oli aloitettu jo syksyllä, vihkiäisiä vietettiin vasta loppiaisena 1973. Tuolloin pieni Leena Lättilä esitti oman pianosävellyksensä Marssi mollissa. Nyt esitys kuultiin toisintona. Niinikään saatiin nauttia ”yläluokan tyttöjen” nokkahuiluesityksestä, ”isojen poikien” Tiernapojista sekä vanhasta Karkkilan-Hyvinkään radan asemat opettavasta laulusta.
Nykyisten oppilaiden esitys oli perinteinen laululeikki sekä lopuksi joulukuvaelma. Esiintymässä olleet Sonja ja Pinja Kujansuu, Vilja Koski sekä Iikka ja Hilla Puolitaival olivat Pilpalan koulun oppilaita peräti neljännessä polvessa. Fanni Sokka ja Lucas Gadd panivat vieläkin paremmaksi: he ovat Pilpalan koululaisia jo viidennessä polvessa. Mukana esiintymässä olivat myös Pippa ja Tilda Nurminen Pilpalasta. Joonas ja Saana Nousiainen kirkonkylältä täydensivät joukkoa kahden pilpalalaisen puuttuessa joukosta.
Nykyisen koulukiinteistön tulevaisuus pohdituttaa sekä kunnan päättäjiä että kylänväkeä. Yleisössä mukana ollut kunnanhallituksen puheenjohtaja Timo Heinonen kertoi, että joitakin yhteydenottoja on asian tiimoilta ollut. Toisaalta on oltu huolissaan pihasta ja luistinradasta, toisaalta on kyselty kiinteistöä mahdollisen yritystoiminnan tarpeisiin.
- Oma ajatukseni on, että rakennus jäisi käyttöön. Iso rooli tässä on kylänväellä pohtia kyläläisten toiveita ja rahkeiden riittävyyttä. Mutta ei kannata vielä mennä asioiden edelle, Timo Heinonen sanoi.
Koulun entinen oppilas Pasi Huitti pukee sanoiksi useimpien kyläläisten tunnelmat:
- Lakkauttamisen ymmärtää kyllä, vaikka harmittaakin.
Taina Puolitaival oli suunnitellut ja koonnut ohjelman ja myös juonsi tilaisuuden. |
Lasten esitykset olivat perinteisiä tonttuleikkejä ja sellaisina juuri sopivia tähän iltaan. |
"Yläluokan tytöt" soittivat nokkahuilua. Mukana esiintymässä olivat Marimella Röök, Maria Gadd, Tiina Seppälä, Taina Puolitaival, Hanna Katravuori-Koski ja Piia Ekholm. Useimmilla on tai on ollut lapsia Pilpalan koulussa, ja useimmat ovat käyneet tätä koulua itsekin. |
Myös perinteinen joulukuvaelma oli ohjelmassa. |
Marimella Röök säesti yhteislauluna lauletun Lopen laulun eli Meille kultainen on tämä Loppi. Laulun tekijä T. J. M. Saloranta toimi Pilpalan koulun opettajana yli sata vuotta sitten. |
Joulupukkikin kävi. |
Ella Toivonen lausui omia runojaan sillä välin, kun pikkuesiintyjät vaihtoivat tonttuvaatteet joulukuvaelman enkeleiden ja paimenten asuihin. |
Ihan kaikki eivät jaksaneet keskittyä Tiernapoikiin. Kuvassa kyläyhdistyksen hallituksen jäsen Mika Kujansuu ja hänen poikansa. Tyttäret ovat jo kouluiässä, poika pääsee aloittamaan koulunsa suoraan kirkonkylällä. |
Vanhemmalle yleisölle Tiernapojat ovat tuttuakin tutumpia, ja yleisöstä iso osa on itsekin Tiernapoikia esittänyt. Minä olin Murjaanien kuningas, mutta silloin en ollut enää oppilas vaan opettaja. Nyt esiintymässä olivat Kalle Toivonen, Santeri Nousiainen ja Yrjö Heimonen apunaan Hilla Puolitaival tähteä pyörittämässä. |
Pilpalan koulun nykyisistä oppilaista yksi oli sairastunut ja yksi ei halunnut esiintyä, mutta kaikki muut olivat innokkaina lavalla. Poissaolijoita tuurasivat Santeri Nousiaisen lapset Joonas ja Saana kirkonkylältä. |
Leena Lättilä esiintyi uuden koulurakennuksen - siis tämän nykyisen - vihkiäisissä ja esitti Bachin kappaleen lisäksi oman sävellyksensä Marssi mollissa. Nyt, lähes 50 vuotta myöhemmin, hän esitti samat kappaleet uudelleen. Bachin nuotit olivat samat kuin puoli vuosisataa aiemmin, oma sävellys tuli ulkomuistista. Hieno sävellys se olikin! |
30.12.22
Vuodenvaihteen tärkeät kysymykset
29.12.22
Nysse alko - lihaskunnon kohotus
Farmilla
28.12.22
Loppi-seura kokoontui Huiteilla
Loppi-seura on Lopen kotiseutuyhdistys. Lähdin nyt mukaan tiiviimmin sen toimintaan, jäsen olen ollut jo aika monta vuotta.
Loppi-seuran syyskokous pidettiin täällä Hunsalassa Mikko Ranta-Huitin ja Hannu Huitin luona nyt joulukuussa. Paikkahan on ihan huippu: on niin kaunista, taidetta joka puolella, ihania huonekaluja ja Mikko laittaa aina herkullisia tarjottavia. Nytkin herkullisia karjalanpiirakoita riitti ja kakkuja oli useampaa sorttia.
Seura jatkaa toimintaansa pitkälti entisin voimin ja toimin. Puheenjohtajana jatkaa Eeva Sahari, mutta uusi sihteeri on vielä etsinnässä. Minä tulin uutena hallitukseen.
Yhdistyksen toiminta jatkuu vuonna 2023 pitkälti entiseen malliin.
Kotiseutumuseo Lukkarin Puustelli pidetään edelleen avoinna kesällä
iltapäivisin keskiviikosta sunnuntaihin. Vain maanantaisin ja tiistaisin sekä
juhannuksena museo on kiinni. Torstaisin museo on auki myös illalla ennen
Vanhan kirkon iltahartautta.
Lopen kesäviikko elokuun alussa on tärkeä osa Loppi-seuran
toimintaa. Tuolloin yhdistys järjestää kotiseutujuhlan sekä tiistai-iltana
suositun Suviehtoon hautausmaakävelyn teemalla Aatelisto ja talonpojat.
Loppi-viikon torstaina museolla on työnäytös ja
kansallispukujen tuuletus. Professori Sakari Pälsiä muistetaan tuolloin kukkien
laskulla hautakivelle Vanhan kirkon mäellä yhdessä Sakari Pälsin seuran
edustajien kanssa. Iltakirkko toteutetaan tuolloin kansanlaulukirkkona.
Museoesineiden inventointi jatkuu. Lisäksi on tarve
tekstiilien konservointiin sekä perusnäyttelyn uusimiseen. Runon ja suven
päivää eli Eino Leinon päivää 6.7. juhlistetaan yhdessä Lopen Syrjä-seuran ja
kulttuuritoimen kanssa.
Lopen Joulu –lehti julkaistaan ja jäsenhankintaesite ja
museoesite uusitaan. Myös Lopen Uupuneen äänestys sekä Antin Adventti ovat
Loppi-seuran aktiviteetteja, jotka toteutuvat tulevanakin vuonna.
Suunnitelmissa on myös kevätretki Koidulan kivelle sekä Tarinoita Lopelta
–ilta.
Yhdistyksen kaikille avoimen syyskokouksen ohjelmassa oli
myös Margit Lumian esittely Hunsalan Huitti –kirjasta. Läsnäolijat totesivat
kirjan olevan suuri ja merkittävä lisä Loppi-aiheisten kirjojen joukossa ja
valaisevan hyvin koko Hunsalan alueen historiaa erityisesti isojaon ja uusjaon
osalta.
Loppi-seuralla on noin sata jäsentä. Jäsenten määrää pyritään kasvattamaan, ja jäsenmaksu päätettiin pitää ennallaan eli kymmenessä eurossa. Seuran jäseniksi voivat liittyä kaikki Lopesta ja kotiseututyöstä kiinnostuneet.
27.12.22
Savustus mökissä
Sillit uudeksivuodeksi
Reseptit:
Valkosipulisilli:
Sinappisilli:
Sillin mäti:
26.12.22
Kuka voitti?
Kiitos kaikille joulukalenterikisaan osallistuneille! Kisa
on nyt ratkennut ja pisteet laskettu.
Osallistujia oli kaikkiaan 28 – tosin nimien ja nimimerkkien
suhteen oli hieman vaihtelua. Voittajat ovat kuitenkin ihan selvät, eli kärki
piti hyvin huolta nimimerkeistään.
Kahdeksan vastaajaa vastasi kaikkiin tai lähes kaikkiin
luukkuihin. Puolenkymmentä kommentoijaa vastasi vain kerran tai muutaman
kerran. Loput osallistuivat vaihtelevasti.
Lukijoita oli paljon, eli ehkä moni ei onnistunut vastauksen
jättämisessä tai ei vain halunnut vastata. Se on tietysti ihan ok. Vastaukset
ovat nyt kuitenkin kaikkien nähtävissä omina päivityksineen (5 luukkua per
päivitys).
Olisikin ollut aika hurjaa, jos kaikki lukijat olisivat
vastanneet. Pisteiden lasku ei olisi varmaan vieläkään valmis. Nyt pisteet on
aamulla laskettu ja iltapäivällä vielä tarkistettu, joten tuloksen voi julkistaa:
Voittajan ja toiseksi tulleen piste-ero on hiuksenhieno.
Neljäs ja viides puolestaan päätyivät tasapisteisiin.
Voittaja: Kaarina! Onnea!
Toiseksi tullut (puolen pisteen erolla): Tytti!
Kolmas: Heidis
Neljäs ja viides: Olli K. ja Minna K.
Yli kymmenen pisteen rajan pääsi myös Anne-Mari. Hienoa!
Pääpalkinto on runsaan 50 euron arvoinen lahjapaketti, jonka
voi noutaa Solstrandista. Toinen palkinto meni (ymmärtääkseni) Kuhmoon, joten pyydän Tyttiä
lähettämään minulle osoitteensa, ja lähetän hänelle kirjapalkinnon. Lisäksi
voit, mikäli tahdot ja kykenet, hakea painavamman palkinnon täältä
Solstrandista esimerkiksi ensi kesänä. (Meidän puolestamme talvi käy yhtä
hyvin, mutta Kuhmosta Lopelle on toki matkaa.)
Mutta tahdon palkita myös kaikki muut osanottajat. Mikäli tahdotte palkinnoksi pienoisromaanin Lähteen rannalla elämä, voitte lähettää minulle postiosoitteenne. Toinen vaihtoehto on Solstrandin säilykepurkki, mutta niitä en voi postittaa. Omavalintaisen säilyke- tai hillopurkin voit noutaa Solstrandista itsellesi sopivaan aikaan, kunhan ilmoitat tulostasi ajoissa. Tämä koskee siis teitä kaikkia: Heidis, Olli, Minna, Anne-Mari, Susanna, Virpi, Tuija, Minna Ke, Olli I, Marjo J, Sari, Tiia, Johanna, Anna, Laura, Mari, Nanne, Seija, Mikko, rimasa, Hannele, Laila, Juha, Hannu ja Erja.
Valittavana on tällä hetkellä Laukka- tai Tulipuna-hilloke, kriikuna- tai omenahillo, kriikunamarmeladi, chili-karpalosose, kuivattu chili tai kuivatut sienet. Kesällä valikoima on tietysti taas toinen.
Kiitos! Tämä oli hauskaa!
Joulukalenteriluukkujen vastaukset 16-20
20. Mikä seuraavista joulunviettotavoista on keksitty eli valhe?
Tämä on erityisen henkilökohtainen kysymys, joten muistelen tässä kutakin joulua hieman tarkemmin.
Vietin joulua
a) Italian Roomassa näyttelijäystäväni kanssa. Paavi toivotti meille suomeksi ”Hyvää joulua!”
Kyllä, näin oli. Vuosi oli muistaakseni 1999, Suomeen saavuimme juuri millenniumin eli vuosituhannen aattona. Millenniumin (vuosituhannen vaihteen) vietin Espoossa.
b) Puolangalla 30 asteen pakkasessa hirsimökissä, joka ei vielä aamuun mennessä ollut lämmennyt niin paljoa, että koiran vesi olisi pysynyt sulana. Jouluruoat olivat unohtuneet kotiin.
Karmaiseva joulu! Lopulta oli pakko palata Ouluun, oli niin kylmä. Olisin ollut valmis vuokraamaan jonkin hotellihuoneen tai majatalon Puolangaltakin, mutta eihän siellä sellaista ollut. Lähdimme ajamaan vuokra-autollamme siinä poikkeuksellisen kovassa pakkassäässä kohti Oulua. Auto yski kylmyyttään, kunnes jossain Utajärven kohdalla hyytyi kokonaan. Siinä sitä sitten jatkettiin palelemista, kunnes jokin tiepalvelun auto tuli meidät pelastamaan. En jotenkin ollut kovin hyväntuulinen sinä uudenvuodenaattona.
c) Norjassa makkaraa ja hernepataa syöden Bunnefjordenin ja Oslofjordenin välisellä niemimaalla.
Sellaisia jouluruokia siellä Norjassa syödään. Tuolloin söin vielä lihaa, joten hyvin meni alas. Olen kyllä aina ollut hernekeiton ystävä, joten ertestuing ei ollut millään lailla järkytys, outoa vain. Tuon joulun jälkeen vietin Norjassa vielä seuraavan hiihtoloman ja neljän kuukauden kesän. Ainakin yhden muunkin joulun olen viettänyt Norjassa. Silloin meillä oli finsk kveld tapaninpäivän iltana laatikkoruokineen. Norja on kyllä hieno maa ja norjan kieli on kiehtova.
d) Ylivieskassa ihastuttavan ystäväperheen kanssa joululauluja laulaen.
Tämäkin on totta. Saaran ihana perhe kutsui minut luokseen jouluksi.
e) poliisilta piileskelevän kenialaisen pakolaismiehen kanssa kahdestaan Oulussa. Olin unohtanut käydä kaupassa, joten jossain vaiheessa joulua työkaveri haki kenialaisen kotiinsa syömään ja jatkamaan joulunviettoa.
Ninhän siinä kävi. Jatkoin sitten joulua yksikseni, kun Jukka oli hakenut Ericin. Myöhemmin - vai oliko se jo aiemmin? - salakuljetimme Ericin kavereineen Ruotsin Haaparantaan Ruotsin auton peräkontissa. Kävi ilmi, ettei Ruotsissa ollut kenialaispakolaisen sen helpompaa saada turvapaikkaa, joten he palasivat Ouluun. Myöhemmin asiat järjestyivät ja Eric valmistui aikanaan luokanopettajaksi suomalaisesta yliopistosta.
f) ison porukan kanssa Tukholmassa puutalokommuunissa, jossa joulukuusi oli koristeltu muun muassa vessapaperilla ja radion kuorilla.
Tästä on jo aikaa. Tuolloin tuli käytyä Tukholmassa aika useinkin.
g) Kuhmossa ystävien seurassa. Jouluaamuna kävimme joulukirkossa Lentiirassa maalaistalon tuvassa, kun varsinaisen kirkon oli kirkkoherran poika polttanut.
Tunnelma oli ikimuistoinen. Siinä oli lämpöä, anteeksiantamusta, aitoa yhteisyyttä ja ymmärrystä. Kirkkoherran saarna oli sekä ihmisläheinen että syvän henkinen. Toki kyseessä oli myös ainoa kerta, kun olen käynyt jumalanpalveluksessa jouluaamuna. Seuraavana aamuna jouduinkin juttukeikalle tulipalopaikalle, jossa jonkun koti oli palanut. Olin siis tuolloin toimittajana paikallislehti Kuhmolaisessa.
h) yksin Oulun Raksilassa, välillä kaupungilla pubissa istuen.
Jonkun mielestä tämä oli liian tavallista arvattavaksi. Huh! Minusta tämä oli aika extremeä. Toista kertaa en tahdo tätä kokea. Ehkä nykyisin pubeissa voi olla jopa ihan normi-ilta jouluna, mutta tuolloin Oulussa vain alan miehet löytyivät kapakoista aattoiltana. Ja minä.
i) ihanassa kelohonkamökissä Rukalla hyvässä seurassa.
No, tämä oli fantasiaa. Kerran olen suunnitellut mökin vuokrausta jouluksi, mutta se ei ollut Rukalla eikä se edes toteutunut. En kyllä kaipaisikaan kelohonkamökkiä. Jokin järjestetty maalaisjoulu olisi eri juttu, mutta sehän on meillä täällä Solstrandissa vuosittain!
j) Solstrandissa suuren sukulaisjoukon ympäröimänä tunnelmallisesti perinteisin menoin.
Kyllä, kyllä tämä on ihan totta. Siitä on tosin jo aikaa: Lassin isä ja äiti elivät vielä, ja mukana oli Lassin tytär miehensä ja kahden poikansa kanssa. Lisäksi mukana oli vasta leskeytynyt Lassin siskon mies. Hänen tyttärensäkin piti tulla, mutta hän harmi kyllä sairastui juuri jouluksi. Meitä oli siis yhdeksän; eikö sitä voi sanoa suureksi sukulaisjoukoksi? Se oli hieno joulu, meillä oli olohuoneessa pitkä pöytärivi jouluaterialle ja joulupukkikin kävi.